"Kaukana on kaiken olemus, ja syvällä, syvällä, kuka taitaa sen löytää", sanotaan Saarnaajan Kirjassa ja nämä sanat sopivat paremmin kuin mihinkään muualle, juuri ihmismielen mittaamattomiin syvyyksiin ja niihin lainalaisuuksiin, jotka siellä vallitsevat ja hallitsevat niin yksilön kuin kokonaisten kansakuntienkin kohtaloita.
Maailma, jossa elämme, on jatkuvien sotien ja ristiriitojen temmellyskanttää ja tätä maailmaa on yritetty tehdä paremmaksi mitä moninaisimmilla filosofioilla ja uskonnoilla, mutta näiden hyvistä pyrkimyksistä huolimatta uutiskuvat täyttyvät jatkuvista sodista ja hirmutöistä tai yksilötasolla esim. huumeet ja monet muut tuhovoimat murskaavat niin monen nuoren elämän jo ennen kuin se on ehtinyt kunnolla edes kukoistukseensa puhjeta. Miksi näin? Mikä on se outo voima, jonka edessä ihminen ja koko ihmiskunta näyttää olevan niin voimaton?
Vastausta näihin kysymyksiin emme löydä tähtien takaa tai joidenkin Jumalien tai saatanain tahdosta. Todelliset vastaukset; ja samalla myös ratkaisut, löydämme ihmismielen syvyyksistä ja henkisistä voimavaroista, joilla pystymme ajan tuhoisia tuulia ja virtoja vastustamaan.
Nyt kun ajan tuulet ja virrat ovat niinkin tuhoisia, kuin kaikkialta on nähtävissä, ei enää riitä uskonnolliset hurskastelut jossain kirkonpenkillä tai uskonlahkojen ahtaissa karsinoissa silloin kun ongelmat ja niiden syyt ovat kokonaan muualla. Tämän vuoksi, ajan haasteisiin vastatakseni, olen lähtenyt näiden kotisivujeni toimittamiseen ja tämän vuoksi myös nämä Hypnoosin alkeet kaiken kansan nähtäviksi, jotta yhdessä voisimme lähteä taistelemaan ajan tuulia ja virtoja vastaan ja jopa kääntämään näiden suunnat myönteiseksi elämälle yksilöinä ja koko ihmiskuntana.
http://www.aretalogia.com/H/hypnoosi.html
Maailma, jossa elämme, on jatkuvien sotien ja ristiriitojen temmellyskanttää ja tätä maailmaa on yritetty tehdä paremmaksi mitä moninaisimmilla filosofioilla ja uskonnoilla, mutta näiden hyvistä pyrkimyksistä huolimatta uutiskuvat täyttyvät jatkuvista sodista ja hirmutöistä tai yksilötasolla esim. huumeet ja monet muut tuhovoimat murskaavat niin monen nuoren elämän jo ennen kuin se on ehtinyt kunnolla edes kukoistukseensa puhjeta. Miksi näin? Mikä on se outo voima, jonka edessä ihminen ja koko ihmiskunta näyttää olevan niin voimaton?
Vastausta näihin kysymyksiin emme löydä tähtien takaa tai joidenkin Jumalien tai saatanain tahdosta. Todelliset vastaukset; ja samalla myös ratkaisut, löydämme ihmismielen syvyyksistä ja henkisistä voimavaroista, joilla pystymme ajan tuhoisia tuulia ja virtoja vastustamaan.
Nyt kun ajan tuulet ja virrat ovat niinkin tuhoisia, kuin kaikkialta on nähtävissä, ei enää riitä uskonnolliset hurskastelut jossain kirkonpenkillä tai uskonlahkojen ahtaissa karsinoissa silloin kun ongelmat ja niiden syyt ovat kokonaan muualla. Tämän vuoksi, ajan haasteisiin vastatakseni, olen lähtenyt näiden kotisivujeni toimittamiseen ja tämän vuoksi myös nämä Hypnoosin alkeet kaiken kansan nähtäviksi, jotta yhdessä voisimme lähteä taistelemaan ajan tuulia ja virtoja vastaan ja jopa kääntämään näiden suunnat myönteiseksi elämälle yksilöinä ja koko ihmiskuntana.
http://www.aretalogia.com/H/hypnoosi.html
Vastaukset 43
Vanhimmat
Leo, jos sanot olevasi uskovainen, kehoittaisin
näin alkujaan lopettamaan kyseisen tiedotuksen.
Oletko ollenkaan perillä että hypnoosi ei ole Jumalasta. Miksi alat tiedotukset hengellisellä palstalla joka ei ole mitenkään uskon kanssa tekemisissä. Miltähän olet mahtanut viestisi saada, aloittamaan kurssisi, ei ihme että elämäsi on ollut vaikeata, vieläkö Jumalan täytyy puuttua kovemmalla kädellä sinun elämääsi, eikö
yksi onnettomuus jo herättänyt sinua.
Itse olen joskus ennen uskoon tuloani tehnyt
vyöhyketerapiaa, kunnes Jumala puuttui tuohon
ja sain selvän kehoituksen lopettaa, annettiin vaihtoehdot, joko lähdet Häntä seuraamaan tai
sitten seuraat jotain "muuta". Lopetin välittömästi työni ja sain siitä valtavan siunauksen. Kerron yhden kohdan siitä.
