On selvää, että tieteellisen rationaliteetin ulkopuolelle jää ja on aina jäävä jokin osa todellisuutta. Se,
mitä tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on
ääretön ("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi
jokin äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin
saavuttaa. Ei ole olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan
voisi päästä (uskovaiset kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata
sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei
myöskään seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä
seuraa kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen
pakottaa), eikä se, että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai
ryhdyttävä jumalallistamaan tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua
tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja
toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta
helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren
tuntemattoman edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius
uskoo olemattomiin, se on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä
pitää totena, se on minun ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on
elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA
12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu
vielä vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista
perustelua ei ole esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
mitä tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on
ääretön ("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi
jokin äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin
saavuttaa. Ei ole olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan
voisi päästä (uskovaiset kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata
sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei
myöskään seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä
seuraa kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen
pakottaa), eikä se, että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai
ryhdyttävä jumalallistamaan tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua
tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja
toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta
helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren
tuntemattoman edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius
uskoo olemattomiin, se on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä
pitää totena, se on minun ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on
elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA
12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu
vielä vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista
perustelua ei ole esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ennemmin niitä loogisesti ajattelevia tiedemiehiä joiden mukaan Jumala ja tiede eivät ole ristiriidassa keskenään. Eli tuo höpinäsi on turhaa ainakin minulle.
Jotkut ihmiset yrittävät ajatella tieteellisesti joillakin alueilla ja ei-tieteellisesti joillakin toisilla alueilla.
Miten samaan aikaan voi ajatella tieteellisellä ja vaikkapa "apostolisella" (= uskontunnustus) tavalla,
sitä on vaikea ymmärtää. Ihmisen, joka toisaalta uskoo vain mittaustensa tuloksiin ja toisaalta
"ilmestyksiin", maailmankatsomus on ristiriitainen. Filosofi Raimo Tuomela on kutsunut tällaista
skitsofreeniseksi ajatteluksi. On muistettava, että asioiden jaottelu "uskon asioiksi" ja "tiedon
asioiksi" on teologien keksimä temppu, pelkkä perusteeton, hihasta vedetty (ad hoc), oletus.
Todellisuus ei tunne tällaisia reviirejä.
V.T.Aaltonen kirjoitti osuvasti: "Omasta puolestani luulen jokaisen rehellisen tiedemiehen ainoastaan
sanovan, että voi olla "muuta", mutta että hän ei tiedä siitä mitään. Eikä tästä "muusta" voi kukaan
toinenkaan ihminen enempää sanoa" (VA 7- 8/49).
Maailmaa on katsottava sellaisena kuin se on, älkäämme tehkö turhia hypoteeseja eli olettamuksia !
Maailmankaikkeus on kokemuksen kohde. Se on todellinen; me olemme osa siinä ja osa sitä. Miksi
menisimme sen ulkopuolelle?
Puhuin vain Jumalasta ja tieteestä. Ja kun maailmankaikkeutta ja elämää katsoo sellaisena kuin se on, nähdään kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta. Tästä oli kyse.
"Kuka loi maailman?", on monierheinen kysymys. Se olettaa, että joku loi maailman, että maailma
ylipäätänsä luotiin ja, että maailma "luodaan" samoin kuin luodaan vaikkapa kenkäpari.
Mitä kysyjä tarkoittaa maailmalla? Maapalloa? Metagalaksia eli havaittavissa olevaa maailman
kaikkeuttako?
Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella
välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt.
Yleensä vain biologiset yksiköt (muurahaiset, mehiläiset, ihmiset jne.) ja ihmisen rakentamat koneet
voivat jotakin rakentaa. On tarpeetonta kuvitella rakentajaa niille asioille, joita organismien ja
koneiden ei ole koskaan todettu rakentaneen.
On virheellistä kuvitella, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Yleisen
suhteellisuusteorian (Albert Einstein) mukaan aika ja avaruus eivät ole mitään tapahtumien
muuttumattomia puitteita, johon itse tapahtumat eivät vaikuta. Aika ja avaruus vaikuttavat kaikkiin
maailmankaikkeuden tapahtumiin ja kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat vaikuttavat aikaan ja
avaruuteen. Aika ja avaruus eivät voisi olla olemassa ellei olisi olemassa myös materiaa (aine ja
energia).
Lisäksi luonnontieteen mukaan ainetta ja energiaa ei voi luoda tyhjästä. Niiden olomuotoa voidaan
kyllä muuttaa ja ainetta ja energiaa toisikseen, mutta ei hävittää.
