Meillä kullakin on sukupuolestamme rippumaton yleinen pappeus. Raamatun ja opetuksen mukaan yleinen pappeus velvoittaa meitä viemään sanomaa pakanoille, ei uskoville.
Tästä tietysti herää kysymys olemmeko ollenkaan uskovia jos meidän on sovattava uskovia sisaria ja veljiämme. Kuinka sovellamme solvatessamme tai peräti tuomitessamme UT:tin keskeistä rakkauden sanomaa?
Näitä palstoja ja eri kirkollisten yhteisöihin kuuluvien keskinäistä pilkkaa ja solvaamista seuratessaan joutuu pakostakin pohdiskelemaan Jumalan tarkoituksia, jotka lopulta ovat meiltä kuitenkin salattu.
Jonkinlaista osviittaa tähänkin asiaan saamme tutkimalla tarkasti Raamattua, joka vie meidät ehkä lähimmäksi oikeaa totuutta, jota monet ovat eritavoin tulkinneet.
Aikanaan Abraham sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme… sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle" (1 Moos 13:8-9).
Samankaltaisen tilanteen kohtaamme UT:sta. Siellä kerrotaan kuinka Paavali ja Barnabas olivat lähdössä uudelleen lähetysmatkalle. "Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi… Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen" (Apt 13:36-41).
Kuinka vapauttavaa! Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme määrättyjen uskovien läheisyyteen ja yhteyteen. Riittää kun löydämme oman hengellisen kotimme.
Vai minkälaisia tulkintoja muut saavat noista Raamatun kohdista? Minut nuo, kuten monet muutkin Raamatun kohdat, ovat vapauttaneet kulkemaan sen opetuksen mukaan, joka minulle alun alkaen lapsuudessani on opetettu. Vasta vanhempana olen sen ymmärtänyt.
Samalla olen oppinut arvostamaan muitakin uskovia.
Sanoman viemisen, uskon perustuvan vetovoimaan. Ei ainakan solvaamiseen eikä kielteiseen arvosteluun. Liioin ei pidä suinpäin syöksyä kaikkien "mukavien" miesten mukaan.
Naise ovakki sit jo kokonas eri asia. :) Vaik ikä pakka hiuka sitäki mun kohralan jo rajottama. :)
Tervessi vaa Turust!
Tästä tietysti herää kysymys olemmeko ollenkaan uskovia jos meidän on sovattava uskovia sisaria ja veljiämme. Kuinka sovellamme solvatessamme tai peräti tuomitessamme UT:tin keskeistä rakkauden sanomaa?
Näitä palstoja ja eri kirkollisten yhteisöihin kuuluvien keskinäistä pilkkaa ja solvaamista seuratessaan joutuu pakostakin pohdiskelemaan Jumalan tarkoituksia, jotka lopulta ovat meiltä kuitenkin salattu.
Jonkinlaista osviittaa tähänkin asiaan saamme tutkimalla tarkasti Raamattua, joka vie meidät ehkä lähimmäksi oikeaa totuutta, jota monet ovat eritavoin tulkinneet.
Aikanaan Abraham sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme… sillä olemmehan veljeksiä. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle" (1 Moos 13:8-9).
Samankaltaisen tilanteen kohtaamme UT:sta. Siellä kerrotaan kuinka Paavali ja Barnabas olivat lähdössä uudelleen lähetysmatkalle. "Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi, mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi… Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen" (Apt 13:36-41).
Kuinka vapauttavaa! Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme määrättyjen uskovien läheisyyteen ja yhteyteen. Riittää kun löydämme oman hengellisen kotimme.
Vai minkälaisia tulkintoja muut saavat noista Raamatun kohdista? Minut nuo, kuten monet muutkin Raamatun kohdat, ovat vapauttaneet kulkemaan sen opetuksen mukaan, joka minulle alun alkaen lapsuudessani on opetettu. Vasta vanhempana olen sen ymmärtänyt.
Samalla olen oppinut arvostamaan muitakin uskovia.
Sanoman viemisen, uskon perustuvan vetovoimaan. Ei ainakan solvaamiseen eikä kielteiseen arvosteluun. Liioin ei pidä suinpäin syöksyä kaikkien "mukavien" miesten mukaan.
Naise ovakki sit jo kokonas eri asia. :) Vaik ikä pakka hiuka sitäki mun kohralan jo rajottama. :)
Tervessi vaa Turust!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täyttä asiaa sieltä turust tulee.Ei meitä ole kutsuttu solvaamaan. Kritiikiä tulee kyllä esittää ja sitä käyn tekemässä hellarien palstalla ja tavallaan kyllä puutunkin selviin epäkohtiin. Toisaalta minun luterilaisena olisi parempi pysyä poissa heidän palstaltaan. Kirkko kuntien rauhaisa rinnakkaiselo olisi kyllä kaikkien kannalta paras asia. Edellä mainitsemaasi raamatun kohtaa voi soveltaa myös kirkkokuntien ja yksilöiden välille.
sanot "toisaalta minun luterilaisena olisi parempi pysyä poissa heidän palstaltaan". miksi juuri luterilaisen ei ole hyvä olla tekemisissä toisten uskovien kanssa?
tunnen paljon luterilaisia, jotka ovat aivan toista mieltä kanssasi. heidän mielestään juuri kanssakäyminen takaa rauhaisan yhteiselon.