Olen kuullut monen katolilaisen huomanneen että tässä viime vuosina on kuollut tosi paljon vanhoja katolilaisia. Osittain vanhoja iän puolesta ja osa siis vanhoja siinä mielessä että olivat kauan olleet mukana katolisen kirkon elämässä. Olen alkanut miettiä, että voisiko iso osasyy tässä olla tämän uuden piispan mukana tullut paha olo ja kovuuden henki? Kun ihmisillä on ollut paha olla niin vanhat ja sairaat ovat helpommin menettäneet elämänhalunsa ja nuoremmatkin, jotka usein olivat pitkään sairasteneet, samalla tavalla väsyivät. Minusta on alkanut tuntua, että jospa tässä tosiaan on korrelaatio.
Kysymys pohdintaan
huu
16898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onpa Sinulla jutut. Onko kirjoituksesi tarkoitettu joksikin vitsiksi, jos on, niin se on huono sellainen.
Eiväthän ihmiset iankaiken täällä vaella.
Älä nyt hyvä ihminen piispan syyksi sitä lue, kun vanhoja ihmisiä kuolee.
Mistä ihmeen kovuuden hengestä puhut? En ole sitä huomannut.
mikään vitsi, vaan tästä ovat monet katolilaiset jutelleet. Kyllä muun muassa vasta yksi reipaspuheinen kypsempi rouva sanoi että "katolilaiset kuolee kuin kärpäset" ja jatkoi että moni joka on kauan sinnitellyt on nyt viime vuosina tuntenut ettei "oma kirkko" ole enää se oma rakas kirkko. Ja vanhan tai sairaan ihmisen kohdalla tuollainen paha mieli näkyy elämisen voiman menettämisessä. Kyllä on kovuuden ja erottelun henki tullut kirkkoon viime vuosina. Kyllä sen jokainen huomaa ellei ole kivi sydämen paikalla.
Minä vanhuksena en ole huomannut mitään erottelun henkeä eivätkä muutkaan vanhukset ole sellaisesta puhuneet. Ehkäpä minä tunnen ja olen tekemisissä useamman vanhuksen kanssa kuin sinä hyvä huu.
Emmehän me voi tietää, kuinka paljon ikäihmisiä huu tuntee. Onhan meillä kaikilla ystäviä, sukulaisia, isovanhemmat, moni tekee työtä ikäihmisten parissa. Minusta hänen esittämänsä kysymys on hyvä ja vakava. Sitä paitsi hän mainitsi myös nuoremmat ihmiset, jotka ovat viime aikoina kuolleet vakavaan sairauteen. Minusta voi miettiä, miksi juuri nyt, kun ilmapiiri kirkossa on niin muuttunut.
Minusta Huun esittämä kysymys on pohdinnan arvoinen, vaikka taas joku äärisuunnan edustaja sen heti tyrmäsikin. Sovitaanko kuitenkin, ettei rouskuttaja tule mellastamaan tähän avaukseen
abortista, please!
Ja sitten pohdintaan, kaikkienhan pitäisi tietää, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja mielen virkeys ja terveys vaikuttaa kovasti sairastumiseen. Tutkimuksen mukaan 2/3 sairauksista johtuu psyykkisistä syistä. Tässä valossa ei siis olisi mitenkään tavatonta, että jotkut vanhat ihmiset sairastuisivat vakavasti hiippakuntaa repivän riitelyn seurauksena. Varsinkin sellaiset herkät vanhukset voivat ottaa kovin raskaasti viime vuosien tapahtumat ja moni saattaa sitten masennuksen seurauksena kehittää itselleen vakavampaakin sairautta. Onhan se iso juttu, jos kokee ettei entinen kirkkoni ole enää minulle lämmin ja kotoisa paikka.
Olen pannut saman merkille, että hiippakuntamme vanhuksia on menneinä kuukausina poistunut keskuudestamme kiihtyvällä vauhdilla, nimenomaan niitä, jotka ovat olleet todella aktiivisia messunviettäjiä.
