Olen joskus käynyt sivustollanne, joten en paremmin tunne täällä kirjoittavia, mutta pappikin näkyy joukossanne olevan.
Haluaisin jotenkin tuoda tuntojani esille, sillä kokemusta on repaleisesta uskostani kymmeniä vuosia takana.
Miten on saanko täälla keskusteluja aikaiseksi ihan vakavasti?
Onko foorumillanne häiriköitä? Itse haluan olla tasapainoinen ajatusten vaihtaja ja että
siten saisin uskolleni vakautta.
Jos nyt kokeeksi esiinnyn ilman nimimerkkiä, mutta jos tunnen tämän palstan kotoisaksi, kyllä rekisteröidyn.
Haluaisin jotenkin tuoda tuntojani esille, sillä kokemusta on repaleisesta uskostani kymmeniä vuosia takana.
Miten on saanko täälla keskusteluja aikaiseksi ihan vakavasti?
Onko foorumillanne häiriköitä? Itse haluan olla tasapainoinen ajatusten vaihtaja ja että
siten saisin uskolleni vakautta.
Jos nyt kokeeksi esiinnyn ilman nimimerkkiä, mutta jos tunnen tämän palstan kotoisaksi, kyllä rekisteröidyn.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokeiles uudelleen ?
Mielestäni on hiideltävä vain yhtä latua, tarkoitan jos on Luterilainen, on sitten sitä, eikä ole poukkoilemassa ihan joka leiriin. Sellaisesta tulee vai ristiriitoja itselleen ja siinä sivussa jopa muillekkin se vaikutus kantaa.
Tahtoo sanoa että kun kuulu EVKL-kirkkoon myöskin olen siinä ja vouhkailut vapaisiin pidettävä etäämpänä. niin säilyttää paremmin Kristuksen rauhan itsellään.
Mitä mieltä?
No sitä samaa mieltä.
Eihän Raamatunkaan mukaan kukaan voi säveltää omiaan, vaan kaikki perustuu Raamatun ilmoitukseen.
Mites on, olen kuullut huhuja, että ollaan valmistelemassa ,onko se nyt sitten laki,
että enää ei voisi kuulua niin sanotusti kahteen srkuntaan, esim:luterilaisiin ja johonkin vaapaaseen suuntaan?
Mibusta olisi ihan jo moraalisestikin oikein, että yksi srkunta riittää, näinhän ei nykyään ole, tiedän ihmisiä jotka kuuluvat kahteen srkuntaan, tietääkö kukaan?
Ei sellaista lakia voida säätää. Ihmisiä ei voida kieltää liittymästä yhdistyksiin. Helluntaikirkko on eri asia, se on kirkkokunta ja ihminen voi kuulua vain yhteen kirkkokuntaan keraaallaan, sellainen on laki jo nyt.
Tässä onkin oikeastaan kyse henkilökohtaisesta uskonsa eräänlaisesta toimivuutesta tavallaan sanottuna.
Minä taas tunneihmisenä koen sisälläni voimakkastikkin ajottain ja kun olen vaikka helarimielinen silloin, pyrin kovastikkin sellaiseen ylihengellisyyteen jotenkin ajaudun sellaiseen.
Tuollaiset tuottaa taas ristiriidan ajatelle Luterilaisuuttani johon kuitenkin kuulun ja alankin väheksymään sitä jos mielin on vapaisiin suuntiin..
Nyt kun olen omaksunut että lapsena aloin uskoa, että on Isä Jumala ja Hänellä poikansa Jeesus, sehän pitäisi riittää. Riittääkö se?
Parannustahan on ihmisen tehtävä jatkuvasti, sitähän meillä omatuntokin vaatii.
Jos nyt saan säilyttää tämän uskon, on helppoa ja mielellään kuuntelen vaikka Luterilaisen Jumalanpalveluksen radiosta, sekä voin kirkkoon menna vapaasti ja saan sieltä sitten myöskin siunauksen.
Tarkoitn että vain olen Luterilainen ja en lähde mihinkään politikoimaan vaikka tuota tasavertaista avioliittolakia.
Näin, jos hiukan pystyin, mutta vaikea on näitä selostaa mitä koen sisälläni ja ulosanti ei ole kovin ymmärrettävääkään.