Seinälläni oli yksi kuva vielä jäljellä. korvakartta jossa oli vyöhykkeitä, otin sen seinältäni pois ja poltin sen ja kaiken muunkin materiaalin. Menin illalla rukouskokoukseen, ihminen joka ei tiennyt tekemisistäni, sanoi minulle, olet riisunut tänään seinältäsi saatanan ja nyt olet oikealla kirkkaalla tiellä. Arvaa olinko tuon illan jälkeen onnellinen, etttä olin
tehnyt oikein kuunnellakseni Jeesusta. Sen jälkeen alkoi myös taivaalliset ihmeet seurata, sain voiman parantaa ihmisiä jne. eikä siihen tarvittu mitään poppa konsteja. Kehoitan sinua
sisarena, älä jatka pitemmälle, sillä se ei ole
Jumalan tahto, että alat käsitellä ihmisten mieliä tuonkaltaisilla jutuilla, jos olet Hengen
kuljetettavana saat varmaasti taivaallista tietoa
ja kykyä parantaa ihmisiä. Rukoilen sinun puolestasi ihan tosissani, että Jumala puhuu sinulle.
".......... Elettiin syyskuuta 1985. Tapahtuneesta autokolaristani oli kulunut jo yli kaksi vuotta ja vaikka kuntoutumista tapahtui kaiken aikaa, olin vielä pyörätuolikaveri ja tämän lisäksi oli tapahtunut se, mikä näissä vammautumisissa on kaikkein vaikeinta. Eli tapahtunut raju liikenneonnettomuus oli menettänyt mielenkiintonsa tuoreempien puheenaiheiden tieltä ja samalla minusta oli tullut kakkien unohtama ja hylkäämä "kaatopaikkatavara", kuin unohdettu huonekaluromu jossain kamarin loukossa. Päivät ja viikot kuluivat ja kukaan ei fysioterapeuttia lukuunottamatta pitänyt enää minkäänlaista yhteyttä.
Eräänä sunnuntai-iltana päätin lähteä kärräämään pyörätuolillani Sodankylän keskustaan siinä toivossa, että tapaisin edes yhden ihmisen. Niinpä vaimoni vei minut autolla keskustaan, johon jäin pyörätuoleineni. Ilta oli lämmin ja kaunis kun auringon viimeiset säteet painuivat horisontin taakse. Istuin pitkän tovin ja seurasin jatkuvaa autonhurinaa kun nuoret ajoivat samaa rataa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ainuttakaan tuttua en tavannut. Lopulta minulle tuli sellainen tunne kuin istuisin yksin autiolla rautatieasemalla, josta kaikki junat ovat lähteneet ja kaikki matkustaneet lopullisesti pois. Minut valtasi valtavan syvä suru ja niin lähdin kärräämään pientä sivukatua Kitisen rantaa kohden. Täysi kuu paistoi joen takana kohoavan tumman Kommattivaaran yllä ja rakensi sillan Kitisen virrankalvolle. Siinä muistui mieleeni monet kuutamoiset illat, jolloin lapsuudessani olin onkinut ahvenia siskoni tai veljieni kanssa. Siinä muistui mieleni monet kuutamoiset illat hanhimailla ja monet kuutamoiset illat erämaissa rakotulilla ja havuvuoteella; ja jotka nyt olivat auttamatta jääneet taakse. Nyt siinä tilanteessa tajusin ensimmäisen kerran kuinka valtava arvo ihmisen terveys on ja kuinka paljon olin menettänyt. Tämän tajuaminen oli minulle niin järkyttävää, että kärräsin erään liikkeen nurkan taakse ja kirkkaan tähtitaivaan loisteesa itkin hillitöntä itkua pitkän tovin, kunnes lähestyi aika, jolloin vaimoni tulee hakemaan minut kotiin ja niin ryhdistäydyin.
"Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa ja kaikki sinun vesilaineesi käyvät minun ylitseni", sanotaan Psalmien Kirjassa.
Seuraavana aamuna, niin pian kuin lapsista pienimmät menivät päiväkotiin, isommat kouluun ja vaimoni opettajaksi ja talo hiljeni, makasin sängyssäni, itkin ja piehtaroin sekä rukoilin itselleni kuolemaa: "Oi Herra! Ota minut pois täältä! Oi Herra! Anna minun kuolla". Tätä rukousta rukoilin tunnista toiseen niin syvältä sydämestäni kuin pystyin. Välillä join termospullosta kahvia ja taas itkin, piehtaroin ja huusin itselleni kuolemaa aina siihen asti kuin kotiväkeni iltapäivällä kotiutui. Seuraavana aamuna, niin pian kuin talo hiljeni, taas toistui sama. Itkin ja huusin Jumalalta itselleni kuolemaa aina keskipäivälle asti kunnes koin merkillisen kokemuksen:
Oli kuin joku merkillinen lämmin virta olisi käynyt läpi ruumiini ja oli kuin joku olisi sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ei sinua vielä pois oteta. Sinua tarvitaan vielä". Tämän jälkeen minun tuli valtavan kevyt ja hyvä olla moneksi päiväksi. Kun vielä samana päivänä joku vanhempi naishenkilö soitti Ivalosta ja kyseli toimittamaani lehteä, tämä oli kuin Jumalan vahvistus sille kokemukselle jonka olin kokenut.
