Takaisin Könnille

Hei-


Kiitos kahden pisteen keskustelusta. Pohojalaanen ei ole ollenkaan juro hissuttaja vaan kova toimittamahan sen tiedän.

Olen vaahtosammutimen kokoisesta viettänyt kesät Ilmajoella aikuiseksi asti ja oli minulla kaksi työpaikkaakin Ilmajoella, vaikka kolmaskin jos joku työtä tarjoaisi.

Ilmajoki on siksi toinen kotiseutu minulle jossa molemmilla suvuillanikin on satojen vuosien perinteet.
Etelä-Pohojalaanen Kyrönjokivarsi on yhtä rakasta minulle kuin Merenkurkun Unescon maailmanperintöalue.

Lakia on komia ja elävä maisema. Ei tarvitse olla järveä eikä merta kunhan on lakiaa.
Keltainen rypsi ja heilimöivä vilja ja vuodenajat yleensä tekevät lakian joka päivä hiukan erilaiseksi ja komiaksi kuitenkin.

Annoin palstalle linkin jossa on kansanperinnettä. -Etelä-Pohjalaasta Ilimajokista
historiaa. Minulla ei ole tekemistä mitään koskaan ollut Könnillä- mutta sukujeni käsityöperinne rautataitojen osalta vie 1700 luvun Könnille mistä Könnin sällit lähtivät maakuntiin sepän taidot hallinnassa.
Kun Könnillä ajokalujen valmistus loppui 1850 niin minun kantaisä alakoo Nopankylässä, ja takoo Nopassa vuodesta 1840. Minun kantaisä historioitsija A.Alasen mukaan osasi valmistaa Könnin palakehia. (Palkeet on kiesimalli Könniltä)
Alasen mukaan tämä valmisti Nopan ensimmäisen turkulaasmallisen kiesinkin 1869-1870 taitteessa. Sahasi raskaasta raudasta monta viikkoa ensimmäisiä turkulaasia ennen kuin rautaa saatiin kevyemmässä muodossa kaupungista.

Nopankylän ajokaluhistoria on kirjoitettu muistiin 1950 luvulla kun kärrymiehiä eli vielä. 1950 luvulla ja aikaisemmin ei työpaikkojen kuvaaminen ollut tavallista.
Havaitsin että minulla on nyt "vahingossa" kertynyt värikuvina kaikki ajokalumallit mitä Ilmajoen Nopankylässä on valmistettu ajokaluja 1840-1960 välisenä aikana.
Täällä voi nähdä jokaisen ajokalumallin mitä Nopassa on valmistettu värikuvina;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2013/08/ilmajoki.html

Minun sukuni osuutta lisää täällä;
http://jarinhotelli.blogspot.com/2011/05/sukuvalokuvia-vanhoista-albumeista.html

Oli mukavaa nähdä isoisä livenä 45 vuoden jälkeen; Muistan kun minun isä tuli kerran kotiin Nopasta ja se oli ainoa kerta kun ei ottanut minua mukaansa Noppaan lapsena. Olin siitä hyvin loukkaantunut. Hän kertoi tullessaan filmin teosta. Viipyi silloin yön reissulla ja jätti siksi poikasen kotiin. Kertoi että veljensä sai sällin kunnian filmissä siksi koska tämä jäi maatilalle maanviljelijäksi tilan jatkajaksi.
Filmi oli kuitenkin kokonaan unohduksissa vuosikymmenet;
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=BABMv_Kw0To#t=2

Könnillä ei minulla ole mitään tekemistä ollut koskaan- Etelä-Pohjanmaan seppien rautataidot ovat alunperin paljolti 1700 luvun Könniltä jossa 1780-1850 valmistettiin Suomen parhaat raskaat herrasväen hevosvaunut.


Joulua ja kesää orotelles
Jari Laurila

Vielä-


Ilmajoella on ajokaluja valmistettu 180 vuoden ajan 1780-1960.
Nopankylässä ajokaluja valmistettiin 1840-1960.

Ilmajoen Könniltä koko lysti alkoi, ja Ujaisissa siinä vieressä sekä Ilmajoen Huissilla oli muutama seppä jotka olivat ensin sälleinä Nopankylässä.
Jurvaan muutti kolme Noppalaista seppää.
Tämän lisäksi Kurikka, Jalasjärvi olivat pitäjiä joissa ajokaluja valmistui.

