Mielestäni äitini usko menee fanaattisuuteen, hän kuuluu heluntaiseurakuntaan.Olen nyt 18-vuotias ja koko elämäni ajan hän on painostanut minua ja siskoani, joka on nyt jo 28-vuotias. Kun hän tulee luokseni käymään, hän puhuu vain miten pahathenget toimivat minussa ja että elämäni menee pilalle, jos en ole uskossa. Hän ei hyväksy muita uskontoja sanoo että ne ovat pahasta hengestä. Hän ei hyväksy minua jos en seurustele saman uskoisen kanssa kuin hän. Hänen mielestään jos menen yhteen ei uskovan kanssa elämäni menee pilalle ja avioliitto ei kestä ja tulee olemaan ongelmia. En voi edes sanoa hänelle normaaleista asioista jos haluan esim. joskus juhlia ja juoda vähän alkoholia. Lapsena minun piti vain harrastaa hellintai seurakunan harrastuksia ja siellä ei minulla ollut mitään mieleistä harrastusta olisin hallunnut harrastaa jotain tanssia, mutta äitini mielestä tanssiminen on syntiä ja se ei olisi vienyt uskoani eteenpäin. Kuitenkaan mielestäni en koskaan ole ollut uskovainen, mutta äitiäni miellyttääkseni esitin uskovaista ettei olisi riitoja. Kun Tulin Murrosikään olisin halunnut käydä jossain kavereitteni kanssa ja olla kuin normaali nuori mutta hän ei juurikaan päästänyt minua minnekkään mikä hänen mielstään ei minua rakentanut uskossa. Nyt seurustelen ei uskovaisen kanssa, mutta äitini ei tiedä siitä ja tiedän että äitini ei tule sitä hyväksymään. Mitä mieltä olette asiasta?
Äitini pelottelee ja painostaa uskontoon
Memmu
282720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No sitä mieltä, että olet normaali, aika fiksu, ja osaat ajatella omilla aivoilla.
Ystävät voi valita, mutta sukulaisiaan ei.
Uskonnonkin voi valita, mutta myös jättää mieluummin valitsematta. (pentuja pakkosyötetään)
Valinta taas riippuu siitä mitä ja millaisia "lohkoja" aivoihin on kehittynyt. Ja mille antaa vallan.
...tosin puhuit vain äidistäsi. Mitä mieltä isäsi on asioista? Entä muu suku? Yhtä vastaan on helpompi puolustautua kuin koko sukua. ;-)
Kun vanhemmat ovat noin fanaattisia, tarvitaan todellista henkistä vahvuutta uskaltaa valita oma tie, ja elää sitä. Vaikutat tosin hyvin tietoiselta siitä mitä haluat, ja siitä ETTÄ äitisi on fanaattinen (etkä esim. luule että hänen kertomansa henkimaailman asiat ovat totta), joten toivoa on, sanoisin. ;-)
Voisit ehkä kysäistä häneltä, onko hänen mielestään raamatullista yrittää kontrolloida toisen ihmisen henkilökohtaista Jumalasuhdetta. Eikö sinun uskovaisuutesi tai uskomattomuutesi ole sinun ja Jumalan välinen asia. Joten mitä se äidillesi kuuluu?
Isäni ja äitini ovat eronneet jo kun olin lapsi ja isäni ei ole kyseisessä uskossa. Äitini haukkuu aina häntä ja sanoo hänen nykyisestä avovaimostaan että hän ei pidä minusta( on kuulemma kokenut jotain hengessä),mutta kyllä hän oikeasti pitää ja juttelee ja pyytää aina käymään heillä. Sitten hän sanoo, että minun isänikään ei välitä minusta ja ettei minun kannataisi olla hänen kanssaan tekemisissä Ja että hän manipuloi minua pois uskosta vaikka asia ei kyllä ole niin. isäni ei onneksi ole sellainen =)lapsena uskoin mitä äiti sanoi, nyt en kyllä enää usko. totta se on kyllä mitä sanoit eihän sen pitäisikään kuulua minun äitilleni mitä elämälleni teen, mutta kun ei viitsisi riidellä.Onko sitten laitettava välit poikki jos ei muu auta? mutta toisaalta sekään ei olisi mukavaa. Hän sanoo aina minulle että kantaa huolta minusta kun en ole uskossa ja teen hänen elämästään sen takia vaikeaa. aika inhottavalta tuntuu, kun oma äiti sanoo noin.En haluaisi tuoda hänelle pahaakaan mieltä, mutta en halua miellyttääkkään, koska usko henkilökohtainen asia eikä kenenkään ihmisen takia voi olla uskossa.