Näitä samantyyppisiä Jumalan koskien syviä pauhuja oli niihin aikoihin useitakin. Niin monet kerrat yritin viestiä niin uskovaisille kuin muillekin, että kävisivät edes kahvikupillisen seuranani ryyppäämässä, ettei minun tarvitsisi kokea olevani kaikkien hylkäämä kaatopaikkatavara. Ja jos niihin aikoihin olisi käynyt joku vaikka vain hiljaa istumassa vuoteeni vierellä pyyteettömästä sydämestä, niin tämä joku olisi ollut minulle yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei ketään. Usein rukoilin pitkiä aikoja, jopa viikkoja, että Jumala lähettäisi jonkun. mutta ei ketään ja on sanottava, että niinä vuosina meni uskoni uskovaisiin: "Olkoon missä lystäävät ja pysyköön siellä. Mutta ennen kuin menevät mihinkään muualle, niin menköön itseensä". Kaiketi odottivat, että minä hädässäni alkaisin ryömimään heidän edessään ja näin yrittäisin "ostaa" heiltä jotain. Vaan kun Leksa ei ryömi vastoin totuutta Jumalan mielikarvaudeksi. Ennemmin vaikka kuolen. Ja onneksi on hypnoosi.
Lokakuussa 1990 istuin autossani entisen kotikyläni, Vuojärven, vanhalla maantiellä ja katselin edessäni avautuvaa maisemaa. Horisontissa kohoavaa Vuovaaraa sekä sen takana vieläkin korkeammalle kohoavaa Luostotunturia. Nämä maisemat olivat nuoruuteni "pyhiä metsästysmaita", minun pyhäkköni ja temppelini, jossa olin nuoruuteni parhaat vuodet samoillut ja löytänyt siellä omat henkiset ulottuvuuteni ja henkiset voimavarani. Nyt näitä maisemia katsellessani ajatukset palautuivat nuoruuteeni. Eränkäyntiin, rautaiseen henkiseen ja fyysiseen kuntooni sekä myös nuoruuteni hypnoosiopintoihini, jotka olivat huipentuneet pariin yleisöesitykseen kotikyläni maamiesseuran talolla. Nyt näitä aikoja muistellessani olisi kuin joku olisi taas sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ala vetämään hypnoosikurssia ja opettamaan hypnoosia ihmisille".
Tämä sisäinen kehotus oli kuin suoranainen Jumalan vastaus siihen huolestuttavaan tilanteeseen, jossa olin jo pitemmän aikaa ollut. Edessä oli taas pitkä ja pimeä talvi pakkasineen ja minua huolestutti se, että jos tulee kova pakkastalvi enkä pääse liikenteeseen ja ihmisten ilmoille, saattaa olla, että en kovin pitkää "kotiarestia" enää kestä ja tähän huoleeni olin jo pitkään huokaillut Jumalalta ratkaisua ja nyt tämä ratkaisu tuli aivan yllättävältä suunnalta - hypnoosikurssista.
Pohdin pitkän tovin tätä ajatusta ja miten tulisin tällaisesta kurssitoiminnasta selviytymään. Varsinkin, kun oli kulunut jo liki parikymmentä vuotta siitä kun olin viimeksi ollut hypnoosin kanssa tekemisissä ja niin parin viikon "Jaakopin painin" jälkeen päätin, että se ei paljon viekkään jos ei mitään tuokkaan ja niin pistin Lapin Kansaan asiaa koskevan ilmoituksen ja reaktiot olivat yllättävät.
Sinä aamuna, jona kyseisen hypnoosikurssi-ilmoituksen sisältänyt Lapin Kansa jaettiin, puhelin soi jo ennen kahdeksaa ja sen päivän aikana monet soittivat ja kyselivät tästä kurssista, aina Yleisradiota myöten ja niin syntyi pieni tiimi asian tiimoilta. Sen talven aikana kirjoitin yli 80-sivua hypnoosikurssiaineistoa ja käsikirjoituksen pariinkin pieneen kirjaseen ja kokonaisuutena se talvi oli yksi elämäni parhaimpia.
Mutta heräsivät myös Sodankylän uskovaiset. Tämän hypnoosikurssi-ilmoituksen jälkeen sain monia nimettömiä ja tuomitsevia kirjeitä ja viestejä paikallisilta helluntailaisilta ja täytyy sanoa: "Voi raukkoja". Monta vuotta olin rukoilemalla rukoillut ja etsinyt yhteyksiä mm. uskovaisiin, mutta turhaan. Kaikki olivat tyhjää täynnä eikä toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta ja nyt kun Jumala oli opastanut minut uusille ja yllättäville urille, niin nyt heille tuli hätä. Tulee mieleen Jeesuksen sanat: "Itse he eivät sisälle mene eivätkä sallisi meneväisten mennä".
Vuosikymmenien jatkuvien tutkisteluni ja uskon ja hypnoosin toimintoja selvitellessäni olen täysin vakuuttunut, että näillä ei ole minkäänlaista keskinäistä ristiriitaa silloin kun tiedetään, mistä kussakin tapauksessa on kysymys. Nähdäkseni paljon vaarallisempaa on se, että tietämättömyydessä erehdytään puhtaasti suggestiovaikutteisia ilmiöitä pitämään Jumalan ihmetekoina ja näiden "ihmeiden" avulla markkinoidaan tiettyä herätysliikettä kaikelle kansalle, niin kuin nykyisessä kristillisyydessä paljon tapahtuu ja juuri tämän vuoksi tulisi jokaisen Jumalan syvintä totuutta rakastavan hengen miehen ja naisen tuntea myös hypnoottisten ilmiöiden toimintaa pystyäkseen erottamaan oikean harhasta. Mutta näistä enemmän muissa yhteyksissä.........."
