Mitä jos kaikki asiat ja ihmiset elämässäsi olisivat sinun peilisi, heijastaisivat sinun sisäistä henkistä tilannettasi? Mitä silloin sieltä löytäisit?
Esim. kadehdimme henkilöitä, joilla on jokin ominaisuus jonka itsellämmekin olisi, mutta jota emme toteuta tai jota emme itsessämme tunnista. Vihaamme sitä minkä olemme itsessämme kieltäneet.
Kannattaa katsella tähän peiliin, löytääkseen itsensä, ei arvostellakseen ulkopuolisena toisia. Kun tunnistaa näitä asioita itsessään, menettävät ne valtansa meihin. Vapaudumme elämään enemmän nyt. Toimien hetken mukaan, ei monimutkaisten heijastusten ja projisointien kautta.
Esimerkiksi monissa laulujen sanoissa on hyvin syvällisiä oivalluksia elämästä, huomaatko joskus hyräileväsi tiettyä kappaletta, silloin sillä on sinulle sanoma. Lähde seikkailuun, ala tutkimusmatkailijaksi, herätä sisäinen tutkijasi eloon ja nauti elämästäsi. Kipuineen kaikkineen tulee sille silloin merkitystä ja huomaat kuinka vähän me loppujen lopuksi tarvitsemme ollaksemme onnellisia.
Esim. kadehdimme henkilöitä, joilla on jokin ominaisuus jonka itsellämmekin olisi, mutta jota emme toteuta tai jota emme itsessämme tunnista. Vihaamme sitä minkä olemme itsessämme kieltäneet.
Kannattaa katsella tähän peiliin, löytääkseen itsensä, ei arvostellakseen ulkopuolisena toisia. Kun tunnistaa näitä asioita itsessään, menettävät ne valtansa meihin. Vapaudumme elämään enemmän nyt. Toimien hetken mukaan, ei monimutkaisten heijastusten ja projisointien kautta.
Esimerkiksi monissa laulujen sanoissa on hyvin syvällisiä oivalluksia elämästä, huomaatko joskus hyräileväsi tiettyä kappaletta, silloin sillä on sinulle sanoma. Lähde seikkailuun, ala tutkimusmatkailijaksi, herätä sisäinen tutkijasi eloon ja nauti elämästäsi. Kipuineen kaikkineen tulee sille silloin merkitystä ja huomaat kuinka vähän me loppujen lopuksi tarvitsemme ollaksemme onnellisia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näyttää olevan hieman vieras teema ihmisille tämä.
Peilin tuominen mukaan tekee asiasta "fiksumman" tuntuisen, mutta on täyttä briljeerausta.
Voimme tarkastella itseämme ja ympäristöämme aivan hyvin muutoinkin.
Koko asia voidaan luonnehtia yhdellä virkkeellä.
Jos on vaatimuksia, on myös vaikeuksia.
Maiqqu on ykkönen, ei mikään briljeeraaja.
Samoin kun sanoit että koko asia voidaan luonnehtia yhdellä virkkeellä. Jos nyt lähdetään tälle linjalle niin koko uskokin voidaan esittää yhdellä lauseella. Mutta miksi näin ei tehdä?
Koska se menee silloin täysin ohi.
Jos asia voidaan ilmaista ytimekkäästi, kuten tässä tapauksessa, ei siihen tarvita esim. 10 000 sanaa, ettei asia mene täysin ohi.
Onko sinulla eri asioille olemassa sanakiintiöt, jonka välttämättä tulee käyttää, jotta asia ei menisi täysin ohi.
>>Samoin kun sanoit että koko asia voidaan luonnehtia yhdellä virkkeellä. Jos nyt lähdetään tälle linjalle niin koko uskokin voidaan esittää yhdellä lauseella.>> Onko joku väittänyt sinulle, että usko voidaan esittää yhdellä lauseella. Mauqqun asia sen sijaan voidaan.
Mitä enemmän on vaatimuksia, sitä enemmän on vaikeuksia.