Jotenkin se äiti aina taitaa syylistämisen, siltä minustakin toisinaan tuntuu kun omat henkilökohtaiset ratkaisuni eivät häntä miellytäkään. Silloinkin, vaikka hänessä itsessään selvästi olisi enemmän vikaa.
Koita kääntää asetelmat päinvastoin. Heittäydy sinä välillä uhriksi, ja tee oma näkemyksesi asioista selviksi. Voit muka suuttua seuraavan kerran kun hän arvostelee sinua jostain pikkuasiasta ja lähteä kävelemään paikalta sanoen vihaisesti esimerkiksi "Minua alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään tuo sinun jatkuva valituksesi!" Korosta itse aikuisena ihmisenä tekeväsi omat valintasi. Tirauta mennessäsi muutama kyynel, ne voivat tulla teeskentelemättäkin tuossa tilanteessa, tunteet voivat saada vallan helposti.
Anna äitisi miettiä sanojasi, äläkä ota häneen yhteyttä, vaikka tuntisitkin syyllisyyttä. Jos hän vähääkään pystyy kunnioittamaan itsevaltaasi, niin hän kyllä ottaa yhteyttä sinuun.
Olisiko mahdollista että sinä ja/tai äitisi kärsisitte läheisriippuvaisuudesta?
http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/500_riippuvuuslinja/534.htm
"Isäni ja äitini ovat eronneet jo kun olin lapsi ja isäni ei ole kyseisessä uskossa."
...
Mitä mitä... Äitisihän on tehnyt SYNTIÄ kun on eronnut. Tuon jutun perusteella sinulla on monta valttikorttia taskussasi puolustautuessasi äitisi uskontopropagandaa vastaan. Jos äitisi haukkuu isäsi nykyistä avovaimoa, hän tekee taas - aijaijai - syntiä! Hänenhän pitäisi rakastaa jopa vihollisiaan.
...
"Hän sanoo aina minulle että kantaa huolta minusta kun en ole uskossa ja teen hänen elämästään sen takia vaikeaa."
...
Jos hän kantaa huolta siitä että et ole uskossa, niin se on merkki siitä, että hän ei luota Jumalaansa, siis siihen että Jumala pitää sinusta huolen. Eikö se ole Jumalan halveksimista? Kysypäs hältä.
Raamatussa luvataan, että mitä ikinä ihminen Jumalalta uskossa pyytääkin, sen hän myös saa. Eli jos äitisi pyytää Jumalalta, että sinä tulet uskoon tai että Jumala pitää sinusta huolen, niin hänen pitäisi vain tyytyä siihen ja olla rauhassa. Miksi hän ei ole? Uskon puutetta??
Sinä et ole vastuussa äitisi onnellisuudesta. Jos äitisi päättää murehtia elämänsä loppuun asti, niin se ei ole sinun syysi, vaan äitisi oma valinta, ja heikon uskon merkki.
Teet HÄNEN elämästään vaikeaa olemalla uskomatta? Mikäs ihmeen logiikka se siinä on? Ethän sinä äidillesi elä. Jos hän niin luulee, hää on erittäin itsekäs ihminen.
Must tuntuu kuule että sun äitisi käyttää vain uskoa tekosyynä pitääkseen sinusta kiinni. Syyllistää, manipuloi, tekee mitä vain jotta hän voisi ripustautua sinuun.