...kuten ajattelinkin, osoitit tietämättäsi juuri Leksan teorian huomattavasti vakaammalle pohjalle !?!
Miksiköhän eivät nuo uskikset osaa käyttää niitä
,omien sanojensa mukaan luojan luomia,aivojaan ?!?
Toisaalta eihän uskontokaan välttämättä olisi niin
syvään juurtunut,jos ihmismieli olisi hiukkasen kehittyneempi...aina löytyy niitä yksinkertaisia,jotka lankeavat sokean-uskon
täydellisen järjen pimeään kuiluun !?!
Sillähän nuo kirkot/lahkot nykyään kukoistaakin...onnettomilla ihmispoloilla jotka eivät TIEDÄ totuudesta mitään,voi voi !?!
Älä Leksa noista välitä,eivät tiedä mitä puhuvat!
Tsemppiä,sulla on ihan terveitä ajatuksia !?!
Kyllä sä oot tosi katkeroitunut Jumalaan ja ihmisiin.
Ja nyt lähdet sitten viemään muitakin ihmisiä mukanas harhapoluille.
Surullista.
".......... Elettiin syyskuuta 1985. Tapahtuneesta autokolaristani oli kulunut jo yli kaksi vuotta ja vaikka kuntoutumista tapahtui kaiken aikaa, olin vielä pyörätuolikaveri ja tämän lisäksi oli tapahtunut se, mikä näissä vammautumisissa on kaikkein vaikeinta. Eli tapahtunut raju liikenneonnettomuus oli menettänyt mielenkiintonsa tuoreempien puheenaiheiden tieltä ja samalla minusta oli tullut kakkien unohtama ja hylkäämä "kaatopaikkatavara", kuin unohdettu huonekaluromu jossain kamarin loukossa. Päivät ja viikot kuluivat ja kukaan ei fysioterapeuttia lukuunottamatta pitänyt enää minkäänlaista yhteyttä.
Eräänä sunnuntai-iltana päätin lähteä kärräämään pyörätuolillani Sodankylän keskustaan siinä toivossa, että tapaisin edes yhden ihmisen. Niinpä vaimoni vei minut autolla keskustaan, johon jäin pyörätuoleineni. Ilta oli lämmin ja kaunis kun auringon viimeiset säteet painuivat horisontin taakse. Istuin pitkän tovin ja seurasin jatkuvaa autonhurinaa kun nuoret ajoivat samaa rataa yhä uudelleen ja uudelleen, mutta ainuttakaan tuttua en tavannut. Lopulta minulle tuli sellainen tunne kuin istuisin yksin autiolla rautatieasemalla, josta kaikki junat ovat lähteneet ja kaikki matkustaneet lopullisesti pois. Minut valtasi valtavan syvä suru ja niin lähdin kärräämään pientä sivukatua Kitisen rantaa kohden. Täysi kuu paistoi joen takana kohoavan tumman Kommattivaaran yllä ja rakensi sillan Kitisen virrankalvolle. Siinä muistui mieleeni monet kuutamoiset illat, jolloin lapsuudessani olin onkinut ahvenia siskoni tai veljieni kanssa. Siinä muistui mieleni monet kuutamoiset illat hanhimailla ja monet kuutamoiset illat erämaissa rakotulilla ja havuvuoteella; ja jotka nyt olivat auttamatta jääneet taakse. Nyt siinä tilanteessa tajusin ensimmäisen kerran kuinka valtava arvo ihmisen terveys on ja kuinka paljon olin menettänyt. Tämän tajuaminen oli minulle niin järkyttävää, että kärräsin erään liikkeen nurkan taakse ja kirkkaan tähtitaivaan loisteesa itkin hillitöntä itkua pitkän tovin, kunnes lähestyi aika, jolloin vaimoni tulee hakemaan minut kotiin ja niin ryhdistäydyin.
"Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa ja kaikki sinun vesilaineesi käyvät minun ylitseni", sanotaan Psalmien Kirjassa.
Seuraavana aamuna, niin pian kuin lapsista pienimmät menivät päiväkotiin, isommat kouluun ja vaimoni opettajaksi ja talo hiljeni, makasin sängyssäni, itkin ja piehtaroin sekä rukoilin itselleni kuolemaa: "Oi Herra! Ota minut pois täältä! Oi Herra! Anna minun kuolla". Tätä rukousta rukoilin tunnista toiseen niin syvältä sydämestäni kuin pystyin. Välillä join termospullosta kahvia ja taas itkin, piehtaroin ja huusin itselleni kuolemaa aina siihen asti kuin kotiväkeni iltapäivällä kotiutui. Seuraavana aamuna, niin pian kuin talo hiljeni, taas toistui sama. Itkin ja huusin Jumalalta itselleni kuolemaa aina keskipäivälle asti kunnes koin merkillisen kokemuksen:
Oli kuin joku merkillinen lämmin virta olisi käynyt läpi ruumiini ja oli kuin joku olisi sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ei sinua vielä pois oteta. Sinua tarvitaan vielä". Tämän jälkeen minun tuli valtavan kevyt ja hyvä olla moneksi päiväksi. Kun vielä samana päivänä joku vanhempi naishenkilö soitti Ivalosta ja kyseli toimittamaani lehteä, tämä oli kuin Jumalan vahvistus sille kokemukselle jonka olin kokenut.
