Kävin vanhan äitini luona.Siellä se kökötti kylmässä mökissään,ei uskalla ja raski paljoa puita poltella ettei mäkki pahanen pala.Peseytynyt ei ole kahteen viikkoon,ei voimat riitä lämmittään saunaa puilla,eikä jaksa nostaa vesiämpäreitä lauteille.Huimaa ja pelottaa,nukuttaa enimmäkseen.Ei kuule puhelimen soittoa,eikä osaa enää soittaakkaan,vaikka väittää yrittäneensä.Tulee vääriä sanoja.Reviiri on pienentynyt,ulos ei uskalla,ainoa rollaattori on sisäkäytössä,mitenpä sitä portaita saisikaan ulos.Vaatteet on paikattuja,kuin kerjäläisellä.Kusi haisee pistävästi kun astuu porstuaan...vessaa ei raski vetää,kuluu vettä,pissavaipat on kerätty pyykkikoriin pyykkien sekaan.Ruoka ei maistu,vaikka ateriapalvelu sitä tuo.Ja milläpä sitä lämmittäisi,kun ei osaa käyttää mikroa,eikä sitä ole huolinut.Tälläisissä oloissa elää tämän päivän vanhus,kuka välittäisi?En voi sanoa,että on ihanaa asua kotona loppuun asti.Mutta kuin ei sieltä osaa lähteäkkään ennenkuin pakko on!
Näin meillä suomessa
Läheinen
16199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihmisellä on itsemäärämisoikeus. Mutta milloin katsotaan etä ihminen siis tssä tapauksessa vanhsu, ei ole enää kykenevä päättämään itsestään?
Niinpä.Mutta jos ei osaa itse tehdä sitä päätöstä,vaan toivoo että joku huomaisi ettei hän enää pärjää omillaan?Tuntuu vähän siltä,että kaikki katsovat läpi sormien,eipähän tarvi nähdä vaivaa hänen takiaan?Tuntuu,niin hänestä itsestään kuin minustakin,että hän olisi ansainnut jo vähän huolenpitoa,huomiota.Soitanko sosiaalitoimistoon,ja pyydän että käyvät katsomassa tilannetta?Minusta hän ei enää pärjää,ei jaksa huolehtia itsestään.Pukeutuminenkin on vaikeaa,kädet ei nouse enää,ei pysty pesemään hiuksiaan,eikä huoli apua vaikka olen tarjoutunut.On tunne,että on kuin olisi lapsi yksin kotona,aina pitää olla vähän varpeillaan...
Käykö kotihoito? Jos ei, voit pyytää heitä käymään kylässä ja tarkistamaan avun tarpeen.
Sinunhan se kuuluisi välitttää ja toimia! Ota yhteyttä kuntaasi ja ala selvittää asioita.
Niinpä.Sitä tässä pohdiskelen miten toimia,lääkkeet tuodaan hänelle,muutoin kotihoito ei käy.Ja niillähän on niin kiire että käyvät vain kääntymässä,ei ne jouda auttamaan askareissa...rahastusta se vain on,ainakin meillä päin!Nyt on lyhyen ajan sisällä mennyt kovasti alaspäin kunto.Kaikki on vain ikävää ja pahaa,nuukaa ja köyhää.Ei ymmärrä rahan päälle,siksi ei uskalla käyttää sitä.Tutkiskelin tuossa kotikuntamme puhelinluetteloa,ehkä tuo kotiasumisen ohjaaja olisi paras kutsua käymään,menisin hänen mukaansa koska äiti ei kuule oudomman puhetta.
Tiedustele onko kunnassasi mahdollista lääkärin kotikäyntiin, tärkeää ottaa myös tiettyjä verikokeita, sydänfilmiä virtsanäytettä yms. Myös kotihoitoon yhteys. Olisiko äitisi mahdollista päästä johonkin laitokseen vähän seurantaan toimintakyvystä, selviytymisestä ja lääkityksen seurannasta. Toki ymmärrän itseemääräämisoikeuden, mutta joskus täytyy miettiä mihin se päättyy, jos ei enää ymmärrä omaa parastaan. Laitosjakson jälkeen kotiutumiselle ehtona että kotihoito käy ainakin alkuun mahd.usein, lääkkeet ottaa, pesuihin suostuu ja jos ei niin takaisin laitokseen. Ei pärjää enää kotona. Onko sinulla sisaruksia? Voitko/voisitko käydä useammin äitisi luona?
