Kohta on taas se aika. Pitää saada silakoita. Eikä mitään sinttejä, vaan kunnon kokoisia fileitä. Muuten ei joulupöydän kalaherkku synny.
Tehtävä saattaa olla tänä vuonna poikkeuksellisen vaikea. Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, sanoo suomalainen sananlasku. Ja yhä pienemmäksi käyvät. Kaupasta ei tahdo löytyä tuoreita silakkafileitä – ei isoja eikä pieniä.
Vika ei ole kaupan, vaan kuluttajien. Silakka ei maistu enää entiseen malliin. Kolmannes aikuisista ei syö sitä lainkaan. Lapsissa hopeakylkisten ystäviä on vielä vähemmän. Kalastajat kyllä pyytävät trooleillaan silakkaa, mutta saalis päätyy lähinnä tarhakettujen ja minkkien suihin.
Suosion romahdusta selittää osin myrkkykalan maine. Moni kuluttaja on huolissaan silakkaan kertyvistä vierasaineista, erityisesti dioksiinista, jota on pidetty kehityshäiriöitä ja mahdollisesti syöpää aiheuttavana supermyrkkynä. Mitä vanhempi ja isompi kala, sitä enemmän siihen on pakkautunut myrkkyjä.
Silakat ovat joutuneet myös Euroopan unionin viranomaisten hampaisiin, koska niiden dioksiinipitoisuus ylittää komission elintarvikkeille asettamat enimmäisarvot. Brysselin näkemyksen mukaan Itämeren silakka ei kelpaa edes sianruoaksi EU-alueelle, mutta Suomessa sitä saa myydä ja syödä.
Onko tässä järkeä? Ehdottomasti. Voi kuulostaa kummalta, mutta suurempi vaara suomalaisten terveydelle olisi, jos he eivät söisi kalaa edes silakoiden vertaa. Asiantuntijoiden mukaan eväkkäisiin kertyvän dioksiinin mahdolliset riskit ovat huimasti pienemmät kuin kalasta saatavat terveyshyödyt. Silakoiden hyvät rasvahapot suojaavat muun muassa sydäntaudeilta ja masennukselta. Varsinkin ikäihmisille silakka on tärkeä elimistölle välttämättömän D-vitamiinin lähde.
Jos silakka jäisi kokonaan pois suomalaisten ruokapöydästä, se todennäköisesti korvautuisi kovaa rasvaa tursuavilla lihatuotteilla. Syömättä jättäminen estäisi vain vähän syöpiä mutta aiheuttaisi samalla kymmeniä kertoja enemmän sydänkuolemia. Kieltojen ja pelkojen sijasta olisi paremminkin syytä lisätä silakoiden ja muiden kalojen käyttöä.
Dioksiinisilakat ovat klassinen esimerkki terveysriskien puntaroinnin vaikeudesta. Kun yhtä välttelee, saattaa saada niskaansa vielä pahemman. Ongelma ei ole se, että ihmiset pelkäisivät liikaa tai liian vähän, vaan se, mitä he valitsevat pelkonsa kohteeksi. Väärien asioiden pelkääminen kun ei auta vähentämään riskejä.
Tehtävä saattaa olla tänä vuonna poikkeuksellisen vaikea. Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, sanoo suomalainen sananlasku. Ja yhä pienemmäksi käyvät. Kaupasta ei tahdo löytyä tuoreita silakkafileitä – ei isoja eikä pieniä.
Vika ei ole kaupan, vaan kuluttajien. Silakka ei maistu enää entiseen malliin. Kolmannes aikuisista ei syö sitä lainkaan. Lapsissa hopeakylkisten ystäviä on vielä vähemmän. Kalastajat kyllä pyytävät trooleillaan silakkaa, mutta saalis päätyy lähinnä tarhakettujen ja minkkien suihin.
Suosion romahdusta selittää osin myrkkykalan maine. Moni kuluttaja on huolissaan silakkaan kertyvistä vierasaineista, erityisesti dioksiinista, jota on pidetty kehityshäiriöitä ja mahdollisesti syöpää aiheuttavana supermyrkkynä. Mitä vanhempi ja isompi kala, sitä enemmän siihen on pakkautunut myrkkyjä.
Silakat ovat joutuneet myös Euroopan unionin viranomaisten hampaisiin, koska niiden dioksiinipitoisuus ylittää komission elintarvikkeille asettamat enimmäisarvot. Brysselin näkemyksen mukaan Itämeren silakka ei kelpaa edes sianruoaksi EU-alueelle, mutta Suomessa sitä saa myydä ja syödä.
Onko tässä järkeä? Ehdottomasti. Voi kuulostaa kummalta, mutta suurempi vaara suomalaisten terveydelle olisi, jos he eivät söisi kalaa edes silakoiden vertaa. Asiantuntijoiden mukaan eväkkäisiin kertyvän dioksiinin mahdolliset riskit ovat huimasti pienemmät kuin kalasta saatavat terveyshyödyt. Silakoiden hyvät rasvahapot suojaavat muun muassa sydäntaudeilta ja masennukselta. Varsinkin ikäihmisille silakka on tärkeä elimistölle välttämättömän D-vitamiinin lähde.
Jos silakka jäisi kokonaan pois suomalaisten ruokapöydästä, se todennäköisesti korvautuisi kovaa rasvaa tursuavilla lihatuotteilla. Syömättä jättäminen estäisi vain vähän syöpiä mutta aiheuttaisi samalla kymmeniä kertoja enemmän sydänkuolemia. Kieltojen ja pelkojen sijasta olisi paremminkin syytä lisätä silakoiden ja muiden kalojen käyttöä.
Dioksiinisilakat ovat klassinen esimerkki terveysriskien puntaroinnin vaikeudesta. Kun yhtä välttelee, saattaa saada niskaansa vielä pahemman. Ongelma ei ole se, että ihmiset pelkäisivät liikaa tai liian vähän, vaan se, mitä he valitsevat pelkonsa kohteeksi. Väärien asioiden pelkääminen kun ei auta vähentämään riskejä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta kyllä itämeri on saastunut, lienee maailman saastunein meri.
Ja turha siitä on Venäläisiä syyttää... meinaan niinkuin tod. näk. waltamediamme sen oitis kääntäisi... lienee erityisesti mm. Saksalaisen teollisuuden suoria päästöjä.