Jos kuuma alkuräjähdysmalli (termi: Stephen Hawking) pitää paikkansa niin silloin aika alkoi
alkuräjähdyksessä. Stephen W. Hawking kirjoittaa: "Jos ennen alkuräjähdystä on ollut jotain
tapahtumia, emme voi turvautua niihin alkuräjähdyksen jälkeisten tapahtumien ennustamisessa,
koska jatkuvuus on katkennut alkuräjähdyksessä. Vastaavasti alkuräjähdyksen jälkeisistä
tapahtumista ei voida tehdä mitään päätelmiä siitä, mitä on tapahtunut ennen alkuräjähdystä.
Nykyisen käsityksen mukaan ennen alkuräjäytystä sattuneilla tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta
nykyisiin tapahtumiin, joten niitä ei tarvitse ottaa maailmankaikkeuden malleissa huomioon" (Ajan
lyhyt historia, 1988, s.48).
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut
uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut
syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand
Russell otaksui leikillään.
Miksi on vaikeampi kuvitella itsestään olemassaolevaa maailmankaikkeutta, kuin luulotella, että olisi
olemassa itsestään olemassaoleva luomisintoinen henkiolento, jota kutsutaan jumalaksi? Erilaisia
kuuman alkuräjähdysmallin muunnelmia esitellään mm. Stephen Hawkingin edellä mainitussa
teoksessa ja useissa kirjallisuusluettelossa olevissa tähtitieteellisissä teoksissa.
Mielenkiintoista on, että Stephen Hawking ei enää itse oleta, että maailmankaikkeus syntyi
alkuräjähdyksessä. Hänen mukaansa alussa ei ollutkaan mitään todellista "alkupistettä". Hän on
luonut työtovereineen suljetun mutta reunattoman aika-avaruuden mallin.
Hawking kirjoittaa: "Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on
ollut jokin alku. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on täysin suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen
enempää alkua kuin loppuakaan. Se on vain olemassa. Mihin silloin enää Luojaa tarvitaan?" (Ajan
lyhyt historia s.142).
Ajatus maailman "luomisesta" on ns." ensimmäisen syyn" todistuksen muunnelma. Todistus lähtee
siitä, että kaikella on syynsä, sen tähden maailmankaikkeudellakin on syynsä. Mutta, jos kaikella on
syynsä silloin jumalallakin täytyy olla syynsä. Ellei jumala tarvitse mitään syytä, silloin kaikella ei
tarvitse olla syytä. Stephen Hawkingkin kysyy kirjansa yhteenvetokappaleen lopussa: "Ja kuka loi
Luojan?" (s. 173).
tässäpä näet sen asian että vaikka on selvät todisteet Jumalan olemassaololle, niin ihmisen käsityskyky ja havainnointilaitteiden ja teorioiden rajallisuus rajoittaa vastausten saannin jollekkin tasolle. Ethän sinä voi tutkia todistetun Jumalan olemusta ja mieltä.
Stephen Hwkingin kysymys: "kuka loi jumalan?" on perusteeton ja tyhmä, aivan kuin kaikella kaikkeudessa pitäisi olla alku, tässä näkyy juuri tämä ihmisen rajallisuus ymmärtää todellisuuksiakin(niitä joita ei nähdä mutta joista on selvä todistus)
entäpä mikä oli sen maailmankaikkuden alku joka syntyi ennen tämän (nykyisen syntymistä "ei alullisesta" singulariteetista). Tämä teoria vahvistaa sitten sitä että ei kaikella tarvi olla alkua, ei siis Jumalallakaan. Ja mistä tiedät mistä alkoi se alku josta kerrotaan raamatussa että"alussa loi Jumala taivaan ja maan", tämähän on vain yleisluontoinen kertomus luomisesta.
(tämä puol huumorilla)
professori:
>"Ajatus maailman "luomisesta" on ns." ensimmäisen syyn" todistuksen muunnelma. Todistus lähtee
siitä, että kaikella on syynsä, sen tähden maailmankaikkeudellakin on syynsä. Mutta, jos kaikella on
syynsä silloin jumalallakin täytyy olla syynsä. Ellei jumala tarvitse mitään syytä, silloin kaikella ei"
Maailmakaikkeudella käsittääkseni täytyy olla syy. Vai onko maailmankaikkeus ikiliikkuja?
Koko jumalakäsite onkin muuttunut siitä mitä se alunperin on ollut.
Pitää käydä selvittämässä mitä lähteet kertovat.