Mamma pihalle ja lähestymiskielto vetämään. Eiköhän tuossa henkisen väkivallan piirtett täyty. Kannattaa kuitenkin joku kerta mamman ollessa kylässä vaikka nauhoittaa keskustelu todisteeksi.
http://www.poliisi.fi/poliisi/olh/home.nsf/pages/36329A230172D45BC2256BC6001F43A1
toi oli hyvä idea että nauhoittaa keskustelu =)
Tänään taas hän sanoi, että olen tosi hullu, kun en ole uskossa ja sanoi, että älä sitten minua syytä, kun on viimeinen tuomio, olenhan sanonut sinulle totuuden. Sanoin hänelle, että en oikein ymmärrä uskoasi ja sitä, että pitää yrittää pakottaa. Mikä se sellainen rakastava ja armahtava Jumala on, jos se heittää helvettiin? Sanoi mulle, että itse teet päätöksen, mutta en tule käymään luonasi, jos elät noin. sanoin että sitten et tule. Uskon kyllä jumalaan, mutta vähän eri tavalla kuin hän.
Juuri olen muuttanut pois kotoa noin 300km päähän että ei aina olisi jankuttamassa siinä korvan juuressa, mut ei tunnu auttavan varmaan pitää muuttaa vielä kauemmas Äitilläni kyllä on sellaista läheisriippuvaisuutta siksi muutinkin niin kauaksi jos´asuisin samalla paikkakunnalla tulisin varmaan hulluksi, mut kyllä sitten saa taas kuulla kun tulee käymään mun luona
No äitini ei vielä ollut silloin uskossa kun he erosivat, tuli vasta sen jälkeen. Oli varmaan niin kova paikka että piti turvautua johinkin uskoon. Yleensä ihminen turvautuu johonkin uskoon, jos on vaikea elämä. Voi olla että kun hänellä ei ole ketään muut ihmistä rinnalla niin hän sitten purkaa pahan olonsa minuun ja on kyllä aina niin tehnyt, mutta nyt en rupea olemaan enää kyllä "roskis".
Uskonto on tässä kohtaa äidillesi vain väline, yhtä hyvin se voisi olla uskontokielteisyys, politiikka tai mikä vaan. Pääasiana on pitää kiinni vallasta ohjata elämääsi ja takertua.
Olet jo muuttanut etäämmälle, hyvä. Jos äitisi tulee luoksesi vierailulle, hän tulee samoin ehdoin kuin mihin hyvänsä kyläpaikkaan: toisen kotiin vieraaksi.
Pidä napakasti etäisyyttä ja tee selväksi että etsit itse omat tiesi. Tee se aikuisesti ja riitelemättä, jos vain mahdollista - tässä on sinulla kasvun paikka, eli joudut olemaan äitiäsi aikuisempi ja kypsempi. Tee myös selväksi, että tällaisella uhkailulla ja väärinkäytöksellä hän tuhoaa kaiken kiinnostuksesi hengellisyyteen, koska näinhän on - ja se on sääli. Yhdellekään ihmiselle ei ole annettu tuomiovaltaa, mutta liian moni tuntuu sen unohtavan.
Ääriajattelu missä vain asiassa tekee rumaa jälkeä. Älä uhraa elämääsi, koska vain itsenäisenä ihmisenä saat ehkä joskus luotua äitiisi hyvänkin suhteen - toivottavasti sinulla ei mene siihen yhtä kauan kuin minulla.
Onnea, menestystä ja eväitä monipuoliseen kasvuun!
Toivotaan niin että saan ymmärtämään hänet jossain vaiheessa.
elämän tosiasiat: joko ymmärtää tai itkee ja ymmärtää. Tee selväksi sekin, ettei tämä tarkoita että hylkäisit hänet, päinvastoin näin teillä on mahdollisuus kunnollisiin väleihin.