Näitä samantyyppisiä Jumalan koskien syviä pauhuja oli niihin aikoihin useitakin. Niin monet kerrat yritin viestiä niin uskovaisille kuin muillekin, että kävisivät edes kahvikupillisen seuranani ryyppäämässä, ettei minun tarvitsisi kokea olevani kaikkien hylkäämä kaatopaikkatavara. Ja jos niihin aikoihin olisi käynyt joku vaikka vain hiljaa istumassa vuoteeni vierellä pyyteettömästä sydämestä, niin tämä joku olisi ollut minulle yhtä kuin enkeli taivaasta. Mutta ei ketään. Usein rukoilin pitkiä aikoja, jopa viikkoja, että Jumala lähettäisi jonkun. mutta ei ketään ja on sanottava, että niinä vuosina meni uskoni uskovaisiin: "Olkoon missä lystäävät ja pysyköön siellä. Mutta ennen kuin menevät mihinkään muualle, niin menköön itseensä". Kaiketi odottivat, että minä hädässäni alkaisin ryömimään heidän edessään ja näin yrittäisin "ostaa" heiltä jotain. Vaan kun Leksa ei ryömi vastoin totuutta Jumalan mielikarvaudeksi. Ennemmin vaikka kuolen. Ja onneksi on hypnoosi.
Lokakuussa 1990 istuin autossani entisen kotikyläni, Vuojärven, vanhalla maantiellä ja katselin edessäni avautuvaa maisemaa. Horisontissa kohoavaa Vuovaaraa sekä sen takana vieläkin korkeammalle kohoavaa Luostotunturia. Nämä maisemat olivat nuoruuteni "pyhiä metsästysmaita", minun pyhäkköni ja temppelini, jossa olin nuoruuteni parhaat vuodet samoillut ja löytänyt siellä omat henkiset ulottuvuuteni ja henkiset voimavarani. Nyt näitä maisemia katsellessani ajatukset palautuivat nuoruuteeni. Eränkäyntiin, rautaiseen henkiseen ja fyysiseen kuntooni sekä myös nuoruuteni hypnoosiopintoihini, jotka olivat huipentuneet pariin yleisöesitykseen kotikyläni maamiesseuran talolla. Nyt näitä aikoja muistellessani olisi kuin joku olisi taas sisälläni sanonut: "Kuule poikani! Ala vetämään hypnoosikurssia ja opettamaan hypnoosia ihmisille".
Tämä sisäinen kehotus oli kuin suoranainen Jumalan vastaus siihen huolestuttavaan tilanteeseen, jossa olin jo pitemmän aikaa ollut. Edessä oli taas pitkä ja pimeä talvi pakkasineen ja minua huolestutti se, että jos tulee kova pakkastalvi enkä pääse liikenteeseen ja ihmisten ilmoille, saattaa olla, että en kovin pitkää "kotiarestia" enää kestä ja tähän huoleeni olin jo pitkään huokaillut Jumalalta ratkaisua ja nyt tämä ratkaisu tuli aivan yllättävältä suunnalta - hypnoosikurssista.
Pohdin pitkän tovin tätä ajatusta ja miten tulisin tällaisesta kurssitoiminnasta selviytymään. Varsinkin, kun oli kulunut jo liki parikymmentä vuotta siitä kun olin viimeksi ollut hypnoosin kanssa tekemisissä ja niin parin viikon "Jaakopin painin" jälkeen päätin, että se ei paljon viekkään jos ei mitään tuokkaan ja niin pistin Lapin Kansaan asiaa koskevan ilmoituksen ja reaktiot olivat yllättävät.
Sinä aamuna, jona kyseisen hypnoosikurssi-ilmoituksen sisältänyt Lapin Kansa jaettiin, puhelin soi jo ennen kahdeksaa ja sen päivän aikana monet soittivat ja kyselivät tästä kurssista, aina Yleisradiota myöten ja niin syntyi pieni tiimi asian tiimoilta. Sen talven aikana kirjoitin yli 80-sivua hypnoosikurssiaineistoa ja käsikirjoituksen pariinkin pieneen kirjaseen ja kokonaisuutena se talvi oli yksi elämäni parhaimpia.
Mutta heräsivät myös Sodankylän uskovaiset. Tämän hypnoosikurssi-ilmoituksen jälkeen sain monia nimettömiä ja tuomitsevia kirjeitä ja viestejä paikallisilta helluntailaisilta ja täytyy sanoa: "Voi raukkoja". Monta vuotta olin rukoilemalla rukoillut ja etsinyt yhteyksiä mm. uskovaisiin, mutta turhaan. Kaikki olivat tyhjää täynnä eikä toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta ja nyt kun Jumala oli opastanut minut uusille ja yllättäville urille, niin nyt heille tuli hätä. Tulee mieleen Jeesuksen sanat: "Itse he eivät sisälle mene eivätkä sallisi meneväisten mennä".
