Moikka,
mulla on todella paha olla. Asuimme vuoden mieheni kanssa yhdessä ja vuoden seurusteltiin ennen sitä. Tein heti alkuun selväksi, että en halua lapsia ja mies sanoi asian olevan ok, koska itse ei ole koskaan ajatellut asiaa niin, että lapset olisivat ihan ehdoton.
No asia alkoi vaivata minua ja kysyin mieheltä mitä mieltä hän on asiasta suhteemme keskivaiheilla. Lopputulos on nyt ero...
Olen eromme aikana käsitellyt ja avannut lapsiasiaa itselleni. Miksi olen ollut niin ehdoton, miksi en halua lapsia. Olen sisäistänyt paljon asioita ja huomaan miten paljon rakastan miestä. Olen pohtinut, että meillä olisi vielä vuosia aikaa nauttia elostamme ja sitten lapsi voisi olla _ehkä_ mahdollinen. Mies on ihana ja tunnen hänen kanssaan valtavaa hyvänolon tunnetta. Se on uutta minulle vaikka takana on pidempi suhde ennen tätä. Ehkä se lapsi sitten joskus ei olisikaan niin kamala ajatus, juuri tämän miehen kanssa.
Nyt mies sanoo ettei usko, että mieleni voisi koskaan muuttua, koska se on ollut niin jumalattoman vahva alusta asti. Mä olen osannut höllätä asian kanssa, että EHKÄ se JOSKUS voisi ollakin ok, kun ikää karttuu yms. Mies sanoo, että voidaan jutella asiasta kunnolla ja hän sulattelee. Samaan hengenvetoon kuitenkin toteaa, ettei ole muuttanut mieltään erosta.
Pelkään, että menetän elämäni miehen ja kadun tätä loppuelämäni jos en saa mahdollisuutta muuttaa mieltäni jossain vaiheessa elämänvirtaa.
Huh, mikä vuodatus. Neuvoja, vinkkejä, kokemuksia?
Ikävä raastaa
2
264
Vastaukset
Hei Lapsi vai ei?
Hyvä, että vuodatit edes tänne tuntemuksiasi! Oletko jutellut muuten asiasta muiden kuin miehesi kanssa?
Päätös siitä, haluaako saada lapsen on eräs elämämme kaikkein perustavimmista asioista. Se on lähes ainoa asia, jota ei enää voi peruuttaa ja muuttaa. On ymmärrettävää, että päätös on joillekin vaikea tehdä. Joitakuita pelottaa vastuu lapsesta, joku kokee vaikeaksi sitoutua olemaan niin tarvittu kuin mitä lapsi tarvitsee - syitä siihen, että ei ole varma, onko valmis vanhemmaksi, on monia.
Haluaisin kuitenkin nostaa tässä lapsen itsensä keskiöön. Lapsen syntymässä on tärkeintä se, millaisen kasvuympäristön ja ihmissuhteet voi lapselle tarjota. Lapsen tarpeet ja oikeudet ovat tärkeämpiä kuin aikuisen tarve saada lasta.
Onko motiivisi lapsen saamiseen pelko? Miehen menettämisen pelko? Aikuisella on vastuu ja velvollisuus huolehtia lapsen tarpeista. Jos lapsen hankkisi vain pitääkseen yllä omaa parisuhdettaan, se voisi olla aika epäreilua lapsen kannalta ja oikeastaaan kaikkien osapuolien kannalta.
Koska asia on näin iso ja perustava, mieleeni tulee suositella keskusteluapua tämän tiimoilta. Siitä on osoitettu olevan hyötyä, vaikka sitten päätyisikin eroon. Asioita käsitellään avoimesti ja se auttaa sekä itseymmärrystä että vuorovaikutustaitoja. Keskuteluapua saa nopeimmin ja lyhyemmin jonoin yksityisiltä pariterapeuteilta, mutta se tietenkin maksaa. Mm. Kataja ry on tehnyt pitkään parisuhdetyötä ja heidän sivuiltaan löytyy yhteystietoja.
Toivotan teille viisautta ratkaista tilanne terveesti!
diakoni Meiju- Lapsi vai ei?
Hei,
kiitos vastauksestasi!
Olen puhunut ja keskustellut asiasta ystävieni ja perheeni kanssa. He kaikki ajattelevat elämän olevan niin eriskummallista, että kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Niin mielen muutos kuin muitakin juttuja.
Haluaisin vahvasti uskoa, että mieleni voi kääntyä, kun saisin huomata miten kivaa ja hyvää elämä mieheni rinnalla voi olla. Ajatus lapsesta tällähetkellä ahdistaa. Rauhan menetys, rahan menetys, vastuu, ulkonäkö, kestääkö suhde... yms. Pelko on todella laaja tämän asian suhteen.
Mies on vaan niin ainutlaatuinen juuri minule etten haluaisi häntä menettää vain sen takia, että mieleni ei voisi muuttua. Aikaa kuitenkin on pari vuotta ennenkuin itse täytän kolmekymmentä.
Olin itsekin eron kannalla, mutta nyt kun aikaa on mennyt kolmisen viikkoa, on mieleeni tulvinut vaikka millaisia ajatuksia. Enkä ole niitä miehelle saanut kerrottua, kun hän tarvitsee "etäisyyttä".
Suhde on kutakuinkin varmasti tuhoontuomittu jo miehen puolelta, mutta itse en millään haluaisi luovuttaa.
Kiitos ehdotuksesta keskustelun suhteen. Täytyykin tarkastella sivuja! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t1143681Ikävä sinua..
Kauan on aikaa kulunut ja asioita tapahtunut. Mutta sinä M-ies olet edelleen vain mielessäni. En tiedä loinko sinusta va141661Riikka Purra: "Kokoomus haluaa leikata pienituloisten etuuksista - Se ei meille käy"
Näin vakuutti persujen Purra edellisten eduskunta vaalien alla,. https://www.ku.fi/artikkeli/4910942-kun-uudessa-videos141528Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä
Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu181386Riikka Purra sanoo, että sietokykyni vittumaisiin ihmisiin alkaa olla lopussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be8f784d-fa24-44d6-b59a-b9b83b629b28 Riikka Purra sanoo medialle suorat sanat vitt2931373Lindtmanin pääministeriys lähenee päivä päivältä
Suomen kansan kissanpäivät alkavat siitä hetkestä, kun presidentti Stubb on tehnyt nimityksen. Ainoastaan ylin tulodesi241242Kapiainen siviiliesimies, Herra suuri Herra
Sotilaana kyvytön, johtajana munaton ja kotona tossun alla. Se on upseerin uran tuen pää, seinään ajo. Mutta aina löytyy72913Tuntuuko sinusta mies
että olet jossain, mutta sydämessäsi haluat olla muualla. Suunnittelet kaikkea kivaa ja olet innolla mukana, mutta silti14910Väärä pää tutustumiseen
Mikä ihme on, että miehet haluavat ensimmäisenä sänkyyn? Onko nykyään niin helppo saada nainen peittojensa alle.. tai pä113852Mitä tapahtuisi....
Meidän välillä jos törmäisimme yöelämässä ilman häiriötekijöitä ja olisimme hieman huppelissa? Päättyisikö ilta kenties60819