En ole kiinnostunut esittämään Euroopan ja Venäjän satavuotista historiaa tai Napoleonin sotia,Venäjän vallankumouksen mullistuksia, Iso-Britannian sekaantumista valkoisten Tsaarin joukkojen puolelle ja kieltämällä Tsaari-perheen evakuointia Iso-Britanniaan koska se katsottiin uhkaksi lännen monarkialle ja lännessä todella pelättiin vallankuomous aaltoa.kiinnostukseni on Lännen ja Venäjän välillä oleva ikuinen luottamuspula jota ei voi selittää vain sotilaallisella,taloudellisella tai sosiopoliittisella tasolla vaan syynä on jotain syvempää miksi Länsi ja Venäjä näyttävät olevan jatkuvassa konflikti-tilanteessa.Verrattaessamme Lännen ja Kiinan tilannetta niin Kiinan tiibetin valtaus,Japanin väliset konfliktit ovat Kiinalle arkipäivää koska Kiinan pitää kaikkia naapureita satojen vuosien aikoina vihollisina Kiinan ihmisoikeudet,nationalismi ja geopoliittinen sijainti oli katsottu jo Usan Richar Nixonin aikoihin kompromissiksi ja maaksi jolla ei ollut sotilaallista eikä geopoliittista uhkaa Usa:lle eikä Euroopalle.Venäjän geopoliittinen asema ja suurvalta poliittinen asema on aina ollut Usa:lle Euroopalle haaste.Suurvaltaa katsotaan aina sen sotilastukikohtien määrässa ja asevoimien suuruuden kautta.Usa on nykyisin suurin ja se johtuu yksinkertaisesti katsomalla maapallon karttaa ja tutkimalla monta sotilastukikohtaa maalla on.Eurooppa toisin kuin Yhdysvallat ovat kautta historian kasvattaneet voimaansa siirtomaiden hankinnalla ja hankkimalla näistä edullisesti raaka-aineita,mausteita ja työvoimaa (orjia) ja siirtomaiden kohtalona ei ollut usein mahdollisuutta jakaa Eurooppalaista hyvinvointia tai sosiaalipoliittisia uudistuksia puhumattakaan demokratiasta.Euroopalla oli suunnitelmia kolonnalisoida Venäjä ja ottaa Venäjän raaka-aineet haltuun mutta siinä epäonnistuttiin.Kiinalla taas voimavarana on kansa ja sen kolonnialisoiminen onnistui taas Maolta.Siis mikä on Lännen ja Venäjän pohjimmainen ongelma nykyaikana se on ehkä tämä.
EU on ollut Moskovan tärkein kauppakumpani ja sen on katsottu olevan noin 50 % viennistä Venäjälle.Tämä talousyhteistyö on ollut hyvin epäsymmetrinen kun Venäjän vienti on vain murto-osa mitä EU on vienyt Venäjälle ja kompensointina tälle on valtavat öljy ja kaasu varat ja myynti EU:n alueelle.
EU:n ja Venäjän väliselle kumppanuudelle on ollut Partnership and Cooperation Agreement (PCA) joka solmittiin 1997.Idena oli talouden struktuurin luominen ja reformaatiot Venäjällä.Bilateraali kauppojen (juridisesti sellaisia että valtio ei pysty vaikuttamaan tai kumoamaan sopimuksia ellei niitä ole erikseen tai muilla sopimuksilla täsmennetty) kuten nämä Mistral kaupat jossa ongelma kohtana on bilateraali ja / valtion puuttuminen tai puuttumattomuus maiden välisiin kauppoihin joita ei voi sitoa poliittisiin tai valtioiden välisiin sota,konflikti tai muihin ongelmiin jossa kauppasopimukset voitaisiin mitätöidä tai luoda uusia sopimuspohjia kolmansiin osapuoliin nähden.Yelstinin aikoihin katsottiin että Venäjä hyötyy EU suhteista ei vain kaupan,yhteistyön vaan erityisen partnerisuhteen kautta jossa
kehitettiin TACIC ohjelma, WTO jäsenyys ja Kaliningradin avaaminen matkustus - ja kauttakulkumaaksi eurooppalaisille.Venäläisille euro on yhtä kuin Euroopan vahvuus mutta samaan aikaan vahva euro oli jäänyt vaikutuksiltaan heikoksi Venäjälle koska Venäjälle tärkeimmät öljy ja kaasu jota on dominoinut dollari mutta tulevaisuudessa talouden tärkeimmäksi valuutaksi Venäjälle on tulossa euro kasvavassa määrin.Tulevaisuudessa EU:n ja Venäjän välille kehittyy "energia-dialogi" ja sen myötä toivottavasti avoimia yhteistyöprojekteja ei vain perinteisten energian vaan myös vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitykselle.
