Todistakaa että teillä on sellainen. Muuten kiellän epäilyksittä että teillä olisi sellainen.
Ateistin sielu
en edes epäile!
33344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minulla niitä on kaksi. Etu- ja takapyörässä omansa.
Tällainen: http://www.sellonpyora.fi/tuotekuvat/kuva4fd873b24e0c4.jpg
Áloittaja: todista että jumala on olemassa. Muuallakin kuin pääsi sisällä.
Kuka ensinnäkään väittää, että sieluja olisi? Sen kai se pitäisi todistaa.
Duncan McDougall. Hän punnitsi sielun painoksi 20 - 30 g 1900 luvun alussa. Hänen tuloksensa on myöhemmin kiistetty materialististen evolutionistiateistien toimesta.
Saivarrellaan nyt arkiviikon alkajaisiksi oikein olan takaa.
Jos sielulla tarkoitetaan sitä tietoisuutta, jonka ihmisaivot luovat, vaatii sen ylläpito jossain määrin sähkökemiallista energiaa. Fysiikan mukaan kaikella energialla on ekvivalentti massa, eli kyllä sellainen sielu jotain painaa. ;-)
Älykkyys lisääntyy, ainakin hetkellisesti.
Kun ajatellaan musiikkia niin kaikki musiikki on olemassa ja harvoilla on se kyky, että hän osaa merkitä sen muistiin.
-80 luvulla oli telkussa hieno keskustelusarja mm. sielusta ym.
Keskustelijoina olivat prof. Matti Bergström ja toimittaja Eero Silvasti.
Tuubista löytyi eräs M.B:n tarina aivotoiminnasta ja klassisesta musiikista.
https://www.youtube.com/watch?v=G1s_SZqvhQI
Nyt yritän vahvistaa itseäni seuraavalla esityksellä. En ole varma toimiiko mutta olo on ainakin hyvä - taas.
Anne Sophie-Mutter - Mendelssohn Violin Concerto in E minor, Op.64 - Kurt Masur
Olen näköjään kuunnellut musiikkia, joka ei eheytä aivotoimintaa. Modernin musiikin "sekava rytmisyys" ei Bergstömin mukaan eheytä. Tosin omat kuuntelukokeiluni modernin sinfoniamusiikin saralta ovat melko vähäisiä.
On kuitekin helppoa yhtyä Bergstömin käsitykseen siitä, että musiikki vaikuttaa voimakkaasti syvempiin mentaalisiin "aivokeskuksiin". Ainakin itselleni tietynlainen klassinen musiikki aiheutti varsin voimakkaita tuntemuksia.
Aivan, sielua ei ole, jos sillä tarkoitetaan aivoista riippumatonta tietoisuutta.
Ei ateistilla, ei uskovaisella, ei kenelläkään.
Sieluksi toki voi nimittää ihmisen tietoisuutta, minää, joka asuu aivoissa.
Mutta aivosolujen sammuessa sammuu sielukin.
Lopullisesti, peruuttamatta.
Lukuunottamatta tapauksia, joissa kuollut on elvytetty eloon ennen aivosolujen tuhoutumista.
Ehdit tuossa jo sanoa tärkeimmät, joten vain lisään tähän oman komppaukseni.
Mitään sielua ei ole olemassakaan, ellei nimityksellä tarkoiteta jotain, josta voidaan käyttää nimityksiä mieli, tajunta tai tietoisuus. Ei ole olemassa mitään ruumiista riippumatonta sielua, erillistä entiteettiä, jotain joidenkin hörhöjen "henkivaltoihin" rinnastettavia yliluonnollisia henkiä, Poltergeisteja tai muita mörköjä ja aaveita.
"Ei ole olemassa mitään ruumiista riippumatonta sielua, erillistä entiteettiä, jotain joidenkin hörhöjen "henkivaltoihin" rinnastettavia yliluonnollisia henkiä"
Olipa vahva julkilausuma, joskin omalla tavallaan uskonvarainen.
Pitää tässä minunkin puumerkkini seisoman, elikkä:
Ei ole ainuttakaan järkevää syytä olettaa aivotoiminnasta rippumattoman sielun olemassaoloa. Maailmankuvaansa on turha kuormittaa täysin kuvitteellisilla hypoteeseilla.