Fundisliikkeisiin jämähtäneille on kyllä vaikea saada asiaa perille, mutta totuushan on, ettei hänellä ole minkään valtakunnan lupaa sinua mihinkään käännyttää, sinulle on annettu vapaa tahto! Olet aikuinen ja päätösvaltainen. Karhunpalvelus on tavallaan kolminkertainen: hän karkottaa sinut, toimii väärin kristittynä ja huijaa itseään kuvittelemalla ihmisen henkisen kasvun toteutuvan pakottamalla ja uhkaamalla.
Rukouksissa hän voi sinua kantaa, mutta ei sen enempää. Ja jos rukous on itseä korostavaa julistusta ja toisen ahdistamista, niin pieleen meni taas komeasti.
Ellei hän suostu ymmärtämään ja muuttamaan käytöstään, niin ongelma on hänen. Lisäkysymyksiä tietysti voi tulla siitä, että tuollainen kiilusilmäisyys helposti sairastuttaa ja myrkyttää ihmisen, jolloin kuvio on taas hiukan erinäköinen. Mutta keinosi vaikuttaa ovat hyvin rajalliset, etkä ole missään tapauksessa hänen ratkaisuistaan vastuussa. Ja tiedän paremmin kuin hyvin miten helppoa on sanoa toiselle: ethän kuitenkaan sorru itse samoihin tapoihin eli syyttelyyn, riitelyyn ja katkeruuteen. Ole armollinen niin hänelle kuin itsellesikin - rakkauden ei silti tarvitse ikinä tarkoittaa kynnysmattona oloa.
Tunnen nämä henkilöt ja ovat tehneet todella pahaa äitinsä on aivan mahdoton se ei ole ollenkaan oikein mitä he tekevät toisilleen ja kavereille.
Äitisi on varmasti hyvin huolissaan sinusta. Se on täysin totta, että joudut helvettiin, jos et usko Jeesukseen. Uskoisit minuun, kun sanon tietäväni sen.
minä uskon Jeesukseen mutta vähän erilailla ja jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, mutta ei toisille saa tuputtaa jos ei halua. Tiedän kyllä ihan riittävästi hengellisistä asioista eikä tarvitse jankuttaa miljoonia kertoja.Jokainen valitse oman tien eikä se kuulu kenellekkään ei edes äitille. Ei minun äiti sinne helvettiin joudu jos en ole uskossa.
Koskas ja keneltä tämä äiti on saanut päätösvallan kenenkään helvettiin joutumisista? Eiköhän olisi joskus hyvä jättää edes pieni päätösvalta myös Jumalalle eikä tunkea silmät suut täyteen omia vouhkaamisia!
Omaa oksaanne sahaatte.
oletko sä hellari? Musta tuntuu et sä et oikee ymmärrä tätä mun tilannetta. Jokainen pitäkööt omasta uskostaan kiinni, eikä huudella kaduilla ihmisille että olet helvettiin menossa. Kukaan ei voi tietää minne on loppujenlopuksi menossa. Kuoleman jälkeinen elämä on täysi mysteeri. Kaikki uskonnothan ne sanoo olevansa oikeessa ja luulee tietävänsä, että menee taivaaseen. Kuka sitten loppujen lopuksi on oikeassa? kukaan ei tiedä eikä tarvitsekkaan tietää, sillä saa vaan pään sekaisin kun miettii sellaisia asiota mihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta.
siis koska tiedät varmasti, olet siis itse saanut tuomion?
hei ihan todella: miksi siis yleensä pidetään kiinni viimeisestä tuomiosta? ja uskontunnustusta myöten vakuutetaan: että on tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita?
jos kaikki elävät jo TIETÄVÄT lopputuloksen?
me voimme vain uskoa. ja toivoa, että armo pelastaa meidät. mutta että VARMASTI TIETÄÄ JA TIEDON VALOSSA MYÖS TUOMITSEE MUITA!