Britannian ja Venäjän kesken on eräänlainen Januskasvoinen dilemma.Molemmat maat on menestyksekkäästi valloittaneet Pohjoismaita historiansa aikana ja näillä kansakunnilla on ihmeellistä kyllä paljon yhteisiä piirteitä.Molemmat maat ovat joutuneet sopeutumaan kukin suurvalta-aikojensa vähenemisen myötä uuteen tilanteeseen ja etsimään omaa rooliaan nykyisessä maailmanjärjestyksessä ja se ei ole ollut kivutonta.Britannian kuten Venäjän suhteet EU.hun ovat niin Cameronin ja Putinin näkemyksiä kuunnellessa olleet enemmän kuin rauhaa rakentavia.Cameronin maahanmuuttopoitiikkaa kiristävät ja EU.ta kritisoivat puheenvuorot ovat olleet poliittisesti kovia ja on epäilty onko Iso-Britannia vielä pitkään EU.n joukoissa.Kuitenkin Venäjän nykyiset toimet kaipuusta takaisin suurvalta-asemaan ja sitä kautta hankkimaan tai edes säilyttämään nykyiset sotilastukikohdat jotka määrittävät suurvalta statuksen jää nähtäväksi
ole ollut kivutonta.
EU on ollut Moskovan tärkein kauppakumpani ja sen on katsottu olevan noin 50 % viennistä Venäjälle.Tämä talousyhteistyö on ollut hyvin epäsymmetrinen kun Venäjän vienti on vain murto-osa mitä EU on vienyt Venäjälle ja kompensointina tälle on valtavat öljy ja kaasu varat ja myynti EU:n alueelle.
EU:n ja Venäjän väliselle kumppanuudelle on ollut Partnership and Cooperation Agreement (PCA) joka solmittiin 1997.Idena oli talouden struktuurin luominen ja reformaatiot Venäjällä.Bilateraali kauppojen (juridisesti sellaisia että valtio ei pysty vaikuttamaan tai kumoamaan sopimuksia ellei niitä ole erikseen tai muilla sopimuksilla täsmennetty) kuten nämä Mistral kaupat jossa ongelma kohtana on bilateraali ja / valtion puuttuminen tai puuttumattomuus maiden välisiin kauppoihin joita ei voi sitoa poliittisiin tai valtioiden välisiin sota,konflikti tai muihin ongelmiin jossa kauppasopimukset voitaisiin mitätöidä tai luoda uusia sopimuspohjia kolmansiin osapuoliin nähden.Yelstinin aikoihin katsottiin että Venäjä hyötyy EU suhteista ei vain kaupan,yhteistyön vaan erityisen partnerisuhteen kautta jossa
kehitettiin TACIC ohjelma, WTO jäsenyys ja Kaliningradin avaaminen matkustus - ja kauttakulkumaaksi eurooppalaisille.Venäläisille euro on yhtä kuin Euroopan vahvuus mutta samaan aikaan vahva euro oli jäänyt vaikutuksiltaan heikoksi Venäjälle koska Venäjälle tärkeimmät öljy ja kaasu jota on dominoinut dollari mutta tulevaisuudessa talouden tärkeimmäksi valuutaksi Venäjälle on tulossa euro kasvavassa määrin.Tulevaisuudessa EU:n ja Venäjän välille kehittyy "energia-dialogi" ja sen myötä toivottavasti avoimia yhteistyöprojekteja ei vain perinteisten energian vaan myös vaihtoehtoisten energiamuotojen kehitykselle.
Britannian ja Venäjän kesken on eräänlainen Januskasvoinen dilemma.Molemmat maat on menestyksekkäästi valloittaneet Pohjoismaita historiansa aikana ja näillä kansakunnilla on ihmeellistä kyllä paljon yhteisiä piirteitä.Molemmat maat ovat joutuneet sopeutumaan kukin suurvalta-aikojensa vähenemisen myötä uuteen tilanteeseen ja etsimään omaa rooliaan nykyisessä maailmanjärjestyksessä ja se ei ole ollut kivutonta.Britannian kuten Venäjän suhteet EU.hun ovat niin Cameronin ja Putinin näkemyksiä kuunnellessa olleet enemmän kuin rauhaa rakentavia.Cameronin maahanmuuttopoitiikkaa kiristävät ja EU.ta kritisoivat puheenvuorot ovat olleet poliittisesti kovia ja on epäilty onko Iso-Britannia vielä pitkään EU.n joukoissa.Kuitenkin Venäjän nykyiset toimet kaipuusta takaisin suurvalta-asemaan ja sitä kautta hankkimaan tai edes säilyttämään nykyiset sotilastukikohdat jotka määrittävät suurvalta statuksen jää nähtäväksi
ole ollut kivutonta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja tähän voisi lisätä Irakin sota joka aiheutti Venäjän ja Usan välille kylmettymisen.
Tietysti syyskuun terrori-iskut Usa:ssa muuti maailman entistä turvattomammaksi ja Venäjällä on oma takapihansa tsetsenia.
Kautta historian ovat suuret maat mitanneet toisiaan siinä että kenellä on enemmän sotilastukikohtia maailmassa,Egyptin Faaraot,Rooman Imperiumi,Iso-Britannia,Usa ja Neuvostoliitto (ent)
Ennen Ranskassa oli gaulistipuolue ja Presidentti De Gaulle oli hyvin varauksellinen USa:ta kohtaan ja Ranskan siirtomaa sota Algeriassa ja vaikutusvalta Pohjoi-Afrikassa katsottiin Ranskan hegemonian ja erityisesti ranskankielisten alueiden koossa pitäminen Ranskan suurvalta-aseman yhdeksi tärkeimmäksi politiikaksi jolla annettiin vastavoima Usan ja Britannian vaikutusvallan kasvamiselle.