Tuo on ihan totta, että kun on vaatimuksia on myös kärsimyksiä. Ongelma on siinä, ettemme ymmärrä edes vaativamme monia asioita.
Esim. Vaadin sinun suhtautuvan minuun tietyllä tavalla...tai suutun, masennun, en ole onnellinen. Vaadin ympäristöltä tiettyjä ominaisuuksia ollakseni onnellinen. Ei ymmärretä, että ongelmat ovat meissä itsessä. Ne onnellisuuden esteet. Muissa niitä kyllä on ja ympäristössä ainakin. En anna itselleni lupaa olla onnellinen, haluan kontrolloida kaikkea ympärilläni, jotta voisin ehkä joskus olla rauhallinen ja tyytyväinen.
Ei opita oikeastaaan mitään kaikkein räikeimmistäkään esimerkeistä kuten megajulkkiksista, jota todella ovat sellaisen tilanteen saavuttaneet, johon itse sokeasti pyrimme. On ulkonäköä, kuuluisuutta, mainetta, rahaa, menestystä, mahtavia taitoja, ystäviä, MUTTA jotain puuttuu silti. Marilyn, Elvis, Matti Nykänen... He eivät tulleet onnellisen autuaiksi kaikesta siitä huolimatta. Tulisimmeko mekään? Vai voisimmeko olla onnellisia näin kuin nyt on asiat? Voisimme. Kunhan luovumme ennakkoluuloistamme ja onnemmevaatimuksista. Ne täytyy vaan ensin tiedostaa ennenkuin niistä voi luopua. En voi luopua halustani kontrolloida anoppini käytöstä ennenkuin tiedostan kuinka olen "vaatinut" häntä käyttäytymään, jotta voisin olla onnellinen. Täytyy vaan antaa kaikille lupa olla juuri sellaisia kuin ovat. Niillä/heillä ei ole mitään valtaa meihin, kun itse niin päätämme. He eivät voi hetkauttaa onneamme suuntaan eikä toiseen oikeasti.
Täytyy haluta olla jotain muutakin kuin marionettinukke, jota toiset vetelevät naruista sinne tänne. Täytyy tiedostaa olevansa ensin sellainen. Kaiken sen arvon minkä muut ovat meille suoneet, he voivat ottaa myös pois ja kuinka meidän siloin käy?
Elämässämme se menee niin, että asiat jotka tuovat meille rutkasti "onnea", tuottavat meille myös "kipua". Kun ne menetetään tai pelätään, että ne menetetään. Niitä aletaan varjella, suojella ja kontrolloida asioita, jotka siihen vaikuttavat.
Vähitellen voi vaatimuksistaan irrottaa, kun oivaltaa että niissä on kärsimystemme ydin. Tai jos joku on "onnekas" kertalaakista tajuaa kaiken ja herää.
Miksi Jeesus muuten käski etsiä jumalan valtakuntaa ensin, ja sen myötä meille kaikki annetaan. Tarkoittiko hän sellaista uskomista mitä uskomiseksi yleisesti kutsuttiin? Mielestäni hän tarkoitti nimenomaan, että se tila on löydettävä täällä maanpäällä ollessa, ei jättää sitä sinne haudasta käsin tehtäväksi. Se tila on tässä ja nyt, ei siellä jossain. Ihmiset ovat tuudittautuneet vaan sellaiseen uskoon, että okei uskonhan mä Jeesukseen ja Raamattuun, mul on oikeus päästä sinne taivaaseen kun mä kuolen. Ei se mene niin, ei todellakaan.
Kuten sanoit jos on vaatimuksia
on myös vaikeuksia.
Jos on vaikeuksia
on myös vaatimuksia. : )
>>Tarkoittiko hän sellaista uskomista mitä uskomiseksi yleisesti kutsuttiin?
Elämän tarkoitus
Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
- Kuinkahan monta taksia tarvitaan, kolme kai?
- Ei, kyllä kaksi riittää ja muut saavat kävellä.
- No sittenhän on sama vaikka kaikki kävelisivät.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
- Matti on oikias, tuokaapa minun housuni niin kävellään kaikki.