Nestehukka

Jaahass kysyi, miksi kysyn.

Kysyn koska, minulla on epätyypillinen anoreksia, olen avohoidossa mutta se ei tunnu riittävän. Psykiatriselle osastolle eivät enää ota, koska ovat kai niin kyllästyneet ravaamiseeni siellä, eli todenneet vissiin sitten toivottomaksi tapaukseksi johon on turha tuhlata resursseja... Itse en ajattele näin, mutta en voi kieltää etteikö tilanne olisi kriittinen. Syömiseni ja juomiseni on todella vähäistä, ja välillä tulee totaalinen romahdus, eli en voi laittaa enää MITÄÄN suuhuni, en vettä, en purkkaa, en mitään, kun on niin huono olo. Tänään oli sitten sellainen tilanne että ajattelin ettei tästä mitään tule, en vaan kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään vaikka yritin. Syljeskelin vedet pois, vaikka oli jano. Iltaa kohden olo onneksi parani ja sain juotua mukillisen mustaherukkamehua. Eilenkin join ja söin tosi vähän, joten alkoi särkeä päähän ja raajat oli kylmät ja kipeät. Huippas. Mutta oireet hellitti kun sitten yöllä vähän söin. En siis sinä päivänä ollut vielä syönyt enkä vissiin sitten juonutkaan. En oikein muista.

Eli kysyin siis tavallaan vastaisuuden varalta, että missä vaiheessa mun pitää mennä päivystykseen tiputukseen. Kuinka kauan voin seurata tilannetta ja odotella jos huono olo menisi ohi.

Päivystyksessä hoitavat nuo akuuttitilat ja sen jälkeen potkastaan kotiin...

Pari kertaa olen ollutkin tiputuksessa. Toinen hypokalemian, toinen nestehukan JA hypokalemian takia. Tuo nestehukkakerta, en itse tajunnut että mikään olisi pielessä mutta silloinen poikaystäväni väitti minun olevan sekava ja vei päivystykseen. Silloin oli kesähelteet ja olin aamulla juonu 2dl omenamehua ja urheillut, mutta en itse silti huomannut mitään oireita...? Päivystyksessä kun sitten koitin juoda vettä, oli pakko oksentaa, kun oli niin huono olo, ja pistivät sitten tippaan yöksi ja kolmeksi päiväksi osastolle.

Reilu viikko sitten yksi ystävä raahasi mut päivystykseen kun olin ollut päivän juomatta ja kolme päivää syömättä. Totesivat hypoglykemian ja hyponatremian, hieman alhainen verenpaine. Pakko juottivat vähän mehua, yön yli osastolle, missä syötettiin keitettyjä kasviksia ja nutridrinkkejä, olo koheni ja kotiuttivat. Ja nyt ollaan kohta taas samassa pisteessä. En mahda itselleni mitään... :( mutta en haluaisi kuollakaan. Minulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja haluan elää ja auttaa muita, tehdä töitä ja saada lapsia, mutta välillä iskee epätoivo, opiskelut olleet tauolla 1,5 vuotta, eli saman aikaa kun sairauteni on kestänyt. Tänä aikana on ollut 2 pitkää, yksi keski pitkä ja yksi lyhyt hoitojakso psykiatrisella sekä muutama päivystyksessä vietetty yö/viikonloppu. Ei kehtais sielläkään koko ajan ravata...

Mutta kiitos tiedosta, kyllä mun iho ainaki ihan normaalisti palautuu, eli ei hätää. Olikin on yllättävän hyvä nyt sen mehun juotuani. :)

Kiitos asiallisesta ja kivasta vastauksesta :)

Mulla meni viime kesäkuussa tosi hyvin ja olin jo valmis parantumaan mutta aina ei tiedä mitä tapahtuu ja kun tarpeeksi paljon kauheita tapahtuu niin pakostihan sitä jollain tavalla oirehtii ja syömishäiriöisellä tapa on tietysti syömishäiriöoireilu. Tuo hyvin mennyt kesäkuu antaa kyllä uskoa että parempia kausia vielä tulee! Ja luulisi että nää tragediat jossain vaiheessa loppuis... Eikai kukaan voi syntymästä kuolemaan olla onnettomuusmagneetti? :O toivottavasti ainakaan. Ja olenhan terapiassa, joten sitä kautta sitä psykopatologiaa, persoonaa ja tunne-elämää pikkuhiljaa eheytetään, traumat käsitellään ja opitaan uusia selviytymiskeinoja ja käytösmalleja. Siihen menee kumminkin aikaa, pitää vaan olla kärsivällinen. Harmi on se että aivot ei kykene yhtä hyvin terspiatyöskentelyyn aliravitsemuksessa kuin normaalisti, siksi minusta olisikin tärkeää saada keinolla millä hyvänsä se ravitsemus kuntoon aina tarvittaessa jotta terapiasta olisi hyötyä muutenhan paraneminen viivästyy ja viivästyy ja viivästyy... Jos osastolle edes akuutisti ravitsemushoitoon/ kriisiytyvän tilanteen katkaisuun otettais helpommin, ei menis varmaan yhtä kauan eheytymisessä, varmasn menisi yhtä kauan. Ja meistä tulis taas veronmaksajia :D rahaahan "kaikki" vaan ajattelee...

Olen kysynyt reseptiä, mutta sitä ei kuulema saa kun vaan jos todetaan imeytymishäiriö. Ei ne onneksi ihan älyttömän kalliita ole.

Siinä ihan oikeasti käy niin, että vatsalaukku kutistuu kun syö niukasti ja kokemuksella voin kertoa ettei sen kasvatus ole mukavaa touhua vaan erittäin kivuliasta. Tietäisitpä vaan miten monta kertaa olen vannonut etten enää kuuntele anoreksiaa, mutta jostain syystä se ei vaan mene niin että naps sairaus on poissa. Henkilölle joka yrittää itsemurhaa voisit yhtä hyvin sanoa "lopeta pelleily, viet syöpäpotilaalta hoitopaikan" sairaus on sairaus. Anoreksia on hidasta itsemurhaa... Ja vaikkei itse sitä haluaisikaan voi pahimmillaan olla niin voimaton sen sairauden edessä ettei enää edes välitä, että mielummin kituu kuin tekee vasten omaa sisäistä ääntä eli tässä tapauksessa anoreksiaa. Samahan se on vähän päihderiippuvaisillakin. Ne kyllä tietää et se on huonoks mutta ei pysty muutokseen todellakaan helposti. Ja pelirippuvaiset on samaa kastia. Laihdutukseenkin voi jäädä koukkuun, oikeastaan ihan mihin tahansa. Pitääkö alkoholistillekin sanoa, että eikun nyt vaan lopetat pelleilyn, ei me aleta suhun resursseja katkaisussa tuhlaamaan
Tai sanotko adhd ihmiselle, lopeta pelleily. se kuulostaa niin helpolta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Tiedän kyllä että osalle syömishäiriö on jotain aivan käsittämätöntä, näköjään sinulle myös.