Todella monesti törmää siihen, että ei-kristityt pitävät uskon tuputtamista ärsyttävänä, jota se varmasti onkin. Mutta nyt haluaisin kuulla tarkemmin, että mitä tämä uskon 'tuputtaminen' oikeastaan on? Minkä laskette tuputtamiseksi, senkö että kertoo olevansa uskossa, vai että kertoo esim jonkun ihmeparantumisen joka omalle kohdalle on sattunut vai että esim kertoo et Jumala näkee vaikean tilanteesi ja haluaa auttaa sua. Missä menee tuputtamisen raja? :)
Uskon tuputtaminen?
Tuputtajako
15394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jumlattomat tuputtavat kanssa oerkeleeltä omaksumiaan perkelellisiä tuputuksiaan. ''Viimeisin tuputus meni läpi eduskunnassa hengellisesti idioottien ääbestyspäätöksellä ja toimesta.
Yerveisiä Stubille, aikanasi vastaat teostasi perkeleen kätyri.
Siinä nähtiin taas pari senttiä sitä kuuluisaa kristillistä lähimmäisenrakkautta.
Tuputtamiseksi en koe lehtisten jakamista (jos ei ovikelloa tule soittamaan), enkä sunnuntaijumalanpalveluksen näyttämistä televisiossa. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka tuputtaisi tai edes puhuisi uskostaan minulle. Jos heitä on, ovat kaapissa.
Se mikä on tuputtamista, eikä pelkästään ärsyttävää, vaan mielestäni jopa moraalisesti arveluttavaa, on uskonnon pitäminen yleisenä normina välittämättä siitä, että toisin ajattelevia/uskovia on myös olemassa. Esimerkiksi päiväkodissa on joidenkin mielestä ihan ok esittää uskonnollista joulusatua, puhumattakaan tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta kouluissa. Nämä eivät kuulu kouluihin, päiväkoteihin, eikä myöskään armeijaan, jossa hartaustilaisuudet ovat pakollisia kirkkoon kuuluville - muiden joutuessa mahdollisesti tekemään rangaistusluonteisesti ylimääräisiä palvelustehtäviä sillä välin.
Kuitenkin yksi räikeimmistä esimerkeistä moraalittomasta uskonnonvapautta loukkaavasta "uskonnon tuputtamisesta" on uskonnon sotkeminen politiikkaan. Nyt käyty keskustelu avioliittolaista on ollut erittäin kyseenalaista - etenkin kun siihen on liittynyt vihapuheeksi rinnastettavia alatyylisiä loukkauksia ihan kansanedustajatasolla (ei kovin kristillistä käyttäytymistä). Yksinkertaisesti uskonnolla ei saa perustella yhtään lakia, joka koskee myös eri uskoisia/uskonnottomia.
Summa summarum: Niin kauan omasta uskonnostaan puhuminen ei ole tuputtamista, kun muistaa että se oma uskonto ei ole ainoa, eikä välttämättä edes se oikea.
Huomaan ettet ole uskossa.
Valon lapset ja pimeyden lapset loistavat erilaista valoa.
Olet oikeassa: En ole uskossa. Olen "valon lapsi".
Ateistienkin pitäisi vähentää uskonsa tuputtamista.
Ateisteilla ei ole uskoa, hupsu ;)
Evankeljumien tuputtaminen jouluna on iljettävää.
Se on tuputusta vasta jos vaadit toista uskomaan tietyllä tavalla. Uskonnolliset ihmeparantumisjutut ovat kyllä täyttä huuhaata vaikka kaikki uskonnot niitä tuntuvat väittävän tapahtuneeksi.
Kadulla minua tuli vastaan kaksi naista, nuorempi ja vanhempi ehkä 65v.
Hän alkoi kertomaan pyytämättä jeesuksesta ja kuunneltuani tulvan kerroin
että mielestäni ei ole minkäänlaista kuoleman jälkeistä elämää ja en usko mihinkään yliluonnolliseen. Rouva suutui kovasti ja sanoi että joudun helvettiin...
