Eikö kristinuskon perussanoman armahtavasta Jumalasta ja lähimmäisenrakkaudesta pitäisi olla keskeisin asia? Pääosaan tällä palstalla ja muuallakin nousee usein irtosana, sanojen tulkinta - ei sanoma ja sen sisältö.
Pelkät sanat johtavat harhaan jo mm, siksi, että ensinnäkin aika harva pystyy alkukielisiä tekstejä lukemaan. Jokainen käännös on aina muunnos, tulkinta, ei täsmälleen sama kuin alkuteksti. Tämän tietää jokainen, joka jotain kielten eroista ja käännöstyöstä ymmärtää.
Toiseksi irtaimien sanojen tulkitseminen johtaa helpolla mielivaltaan ja mm. monien Raamatun kirjojen aikasuhteen unohtamiseen. Jos Paavalia tulkitaan sanasta sanaan lakina, tehdään liki rikos kristinuskon sanomaa vastaan. Ei kai kenenkään yksittäisen omaa aikaansa elävän saarnaajan yhteiskuntaohjeita pidä erottaa omasta yhteiskunnastaan - kun siis samalla unohtaa sanoman?
Sanasta sanaan tulkinta edellyttää sitten muuten aika kovia tuomioita myös mm. eronneille, naisille ym. Kaikkein eniten väärin minusta on semmoinen, että tulkitaan sanasta sanaan sellaiset kohdat, jotka eivät satu omassa elämssä olemaan ajankohtaisia, mutta samaan aikaan toisia kohtia luetaan ymmärtävän joustavasti. Hyvä esimerkki on Paavalin sanat miehimyksistä. Kun ei asiasta tiedä, on helppo lukea SANASTA SANAAN muka tuomiota. Sekin on helppo unohtaa, ettei Paavali missään rakkautta tuomitse, ei edes Paavali, puhumattakaan Jumalasta! Myös se tuntuu sopivan unohtaa, että käännökset ovat tuotakin kohtaa riepottaneet. Itse asiassa Raamatussa ei missään suoraan tuomita myöskään homoseksuaalista rakkautta. Tuomitaan itselle luontaisen vaihtaminen toiseen. Siksipä minäkään en edes koeta ruveta heterostelemaan; sehän olisi minulle homona synti!
Palaan esimerkkien koukeroista: Eikö sanoma kuitenkin ole tärkeämpi kuin sana? Jos sana on teistä tärkeämpi, miten voitte luottaa käännöksiin niinkin ehdottomasti, kuin monet luottavat?
Pelkät sanat johtavat harhaan jo mm, siksi, että ensinnäkin aika harva pystyy alkukielisiä tekstejä lukemaan. Jokainen käännös on aina muunnos, tulkinta, ei täsmälleen sama kuin alkuteksti. Tämän tietää jokainen, joka jotain kielten eroista ja käännöstyöstä ymmärtää.
Toiseksi irtaimien sanojen tulkitseminen johtaa helpolla mielivaltaan ja mm. monien Raamatun kirjojen aikasuhteen unohtamiseen. Jos Paavalia tulkitaan sanasta sanaan lakina, tehdään liki rikos kristinuskon sanomaa vastaan. Ei kai kenenkään yksittäisen omaa aikaansa elävän saarnaajan yhteiskuntaohjeita pidä erottaa omasta yhteiskunnastaan - kun siis samalla unohtaa sanoman?
Sanasta sanaan tulkinta edellyttää sitten muuten aika kovia tuomioita myös mm. eronneille, naisille ym. Kaikkein eniten väärin minusta on semmoinen, että tulkitaan sanasta sanaan sellaiset kohdat, jotka eivät satu omassa elämssä olemaan ajankohtaisia, mutta samaan aikaan toisia kohtia luetaan ymmärtävän joustavasti. Hyvä esimerkki on Paavalin sanat miehimyksistä. Kun ei asiasta tiedä, on helppo lukea SANASTA SANAAN muka tuomiota. Sekin on helppo unohtaa, ettei Paavali missään rakkautta tuomitse, ei edes Paavali, puhumattakaan Jumalasta! Myös se tuntuu sopivan unohtaa, että käännökset ovat tuotakin kohtaa riepottaneet. Itse asiassa Raamatussa ei missään suoraan tuomita myöskään homoseksuaalista rakkautta. Tuomitaan itselle luontaisen vaihtaminen toiseen. Siksipä minäkään en edes koeta ruveta heterostelemaan; sehän olisi minulle homona synti!