Niin miksi pitäisi kehitellä jotain sielu-roskaa, kun mikään ei viittaa sellaisen olemassaoloon, eikä sellaisesta ole mitään todisteita.
ap
Periaatteessa ateisti voi uskoa aineettomaan sieluun, mutta itse en usko.
Voit kieltää tai hyväksyä ihan vapaasti.
Oletetaanpa, että meillä on sielu, jolla käsittääkseni viitataan ei materiaaliseen "olentoon" fyysisissä ruumissaamme. Tällöin myös oletetaan, että ruumiin fyysinen kuolema tai vahingoittuminen eivät olisi, missään yhteydessä itse sieluun.
Valitettavasti tämä oletus ei ainakaan tässä muodossa toimi eli, mikäli ihmisen aivoja vahingoitetaan muuttuu muuttuu myös ihmisen käytös. Esimerkkejä löytyy maailmalta pilvin pimein, mutta alla yksi esimerkki:
"British Playboy model Kerri Parker had a 13.5 percent chance of surviving from brain cancer. After undergoing major surgery to remove the 4-centimeter tumor that had grown in her frontal lobe, Parker is simply happy to be alive. However, she noticed that her surgery did leave one rather severe side effect: a complete personality change."
http://www.medicaldaily.com/brain-surgery-turned-playboy-model-kerri-parker-outgoing-reserved-personality-change-303190
Miksi ihmisen luonne muuttuu, kun aivot kokevat vakavia muutoksia?
"Valitettavasti tämä oletus ei ainakaan tässä muodossa toimi eli, mikäli ihmisen aivoja vahingoitetaan muuttuu muuttuu myös ihmisen käytös"
Siksi se versio sielusta mihin hindut ja buddhalaiset uskovat on ylivertainen, se ettei esim. ihmisen persoona tai edes tietoisuus kuulu sielun ominaisuuksiin ja nämä katoavat kun ihminen kuolee, jättäe jäljelle vain tietoisuuden peruselementin, sielun joka tulee sitten syntymään uuteen muotoon saaden uuden muodon, uuden persoonan.
Sekin on tietysti myös järkevää että ihmisillä ja muilla eläimillä on kyseisten uskontojen mukaan samanlainen sielu ja meidät erottaakin muista eläimistä vain kehittyneemmät aivoimme ja niiden tuoma potentiaali. Osaavat kunnioittaa oikeasti eläintenkin elämiä toisin kuin esim. kristityt joille ihminen on vain Jumalan silmäterä ja eläinten elämillä ei ole mitään muuta arvoa kuin miten se hyödyttää ihmistä.
Oikeastaan hindujen ja buddhalaisten näkemys asiasta eroaa jonkin verran.
Hindut uskovat reinkarnaatioon, sielunvaelluksen. Heillä on sielu (atman), joka muistuttaa kristinuskon käsitystä, mutta se ei ole persoonallinen kuten ei heidän jumalansakaan.
Buddhalaiset uskovat jälleensyntymään (rebirth), mutta siihen ei kuulu lainkaan sielua. He uskovat, että on ruumis, fyysiset ja emotionaaliset tuntemukset, konseptit, ideat ja uskomukset muodostavat illuusion jostain pysyvästä "Minästä" ihmisen sisällä. Tämä taas muodostaa päivästä toiseen muuttuvan jatkumon, ikäänkuin mentaalisen energian, joka ei pysähdy edes ihmisen kuolemaan. Tässä ei ole kuitenkaan mitään persoonallista. Periaate on sama kuin fyysisen energian kohdalla. Ihmisen kuoltua kumpikaan energia ei katoa, ne vain muuttuvat joksikin muuksi.
"Sekin on tietysti myös järkevää"
Ikäänkuin muu kirjoittamasi olisi ollut järkevää.
Loppujen lopuksi sieluun ei taida jäädä mitään ominaisuuksia, eli sitä ei ole olemassakaan.
Ei ole minulla sielua. Eikä ole sellaista sinullakaan.
Niimpä. Paskapuhetta että on joku sielu.
Mutta riivaajia on, koska Raamatussa niin sanotaan.
Lääkärit puhuvat jostain mielenterveysongelmista, mutta tosi kristitty ei sellaista puhetta hyväksy. Riivaajia ei saa loukata nimittämällä niitä "mielenterveysongelmiksi". Siitä ne suuttuvat ja alkavat kahta pahemmin piinata ihmistä.