Yritettäiskö kerrankin keskustella asiallisesti? Tässä ei ole tarkoitus syytellä eikä syyllistää ketään!
Kiinnostava kysymys, hyvä avaus. Onhan niihin kuolinilmoituksiin tosiaan viime vuodet taajaan törmännyt. Vaikea lienee kenenkään sitä kiistää etteikö piispa Wrobelin virkakausi merkitsisi armon takatalvea.
Vai olisiko niin, että monet ihmiset ennen uutta piispaa kärsivät kamalasti opetuksen puutteellisuuksista ja suorastaan hereettisistä mielipiteistä, joita papit suustaan päästivät, ja lopulta kuolivat hiljaisuudessa. Ja viime aikojen kuolleet ovatkin sitten vain tämän hiljaisen kärsijäjoukon viimeisiä?
Armoa saa siellä, missä sitä on saatavissa. Sakramenttien äärellä. Ei siinä liirumlaarumissa, katteettomissa lupauksissa, joita vanhaan aikaan meille jaettiin sakramenttien sijaan.
loukkaavaa ja typerää kun otat huomioon miten tärkeästä asiasta tässä puhutaan. Täälläkin voi olla monta lukijaa, joille tärkeä ihminen kuuluu juuri tähän viime vuosina pois nukkuneiden joukkoon. Ajattele vähän mitä kirjoitat ja millaisen asian äärellä. Sakramentteja on aina jaettu ja ennen rakkauden ja armon hengessä kuten kristillisessä kirkossa tuleekin!
Mitä loukkaavaa edellisessä viestissä oli? Ei mitään sen enempää kuin avauksessa.
Sakramentteja on aina jaettu ja niitä ei voi muuten jakaa - eikä vastaanottaa - kuin rakkauden ja armon hengessä. Ei ennen eikä nyt. (Ai niin, armon tilakin vaaditaan... apua!)
Minun on myönnettävä, että tulkitsin ensin viestisi vitsiksi. Koska se ei sitä ollut, tässä pari ajatusta:
Nimen omaan vanhimmat seukakuntalaiset ovat kokeneet ajan usean eri piispan kanssa. Ajatus siitä, että piispa Paulin aika olisi heille jotenkin itsestäänselvyys, tuntuu kummalta. Heidän katolinen uskonsa kehittyi aikana ennen Vatikaanin toista kirkolliskokousta. Väittämättä tuntevani valtavaa joukkoa Suomen vanhimpia katolilaisia, ne jotka tunnen, lähinnä kaipaavat lapsuutensa kirkkoa: Aikaa ennen Henrikin remonttia, Novus Ordoa, jne.
Itse luottaisin siihen, että jokaisen aika lähteä maanpäällisestä vaelluksesta on sitten, kun Herra niin suo.
Uskallanpa sanoa, kun tätä katolista vaellusta nyt on ylitsekin 70 vuotta kehdosta kohti hautaa, että ei tämä asia ole lasten ymmärrykselle altis, jolleivat sitten suhtaudu kunnioittavasti meihin vanhempiin. Kyllä me vanhat seurakuntalaiset sen muistamme mikä ilo ja kaivattu vapauden sanoma se Vatikaanin toinen kirkolliskokous oli. Sitä me opimme rakastamaan, älä sinä lapsi pane meille sanoja suuhun. Mistä minä tiedän mistä olet muutaman tridentiinimessun perään itkevän, mutta ne ovat poikkeuksia meidän muiden joukossa. Etpä sitä muistanut mainita. Taidat kaikesta päätellen liikuskella niissä merkillisissä piireissä missä halutaan ne vanhat huonot ajat takaisin. Se ei ole enemmistö meistä vanhoista panttereista. Tässä puhuu kokemus ja totta se tämän jutun aloittaja puhuu. Olen tuota Ilmarinkin hautajaisissa samaa miettinyt. Me vanhatkin elämme tätä päivää ja tässä maailmassa ja haluamme että kirkko oppii virheistään. Ei meitä museoon kastettu vaan Kristuksen seuraajiksi.