Vuosikymmenien jatkuvien tutkisteluni ja uskon ja hypnoosin toimintoja selvitellessäni olen täysin vakuuttunut, että näillä ei ole minkäänlaista keskinäistä ristiriitaa silloin kun tiedetään, mistä kussakin tapauksessa on kysymys. Nähdäkseni paljon vaarallisempaa on se, että tietämättömyydessä erehdytään puhtaasti suggestiovaikutteisia ilmiöitä pitämään Jumalan ihmetekoina ja näiden "ihmeiden" avulla markkinoidaan tiettyä herätysliikettä kaikelle kansalle, niin kuin nykyisessä kristillisyydessä paljon tapahtuu ja juuri tämän vuoksi tulisi jokaisen Jumalan syvintä totuutta rakastavan hengen miehen ja naisen tuntea myös hypnoottisten ilmiöiden toimintaa pystyäkseen erottamaan oikean harhasta. Mutta näistä enemmän muissa yhteyksissä.........."
Leo, säälin sinua. Moni on halunnut itsllensä
ystäviä väärillä menetelmillä, jotkut ottavat pullon käteensä ja etsivät sillä elämäänsä tarkoitusta. Ota ensin itsesäälisi käteen, tee sille jotain, auta itseäsi todella ensin pääsemään katkeruudesta pois Jumalan lapsia kohtaan, Raamattu jos yksistään sanoo tuosta,
katkeruuden juuresta. Jumala varmasti on varannut elämääsi toisenlaisen kuin hypnoosikurssisi, etkö näe kuinka pimeyden ruhtinas tulee valkeissa vaatteissa, kohta olet sellaisessa syövereissä, että siihen Ei Jeesus enää mahdu. Itselläni sattui lapsena vakava tapaturma josta olen ainoastaan kiitollinen Jumalalle, vain se asia sai minut Jumalani eteen,
jos tuota ei olisi tapahtunut olisn ollut niin täynnä omaa minääni, että sinne ei muuta olisi mahtunut, se oli minun pelastukseni. Olen ymmärtänyt mikis jotain tapahtuu elämässämme, sillä vaikeuksien kautta käy meidän parhain ainakin minulle oleva tie. Nyt Jumala on vienyt
minut nuorten työhön, jossa kyllä piisaa auttamista, on kyyneleitä ja on iloa. Se on parasta mitä voin toisille antaa jo pelkästään kuuntelemalla ja rukoilemalla, siihen ei ole vielä hypnooseja tarvittu kun Jumala on puuttunut
asioiden kulkuun.
Aloitat melkein jokaisen juttusi: "...Elettiin 1980-lukua..."
Eli kelaat aina alkuun onnettomuutesi ja sitten tosi pitkä tarina, jossa toistuu kuinka KAIKKI ovat kohdelleet sinua ERITTÄIN HUONOSTI...
Eli sinä ryvet omassa katkeruudessasi etkä ole päässyt irti siitä mitä sinulle tapahtui ja elämään elämää niissä puitteissa, jotka sinulla nyt on.
Noilla eväillä ja asenteilla ei paljon rakenneta.
Kovia sanoja, mutta totuus on joskus sanottava ja se tekee myös kipeää.
Olen löytänyt elämälleni todellisen tarkoituksen jo liki 40 vuotta sitten ja olen erittäin tyytyväinen kulkemaani tiehen.
Elämän realismia on sekin, että ilman nuoruuteni hypnoosiopintoja olisin maannut viimeiset 18 vuotta josssain hoitolaitoksen sängyssä hoitajien nostettavana, syötettävänä ja vaippoihin vaihdettavana. Nyt sillä, että olen omaa uskoani hyväksikäyttäen ja rautaista työtä tehden kuntoutunut kotioloissa selviäväksi ja uudelleen auton rattiin, olen säästänyt yhteiskunnan varoja hoitolaitoskustannuksissa jo liki 10 miljoonaa ja saanut henkilökohtaiset kiitoskirjeet niin pääministeri Lipposelta kuin useilta muiltakin ministereiltä. Eli tunnustusta silloin kun uskovaiset eivät pysty tunnustusta kateudessaan antamaan.
Realismia, Tuulia rakas, Realismia.
asiasta mistä et tiedä tuon taivaallista.
Et näköjään kestä totuuden kohtaamista. Niin arvelinkin.
Juu jatka vaan matkaa itsesäälissäsi ja katkeruutesi ympäröimänä.
Minähän elän omaa elämääni.
...jos sallit ?!?
Eihän Leksa jumalaan ole katkeroitunut,vaan tyhmiin ja pahoihin ihmisiin !?!
Tosin tyhmyydelle ei paljoa voi tehdä...niitä
kun on seurakunnat/lahkot täys !?!
Pahuutta ja moraalittomuutta vastaan taas voi hyvinkin taistella,totuudella ja tiedolla !?!
Sitähän Leksa yrittääkin tehdä,ymmärrätkö,etkö?!?
...käydä viestinviejän kuin itse asian kimppuun!?!
Tyypillistä turhautumisen purkamista...psykologiasta tuttu juttu !?!
Ota iisisti,kyllä se totuus ehkä sinullekkin vielä joskus valkenee...siis ehkä !?!
Heh...huomasitko,näin helppoa se on ;-D
Senkin sikä, mee siitä pilttuusees rypemään pirullisuudessas.
Kyllä se Jumala vielä sulleki antaa ansioittes mukaan.
Jatka sinä vaan sitä täydellistä paska-elämääsi, johon kuuluu täyspäiväisesti ja jopa yölläkin netissa toisten kiusaaminen.
