Haluaisin harrastaa elokuvaa, oon pienestä pitäen tehnyt omia elokuvia. Oon ateisti, mutta perheeni lesta. Vanhempani eivät anna minulle lupaa harrastaa sitä ja olen yrittänyt perustella sitä kaikin tavoin. Ongelma on siinä, että se ei kuulu heidän arvomaailmaansa. Urani tulee olemaan kansainvälinen elokuvaleikkaaja ja siksi myös tuo harrastus on tärkeä mulle. Itken joka ilta, kun en saa harrastaa sitä. Auttakaa keksimään, että miten voisin perustella vielä, että miksi he voisivat antaa luvan?
Ateismi ongelma perheessä
Helppii:(((
23170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Oletan, että asut vanhempiesi kanssa.
Asia ratkeaa, kun muutat kotoa pois opiskelemaan.
Vanhemmillasi ei ole silloin asioihisi sanomista.
Vanhempasi tuskin hyväksyvät asioita, joiden he kuvittelevat vievän sinut helvettiin...
tee lyhytelokuva jostain raamatun aiheesta. kätke parodia niin syvälle että vanhempasi eivät sitä poimi.
lestadiolaisille elokuva ja teatteri on syntiä kaikissa muodoissaan.
Samoin populaarimusiikki.
Ei siis raamattu-näytelmiä, ei gospel- musaa.
Klassinen musiikki sekä Siionin virret, seurapuheiden kuuntelu, siinä kulttuuririennot.
Kuvitteleeko ne oikeasti että kaikki klassinen musiikki olisi Hartaita Säveliä?
Niin
Taitaapa klassisesta musiikista kiellettyä olla kaikki tanssittava, valssit ym.
Tosin kaikkea tanssittavaa(vanhoja menuetteja tms) ei ymmärretä aina tanssimusiikiksi ja se siis on sallittua...
Pointti musassa on, että kaikki, mikä "menee jalan alle" on syntiä.
Lestadiolaisperheissä ei tutkita Raamattua ja pohdita sen ja sen asian raamatunmukaisuutta, syntiä ja siis Raamatun vastaista on lestadiolaisesta perinteestä poikkeaminen.
Saarnamiehet ja papit ovat niitä, jotka ottavat kantaa Raamattuun.
En siis ole enkä koskaan ollut lestadiolainen, mutta olen kasvanut lestadiolaisalueella, asun sellaisella edelleen, lapsena seurakunnan kerhon vetäjät olivat lestadiolaisia ja samoin rippipappini.
Raamattu ei kiellä työn tekemistä eikä harrastuksia.
Käske heidän osoittamaan Raamatun kohta joka kieltää työn ja harrastamisen.
Raamattu muuten kieltää sekoitekankaisten vaatteiden käyttämisen. Mitä sinulla on ylläsi? Muista ettei se auta että valehtelet täällä, jumalasi näkee kyllä.
Ja äyriäiset! Muistakaa äyriäiset! Raamattu varoittaa niiden syömisestä enemmän kuin homoilusta!
Kiitos kaikille vastauksista!
Ollapa hyvä vaan!
Ehkä ei kuitenkaan kannata tehdä asiasta vielä suurta numeroa ja ottaa
kovin rajusti yhteen vanhempiesi kanssa.
Saako tiedustella ikääsi?
Moni täällä neuvoja jakeleva ei tunne lestadiolaista kulttuuria mahdollisia
seurauksia "neuvoistaan".
Opiskeluaika tosiaan tarjoaa sinulle mahdollisuuden irtautua liikkeestä.
Ja irtauduttava sinun on, jos aiot alalle, jota pidetään läpeensä synnillisenä.
Yhden neuvon myös annan:
Älä ryntää suinpäin tekemään kaikkea, mitä lestadiolaisuudessa pidetään syntinä.
Moni liikkeestä eronnut on alkanut käyttämään holtittomasti alkoholia, ollut holtiton sukupuolielämässään, jopa alkanut tekemään rikoksia ja sitten on todennut, että liikkeen ulkopuolella ei ole kuin pahaa ja palannut takaisin harmaaseen joukkoon.
