Adventistit ovat tehneet sapatistaan lahkolaisuuden ja onhan se nimessäkin SDA.
Miten sunnuntaina voi sapattia rikkoa sillä eihän silloin ole sapatti.
Adventistien väite on mielipuolinen että kristityt eivät osaisi levätä sapattina = lepopäivänä. Viime sapattina otin päiväunet mutta miten on sapatinjumaloijan sapatin lepo?
Miten sunnuntaina voi sapattia rikkoa sillä eihän silloin ole sapatti.
Adventistien väite on mielipuolinen että kristityt eivät osaisi levätä sapattina = lepopäivänä. Viime sapattina otin päiväunet mutta miten on sapatinjumaloijan sapatin lepo?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei-
Lepopäivän vietto on niinkin vanha asia kuin 1 Moos 2.1-4.
Sitten voit katsoa 2 Moos 20, 5 Moos 5, Hes 20:20, 2 Moos 31:16-17, Jes 58:13-14,
Luuk 16:16-16, Jaak 2:10, Ilm 14:12, 12:17, Matt 5:17-18, > nuo katsot niin selviää enemmän.
1 Moos 2:1-4 saakka on vietetty viikon 7 päivää näihin päiviin saakka taukoamatta joka viikko.
Jos nuo nyt on "adventisteja" niin sitten on. "Adventus" = lat." "Jeesuksen tulo."
Viikon 7 päivä- Jumalan itsensä säätämä päivä on perinne ja monille tärkeä.
Vuosisatoja on ollut vilpittömiä uskovaisia pyhäpäivän viettäjiä ja eivät ole vilpittömyytensä vuoksi syylliset. Mummot istuneet kirkossa pyykit pesemättä tai arkena pestyinä ja paaparaiset aita korjaamatta tai aita arkena korjattu.
Keisari Konstantinuksella oli v. 321 jkr työvoimapoliittinen ongelma kun valtakunnassa oli kuusipäiväinen työviikko ja kansalla kaksi lepopäivää/ kaksi juhlaa/per/ viikko;
- Kristittyjen viikon 7 päivä ja muun kansanosan auringon ja valon juhla sunday= sunnuntai = viikon 1 päivä (Helium)
Keisari teki päivästä hybridin eli määräsi molempien juhlat samalle päivälle = viikon 1 päivälle ja molemmat osapuolet tekivät myönnytyksiä ja muodollisesti uskoon tullut keisari laati valmiit rukouksetkin. Dan 7:25.
Valtaosa ihmisistä viettää omantuntonsa mukaista päivää tietämättä historiaa ja ottamatta siitä taakkaa omantunnon päälle.
Lepopäivä on omantunnon kysymys ja juhla näissä merkeissä; Jes 58:13-14
> Ei riidan päivä koskaan.
Jokainen valitsee päivänsä käsi sydämellä Jumalan edessä ja Luuk 12.47-48 vastaa itse omantuntonsa asioista Jumalan edessä Luuk 12:47-48 metodissa.
(Rangistus on vertauskuvaa oman ajan rangaistuksesta- ei käytännössä nykyisin koskaan)
Adventtikirkossa 10 käskyn laki opetetaan ja merkitsee synnin opetusta, Room 3:20,31 ei ansdiota Ef 2:8-9, Lopun ajan arvoja Ilm 14:12, Hebr 12:14 ja kuuliaisuutta ja rakkauden vuoksi. Mitään muuta merkitystä ei syntiä opettavalla lailla ole A-kirkossa ja laissa on 10- ei 9 käskyä ja laki on sydämessä, Hebr 8:10, 10:12-18.
Nuo kun tutkit kaikki jakeet pääset ydinasioihin ja ymmärrät.
Ei tämän tämän hankalampi asia ole.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Höpö, höpö. Raamatussa ei puhuta kymmenen käskyn kohdalla mistään omastatunnosta.
Omatunto on veny....yyvää...ääÄÄÄÄ käsite yksilötasolla. Omatunto voi olla myös paatunut ja se on erilainen jokaisella ihmisellä.
Kiinnijäätyään lainrikkomisesta jarisealiset vetoavat omaantuntoonsa.
Varmasti jos luotat 100% adventistien omaantuntoon niin palaat takaisin kuluttamaan adventtikirkon penkkejä.
Sinä et ole Jari laittanut koskaan näkyviin miten kuuluu sapattikäsky ja mistä se löytyy VT:sta ja UT:sta.
Miksi sinulla ei ole vilpitön omatunto tässäkään asiassa?
Taidat käydä pilkkaamisvoimissa elämässä eteenpäin 100 % senttilainen.
Jumalan Sana koskettelee ihmisen omaatuntoa. Sana on myös tuomitseva ihmisen.
Jumalan Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja Sanan kautta avaa ovia parannukseen, kun Sanan miekka osoittaa synnin, ts. Jumalan lain rikkomisen merkityksen.
Siksi parannuksen tehnyt, on tehnyt mielenmuutoksen syystä, minkä Sana on hänelle käskenyt tehdä. Muutoin synnin palkka on kuolema.
Ja parannuksen tehnyt etsii seurakunnan, jossa on voinut uudestisyntyä.
Myös kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa.
Siksi hyvän omantunnon liitossa kuljetaan sen Sanan Valon muodostamalla tiellä.
ja Sanan valo valaisee aina uutta, korjaten, sekä ennalleen asettaen seurakuntaa Jumalan tahtoon.
Eli Jumala käyttää omaatuntoa, ja hyvässä mielessä ihminen pyhittyy, mutta se omatunto, joka pitäytyy lihaan ja lihan aikaansaannoksiin, niin saastuu.
Paaduttaen omantunnon ihminen kadottaa Herran.
Jeesuksen aikana oli Herrankansalla ns. Vt. ja vasta 400 luvulla ollaan saatu tämä Ut. matkaan. Siksi sapatti on ollut se alkuperäinen lepopäivä. Eikä sitä ole muutettu.
Viisas ottaa asian onkeen, mutta tyhmä käy väittämään Sanaa vastaan.