Kun ev.lut. kirkko(tai sen johto) on hyväksymässä samaa sukupuolta olevien ja siten periaatteessa seksittömän avioliiton, tuntuu siltä, että edessä on liittyminen kirkosta eronneiden rivistöihin..
Herää nyt kysymys, mihin sen jälkeen liittyisi. Joihinkin ns. vapaa-ajattelijoiden järjestöihin ei voi liittyä. Sillä tavoin leimautuisi nimittäin kommunistiksi ja ties miksi. Asia tulisi kuitenkin julki.
Pitäisi liittyä siis johonkin kirkko- tai uskontokuntaan, mutta mihin?
Tärkeitä tässä on nyt kysymys, paljonko jäsenyydestä joutuu maksamaan tai odotetaan maksavan vuodessa. Mieluummin valitsee tietysti taloudellisesti edullisimman vaihtoehdon. Arvostuksenkin takia uuden uskntokunnan tulisi kuulua kristinuskon piiriin.
Tosinhan tässä on otettava huomioon myös ne edut, esim. edullisempi hautaus, mitkä menettää luopuessaan ev.lut. kirkosta.
Mielellään ei jäsenyydestä myöskään ottaisi itselleen velvoitteita.
Miten muut vastaavalla tavalla toimivat ovat menetelleet? Onko harkittu liittymistä esim. ortodoksiseen tai roomalaiskatoliseen kirkkoon?
Onko tältä osin näkemyksiä ja kokemuksia?
Herää nyt kysymys, mihin sen jälkeen liittyisi. Joihinkin ns. vapaa-ajattelijoiden järjestöihin ei voi liittyä. Sillä tavoin leimautuisi nimittäin kommunistiksi ja ties miksi. Asia tulisi kuitenkin julki.
Pitäisi liittyä siis johonkin kirkko- tai uskontokuntaan, mutta mihin?
Tärkeitä tässä on nyt kysymys, paljonko jäsenyydestä joutuu maksamaan tai odotetaan maksavan vuodessa. Mieluummin valitsee tietysti taloudellisesti edullisimman vaihtoehdon. Arvostuksenkin takia uuden uskntokunnan tulisi kuulua kristinuskon piiriin.
Tosinhan tässä on otettava huomioon myös ne edut, esim. edullisempi hautaus, mitkä menettää luopuessaan ev.lut. kirkosta.
Mielellään ei jäsenyydestä myöskään ottaisi itselleen velvoitteita.
Miten muut vastaavalla tavalla toimivat ovat menetelleet? Onko harkittu liittymistä esim. ortodoksiseen tai roomalaiskatoliseen kirkkoon?
Onko tältä osin näkemyksiä ja kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen vakavasti harkinnut liittymistä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Mutta, mutta... Siihen ei niin vain liitytä. Ensin on nautittava opetusta ja tutustuttava kirkkoon aika perusteellisesti, kaikesta en tiedäkään. Ehkä eivät kelpuuta luterilaista kastetta ja konfirmaatiotakaan. Pelkkä ilmoitusasia liittyminen ei missään tapauksessa ole.
Haluat tapauskovaiseksi? Sydämmen usko on sitä että oikeasti uskoo johonkin.
Kyse on pitkälti tapauskovaisuudesta monellakin eronneella. Mitäs pahaa siinä on? On parempi kuin ei mitään.
Läheisin kirkkokuntahan historialliselta kannalta katsoen olisi roomalaiskatolisuus, sillä siitähän protestanttinen, mukaan lukien Martti Lutherin aikaansaama kapinaliike, on lähtöisin.
Roomalaiskatolisuuteen liittyminen ei kuitenkaan ole ihan ilmoitusasia. Ensin pitää ottaa yhteyttä jonkin roomalaiskatolisen seurakunnan kirkkoherraan tai vastaavaan. Sen jälkeen on otettava osaa noin vuoden aikana silloin tällöin pidettävään koulutukseen. Sen jälkeen voi anoa sitä, että roomalaiskatolinen kirkko tunnustaisi jäsenekseen.
Varsinaista kirkollisveroahan ei roomalaiskatoliselle kirkolle kerätä. Sitä vastoin kerätään jonkinlaista jäsenmaksua, joka on 1,5 % tuloista. Esimerkiksi 50000 euron vuosituloisita se tekisi 750 euroa. Luterilaisessa kirkossa kirkollisvero tällaisessa tapauksessa olisi seurakunnan kirkollisveroäyristä riippuen 400 ja 800 euron välillä.
Tapauskovaisuus ei ole parempi kun ei mitään.
Suosittelisin pysymistä EVLUT-kirkossa koska oppi on lähinnä Raamatun opetusta.
Toiseksi siksi koska oppi ja sen toteutus uskossa mahdollistaa kuoleman jälkeisen parhaan mahdollisen ylösnousun iänkaikkiseen elämään, joka antaa kaikinpuolin rikkaan elämän jatkuvuuden. Kolmanneksi antaa ymmärryksen miten välttää helvetin kauhut. Lyhyesti näin alkuperäiseen kysymykseen vastauksen muotoilisin.
Tässäkään asiassa ei raha ratkaise vaan usko.