Järki käteen siis, elämässä on kaunis myös ilman Jumalaa.
Saa tiedustella... oon (vasta) 14, mutta tiedän asioista silti paljon. En oo koskaan uskonut jumalaan. Tiedän, että niin voi käydä, mutta en ookkaa sellanen ihminen, joka käyttäisi alkoholia yms. En kuitenkaan pahana sitä katso. Baarit menee yms. Osaan kuitenkin pitää itsestäni huolta, vaikka ikäni ei ole mikään iso vielä. 15-vuotiaanahan saa lähtä uskontokunnasta vanhempien luvalla ja mulla on valmiiks jo hyvät perustelut lähtemiselle. Jos ne ei riitä, sanon suoraan heille, että he ovat vain heikkoja vanhempia kun eivät anna lastensa olla oma itsensä.
En koskaan anna anteeksi sitä, että mut on kastettu. Sisälläni on viha, mutta ei se ulospäin näy... yksi suurimmista ongelmista on, että muut ihmiset ajattelee mut lestana joka käy seuroissa, rukoilee yms. En oo sellanen! Koskaan en rukoile. Edes seuroissa. Haluaisin meikata, värjätä tukan, laittaa korvikset ja saada "epäuskosia" kavereita (=ateisti). Mutta "lestana" se on vaikeampaa, koska yleensä lestat ovat omassa porukassaan. En tarkota sitä, ettenkö haluais myös lestoja kavereiksi. On mulla niitä ihan ystävinäkin! Haluaisin vain mahollisimman nopeesti pois tästä, en vasta 18-vuotiaana. Ja aloittaa se harrastus. Kärsin vaan tästä ja itsetunto laskee, kun en saa näyttää miltä haluan...
Tampereella Perheneuvola auttaa tällaisissa asioissa. Soita kuntasi perheneuvolaan. He auttavat sopimaan vanhempien kanssa asioita kun vanhemmat on jyrkkiä.
Kuulostat muuten fiksulta nuorelta. Keksit kyllä vielä ratkaisun tohon tilanteeseen siten että jonkinlaiset välitkin vanhempiin ehkä säilyy.
Oletko löytänyt facesta ryhmiä lestoista eronneista ihan kuten jehovista eronneillakin on?
Kiitos! En tiiä onko se sopivaa, koska iskäni on poliisi... en oo löytäny vielä
Voitko sanoo jtn perusteluit, et miks et usko jumalaan?
Aika monissa tuntemissani lestadiolaisperheissä osa nuorista viestittää pukeutumisellaan jne.etteivät "ole uskomassa".
Ei kai se sen suurempia eroprosesseja vaadi.
Sitten täysi-ikäisenä voit erota kirkosta jos siltä tuntuu.
Kova paikka voi tietty olla lestadiolaisten oma rippikoulu, johon vanhempasi kai ovat sinut ilmoittaneet?
Leimaamiselta et välttämättä välty, muistan kun jotkut pilkkasivat "lestoja" vaikka nämä olivatkin ottaneet etäisyyttä liikkeeseen.
Ehkä tämän takia jotkut alkoivatkin esittään "pahista" huonoin seurauksin.