"Kaikki uskonnothan ne sanoo olevansa oikeessa ja luulee tietävänsä, että menee taivaaseen. Kuka sitten loppujen lopuksi on oikeassa? kukaan ei tiedä eikä tarvitsekkaan tietää, sillä saa vaan pään sekaisin kun miettii sellaisia asiota mihin ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta"
Kukaan ei tiedä, tosi on. Nyrkkisääntönä voi sanoa: karta niitä jotka kaiken tietävät. "Oikeassa olemisen" kohdalla olet periaatevalinnan äärellä eli oletko kristitty vai et. Älä kuitenkaan äitisi kiusaamiseen lopen uupuneena heitä lasta pesuveden mukana - valmista ratkaisua ei ole tarjolla, mutta kasvun mahdollisuuksia on ja salaisuudelle (mysteerille) voi jättää tilaa. Eli se TIE on tärkeä. Helpointa on tietysti lopettaa ajattelu kokonaan "pään sekaisin menon" pelossa, mutta sekin kaventaa ihmisyyttäsi. Tässäkin sinulla on valta valita vapaasti.
Helppoa ei ole, mutta kiinnostavaa. Lämpimästi onnea matkaan.
Itsekin olen hellariperheestä ja voin kuvitella, Memmu, miltä sinusta tuntuu. Omien vanhempieni suhtautuminen ei-uskovaisuuteeni on kyllä melko erilainen kuin sinun äiti-lapsi-suhteessa. Uskonnosta emme puhu koskaan, ei kumpikaan tunne tarvetta siihen. Kerroit, että äitisi mielestä mm. "tanssiminen on syntiä". Voit kertoa äidillesi, että Raamatussakin ihmiset tanssivat ylistäessään Jumalaa ja että kyllä helluntaikokouksissakin (näitä olen nähnyt pienen ikäni aikana satoja) ihmiset tanssivat. Mikä tahansa tanssimisen muoto on syntisyyden asteikolla samanarvoista kuin edellämainitut. Kuvauksesi perusteella arvelen, että äitisi fanaattisuus johtuu jonkinasteisesta läheisriippuvuudesta. Oletko ainut lapsi? Onko äidilläsi hyviä ystävyyssuhteita ja harrastuksia? Tuntuu siltä että hän tekee sinun uskostasi oman uskonsa rinnalla elämänsä tärkeimmän asian, mikä ei ole enää tervettä. En kuitenkaan usko, että asiaan auttaa tiuskiminen ja väittely. Paras neuvoni on se, että yritä saada äitisi ajattelemaan ja tekemään muita asioita, saamaan elämäänsä muutakin sisältöä. Ja kun näette, yritä siirtää keskustelunaihe pois uskonnosta. Tsemppiä sulle Memmu! Hyvä kun et mielistele enää äitiäsi, minäkin tein sitä melkein kaksikymmentä vuotta ennenkuin tajusin että omaa elämäähän täytyy elää omien halujen mukaan, ei toisten odotusten.
Joo siitä tanssimisesta sen verran,äitini sanoi, että se ei kuulemma hänen mielestään ole syntiä jos tanssii jumalalle ja ylistää, mutta se on kuulemma jos tanssii sillei muuten vaan. En ole ainut lapsi, minulla on 28-vuotias sisko, mutta hänellä on oma perhe ollut jo 8-vuotta,
kun siskoni meni naimisiin muslimimiehen kanssa, niin siitähän tuli ihan hirveä riita ja sanoi että älä mene naimisiin tulee ongelmia jne. yritti puuttua heidän elämäänsä silloin kun menivät naimisiin mutta siskoni sanoi, että älä puutu, mutta yritti puuttua silti. Nyt siskoni ei ole paljoakaan ollut hänen kanssaan tekemisissä jonkun verran on. Epäilen että minulla tulee olemaan vähän samantapaisia ongelmia tulevaisuudessa kuin siskollanikin. Äidilläni ei kyllä juurikaan ole mitään harrastuksia, hän on sellainen ihminen, että hän ei ole yleensä mihinkään tyytyväinen ja löytää aina asioista ne negatiiviset puolet ja vaikka tekisin mitä, niin aina on jossain vikaa, nyt ainakin tuntuu siltä että kun teen jotain, niin olo on sellainen,kuin olisi tekemässä jotain väärää. Olen kokeillut jo sitä, että yritän keskustelun siirtää pois uskosta, se onnistuukin vähäksi aikaa, mutta vähän ajan päästä hän rupeaa puhumaan uudestaan. Kyllä hän on minusta jotenkin riippuvainen, koska meidän suvussa ei ole muita uskovaisia hän on niin yksin. varmaan haluaisi että minä olin sellainen "tuki" hänelle jos olisin uskossa.