Ilmajoen Nopankylä piisaa yli 30 pajallaan Suomen suurimmaksi ajokalujen käsiteolliseksi valmimustuspaikaksi.
> Kun mukaan luetaan tämä kaikki em. lysti mistä edellä kirjoitan kalpenee koko muu Suomi.

Hämeen Tuuloksessa oli 24 pajaa. Muut ovat pieniä paikkoja; - Närpiö,
Uskelassa, Lapväärtissä, Valkjärvellä, Hauholla sekä kaupunkien vaunumaakareilla mm. Turussa ja Helsingissä.

Suomessa ei ole 1700 luvullakaan käytetty hevosia pelkässä ratsastuskäytössä, vaan on ollut aina pakko tehdä jotakin menopeliä hevosen taakse millä kuljettaa ja missä istua. On varmaan ollut työkärryn tapaisia laitteita. Tällaisia on aina joka seppä missä vain paja tehnyt.

Ilmajoen Nopankylässä oli ensin Koskelan vesivoimalla toimiva isovasara-hamaripaja jonka tuote oli kyntöaura eli ns. fälttiaurat. Salomon Koskela (1805-1888) oli myös kupariseppä ja tunnettiin taitavana fältti-rauta-kupariseppänä.
Seuraava seppä kylässä oli Juha I Laurila vanhempi (1821-1905) joka tullessaan Kurikan puolelta taisi Könnin palkehien teon. Laurilan isä Juha-Mikko Orhainen s.1794 sai oppia Könniltä. Palakehien menekki oli kehno varmasti Nopassa, mutta Laurila oli kyläseppä ja työrekiä teki ja kaikkia sepän töitä.
1850 luvulla ajokalujen raudoitus vasta alkoi yleistymään ja lojonenäänen reki oli sitten ensimmäinen malli joka oli aikansa desing-brandi ja Nopan päätuote 1860 luvulla.

Kun katsoo Nopankylän ajokaluhistorian kirjoittajien Suomen historian professsori- tohtoreiden- jotka tekivät tohtoriväitöksensä Etelä-Pohjanmaan käsiteollisuudesta ja itse haastettelivat 1950 luvulla jokaisen kylän olevaisen -niin heidän kirjoittamastaan voi havaita että
Nopan ajokalumiehet rääkyiviät tissiä kehdossa1840 luvulta alkaen ja opettelivat kävelemään vasta 1840 luvulta alkaen kun Laurila vanhempi s.1821 takoi rautaa jo vuodesta 1840 Kurpan torpan pajassa. Laurila vanhempi raudoitti Nopankylän ensimmäiset turkulaaset 1869-1870. Tämän kyläläiset tiesivät 1950 luvulla ja sekä Alanen että Virrankoski molemmat historian kirjoittajat kirjoittivat muistiin Laurilan kylän ensimmäiset turkulaaset joita Laurila sahasi raskaasta rautatavarasta monta viikkoa kun ei rautaa vielä kevyemmässä muodossa saatu.
1890 luvulla seppiä muutti Nopankylään. Seppä Frigård/Sairo mm. muutti Noppaan Laurilaa puoli vuosisataa eli 2-3 sukupolvea myöhemmin.Laurilan suvussa ajokaluja rakennettiin siiten yhteensä viiden sukupolven aikana.
Eteviä käden taitajia alalla oli monessa sukupolvessa monessa suvussa erilaisissa ammattikunnissa; Oli puuseppiä ja nikkareita, maalareita ja toppareita, seppiä ja sepänsällejä, ajokalu-kauppiaita ja -myyjiä.

Mahtava on koko Ilmajoen ajokaluhistorian lysti. Kehityksen keskus. Oman aikansa ajokalu-klusteri. Könnillä tehtiin ensin Suomen parhaat kustavilaismalliset raskaat vaunut 1780-1850 välisenä aikana, ja Könnin sällien mukana rautataidot kulkeutuivat maakuntiin. -Könnillä loppuu 1850 ja Nopassa alakoo-
toki Kurikassakin ja lopuksi oltihin sitä mieltä että vaikka Kurikas oli ajokaluteheras niin Nopassa ja Kurikas tehtihin ajelukaluja yhtä palijo historiassa.

Jumalan siunausta
Jari Laurila

old_profile_78555 kirjoitti:

Vielä-


Ilmajoella on ajokaluja valmistettu 180 vuoden ajan 1780-1960.
Nopankylässä ajokaluja valmistettiin 1840-1960.