Niitä on mun mielestä sen verran, että ongelma on vanhemmissa, jos nuo ei riitä. Ensimmäinen ja tärkein, en usko jumalaan. Toinen, aina kun käyn (mut pakotetaan ja on aina pakotettu) seuroissa ja raamattuluokissa, niiden vaikutus on päinvastainen... mun sisällä päivä päivältä, varsinkin niinä päivinä, kun käyn siellä, viha kasvaa ja tarve/halu lähtä kristinuskosta/lestadiolaisuudesta. Kolmas, mitä järkee mun on olla tässä, jos en kuulu tänne. Neljäs, miks en voi olla oma itteni, vaan esittää jtn muuta. Viides, kaikki ajattelee mut lestana, jota en oo. Kuudes, mulla on parempi olla, kun saan lähtä. Seitsemäs, miks uskoisin jumalaa, jota ei ole. Kahdeksas, miks kumartaisin jumalaa, joka antaa lastensa kuolla nälkään, luonnonkatasrofeihin jne. Yhdeksäs, lestat/kristinuskossa olevat uskoo, että pääsee helvettiin, jos ei usko. Nekin joutuu, jotka ei voi edes uskoa, kun eivät ole koskaan kuulletkaan kristinuskosta, kuten suurin osa afrikasta. On siinäkin rakastavainen jumala. Kymmenes, vanhemmat ovat vahvoja, jos uskaltavat antaa lastensa olla oma itsensä, tässä tapauksessa lähtä uskosta. Ja vanhempani aina sanovat, kuinka vahvoja ovat. Tuo on testi niille. Lista jatkuu, mutta tuossa suurimmat ja tärkeimmät. Lopuksi kerron lestadiolaisuuden epäkohtia, jotka liittyvät syihin... lestat vanhemmat opettaa automaattisesti lapsille, että ne jotka esim. Meikkaa, ovat "epäuskovaisia". Nekin voi uskoa jumalaan, mutta eivät kuulu lestayhteisöön. Mitä järkeä olla lesta ja elää vaikeimman kautta, kun ei saa esim. Meikata, kun voi lähteä lestayhteisöstä, mutta uskoa jumalaan ja lopputulos on sama, päästä taivaaseen. (En kuitenkaan usko jumalaan). Kun joku lesta alkaa meikkaa, niin lestat ajattelee, että se ei enään usko, kun se meikkaa, mutta sehän on voinut lähtä vaan lestayhteisöstä. Jne. Jos nuo ei riitä syiksi, vien asian eteenpäin. Kerrankin kun tulee mahdollisuus (15-vuotiaana) lähtä, ennen 18-vuotias ikää, en aijo antaa periksi. Oon ollu kypsä aiemmi jo lähtemään, mutta vuoden päästä asian voi ottaa vasta esille. En kestä enään tätä.
Ovat ilmoittaneet. Vanhempani ovat tiukkoja, joten erilaisesti pukeutuminen ei riitä. Luitko ylemmän vastaukseni?
No juurikin näin ajattelin itsekin lapsena ja nuorena. Väkisin kirkkoon, väkisin riparille jne. Odota pari-kolme vuotta, sitten voit hakea johonkin kouluun pois kotipaikkakunnalta ja olla omillasi. Laskin itse minuutteja, sekuntteja siihen että ei tarvitse teeskennellä uskoa ja kuinka monta prosenttia elämästäni tuhlautuu tähän uskoon jota en koe omaksi. Kyllä se aika lopulta tulee kun voit olla oma itsesi, olet vaan kärsivällinen.
Opiskelet elokuvataidetta omin päin ja harjoittelet taitojasi miten ikinä pystytkään. Kuvittelet vaikka hyviä kohtauksia mielessäsi, opettelet näkemään ne mielikuvituksessa aivan kuin ne olisivat television ruudulla ja mietit miten niitä voisi editoida paremmaksi. Opettelet vaikka valokuvausta tai piirtämistä, mitä ikinä sallitaankaan teidän perheessä mikä jotenkin liittyy aiheeseen.
Luin juuri.
Fda antoi hyviä neuvoja.
Suosittelen myös koulun ammatinvalinnanohjausta, kouluterveydenhuollon psykologia, ihan vaan ketä tahansa luotettavaa ulkopuolista ammatti-ihmistä.
Fda luetteli pari juttua, jotka luovat pohjaa elokuvataiteelle.
Tuli mieleen kolmas.
Tarinoiden kirjoittaminen.
Mikään noista ei mene hukkaan, vaikka et alalle töihin päätyisikään.
Media-alan ihmisiä muuten on koulutettu aivan liikaa, joten
ammattihaaveena elokuva-ala ei ehkä ole niitä realistisimpia.
Mutta minä olenkin inhorealistinen vanha kääkkä...
Miksi ihmeessä täältä sellaista kysyt?
Ai mitä?