painu helvettiin hihhuli peelo
Otanosaa kun sulla on tollainen äiti.
kiitos
Fanaattisuutta on niin uskovissa kuin ei-uskovissakin. Mikään uskonto ei tee ihmisestä fanaattista, mutta valitettavan usein löytyy ihmisiä, jotka kanavoivat omaa turvattomuuttaan? erilaisten uskonnollisten liikkeiden kautta olemalla hyvin yksioikoisia tulkinnoissaan ja toimintatavoissaan siis fanaattisia. Yleensä nämä henkilöt eivät ole riesa vain sinunkaltaisillesi, eri tavoin uskovalle lähiomaiselle, vaan myös uskonyhteisölle. Monet uskonyhteisöt kuitenkin sietävät näitä fanaatikkoja, koska kristillinen opetus ei anna lupaa heikonkaan ihmisen polkemiselle (heikkoudesta kai heilläkin on kysymys)
Ehkä äitisi ei kestä että maailma on sittenkin monimuotoisempi kuin hän on sen itselleen rakentanut. Erityisen kipeää asian huomaaminen saattaa tehdä, kun turvallisen maailman horjuttajana on oma lapsi ja oman lapsen tekemät itselliset ratkaisut.
Pystytkö olemaan äidillesi rehellinen ja kertoman uskostasi, siis mihin et usko mihin uskot. Voithan yrittää mahdollisimman yksinkertaisesti kertoa kuinka hänen käytöksensä loukkaa sinua. Luulen että rehellisyys on paras keino, jos teillä yleensä on tapan keskutella asioista keskenänne. Mutta jos äitisi on fanaattinen tai muuten vain tunneherkkä ihminen, saattaa psyykkinen reaktio rehellisyyteesi olla kaikkea muuta kuin sivistyneenoloinen.
Oma äitini meni lukkoon omasta seurusteluilmoituksestani muutamaksi päiväksi, vaikka häntä yleensä kohtuujärkevänä pidänkin. Keskustelimme, jouduin olemaan aloitteellinen, mutta tilanne rauhoittui ja normalisoitui hyvin nopeasti. Poikaystävääni kohdeltiin perheessäni kunnioittavasti. Hän ei olisi voinut koskaan äitini käytöksestä päätellä miten äiti häneen (tai siis seurusteluuni) alussa suhtautui, jos en olisi hänelle episodia kertonut.
Rohkeutta omiin elämänvalintoihin.
Olen sitä mieltä,että sinulla on oikein hyvä ja vastuuntuntoinen äiti.
tunnekin sinut...mitä teitte yhtäkki'ä minulle kysyn vaan??????
ilmeisesti teidän äiti käski ettemme ole kavereita jälleen se teidän touhu on niin kummallista !!!varastitte rahaa baarin jälkeen pussista siellä oli rahaa ja siskosijhan ne otti kun tuli tilaisuus.ja valehteli vielä illan miten meni itse vaan sanoin siskolles että lähdetä'än jo pois ja ei muuten sanonu sanaakaan lähdöstä jne.sun siskosi on valehtelija ja teeskentelijä porukkaa teidän äiti kuuluisi hoitoon suljetulle.