Sairas olet.
"TÄYTTÄ PASKAA" on sinun pääsi.
Tuskin siat osaavat kirjoittaa.
"........... Apostolien tekojen kolmannessa luvussa kerrotaan, kuinka Pietari ja Johannes menivät erään kerran pyhäkköön. Samaan aikaan kannettiin pyhäkön portin pieleen syntymästään saakka rampana ollutta miestä kerjäämään almua pyhäkköön menevillä. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen hän pyysi almua myös heiltä. "Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin". Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen, nimessä. NOUSE JA KÄY". Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen nilkkansa ja jalkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa; ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmetystä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut".
Tai menkäämme Paavalin ja Siilaan mukana Lystran kaupunkiin.
"Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa hamasta äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: NOUSE PYSTYYN JALOILLESI. Ja hän kavahti ylös ja käveli. Kun kansa näki, mitä Paavali oli tehnyt, korottivat he äänensä ja sanoivat lykaonin kielellä: 'Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet meidän luoksemme".
Silloin kun lähdemme tarkastelemaan itse elämää ja tapahtumia elämään liittyvinä, me löydämme kaksi erillistä ulottuvuutta. Löydämme aineellisen, fyysisen, ulottuvuuden ja löydämme henkisen, metafyysisen, ulottuvuuden.
Tieteellinen ajattelu ja tieteellisen maailmankuvan luominen on ollut viimeisten kahden vuosisadan ajan todellisen ihannoinnin ja jumaloinnin kohde. Lähes kaikki asiat ja tapahtumat on pyritty pukemaan tieteellisyyden kaapuun ja hyväksytty todellisuudeksi vain ne asiat ja tapahtumat, jotka voidaan tieteellisesti tutkia ja todistaa. Tämä ajattelu on tuonut ihmisten tietoisuuteen monet eri tieteenalat. Ydinfysiikan, tähtitieteen, kemian, lääketieteen jne. Tämän tieteellisen ajattelun piiriin on yleisesti hyväksytty psykologia, joka kartoittaa ihmisten ja eläinten sielullista toimintaa ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Samoin tämän tieteellisen ajattelun ahtaaseen kaavaan on hyväksytty myös hypnoosi. Tämä sen vuoksi, että hypnoosiin ja suggestioihin liittyvät ilmiöt ja tapahtumat voidaan toistaa yhä uudelleen ja uudelleen ja näin näitä ilmiöitä ja tapahtumia tieteellisen kriittisesti tutkia.
Ihmisen aisteista kaikki viisi: maku, haju, näkö, kuulo ja tuntoaistit, ovat erikoistuneet havainnoimaan vain aineellista, fyysistä, maailmaa. Tässä suhteessa ihmisen aistit ovat sopusoinnussa tieteellisen ajattelun ja tieteellisen maailmankuvan kanssa ja hyvin yleisenä asennoitumisella ihmisillä onkin: "Minä uskon vain sen, minkä minä näen". Näin useimmat ihmiset ovat rajanneet maailmankuvansa käsittämään vain tämän näkyvän, aineellisen - fyysisen - tieteellisen maailman. Ja tämä asennoituminen näkyy kaikkialla ihmisten elämässä. Myös lääkäreiden toiminnassa ja terveydenhoitotyössä yleensä.
Kuitenkin kautta ihmiskunnan historian olemme saaneet merkkejä jostain korkeammasta ulottuvuudesta. Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa, niin kauan on kaikkina aikoina tapahtunut asioita ja ilmiöitä, joita ei voida ihmisjärjellä ymmärtää ja tieteellisen ajattelun ahtaisiin kaavoihin asettaa. Nämä ilmiöt ja tapahtumat ovat herättäneet ihmisissä monenlaisia uskomuksia. Synnyttäneet tabuja, pelonsekaisia tunteita näitä ilmiöitä ja tapahtumia kohtaan sekä niitä ihmisiä kohtaan, joiden kautta nämä ilmiöt ja tapahtumat ovat tapahtuneet.
Siitäkin huolimatta, että näitä ilmiöitä ja tapahtumia ei voida ihmisjärjellä ymmärtää tai tieteellisesti tutkia, ovat nämä ilmiöt kiehtoneet ihmismieltä; varsinkin, jos näistä ilmiöistä tai tapahtumista on toivottu apua ajallisten ahdinkojen keskellä kamppailevien ihmisten vaikeuksiin..........."
http://www.aretalogia.com/H/hyp_7.html
Niinkuin itse kirjoitit, heillä oli valta käskeä JEESUKSEN NIMESSÄ siinä ero, heidän ei tarvinnut
käyttää mitään poppakonsteja.
Jeesusko sitten oli poppamies?
Hänhän sylki ensin maahan, teki sylestään ja maan tomusta tahtaan ja voiteli sillä sokean silmät. Miksi, Tuulia?
En ole kuin reservin lääkitäalikersantti, mutta sen verran tiedän steriteetistä, että nykyään tällaiselta "lääkäriltä" olisi peruutettu kaikki oikeudet alta aikayksikön.
Älä vertaa itseäsi ja Jumalaa toisiinsa.
Jäät kakkoseksi.
umpisokea ja umpikuuro jumalasi. Vai onko niin kuin Väinä Linnan Pentinkulmassa: "Kuuro tai porvari", joka ei ole koskaan köyhien rukouksia kuulut eikä kuule vieläkään.