Kotisairaanhoito käy säännöllisesti hänen luonaan,ottavat verikokeitakin usein,tuloksia vaan ei kerrota,eikä niitä yleensä löydy mistään.Minulla on sisaruksia,sepä se ongelma onkin,ovat kyllä kärkkäitä laittamaaan tekstareita että onkohan äiti ruvennut kusemaan allensa kun sänky oli kusessa-tyyliin...mutta eivät mitään tee asian eteen!Olen ajatellut että rupeaisin käymään useammin,mutta pian koko hoitovastuu on minulla,enkä pysty terveydentilani ja elämäntilanteeni vuoksi ottamaan enää enempää vastuuta äidistä,vaikka haluaisinkin.Äitini on vaikea luonne,kärkäs haukkumaan takanapäin kaikkia.Yritän kuitenkin tarjoutua tuohon peseytymisasiaan avuksi,jos nyt huolii sitten.Luonne on muuttunut entistä enempi sisäänpäin,ja mieluisin vastaus on aina ensin ei,kunnes ymmärtää asian.
Kysymys kuuluu, kuka välittäisi?
Välittäminen on lähinnä omaisten tehtävä, heidän jotka huomaavat parhaiten avun tarpeen, päivittäisen selviytymisen ja siinä ilmenevät puutteet. Kun vanhuksen voimat alkavat ehtyä oman elämänsä järjestämiseen, hän tarvitsee apua ja sitä pitää muiden järjestää.
En jaksa uskoa että verikokeiden tuloksia ei ainakaan kysyttäessä kerrottaisi. Ja ei ne kyllä pääsääntöisesti mihinkään katoakkaan tai jos katoaa, otetaan uudet. Kun vanhus on jo kotihoidon asiakas, kannattaa ottaa heisän kanssaan puheeksi se, voisiko kotikäyntejä lisätä tai ylipäätään tehdä hoito- ja palvelusopimus uudelleen ja jutella mistä vanhus saisi esimerkiksi siivousapua ja pesuapua, jos se ei kunnan kotihoidon tehtäviin kuulu.
Kenellehän kuuluu huolehtia vanhuksen vaatehuolto,siis uusien vaatteiden hankkiminen?
Ei ole hankittu minun muistin mukaan uusia vaatteita ikinä,mitä nyt lahjaksi tytöt ostavat,nekin löytyy avaamattomista paketeista piironginlaatikosta.Siivooja laittaa pesukoneen päälle 3 viikon välein kun käy siivoamassa.Siis yksi koneellinen pestään silloin...Kysyin kerran verikokeiden tuloksia mutta niitä ei löytynyt.
Niin, jos vanhus e enää itse hanki, omaisten kuuluu hankkia. Kotihoitohan vanhukselle vaatteita ei osta. Laittakaa vanhoja risoja jo roskiin, tuskin mumma alasti kulkee kuitenkaan omassa kodissaankaan. Omaisistako kukaa ei osallistu? .Minun mummoni joka oli 145 cm pitkä ja varmaan yhtä pyöreä (kaikella rakkaudella) säästi myös uusia läninkejä piironginlaatikkoon, että saavat lapset sitten käyttää kun hänestä aika jättää :)).
Verikokeiden tulokset olisi pitänyt katsoa tarkemmin, jos ei siinä löytynyt niin myöhemmin. Eri asia on jos tietoja ei ole lupa antaa kaikille.
Se ajattelee ettei hänelle kannnata enää ostaa,aina on pitänyt ajatella muita ja muiden tarpeita!Salaa pitää hävittää niitä,silloin kun ottaa pestäväksi.Muutenkin puhuu aina että kukahan senkin vaatteen on varastanut,ite laittaa tavaroita ja vaatteita niin hyvään talteen,ettei sitten löydä kun tarvisi!Itse hän on minut nimennyt kotisairaanhoidon papereihin vastuuhenkilöksi.
