Suomalainen Nato-kampanjointi on ottanut yhä selvemmin aseekseen Suomen koko ulkopoliittisen linjan. Neulanpiston kaltaisia keskustelupuheenvuoroja jakelee kirjava seurakunta. Siihen kuuluu muutama kokoomuksen poliitikko puheenjohtaja Jyrki Kataisen johdolla, joitakin tutkijoita ja päätoimittajia sekä yksi entinen sosiaalidemokraattinen kärkipoliitikko.
Kritiikissä on kyse turhautumisesta siihen, että Nato-jäsenyys ei etene. Uusinta on, että kokoomus yrittää valjastaa keskustelun omien puoluepoliittisten vankkureidensa eteen.
Erityisesti kansanedustaja Kimmo Sasin (kok.) jälkijättöinen puuttuminen tasavallan presidentin YK-puheeseen oli kotimaista saivartelua. Sillä oli vain puoluepoliittisia tarkoituksia. Hän on saanut siitä aiheellisesti korvilleen. Sasi ei muistanut, että jopa Katainen oli todennut Irakin sodan aloittamisen olleen vastoin kansainvälistä oikeutta. Samoja sanoja on käyttänyt YK:n pääsihteeri Kofi Annan.
Kansalaisten ylivoimaisen enemmistön mielestä Suomen ulkopolitiikkaa hoidetaan hyvin. Siitä kertoo presidentti Tarja Halosen korkea kansansuosio. Tyytyväisyys pääministeri Matti Vanhaseen ja hänen hallitukseensa pitää sisällään myös tyytyväisyyttä Eurooppa-asioiden hoitoon. Myös kokoomusta äänestävien piirissä tyytyväisyys näihin valtioelimiin on suurta.
Kansalaisten mielestä EU riittää Suomen turvallisuuspoliittiseksi viiteryhmäksi. Nato-jäsenyyttä ei kaivata. Vielä julkaisemattoman mielipidetiedustelun mukaan liittoutumisen kannatus on tosin kasvanut. Sen vastustus ei kuitenkaan ole vähentynyt lainkaan. Suomalaiset vierastavat maailman pulmien sotilaallisia ratkaisuja eivätkä tahdo Suomen sekaantuvan sellaisiin myöskään Nato-jäsenenä.
Tämä sopii hallituksellekin. Kummallakin päähallituspuolueella onkin kielteinen puoluekokouspäätös Nato-jäsenyyden hakemista. Tämän faktan ministeritkin joutuvat ottamaan huomioon.
Myös hallituksen syyttäminen linjan muutoksista tai passiivisuudesta EU-politiikassa on puoluepolitiikkaa. Hallitus oli erityisen aktiivinen konventin loppuasiakirjan muotoilussa – ja hyvin tuloksin. Suomen päätavoite oli säilyttää unionin yhtenäisyys. Siinä onnistuttiin. Mutta selvää on, että maailman nopea kehitys vaatii myös sopeutumista. Hallitusohjelma jättää tähän tilaa.
Edellisen hallituskoalition pääministeri Paavo Lipponen näkyi kyllä kotimaisessa julkisuudessa ”eurooppalaisena linjanvetäjänä”. Tämä aktiivisuus oli kuitenkin myös osa hänen kampanjaansa EU:n komission puheenjohtajakilvassa. Se ei tuonut tulosta. Yhtä vähän tuli tulosta EU-virastoprojektista, joka lätsähti Lipposen hallituksen aikana perättömäksi vaalilupaukseksi.
Virastoasia on edennyt vasta nykyisen hallituksen aikana. Vanhaseen näytetään luotettavan muutenkin. Yksi osoitus siitä oli, että hänet oli pyydetty alustajaksi viimeksi pidetyn valtionpäämiesten huippukokouksen illalliskeskusteluun.
Erikoisin ulkopolitiikan keskustelija on ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.). Hän oli mukana kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) parlamentaarisessa työryhmässä, joka käsitteli ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruskysymyksiä hallituksen selontekoa varten. Työryhmä oli – Jaakonsaarta myöten – yksimielinen. Sen keskeiset näkemykset otettiin sellaisinaan selonteon perusteiksi.