Ilmajoen Könniltä koko lysti alkoi, ja Ujaisissa siinä vieressä sekä Ilmajoen Huissilla oli muutama seppä jotka olivat ensin sälleinä Nopankylässä.
Jurvaan muutti kolme Noppalaista seppää.
Tämän lisäksi Kurikka, Jalasjärvi olivat pitäjiä joissa ajokaluja valmistui.

Ilmajoen Nopankylä piisaa yli 30 pajallaan Suomen suurimmaksi ajokalujen käsiteolliseksi valmimustuspaikaksi.
> Kun mukaan luetaan tämä kaikki em. lysti mistä edellä kirjoitan kalpenee koko muu Suomi.

Hämeen Tuuloksessa oli 24 pajaa. Muut ovat pieniä paikkoja; - Närpiö,
Uskelassa, Lapväärtissä, Valkjärvellä, Hauholla sekä kaupunkien vaunumaakareilla mm. Turussa ja Helsingissä.

Suomessa ei ole 1700 luvullakaan käytetty hevosia pelkässä ratsastuskäytössä, vaan on ollut aina pakko tehdä jotakin menopeliä hevosen taakse millä kuljettaa ja missä istua. On varmaan ollut työkärryn tapaisia laitteita. Tällaisia on aina joka seppä missä vain paja tehnyt.

Ilmajoen Nopankylässä oli ensin Koskelan vesivoimalla toimiva isovasara-hamaripaja jonka tuote oli kyntöaura eli ns. fälttiaurat. Salomon Koskela (1805-1888) oli myös kupariseppä ja tunnettiin taitavana fältti-rauta-kupariseppänä.
Seuraava seppä kylässä oli Juha I Laurila vanhempi (1821-1905) joka tullessaan Kurikan puolelta taisi Könnin palkehien teon. Laurilan isä Juha-Mikko Orhainen s.1794 sai oppia Könniltä. Palakehien menekki oli kehno varmasti Nopassa, mutta Laurila oli kyläseppä ja työrekiä teki ja kaikkia sepän töitä.
1850 luvulla ajokalujen raudoitus vasta alkoi yleistymään ja lojonenäänen reki oli sitten ensimmäinen malli joka oli aikansa desing-brandi ja Nopan päätuote 1860 luvulla.

Kun katsoo Nopankylän ajokaluhistorian kirjoittajien Suomen historian professsori- tohtoreiden- jotka tekivät tohtoriväitöksensä Etelä-Pohjanmaan käsiteollisuudesta ja itse haastettelivat 1950 luvulla jokaisen kylän olevaisen -niin heidän kirjoittamastaan voi havaita että
Nopan ajokalumiehet rääkyiviät tissiä kehdossa1840 luvulta alkaen ja opettelivat kävelemään vasta 1840 luvulta alkaen kun Laurila vanhempi s.1821 takoi rautaa jo vuodesta 1840 Kurpan torpan pajassa. Laurila vanhempi raudoitti Nopankylän ensimmäiset turkulaaset 1869-1870. Tämän kyläläiset tiesivät 1950 luvulla ja sekä Alanen että Virrankoski molemmat historian kirjoittajat kirjoittivat muistiin Laurilan kylän ensimmäiset turkulaaset joita Laurila sahasi raskaasta rautatavarasta monta viikkoa kun ei rautaa vielä kevyemmässä muodossa saatu.
1890 luvulla seppiä muutti Nopankylään. Seppä Frigård/Sairo mm. muutti Noppaan Laurilaa puoli vuosisataa eli 2-3 sukupolvea myöhemmin.Laurilan suvussa ajokaluja rakennettiin siiten yhteensä viiden sukupolven aikana.
Eteviä käden taitajia alalla oli monessa sukupolvessa monessa suvussa erilaisissa ammattikunnissa; Oli puuseppiä ja nikkareita, maalareita ja toppareita, seppiä ja sepänsällejä, ajokalu-kauppiaita ja -myyjiä.

Mahtava on koko Ilmajoen ajokaluhistorian lysti. Kehityksen keskus. Oman aikansa ajokalu-klusteri. Könnillä tehtiin ensin Suomen parhaat kustavilaismalliset raskaat vaunut 1780-1850 välisenä aikana, ja Könnin sällien mukana rautataidot kulkeutuivat maakuntiin. -Könnillä loppuu 1850 ja Nopassa alakoo-
toki Kurikassakin ja lopuksi oltihin sitä mieltä että vaikka Kurikas oli ajokaluteheras niin Nopassa ja Kurikas tehtihin ajelukaluja yhtä palijo historiassa.