Taitaa olla sillä tavalla että eräät tahot
nimitettyinä Valvojat ovat olleet se taho mistä uskonnon jumala on saanut alkuunsa.
Tästä voimahahmosta puhutaan Kuollut Meren kääröissä.
Asiasta teosofeille on tullut yskää.
Ja joudumme vielä odottaa kauan koska yskä
taitaa olla krooninen.
Alkusoitto tästä linkistä:
http://www.alien.de/langbein/bericht13.html
siellä linkkisivulla puhuttiin "elohim"(Jumalat) asiasta, sen enempää ymmärtämättä mistä oli kyse niin kerron että elohim on hebrealainen korostus muoto, se ei tarkoita kirjaimellisesti monia jumalia, koska senjälkeiset verbit on aina yksikössä kuten 1.moos1:26 tehkäämme(heb. "baraa" on yksikkömuoto)
Ja samoin 1. moos.24:9ssä kun sanotaan että "palvelija pani kätensä herransa(adoon) Aabrahamin kupeen".....tämä adoon on monikkomuoto vaikka kyse oli Aabrahamista.
>>>Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella
välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt.
Yleensä vain biologiset yksiköt (muurahaiset, mehiläiset, ihmiset jne.) ja ihmisen rakentamat koneet
voivat jotakin rakentaa. On tarpeetonta kuvitella rakentajaa niille asioille, joita organismien ja
koneiden ei ole koskaan todettu rakentaneen.
...mutta jos jotain selittämätöntä,siis vielä tämän tiedon tasolla todettua,on olemassa,niin
monet kiihko-uskikset sanovat sen todistavan jumalien olemassaolosta...DUH !?!
Siinähän juuri tuo loogisuuden ja järjen vähyys paistaa läpi aaltopahvinkin,tai läkkipellin tms.
Ymmärsitkö edes yhtään,mistä oli kyse ?!?
Ja sinä luulet ymmärtäneesi? Pysy eurosuomessa, ole kiltti, en kestä sun DUHejasi...!?!
"Kuka loi maailman?", on monierheinen kysymys. Se olettaa, että joku loi maailman, että maailma
ylipäätänsä luotiin ja, että maailma "luodaan" samoin kuin luodaan vaikkapa kenkäpari.
Mitä kysyjä tarkoittaa maailmalla? Maapalloa? Metagalaksia eli havaittavissa olevaa maailman
kaikkeuttako?
Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella
välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt.
Yleensä vain biologiset yksiköt (muurahaiset, mehiläiset, ihmiset jne.) ja ihmisen rakentamat koneet
voivat jotakin rakentaa. On tarpeetonta kuvitella rakentajaa niille asioille, joita organismien ja
koneiden ei ole koskaan todettu rakentaneen.
On virheellistä kuvitella, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Yleisen
suhteellisuusteorian (Albert Einstein) mukaan aika ja avaruus eivät ole mitään tapahtumien
muuttumattomia puitteita, johon itse tapahtumat eivät vaikuta. Aika ja avaruus vaikuttavat kaikkiin
maailmankaikkeuden tapahtumiin ja kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat vaikuttavat aikaan ja
avaruuteen. Aika ja avaruus eivät voisi olla olemassa ellei olisi olemassa myös materiaa (aine ja
energia).
Lisäksi luonnontieteen mukaan ainetta ja energiaa ei voi luoda tyhjästä. Niiden olomuotoa voidaan
kyllä muuttaa ja ainetta ja energiaa toisikseen, mutta ei hävittää.
Jos kuuma alkuräjähdysmalli (termi: Stephen Hawking) pitää paikkansa niin silloin aika alkoi
alkuräjähdyksessä. Stephen W. Hawking kirjoittaa: "Jos ennen alkuräjähdystä on ollut jotain
tapahtumia, emme voi turvautua niihin alkuräjähdyksen jälkeisten tapahtumien ennustamisessa,
koska jatkuvuus on katkennut alkuräjähdyksessä. Vastaavasti alkuräjähdyksen jälkeisistä
tapahtumista ei voida tehdä mitään päätelmiä siitä, mitä on tapahtunut ennen alkuräjähdystä.
Nykyisen käsityksen mukaan ennen alkuräjäytystä sattuneilla tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta
nykyisiin tapahtumiin, joten niitä ei tarvitse ottaa maailmankaikkeuden malleissa huomioon" (Ajan
lyhyt historia, 1988, s.48).
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut
uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut
syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand
Russell otaksui leikillään.