Pitää heittää latvasta jo aika tomerasti--jos luulee sieluja olevan. Eikö totta.
On täällä hauskoja ihmisiä kirjoittelemassa. Kiitos kaikille.
Poistin tämän pelleilyn jo kertaalleen, mutta menitte ruojat kommentoimaan sitä sen verran, että olkoot nyt.
Todista että sinulla on sielu. Voidaan sitten katsoa löytyykö sitä muualta.
Hyvä. Viimeinkin joku hihhuli on ymmärtänyt ettei sielua ole!
Onpa hihhuleita, jotka eivät pidä sielua ruumiista erillisenä entiteettinä.
Vaikkapa jehovantodistajat.
Mutta silti he uskovat ikuiseen elämään, ihminen saa uuden ruumiin ylösnousemuksessa.
Näinhän myös luterilainen uskontunnustus opettaa, "... uskon ... ruumiin ylös nousemisen ..."
Moninaiset ovat sielun, taivaan, helvetin/kadotuksen, ylösnousemuksen, kuoleman ja tuomiopäivän välisen olotilan tulkinnat eri uskontokunnissa.
Eroa on myös oppien virallisella teologialla ja rivijäsenten perinteisillä käsityksillä.
Moni luterilainen uskoo, että kuoltuaan kiipeää tähdeksi taivaalle, enkeliksi pilvenreunalle ts. naiivia.
Olenpa kuullut terveen kirjoissa olevan aikuisen suusta kysymyksen: "syttyykö taivaalle aina uusi tähti kun joku kuolee?"
Kirjoitukset tällä palstalla osoittavat, että lähes kaikilla on ego sielu
oli uskovainen tai ei
Olemme saaneet sen syntymässä, psykologisena perimänä,eli perisyntinä.
Sielu on menneisyydessä tehtyjen valintojen seuraksena, materiasta synsynyt
joten se ei voi olla mitään jumalallista alkuperää kuten uskonto väittä
Uskonto palvoo tuota pahan kokemisesyta syntynyttä sielua,
ihmsen korkeimpana olemuksena jolle on myös henki elämä alistettu. (Tämä päätös tehtiin konstanttinopolin kirkolliskokouksessa 800 luvulla9
Joten kirkko palvoo materiaa ja haluaa sen pahan armon kautta kuolemanjälkeiseen taivaaseen.
Ns. sanottu lunastusoppi on tehty sitä varten.
Joka sanoo, ettei sielua ole on ymmärtänyt sielun olemuksen väärin, eli uskonnon kannalta, joten ateismi ei poikkea siinä uskonnosta
Sellaisiakin ihmisiä on joilla ei ole sielua, mutta heillä ei ole pahuutta joka on vain sielun ominaisuus ihmisissä
Jotkut saattavat elää olematta tietoisia sieluttomuudestaan, ja jotkut
ovat tietoisestipyrkineet siitä eroon
Sellainen ihminen jolla ei sielua ole, ei loukkaannu kun loukataa, eikä kiusaannu kun kiusataa.sillä hänellä ei ole elintä sielua joka loukkaantuu
Nelson Mandela oli yksi tällainen ihminen
Kummittelu osoittaa, että ihmisellä on sielu.
Ei, vaan vilkas mielikuvitus.
Jos joku ei usko, että minulla on myös sielu, on hän totisesti oiva ateisti.
Uskovahan uskoo ilman epäilystäkään, uskoohan hän paljon hepposimpiinkin juttuihin.
Kummituksiin uskominen ei kerro edes vilkkaasta mielikuvituksesta, vaan tyhmyydestä, aivopesusta ja herkkäuskoisuudesta. Kuten sieluun uskominenkin.
En usko sieluun vaan tietoisuuteen joka häviää kuoltuani tai jopa ennen.
Sieluun uskovien olisi syytä tutustua dementikko, alzheimer, mielenterveys ym sairauksiin ja pohtia missä se sielu tuolloin on kun ymmärrys ja persoona on ihan muualla ja muuttunut täysin.
Tällä pastorilla on todistettavasti sieluja oikein paljon
Hän päästelee niitä peräti ulos.
https://www.youtube.com/watch?v=me2H7Ja93Wg