Palaan esimerkkien koukeroista: Eikö sanoma kuitenkin ole tärkeämpi kuin sana? Jos sana on teistä tärkeämpi, miten voitte luottaa käännöksiin niinkin ehdottomasti, kuin monet luottavat?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mikä mielestäsi oli Jumalan sanoma meille Sodoman ja Gomoran kohtalossa?
Perussanoma kristinuskosta on:
"Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin."
>>Sillä niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaa hänellä olis iankaikkinen elämä.
Siis: miten sitten voit luottaa käännöksiin? Siihen et vastannut - olipa sanoma sanassa kuinka vain. Jos sanoma on ehdottomissa sanoissa, ne pitää lukea kaiketi VAIN alkukielellä, ettei kielen ja ennen kaikkea kulttuurin erilaisuus sotke asiaa.
Muuten: luet, Olevainen, mielelläsi pilkkeitä, joita nytkin tarjosit taas kerran vastaukseksi. Kumoat siis omaa sanottavaasi. Mikä ihmeen sanoma on "Katso Jumalan Karitsa...."? Tuonhan lukee jokainen eri tavalla: joku kokee käskyksi katsoa Karitsaa - pääasia on suomen kielessä päälauseessa! Joku taas nostaa esiin sen, että maailman synnit otetaan pois - vaikka se on TUOSSA sivuasia ja sivulauseessa. Joku luulee Karitsaa lapmpaaksi, kun ei ymmärrä kuvakieltä. Joku lukee sen puhuttelevan itseään, koska katso on imperatiivimuoto, luulee siis itseään karitsaksi puhuteltavan. Joko nyt ymmärrät: pääasia ei ole sana vaan sanoma?
>>Sillä niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaa hänellä olis iankaikkinen elämä.>>
Aivan niin. Tämä koskee myös "Poikalasta" ja minua. Vai onko sinulla tuohon jotain lisättävää tai tulkittavaa...?
SANASSA se sanoma on!
Latelet raamatunlauseita mutta et yhäkään vastaa selvään kysysmykseen: miten voit luottaa käännöksiin?
Voinet jättää minun uskonelämäni ihan rauhaan. Se ei kuulu pisaraakaan sinulle tai kaltaisillesi. Saastan saat myös luvan hakea ihan omasta mielestäsi. Minulle sinun on turha myöskään saarnata: kaltaisesi saarnaajat ovat minusta epäuskottavia, kun ottavat raamatunlauseita myka tuekseen ja samalla mm. hyväksyvät ihmisyyttä vastaan olevan eheytysopin. Kysymykseeni käännöksistä sen sijaan voisit vastata.
kun lukee tekstiäsi raamatun käännösvirheistä ja niiden metsäänviemisistä, tulee eittämättä mieleen kysymys,
onko raamatussa enää ollenkaan mitään tekstiä, mihin voisi luottaa ja uskonsa perustaa?
Raamatun kokonaisnäkemys on kaiketi aika selvä. Monia Raamatun osia on myös varsin pitävästi ja monipuolisesti tutkittu teologisisssa tiedekunnissa eri puolilla maailmaa nimen omaan pohjana alkukieliset tekstit. Minä en ole niin perillä teologiasta, että kertoisin näkemyksiä siitä, mihin tulee luottaa. Mm. Paavalin kirjeitä koskevaan tutkimukseen olen hiukan perehtynyt, ja siksi otankin esimerkkini sieltä.
Raamatun kokonaisuutta sinällään lienee turhaa kyseenalaistaa. Kaiken maailman maallikoiden pikku palasiin perustuvat omat tulkinnat ovat sen sijaan minusta arveluttavia.
