vastaisitko?
Tapahtuuko elämässäsi sellaisia selittämättömiä asioita kuin esineitä ilmaantuu itsestään kämppääsi tai jokin "kuollut sielu" kolistelee joskus ja voi kuulua jopa puhetta? tms. ja mitä ne mahdolliset muut ovat?(älä puhu nyt profetoimisesta ja selvänäkemisestä)
Tapahtuuko elämässäsi sellaisia selittämättömiä asioita kuin esineitä ilmaantuu itsestään kämppääsi tai jokin "kuollut sielu" kolistelee joskus ja voi kuulua jopa puhetta? tms. ja mitä ne mahdolliset muut ovat?(älä puhu nyt profetoimisesta ja selvänäkemisestä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tarkoitin älä puhu nyt profetoimisesta ja telepatiasta.
Minulle ei ole ikinä eikä koskaan tapahtunut tällaisia parapsykologian piiriin kuuluvia asioita.
ja jos tapahtuisikin, niin missä olisitkaan jos sen nyt olisit myöntänyt:) uskoakko vai ei, no enpä tiedä...jää harkintaan
"........... Vielä muutama vuosikymmen sitten, ennen television tuloa, ihmiset kävivät paljon naapureissa ja näissä yhteisissä tapaamisissa kerrottiin paljon myös kummitusjuttuja. Vanhoja kertomuksia joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten tapahtuneista oudoista tapauksista, joita ei osattu selittää; ja jotka sen vuoksi saivat yliluonnollisuuden leiman. Nämä usein lapsuudessa kuullut kummitusjutut ja muut yliluonnollisista tapahtumista kertovat tarinat ovat luoneet ihmisten alitajuntaan tietyt käsitteet ja uskomukset, jotka sävyttävät ihmisten mielikuvia suhtautumisessa kaikkeen henkiseen tai tuonpuoleiseen liittyvään. Nämä alitajuntaan piirtyneet uskomukset ja ennakkoasenteet synnyttävät suggestiovaikutteisia hallusinaatioita ja tämän vuoksi kaikkeen tavanomaisesta tieteellisestä maailmankuvasta poikkeaviin kertomuksiin on suhtauduttava hyvin kriittisesti. Kaikki ei ole sitä, mitä ihmiset uskovat tai toivovat nähneensä tai kokeneensa. Otan omakohtaisen esimerkin:
1960. luvulla luin erään Sherlok Holmesin seikkailusta kertovan kirjan: Baskervillen koira. Tämän kirjan tapahtumat pyörivät mielessäni sinä tammikuisena yönä kun keskiyön aikaan kävelin kotiini kyläreissulta. Oli täydenkuun aikaa ja luminen maisema oli valoisa, lähes kuin päivällä. Samoin tie oli lumisen valkea.
Yhtäkkiä edestäni alkoi kuulumaan kuin kynsien rapinaa jäiseltä tieltä. ääni tuli suoraan edestäni ja lähestyi lähestymistään. Kuu valaisi tien ja maiseman hyvin kirkkaasti, mutta mitään en tiellä nähnyt, ja kuitenkin kysien rapina tuli suoraan kohti. Tässä tilanteessa mieleeni muistui lukemani kirjan aavekoira ja ajatukseni oli, että nyt on kysymyksessä joku aavekoiran tapainen henkiolento, kummitus. Tunnustettakoon, että siinä tilanteessa katselin kauhuissani lumisenvalkeaa tietä ja kaikki mahdolliset karvani nousivat pystyyn.
Kun sitten tämä kynsien rapina tuli lähelleni, hyppäsin sivuun ja väistin tätä lähestyvää rapinaa, joka meni minusta ohi ja jatkoi matkaansa nyt minusta poispäin. Siinä hetkessä otin itseäni niskasta kiinni, karaisin mieleni ja lähdin perään: "Katothampa", ajattelin ja lähdin ottamaan tätä "aavekoiraa" kiinni. Ja kävi ilmi, että tämä "aavekoira" oli pieni valkea rypistynyt paperinpala, jota hiljainen tuulenhenki kuljetti pitkin lumista ja uraiseksi karhuttua tietä.
Mikäli siinä tilanteessa en olisi ottanut todellista selvyyttä tästä "aavekoirasta", kertoisin vielä tänäkin päivänä vilpittömin mielin tosikertomusta "aavekoirasta", jonka kynsien rapina kuuluu, mutta jota kukaan ei näe. Ja kuitenkin kysymyksessä oli pelkkä paperinpalan aiheuttama ääni, josta senhetkiset mielikuvat Baskervillen aavekoirasta tekivät tämän mielikuvan mukaisen "aavekoiran"........"