Miksi kristinusko on

Olen itsekin kuulunut helluntaiseurakuntaan uskoon tultuani. Tunsin sen oikeaksi silloin. Eroasin ev.lut.srk:sta. Nutta elämä opetti sielläkin vähitellen. Saarnaajat vaihtuivat ja osoittautuivat eri tavoin "vIallisia". Aitoja yliteltiin tai aliteltiin, jos käytiin muiden seurakuntien tilaisuuksissa. Kaikkia tarkkailtiin. Saattoipa joutua erotetuksikin ja kirotuksi... Armoa ei tunnettu. Minulle silloin kun tulin uskoon, Jumala muuttui ISÄKSI. Hän tuli lähelleni rakastaen juuri minua. Kuitenkin seurakunnassani korostettiin, ettei voi olla oikealla tavalla uskossa, jollei Jeesuksen uhri ole tullut selväksi. Kaikki tosin tuli selväksi, myö Jeesuksen osuus.
Yleisesti sanoisin, että vapaitten suuntien virhe on, ettei yksilöllistä suhdetta Jumalaan sallita.
Vaihdoin seurakuntaakin, vapaakirkkoon. Siellä oli myöskin oma hierarkiansa.
Nyt olen täysin vapaa. Jumala on kaikkialla läsnä rakastavana ja hyväksyvänä. Tämä on ollut minun vapauteni ja uskoni kaikkivaltiaaseen ISÄÄN!

Hei

Mielestäni esitit tärkeän kysymyksen. Haluaisin rohkaista sinua pitämään mielessäsi tietämäsi tosiasian, että olemme pelastettuja yksin armosta. Jumala on rakkaus ja siellä, missä Jumala toimii, toimii rakkaus.

Mutta ajattelen kuitenkin, että ihmisten käsissä myös hyvä muuttuu niin helposti pahaksi, tässä maailmassa hyvä ja paha ovat sekaisin ja niiden erotteleminen ei aina ole helppoa.

Kristinusko ei ole suoritususkonto, mutta meidän ihmisten käsissä uskon harjoittamisesta voi helposti tulla suorittamista ja siihen liittyvää tietämistä ja oikeassa olemista. Eikä Jeesus fariseusten kanssa keskustellessaan kiinnittänyt huomiota juuri tähän? Ja hän asettui syrjittyjen ja heikkojen puolelle, uskonnollista valtaeliittiä vastaan.

Toivoisin, että ihmiset jaksaisivat taistella myös uskonnollista vallankäyttöä vastaan. Ei todellakaan tarvitse alistua sellaiseen, mistä seuraa traumoja ja henkisiä ongelmia.

Toivon rohkeutta ja siunausta jokaiselle, joka etsii omaa paikkaansa ja omaa seurakuntaansa.

Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

Teot ja tekemättä jättämiset pitäis nähdä eräänlaisena mittarina uskosta. Perintöosaa taivasten valtakunnasta ei ansaita teoilla, mutta jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden, vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. [Hepr. 10:26...27]

Sitten on myös hyvä huomioida, että keskiaikaisella ristiretkien tappamisella pakottamisen "kristillisellä sharialla", alistamisella, raiskaamisella, elävältä polttamisella ja laajamitaisella tuhoamisella levitetty kristinusko ei ilmeisemmin edes olisi niin laajalle levinnyt ilmat edellä mainittua kuin se on nykyisin.

Siltikin keskenäänkin kiihkeästi, pelastuksen ehtona usein esitetystä oikeaoppisuudesta kiistelevä kristinusko edustaa vain noin 30%:a ihmiskunnasta.

Kristityjen rakaudelisen Jumalan "rakkaudelliseen" ikuiseen kidutus-h.elvettiinkö ne kaikki muut hyvät ihmiset joutuvat, kun monien kiihkouskovien mielestä edes kaikki kristitytkään eivät ole ehdolla pelastukseen "vääräoppisuutensa" (lue, farisealaisesta tuomitsijastaan eri tavoin tulkitsemisen vuoksi) vuoksi?

Jeesus lupasi palata jo kuulijoidensa elinaikana...hyvin pian. Jeesus kohdisti puheensa ihmisille, joten olisi ollut julman epärehellistä vain omassa mielessään tarkoittaa "jumalien aikakäsityksiä". Onko Raamatu kirjoitettu Jumalille vai ihmisille?

Noin 2000-vuoden ajan keskenäänkin alati kiistelevät ja jakautuneet kristityt ovat odottaneet hänen paluutaan kukin omana elinaikanaan ja nähneetkin siitä varmoja merkkejä. Massaa on tuona aikana kaatunut hautoihinsa aivan hurjat määrät samalla kun ihmiskunnan valtaisat kärsimykset globaalilla tasolla aina vain jatkuvat. Edelleen kristityt jatkavat noiden varmojen merkkien tähyilelemisä.

Mitä kristinuskossaan "autuaat" sanovat vaikkapa islamilaisille joille heidän Jumalansa Allahu Akbar on heille aivan yhtä todellinen?