Miksi on vaikeampi kuvitella itsestään olemassaolevaa maailmankaikkeutta, kuin luulotella, että olisi
olemassa itsestään olemassaoleva luomisintoinen henkiolento, jota kutsutaan jumalaksi? Erilaisia
kuuman alkuräjähdysmallin muunnelmia esitellään mm. Stephen Hawkingin edellä mainitussa
teoksessa ja useissa kirjallisuusluettelossa olevissa tähtitieteellisissä teoksissa.
Mielenkiintoista on, että Stephen Hawking ei enää itse oleta, että maailmankaikkeus syntyi
alkuräjähdyksessä. Hänen mukaansa alussa ei ollutkaan mitään todellista "alkupistettä". Hän on
luonut työtovereineen suljetun mutta reunattoman aika-avaruuden mallin.
Hawking kirjoittaa: "Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on
ollut jokin alku. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on täysin suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen
enempää alkua kuin loppuakaan. Se on vain olemassa. Mihin silloin enää Luojaa tarvitaan?" (Ajan
lyhyt historia s.142).
Ajatus maailman "luomisesta" on ns." ensimmäisen syyn" todistuksen muunnelma. Todistus lähtee
siitä, että kaikella on syynsä, sen tähden maailmankaikkeudellakin on syynsä. Mutta, jos kaikella on
syynsä silloin jumalallakin täytyy olla syynsä. Ellei jumala tarvitse mitään syytä, silloin kaikella ei
tarvitse olla syytä. Stephen Hawkingkin kysyy kirjansa yhteenvetokappaleen lopussa: "Ja kuka loi
Luojan?".
...niin toisille voi tuo ymmärrys olla kovemman työn takana,mutta kyllä se silti voi sujua,jos
haluja ja ennakkoluulottomuutta riittää !?!
Tsemppiä !?!
Duh!?! Tsemppiä itselles, eihän sulle voi suuttua?!? ;)
Looginen ajattelu oli se, joka johti minut uskon tielle. Aikaisempi uskoni oli dialektinen materialismi ajatuksineen, että tajunta on vain aineen yksi olomuoto ja että luonnossa kaikki kehittyy tiettyjen lakien mukaisesti. Maailmankuvani oli siis tietynlainen prosessi, jossa kaikki vaikutti kaikkeen ja jossa kaikkia asioita ei vielä ollut todistettu tieteellisesti, mutta ennen pitkää...
Pyrkimys totuuteen johti viimein pähkäilyni antiteesiin eli lähtökohdan vastakkain asetteluun. Siitä kehitys johti synteesiin, jossa uskonto ja tiede kohtaavat toisensa. Tiede tutkii maailmaa ja sen prosesseja, pureutuu yhä syvemmälle aineeseen. Mutta vaikka me olemme löytäneet DNA-ketjut, ym. mikrokosmoksesta, emme osaa määritellä, mitä elämä itsessään on. Mistä se tulee ja ja mikä sitä ylläpitää. Älkää puhuko mulle sähkökemiallisista ilmiöistä sillä ne ovat liian yksinkertainen selitys tajunnan ilmiöille.
Miksi luonnossa on lait. Kuka ne on määrännyt. Jos asettamus alkuräjähdyksestä pitää paikkansa, kuten voisin uskoa, herää kysymys, että aineko se itsensä rutisti äärimmäisen pieneksi energiapalloksi avaruudessa, räjäytti itsensä ja alkoi kehittää itseään itse määrittelemillään laeilla. Jos prosesseissa on hetkenkään paikallaan pysyvyttä, jotta voisi olla muotoja, täytyy olla lakeja tai lain luonteisia säätäjiä niitä ohjaamassa. Järkevämmälle tuntuu ajatus, että aineen takana on jokin voima, joka ohjaa ja säätää aineen kehitystä. Kun katsoo kedon kukkasta, metsän puuta, hevosta laitumella tai ihmistä itseään, kysyy, voiko pelkästään aineen liikunnasta syntyä mitään näin monimuotoista ja ilmiörikasta olevaisuutta. Sattumaa en kelpuuta selitykseksi, sillä kehitys on luonteeltaan liian ohjautuvaa, jotta lähtökohtana voisi pitää sattumaa. Tällä kaikella on tarkoitus.
Jotkut ihmiset yrittävät ajatella tieteellisesti joillakin alueilla ja ei-tieteellisesti joillakin toisilla alueilla.