Kunnioitan toki mielipidettäsi yhden henkilön mielipiteenä, ei siinä mitään.
Niin kuin sanoin, en tunne suurta joukkoa 'vanhoja katolilaisia' Suomessa. Ulkomailla enemmänkin. Jakautunevat enempäänkin kuin kahteen sakkiin, mitä suhtautumiseen Vatikaani kakkoseen ja sen muutoksiin (oikeutettuihin ja muihin) tulee. Yhäkin olen kuitenkin sitä mieltä, että ketjun aloittanut viesti oli hyvin erikoinen.
Huomasitko siis että elämää nähnyt nimimerkki Sokea Reetta kyllä kertoi viestissään yleisemminkin siitä, miten suurimmalta osin ajatellaan tämän hiippakunnan kypsemmänkin väen keskuudessa. Tridentiininen nostalgia ja kirkon "palauttaminen" menneisyyteen ei juurikaan houkuttele niitä, jotka nuo vanhat ajat muistavat. Sen voin kertoa myös isovanhempieni puolesta, he kun eivät täällä verkossa notku. Totta kai mm. Amerikassa on esimerkiksi lefebvristien yhteisöjä ja vaikka sedevacantisteja, mutta jos tunnet joitakin "taakse päin" katsovia, niin olisi rehellistä mainita myös täällä, että he muodostavat pienen hajanaisen vähemmistön katolisen kirkon sisällä. Listaahan lukevat sellaisetkin, jotka täällä hahmottavat kuvaansa katolisuudesta.
Mikä muka keskustelun avauksessa oli niin yllättävaa tai ihmeellistä? Asiahan sentään ob tuttu täällä diasporassakin.
"Totta kai mm. Amerikassa on esimerkiksi lefebvristien yhteisöjä ja vaikka sedevacantisteja, mutta jos tunnet joitakin "taakse päin" katsovia, niin olisi rehellistä mainita myös täällä, että he muodostavat pienen hajanaisen vähemmistön katolisen kirkon sisällä."
En nyt puhunut moisista ryhmistä, jotka ovat enemmän tai vähemmän kirkon yhteyden ulkopuolella. Taas kerran totean, etten siis tunne suurta joukkoa 'vanhoja' katolilaisia Suomessa. Minulla ei myöskään ole syytä olettaa, etteikö 'Reetta' tuntisi ystäväpiirinsä ajattelua. Olen yksinkertaisesti eri mieltä siitä ajatuksesta, että maailmanlaajuisesti suurin osa vanhoista ihmisistä on tätä 'vapautetuksi itensä tuntevaa joukkoa'. Suomi ei ole yhtä kuin muu katolinen maailma.
Nyt muuten lomautan itseni joksikin aikaa ihan 'oikeaan elämään'. Siunattua syksyn jatkoa 'vanhoille' ja nuoremmillekin palstalaisille!
...tilastot sanoa?
Olin vainajien päivän messussa p. Mariassa ja laskeskelin, että vuoden aikana oli kuollut 10 seurakuntalaista.
Tänään tuli postissa p. Marian seurakunnan lehti. "Herrassa poisnukkuneita" (13.5.-15.10.) oli vain 3.
Tietysti on niinkin, että riippumatta siitä, onko muutos hyvään vai huonoon suuntaan, muutos on monelle raskas, eikä vanha ihminen selviä siitä ainakaan muita helpommin.
Ihan hyvän kysymyksen huu otti framille. Vaikea sanoa, miltä kysymys näyttää eri seurakuntien näkövinkkelistä katsoen. Tänne provinssiin muutettuani voin sanoa, että "vanhoja" ystäviä tavatessa asia ja monet menetykset ovat kuin ovatkin nousseet esiin. Ja lehtiä seuraamalla, ystäviä kuulemalla tulee kyllä tunne, että onpas tosiaan melkoinen määrä omia vanhoja/"vanhoja" tuttuja poistunut tuonilmaisiin. Aika outoa huumorintajua minusta osoittaa muutamat kommentoinnit, että luulin kysymystä vitsiksi. Mutta minähän olenkin melko tosikko.