Hei.
Jos äitisi pääsisi muutamaksi päiväksi kotisairaanhoitajan avulla sairaalaan . Tarkistettaisiin hänen lääkityksensä, tehtäisiin muistitesti.
Sieltä sitten interval paikalle johonkin laitokseen.
Esim. viikko intervail paikka ja kolme viikkoa kotona.
Kotipalvelun käynti päivittäin. Turvapuhelinranneke.
Sen jälkeen nähtäisiin hänen selviytymisensä kotona.
Kalenteri pöydälle, mihin hoitajat ja omaiset voivat merkitä käyntinsä ja jättää viestin, jos on jotain asiaa toisille, eikä äiti muista sanoa.
Äitisi sopeutuisi yllättävän nopeasti huolenpitoon
. Miettisitte sisarusten kesken, kuka alkaa hotamaan äidin laskut ( suoraveloitus) ym. eläke asiat ja menot
. Äidiltä valtakirja.
Huoltaja pitäisi vihkoon kirjanpidon, mihin on joutunut käyttämään äidin rahoja. Huomioitaisiin hoitajan matkakulut.
Vaatteita ym. ei kannata hävittää salassa. Se tekee luottamuspulan
Meillä oli äidiltä valtakirja ja minä huolehdin hänen pankki- ja muut asiat. varalta oli myös veljelläni oikeus äidin pankkitilille, jos minä en olisi pystynyt hoitamaan.
Hänen ei kuitenkaan tarvinnut hoitaa, kun minä pysyin terveenä.
Äitimme oli tyytyväinen järjestelyyn. kerroin hänelle, mihin olin käyttänyt rahoja. Muut sisarukset näkivät kirjanpidostani ja tiliotteesta, jos joku asia kiinnosti.
Mene äitisi kotikunnan sivuille ja etsi sieltä ´´vanhuspalvelut´´.
Kyllä sieltä löytyy palveluvastaavat, jotka osaavat neuvoa.
Minulla on jo valtakirja,käyn lähinnä nostamassa rahaa äidille kun pyytää.Noita muistitestejä tehdään säännöllisisn väliajoin.Minusta semmonen on lisääntynyt,että puhuessa sanat katoaa,tulee vääriä sanoja enenemässä määrin,muuten hyvä muisti vielä,varsinkin vanhoissa asioissa.Turvapalveluranneke on kallis,ja sitä painelee vahingossa,sanoi yksi vanhus jolla se on.Sisarusten kesken vaikea miettiä mitään,kun ei olla tekemisissä,ovat sellaisia päällepäsmäreitä,että homma kaatuisi kuitenkin minun harteilleni.Samaa mieltä,ettei toisen vaatteita pidä hävittää kysymättä...Lääkitys on ok,mutta napsii särkylääkkeitä joka kolotukseen.Ne varmaan aiheuttaa huimausta,ja väsymystä.
Nämä päällepäsmäri sisarukset, t sukulaiset ovat kamalia. Itse aikoinani hoidin iäkästä sukulaistani., muut eivät laittaneet kortta ristiin. Olivat kyllä ensimmäisenä valittamassa ja huomauttelemassa tekemisistäni. Olin kuulemma vielä varaskin, ym ym kivaa nälvimistä. Toista kertaa en lähde moiseen hommaan, tehkööt joku muu.
Siinä ei pitäs olla muilla valittamista, jos olette keskenään sopineet että sinä hoidat tietyt äitisi asiat ja miten kirjaukset ylös ja jotkut sopivat, että hän joka ottaa hoitaakseen vanhuksen asiat, saa kohtuullisen palkkion ja sekin pitää sopia sisarusten kans. Tai heidän kanssaan jotka ovat läheisimmät omaiset.
Kun kaikki tehdään ja sovitaan yhdessä ja vielä sopimus kirjallisena, niin ei pitäsi tulla huomauttamista, sitten perunkirjoituksessa. Tiedän lukuisia tapauksia laidasta laitaan ja eräs tuttu sai tuomion, kun käytti varoja luvatta omiin menoihinsa. Paljon käyttikin.