Nyt Jaakonsaaren mielestä Suomella ei ole visiota eikä linjaa.
Jaakonsaarella linjaa ei ainakaan ole.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Kritiikissä on kyse turhautumisesta siihen, että Nato-jäsenyys ei etene. Uusinta on, että kokoomus yrittää valjastaa keskustelun omien puoluepoliittisten vankkureidensa eteen.
Erityisesti kansanedustaja Kimmo Sasin (kok.) jälkijättöinen puuttuminen tasavallan presidentin YK-puheeseen oli kotimaista saivartelua. Sillä oli vain puoluepoliittisia tarkoituksia. Hän on saanut siitä aiheellisesti korvilleen. Sasi ei muistanut, että jopa Katainen oli todennut Irakin sodan aloittamisen olleen vastoin kansainvälistä oikeutta. Samoja sanoja on käyttänyt YK:n pääsihteeri Kofi Annan.
Kansalaisten ylivoimaisen enemmistön mielestä Suomen ulkopolitiikkaa hoidetaan hyvin. Siitä kertoo presidentti Tarja Halosen korkea kansansuosio. Tyytyväisyys pääministeri Matti Vanhaseen ja hänen hallitukseensa pitää sisällään myös tyytyväisyyttä Eurooppa-asioiden hoitoon. Myös kokoomusta äänestävien piirissä tyytyväisyys näihin valtioelimiin on suurta.
Kansalaisten mielestä EU riittää Suomen turvallisuuspoliittiseksi viiteryhmäksi. Nato-jäsenyyttä ei kaivata. Vielä julkaisemattoman mielipidetiedustelun mukaan liittoutumisen kannatus on tosin kasvanut. Sen vastustus ei kuitenkaan ole vähentynyt lainkaan. Suomalaiset vierastavat maailman pulmien sotilaallisia ratkaisuja eivätkä tahdo Suomen sekaantuvan sellaisiin myöskään Nato-jäsenenä.
Tämä sopii hallituksellekin. Kummallakin päähallituspuolueella onkin kielteinen puoluekokouspäätös Nato-jäsenyyden hakemista. Tämän faktan ministeritkin joutuvat ottamaan huomioon.
Myös hallituksen syyttäminen linjan muutoksista tai passiivisuudesta EU-politiikassa on puoluepolitiikkaa. Hallitus oli erityisen aktiivinen konventin loppuasiakirjan muotoilussa – ja hyvin tuloksin. Suomen päätavoite oli säilyttää unionin yhtenäisyys. Siinä onnistuttiin. Mutta selvää on, että maailman nopea kehitys vaatii myös sopeutumista. Hallitusohjelma jättää tähän tilaa.
Edellisen hallituskoalition pääministeri Paavo Lipponen näkyi kyllä kotimaisessa julkisuudessa ”eurooppalaisena linjanvetäjänä”. Tämä aktiivisuus oli kuitenkin myös osa hänen kampanjaansa EU:n komission puheenjohtajakilvassa. Se ei tuonut tulosta. Yhtä vähän tuli tulosta EU-virastoprojektista, joka lätsähti Lipposen hallituksen aikana perättömäksi vaalilupaukseksi.
Virastoasia on edennyt vasta nykyisen hallituksen aikana. Vanhaseen näytetään luotettavan muutenkin. Yksi osoitus siitä oli, että hänet oli pyydetty alustajaksi viimeksi pidetyn valtionpäämiesten huippukokouksen illalliskeskusteluun.
Erikoisin ulkopolitiikan keskustelija on ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.). Hän oli mukana kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion (kesk.) parlamentaarisessa työryhmässä, joka käsitteli ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruskysymyksiä hallituksen selontekoa varten. Työryhmä oli – Jaakonsaarta myöten – yksimielinen. Sen keskeiset näkemykset otettiin sellaisinaan selonteon perusteiksi.
Nyt Jaakonsaaren mielestä Suomella ei ole visiota eikä linjaa.
Jaakonsaarella linjaa ei ainakaan ole.
http://www.suomenmaa.fi/Paakirjoitus.html
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.