Jumalan siunausta
Jari Laurila

Lisäys;

Pulkkia ja työrekiä joilla ihmisiäkin liikuteltiin valmistui 1840 lähtien ja jokunen Koskelan hamaripajassa oli pakko tehdä vaikka kyntöaurat ja kuparityöt olivat päätuote. Pulkat olivat ennen lojonenääsiä rekiä.
Laurila oli kyläseppä. Koskela kyntöaurojen ja kuparin seppä pääasiassa.

1840 luvulla alkoi syntyä sitten Nopankylän kärrymiehiä. Kärryhomma oli sitten mittavaa tulevina vuosikymmeninä. 1840 syntyneistä jälkeläisineen sitten riitti työntekijöitä kärryhommassa vuosikymmeniksi 1960 saakka.

Koskela (s.1805) ja Laurila (s.1821) syntyivät ennen muita.
Koskela ja Laurila ensin ja muut sitten vasta alkaen 1840 luvulta.


Uutta Joulua orotelles -Hyvää Uutta Vuotta
Jari Laurila

Vielä;

Kotitarpeiksi metallia on sulanut savupirteissäkin talvipuhteina.
Ajokaluja alettiin raudoittamaan Länsi-Suomessa vasta 1800 luvulla. Nopankylässä 1840-1850 lähtien.
Könnillä raudoitettiin kuitenkin jo 1780 luvulta raskaita vaunuja. Hevosia ei ratsastuskäytössä käytetty entisaikaan kuin sotilaskäytössä.
Jonkunlaista häkkyrää ihmisten, tavaran liikutteluun ja työntekoon oli pakko tehdä oman mallin mukaan talouksissa savupirtin talvipuhteena aina.Ajelukalut kulkivat vaihdettavilla puujalaksilla ja -pyörillä 1800 luvun alussa vielä.
Ensimmäisiä jonkunlaisia ahjoja pitäviä ihmisiä on ollut kaiketi jo 1400 luvulla mutta asiakasvirtaa ei 1400 luvun olosuhteissa kuin muutama lähinaapuri kymmenienkin kilometrien takaa.
"Seppä" ammattina on siksi kovin suhteellinen käsite 1400-1700 luvuilla.
Sepillä on sitten pajat ja asiakkaat tietenkin aina pakosta oltava.

Ajokaluja erilaisia malleja raudoittajat valmistivat suuria määriä malleittain, ei koskaan yksittäisiä kappaleita.
Tuhansista ja kymmenistä tuhansista ajokaluista elinkeinona on kyse.
- Tällaisista tuhansien ja kymmenien tuhansien ajelukalujen ja omaa pajaa pitävien seppien ja näihin liittyvien alan kädentaitojen asiosta kirjoitan minä isieni kotikylästä kertovilla 100% yksityisillä web- sivuillani -kotisivutilassani.

Ei mitään savupirtin talvipuhde-metallin sulatusta ja takomista enkä 1400 "sepästä" jolla jonkinlainen tulisija oli ja asiakkaat lähinaapureita kymmenien kilometrien säteellä palveluksia tai viinakannua vastaan.

Ajelukalujen sepät olivat jo ammattilaisia ja aluksi ammatin uranuurtajia joilla oli asiakaspiiriä jo sekä oma paja ja tuhansista ja kymmenistä tuhansista valmistuvista yksiköistä kyse.

Könniltä ajokalujen raudoitus lähti 1780 ja Nopassa ajelukaluja- työkärryjä alettiin raudoittamaan 1800 luvulla vasta 1850 yleistyi Nopankylässä ajokalujen raudoitus.

Koskela (s.1805) oli kyntöaurojen valmistaja isolla vesivoimalla toimivalla vasaralla ja kupariseppä-
Juha I Laurila "vanhempi" s.1821 oli
kyläseppä joka kvalifikoitui ajokaluihin 1850 lähtien.

Kylän kärrymiehet sitten syntyivät loput alkaen 1840 luvulta lähtien-
Kaikki Nopankylän sepät ovat syntyneet Koskelaa ja Laurilaa lukuunottamatta aikaisintaan 1840 luvulla. (1840)

Mielenkiintoinen on ollut Ilmajoen ja Nopankylän ajokaluhistoria.


Uutta kesää orotellas
Jari Laurila