Miten minä tämmöselle Jumalalle toiseksi jäisin - pelkälle mielikuvalle?
Minun Jumalani kuulee ja näkee.
Hän on kaikkien hypnoosien ja salatieteiden yläpuolella.
Mutta Hän on näidenkin harhojen koukkuun joutuneet halukas ottamaan takaisin omakseen.
...pelastusarmeijassa opetetaan,luti ?!?
Älä välitä Leo tuosta pirullisesta häiriköstä, se kirjoittaa sinua vastaan useilla eri nimimerkeillä.
Haistata sille hatkat.
Se käy aina ihmisten heikkojen ja arkojen kohtien kimppuun, siis tyypillinen kiusaaja.Sairas.
Se uhkailee ja vainoaa ja kiusaa.
Se on ilmeisestikin pirun vallassa.
Ehkä rukous auttaa?
Luuletko olevasi suurempi kuin Jeesus.
Epäiletkö että Jumala ei voi sinua tai jotain toista parantaa, mihin uskosi on kadonnut.
Jeesus on Jeesus ja teot ovat sen mukaiset, hän voi tehdä tahtaan tai vain sanoa ja ihminen on terve. Kuule sinun tekstisi on alentavaa lukea, arvostelet Jeesusta joka on Jumalan poika, uskovainen ei laita alta lipan hänen tekojaan, häneltä ei kukaan voi perua mitään, et voi sinäkään. Ala julistamaan ihmeitä tekevästä Jeesukseta jolla on valta ottaa ja antaa. Toivottavasti et jatka mainostamista näillä palstoilla, hypnoosista!! Ja minulla ei ole valtaa sanoa miksi Jeesus teki syljestä tahtaan.
Hän vain teki ja ihme tapahtui.
Allekirjoitan kommenttisi.
Fuck you!Devilman!
Tuohon ei voi muuta kuin sanoa AAMEN
Muista ystäväni, että AINA EI kaikenlaisille hypnoosikursseille ja muille pimeyden töille.
Ajattele omaa parastasi.
itse valkeuteen sieltä pimeydestäsi ja vapaudu niistä hypnooseista, joiden kahleissa jatkuvasti elät.
Raamattu opettaa: "Viisauden alku on: Hanki viisautta ja kaikella muulla hankkimallasi hani ymmärrystä", joten koitahan alkaa raamatulliseksi ja viisastumaan.
Minä en elä hypnoosien kahleissa kuten sinä.
Senkin eieieieieieiei-jätkä!
Uskotaan vähemmälläkin.
Elämä=TURPAKIINNI=sympatia=EIEIEI..., ole kiltti, äläkä häiriköi monella nicillä. Ja näyttäisi olevan sulla hermot vähän kireellä, etsi apua kiireesti itsellesi. Muuten voi seurata romahdus.
Kyllä sinä mies näytät olevan pirun vallassa.
Toivotaan pikaista paranemista.Tilaa henkienmanaaja apuun.
Ihmettelen todella mihin olet menossa, uskosi
on selvästi kadonnut, olet lähtenyt etsimään muista voimista vastauksia, sanon sinulle ystävänä, tulet pettymään, sillä maailma ei tarjoa
sinulle yhtään parempaa, katso jo mihin ajatuksesi suuntautuvat, olet alkanut lietsoa
hypnoosia näille palstoille, ja annat sen kuvan
että Jeesus on joku satuhahmo, nouse ja tule takaisin, sillä et ole oikealla tiellä.!!!!
Sika.Tässä sulle totuus, niinhän sinä Leollekin niitä sinun pirullisia totuuksiasi vierittelet.
Sika.
Ja vielä vainoharhainen. Eikun pahenee. Minä en ole Leolle yhden yhtä kommenttia kirjoittanut. Ainoastaan sun riehumisees ottanut kantaa, enkä nähtävästi turhaan. Jos et erota nicejä ja kirjoitus tyylejä, niin suosittelen että meet lepäämään. Jos sitten paremmin äly toimis.
Pirun riivaamana täällä heilut.
Jos oisin uskis, niin varmaan neuvoisin rukoilemaan. Mut kun en oo, joudun vaan suosittelemaan jotain asiantuntija apua hakemaan. Taitaa toi piru ym. olla sulle pakkomielle. Onko kaikki muut täällä sun mielestä pirun riivaamia? Ja miksi vaihdat jatkuvasti niciäsi? Ja pikaisesti katsottuna sinä olet useamman kommentin kirjoittanut, kuin minä, joten kuka riehuu. Ja juttujesi sisältö puhuu puolestaan.
Vakoile ja kyräile sinä vaan siellä toisten nikkejä, mutta muista pitää vähän huolta omistasikin, etteivät pääse aivan vauhkoiksi.
Kyllä pitää olla paksupäistä sakkia. Mun nicini on ***, mut tää hullu vastailija vaihtelee joka juttuun uuden. Ja Leolle en oo yhen yhtä kirjoitusta kirjoittanut, ainoastaan tälle hermorauniolle. Joten joka vielä päätään aukoo, niin saa aukoo, koska osoittaa vaan vainoharhaisuuttaan.Suosittelen edelleen hoitoon hakeutumista, luulis tollasen jo haittaavan elämistä.
Kyllähän noita kaikenmoisia maailmaan mahtuu.
:))