Miten samaan aikaan voi ajatella tieteellisellä ja vaikkapa "apostolisella" (= uskontunnustus) tavalla,
sitä on vaikea ymmärtää. Ihmisen, joka toisaalta uskoo vain mittaustensa tuloksiin ja toisaalta
"ilmestyksiin", maailmankatsomus on ristiriitainen. Filosofi Raimo Tuomela on kutsunut tällaista
skitsofreeniseksi ajatteluksi. On muistettava, että asioiden jaottelu "uskon asioiksi" ja "tiedon
asioiksi" on teologien keksimä temppu, pelkkä perusteeton, hihasta vedetty (ad hoc), oletus.
Todellisuus ei tunne tällaisia reviirejä.
V.T.Aaltonen kirjoitti osuvasti: "Omasta puolestani luulen jokaisen rehellisen tiedemiehen ainoastaan
sanovan, että voi olla "muuta", mutta että hän ei tiedä siitä mitään. Eikä tästä "muusta" voi kukaan
toinenkaan ihminen enempää sanoa" (VA 7- 8/49).
Maailmaa on katsottava sellaisena kuin se on, älkäämme tehkö turhia hypoteeseja eli olettamuksia !
Maailmankaikkeus on kokemuksen kohde. Se on todellinen; me olemme osa siinä ja osa sitä. Miksi
menisimme sen ulkopuolelle?
tänään tuli tanskalainen dokumentti kummitusten tutkimisesta ja tutkija oli paikalla kameraryhmineen. Myös pariskunnan läheiset olivat paikalla todistamassa tapahtunutta.
Mielestäni tässä ohjelmassa osoitettiin tieteellisesti(tutkija,kamerat ja todistajat) älyllisten henkien olemassaolo, koska nähtiin ja kuvattiin mitä tapahtui.
Ota tähän kantaa jos katsoit ohjelman, älä muuten.
teiteellisiin tutkimuksiin kaivataan -
ainakin tämä mukaan:
Dr. Dan Sewell Ward
http://www.altenergy.org/4/ine-99/ward/ward.html
Tässä linkissä on myöskin eräs mieleenkiintoinen
grekkalainen Panos T. Pappas
Jos Jumalan olemassaolo olisi jollakin havainnoinnilla ja/tai logiikalla ehdottomasti (tai suurimmalla inhimillisellä varmuudella) todistettu, mihis tarvittaisiin uskoa? Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa, mutta jättänyt mahdollisuuden olla myös uskomatta vapaaksi. Näin Hän ei ole diktaattori. Se, että Jumala "vaatii" uskoa, on mielestäni hyvinkin oikeudenmukaista ja tasa-arvoista myös meitä tyhmiä kohtaan.
Jos joku vielä minua tyhmempi sattuis lukemaan tämän, niin kerron, ettei tämä viestini ollut jumaltodistus.
Ensin luova mielikuvitus luo visioita ja ideoita, sen jälkeen niitä tarkastellaan kriittisesti ja katsotaan
ovatko ne sopusoinnussa havaintojen kanssa. Havainnot saavat aina viimeisen sanan. Kauneinkin
teoria on hylättävä, jos se ei ole sopusoinnussa tehtyjen havaintojen kanssa. Olisi toki mukavaa uskoa
suojelusenkeleihin mutta se olisi kovin kovin perusteetonta ja virheellistä.
Jos ihminen on herkkäuskoisuuteen saakka avoin, eikä jaksa epäillä mitään, ei hän kykene
erottamaan käyttökelpoisia ideoita arvottomista.
Useimmat ihmiset päätyvät johonkin näkemykseen tunteiden ja toiveajattelun pohjalta. He haluavat
uskoa väitteisiin, jotka tuntuvat miellyttäviltä ja ehkä sisältävät kaikenlaisia rohkaisevia lupauksia.
Voisikohan olla mahdollista, että olisitkin jonkun rakentama lauseautomaatti, etkä oikea ihminen ollenkaan?
Tämä tuli mieleeni siitä, että toistelet samoja lauseita useissa keskusteluissa ja vastauksesi minun viestiini oli jotekin vain aiemman viestisi jatkoa, ei varsinaista keskustelua?
Mikäli veikkaukseni osuu oikeaan, toivon automaatin rakentajan antavan nyt edes 2 pistettä (-; Papukaijamerkin voit vielä pitää itselläsi, sillä automaattihan toimii lähes täydellisesti.
Samaa mietin minäkin, tyyppi vaikuttaa oudolta. Luulee, että kunhan latelee hienoja sanoja ja siteeraa toisia, niin vaikuttaa viisaalta. Itse ei huomaa olevansa kuin papukaija, joka toistelee ulkoa opittua. No, huvinsa kullakin.