Olen saanut kirjoituksistasi, tästä ja edellisistä, että sinunmielestäsi raamattua ei voi ymmärtää oikein, ainakaan täysin jos ei ole käynyt yliopiston teologista koulutusta.
Jumalan sana olisis siis niin vaikeatajuista ettei tavallinen ihminen sitä voisi käsittää.
Miksi Jumala olisi näin tehnyt?
Jeesus itse sanoi ylistäessään Isää että on antanut ilmoituksesnsa lapsenmielisille ja jättänyt viisaat häpeään. Lisäksi Hän sanoo että Pyhä Henki avaa kirjoitukset ja on niiden paras ja oikeastaan ainut opettaja. Koulutuksella ei voi Hengen puuttumista korjata. Turha se missään nimessä ole, muttei välttämätönkään raamatun ymmärtämiselle.
Minusta ymmärtämisen ja "ymmärtämisen" ero käy oikein hyvin selville vaikkapa vain seuraamalla tätä palstaa. Täällä seriffistä lähtien "ymmärretään" irtojakeita Raamatusta juuri sillä tavalla, kuin itselle sattuu sopimaan. Siitä asenteesta tällä palstalla kumpuaa avauksenikin. Minä en puhu niinkään vaikeatajuisuudesta kuin pilkkomishalusta ja halusta pilkkeiden avulla tuomita ja parjata milloin mitäkin ihmisryhmää sen mukaan, mikä nyt sattuu omaan elämäntilanteeseen sopimaan. Homo saa tuomion AINA, kun tuomitsijalla ei ole omakohtaista kosketusta koko asiaan.
Raamatun sanoma on salattuna vertauskuvissa. Siksi, ja varsinkaan siksi sieltä ei voi irroitella yksittäisiä sanoja tai edes lauseita merkitsemään jotakin.
Se johtaa juuri tällaiseen "hyttysen siivilöimiseen ja kamelin nielemiseen", joka on tyypillistä näille keskusteluille.
Oma käsitykseni on, että Raamattua ymmärretään aika vähän, edes kristinuskon piirissä.
Joka tapauksessa oma vakaa tulkintani on se, että seksi, homoseksi, huoraaminen jne. ovat vertauskuvia. Harmittomimpia nuo asiat ovat sellaisinaan toteutettuina, olisihan aivan järjetöntä, jos seksuaalisuutensa toteuttaminen olisi jotenkin paha asia. Pahan siitä tekee vasta se, jos sitä toteuttaessaan kohtelee toista ihmistä huonosti.
Otetaanpa esimerkiksi homoseksi.
Lienet perehtynyt psykologiaan senverran, että tiedät ihmisen psyyken suotuisissa olosuhteissa rakentuvan maskuliinisesta puolesta ja feminiinisestä puolesta. Miehellä painopiste on yleensä hieman maskuliinisella puolella ja naisella vastaavasti feminiinisellä puolella. Kuitenkin sekä miehellä, että naisella on nämä molemmat puolet.
Ongelma ihmiskunnalla on jo pitkään (ainakin parituhatta vuotta) ollut se, että maskuliinisuus jyrää kuihduttaen feminiinisyyttä. Maskuliinisuus on alkanut vallata myös naisten arvomaailmaa huolestuttavasti.
Maskuliinisuuden peruspiirteet ovat kilpailu materialismi, kaikkinaiset himot jne. Feminiinisyyttä tarvittaisiin pitämään nämä asiat kohtuudessa.
Pointtini on se, että henkisesti maskuliinistuva ihminen on kuin homo, vain toinen puoli käytössä.
Tällä ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä fyysiseen seksuaaliseen suuntautumiseen. Homo voi olla henkisesti hetero ja usein onkin, kun on joutunut tunne-elämäänsä selvittelemään.
Vastaavasti fyysisesti hetero voi olla henkisesti homo, ajatellaanpa vain julkisuuden supermaskuliineja tonyhalmeita ja kumppaneita.
Toistan vielä. Mielestäni Raamattu ei tarkoita homoudesta kielteisillä kirjoituksilla homoseksiä, vaan tätä materialistista elämänmenoa. Nimittää sitä iljetykseksi.