nousi istumaan ja katseli kuvaansa
kalpea, väsynyt, hiljainen ja murtuva sielu
ja sydän, kalmankehnää vuotava unohdettu, teljetty hauta
"kuka tuo on?" se ihmetteli veden pintaa
kuvajainen luuli, että yksinäisyys kuiskaisi julmimmin kaiken kylmän, kovan, pimeän ja kaiken kauheuden
mutta mistä olivatkaan sen kipeimmät sanat tehty
mistä oli niiden julma henki kudottu
kauneudesta!
kauneudesta kehtolauluista pimein viilsi ammottavia haavoja toivon sydämeen haarniskoituun,
pakokauhuiseen
kauneudesta joka pakotti avaamaan sydämen
ja toivomaan
turhaan kulkivat maailmankaikkeuden kauniimmat runot aurinkojen syntymästä kuolemaan
vain muuttuakseen liikkumattomaksi tyhjyydeksi kulkemattomien etäisyyksien päähän toisistaan
hän nosti kasvonsa vedestä, painautui vilttiään vasten ja jäi odottamaan yötä
kalpea, väsynyt, hiljainen ja murtuva sielu
ja sydän, kalmankehnää vuotava unohdettu, teljetty hauta
"kuka tuo on?" se ihmetteli veden pintaa
kuvajainen luuli, että yksinäisyys kuiskaisi julmimmin kaiken kylmän, kovan, pimeän ja kaiken kauheuden
mutta mistä olivatkaan sen kipeimmät sanat tehty
mistä oli niiden julma henki kudottu
kauneudesta!
kauneudesta kehtolauluista pimein viilsi ammottavia haavoja toivon sydämeen haarniskoituun,
pakokauhuiseen
kauneudesta joka pakotti avaamaan sydämen
ja toivomaan
turhaan kulkivat maailmankaikkeuden kauniimmat runot aurinkojen syntymästä kuolemaan
vain muuttuakseen liikkumattomaksi tyhjyydeksi kulkemattomien etäisyyksien päähän toisistaan
hän nosti kasvonsa vedestä, painautui vilttiään vasten ja jäi odottamaan yötä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.