Kun sain taas suun vuoron kysyin että eikö minulla ole oikeus olla uskomatta siinä missä hänellä on oikeus uskoa? Rouva suuttui vielä enemmän - minunlaiset täytyy kuulemma pelastaa helvettiin joutumiselta.
Vastasin että me voidaan lopettaa keskustelu tähän: Sovitaan että minä menen helvettin ja sinä pääset taivaaseen.
Nuorempi nainen otti toista käsipuolesta ja sanoi "tule jo..."
Hupaisa kohtaaminen aivan ventovieraiden kesken :-)
Aamos 8:11-13: Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä. Sinä päivänä nääntyvät janoon kauniit neitsyet ja nuorukaiset.
Että tulee aika, jolloin kukaan ei todellakaan enää tuputa!
Onkohan tuo viisauden neitsyeiden ylöstempauksen jälkeistä aikaa kun asiantuntijat katoavat. Tyhmät neitsyet jäävät maan päälle ja kun Pyhä Henki ei ole ihmisen sisimmässä elävän veden lähteenä, josta vettä kumpuaa aina kun uskova vain janoonsa haluaa juoda Pyhää Henkeä, toivon että Herra hyväksyy käyttämäni sanat.
Tyhmät neitsyet jäävät vaikeaan taisteluun ja ratkaisuun, ottako pedonmerkki vai eikö ottaa. Heillä mitä ilmeisiimin on tieto siitä että pedonmerkki otsassa tai oikeassa kädessä merkitsee helevettireissua. Vaihtoehtona on ainakin omaisuuden menetys, luultavasti monelle myös kuolema. Kuolemaan kautta kuitenkin pelastuu ikuiseen elämään ja tästä syystä he voisivat hoippua kahden vaiheilla.
Nämä minun yksinkertaisen ihmisen omia tuumailujani tuosta Aamoksen kirjan paikasta. Voin hyvinkin ymmärtää Raamatunjaekohdan väärin, mutta asetelma lienee aika tarkasti joka tapauksessa aikanaan edessä. Jälkiviisaita varmaan tyhmien neitsyiden parissa aikanaan piisaa ja miettivät kuinka tulikin oltua tyhmä valinnoissaan.
Hyvä oivallus, noin se voi ollakin! Että tyhmemmät meistä lopulta kuitenkin pääsevät ovesta sisään, vaikkakin marttyyreinä. Herra armahtakoon mua, että pääsisin Jeesuksen luo, mieluummin ekassa lähdössä, mutta edes jälkijunassa.
Siinä että on puhuttava mitä tarkoittaa, tuputtaa ei voi jos se on vain todistus mutta ei auta lähimmäistään.
Eikö uskonnon alueella sovi samat käsitykset kuin maallisissakin asioissa mitä tuputtaminen on. Olisiko tuputtaminen tai toisin sanoen asioista puhuminen varsinkin kun en pidä joistakin asioista jotka on itseni arvomaailman vastaisia. Uskonto on siinä mielessä mielenkiintoinen ja tuttu asia puhua kun jokaisen puhujan puheet voi Raamatusta tarkistaa joten sitä on helppo arvioida onko puhe totuutta vai valhetta.
Valheen kuuleminen on aina rasittavaa kuunneltavaa erityisesti jos ystävä tai muutoin läheinen niin tekee.
Raamatusta puhuminen on turvallista kun puhutaan kirjasta mitä siellä on kirjoitettu
joten se puhuminen ei kosketa itseäni ennen kuin teen itse arvion omasta näkökulmastani miten arvioin kirjoituksen tarkoittavan.
Ihmisten kuunteleminen on erittäin mielenkiintoista puuhaa siinä väkisin laajenee omakin käsitys muista ihmisistä ja heidän käsityksistään.
Mitä jos kuunnellaan se ei maksa mitään kun se on vielä hyödyllistä monin tavoin.