Raamatun ymmärtämisestä

Tämä on lainaus ev.lut. kirkon piispan Wille Riekkisen kolumni Kotimaa –lehdessä (5.11.2004):

Mikä on totuus?

Uuden testamentin tiettävästi vanhin kreikankielinen käsikirjoituskatkelma on nimeltään Papyrus 52. Se on peräisin noin vuodelta 125 jKr. ja sisältää muutaman jakeen tekstiä Johanneksen evankeliumin 18. luvusta. Kysymyksessä on kohtaus, jossa Pilatus
kuulustelee Jeesusta. Kohokohdaksi nousee maaherran kysymys: "Mikä on totuus?"

Kysymys absoluuttisesta totuudesta Raamatun tekstien suhteen putkahtaa tuon tuostakin esille. Sitä pohdittiin talkoilla esimerkiksi kuluneen syksyn synodaalikokouksissa. Ajankohtainen se on jokaisen ajattelevan
ihmisen kohdalla. Historiallisten faktojen ohella kysymys on ulotettava Pyhän kirjakokoelman eri tulkintoihin, toisin sanoen
kysymykseen Raamatusta "Jumalan sanana".

Raamattua kirjaimellisesti lukevat korostavat jokaisen piirronkin tärkeyttä ja totuusarvoa. Asiainspiraation kannattajat puolestaan
pyrkivät sitoutumaan avarasti keskeisiin raamattuteologisiin loimiin (esimerkiksi iskusanan "pelastushistoria" avulla). Yleensä kummallakin laidalla - yhtä lailla kuin näiden tulkintojen välimaastoon liittyvillä muillakin kirkkokaistoilla - asia halutaan ottaa vakavasti. Onhan kyseessä kirkon uskon perusasiakirja.

Kävisikö meille tässä asiassa esikuvaksi Jeesuksen oma esimerkki suhteessa Vanhaan testamenttiin, varhaiskristittyjen "Raamattuun"?
Ilmiselvästi Jeesus arvosti, kunnioitti ja osasi selittää Tooraa, Profeettoja ja Kirjoituksia. Samalla hän osasi ja uskalsi soveltaa
niiden perussanomaa elämän arkeen jopa vastoin totuttua tapaa, jos kysymys oli ihmisestä. "Te olette kuulleet sanottavan…, mutta minä sanon teille"? Ilmankos hän sai lain vartijat suunniltaan.

Merkitseekö tämä meille sitä, että Raamatussa ei olisikaan muuta "absoluuttista Jumalan sanaa" kuin itse Jumalan Viisaus - Kristus?
Pyhässä kirjassa olisi muutoin nähtävissä vain edustava sarja jatkuvasti julistettua, koettua ja uskottua Jumalan sanaa eri kulttuurimaustein. Sen tarkoitus olisi auttaa meitä noudattamaan
Jumalan tahtoa tässä ja nyt. Raamatullinen lähtökohta olisi usko yhteen Jumalaan. Velvoittavuus puolestaan nousisi Jumala-uskoon
sidotusta omastatunnosta ja järjen käytöstä. Juuri niiden tehtävänä olisi säädellä kirkon uskon tajua perinteitä kunnioittaen ja rohkeasti
tulevaisuuteen kurkottaen. Tällöin uskon imperatiivit ("Kultainen sääntö" ja "Rakkauden kolmoiskäsky") nousisivat arvoon arvaamattomaan
meidänkin elämässämme. Kristus saisi sijaa meissä!

WILLE RIEKKINEN
Kuopion hiippakunnan piispa


Olisiko helluntailaisilla ja meillä muillakin uskovilla kanttia kuulostella ja tutkia myös Riekkisen ajatuksia ja miettiä suhdettamme Raamattuun?
9245
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Uskonnollisuus raamattuineen...voi se saa minut voimaan pahoin.

Kristuksen uskon Perustus on edelleen Jeesuksen Kristuksen Yksi kuolema ja ylösnousemus. Ylösnoussut koko maailman Vapahtaja.

Äänestä

Wille Riekkinen ei ole uskossa.
Kieltää Jeesuksen neitseestä syntymisen.
Ei vakavasti otettava mies uskonasioissa.

Äänestä

Tuo kohta vuorisaarnassa johon kirjoittaja viittasi; Te olette kuulleet sanottavaksi... mutta Minä sanon teille johtuu siitä että Jeesus halusi sanoillaan sanoa että Hän ei hyväksy ns. isien perinnäissääntöjä jotka oli otettu Jumalan sanan rinnalle yhtä arvokkaiksi ja että niille oli annettu velvoittava sävy.

Isien perinnäissäännöt oli siis ottanut Jumalan sanan paikan. Tämän Jeesus halusi kumota.

Kun Jeesus itse siteerasi raamattua Hän sanoi: Niinkuin on kirjoitettu. Kirjoitettu Jumalan sana oli siis ainut jolle ihmisä velvoittava arvo tuli antaa.

Muutenkin Jeesus kunnioitti VT:a Jumalan sanana ja antoi sille myös sen arvon. Hän ei missään tehnyt kyseenalaiseksi sen Jumalallista alkuperää eikä sen aitoutta. Ihmiset vain olivat lisänneet siihen omiansa.

Hyvät esimerkit Jeesuksen suhtautumisesta kirjoitettuun sanaan saa kohdista MATT 5:17-19 Ilm:22:18-19

Äänestä
  • Sinä teet nyt samaa: lisäilet omiasi, koska olet niin kovasti halukas itse sanomaan muille, mikä onkaan OIKEA tulkinta - eikä ole edes teologikoulutusta, joka antaisi pätevyyttä puhua Raamatusta. Voi voi! Mikä se sinä olet lisäilemään?

    Äänestä

  • poikalapsi kirjoitti:

    Sinä teet nyt samaa: lisäilet omiasi, koska olet niin kovasti halukas itse sanomaan muille, mikä onkaan OIKEA tulkinta - eikä ole edes teologikoulutusta, joka antaisi pätevyyttä puhua Raamatusta. Voi voi! Mikä se sinä olet lisäilemään?

    Sanoo mies joka on itse sanonut ettei ymmärrä teologiaa. Sanoi myös ettei tarvitse teologista koulutusta ymmärtääkseen raamattua ja nyt jo sen kumoaa. Vai koskeekohan tuo vain minua?

    Äänestä

  • "netti pastori" kirjoitti:

    Sanoo mies joka on itse sanonut ettei ymmärrä teologiaa. Sanoi myös ettei tarvitse teologista koulutusta ymmärtääkseen raamattua ja nyt jo sen kumoaa. Vai koskeekohan tuo vain minua?

    Tulit nyt panneeksi suuhuni semmoisia, mitä en ole sanonut. Jatise mitä jatiset: omapa on ongelmasi. Tulkitset minua ujtä hatarasti yhdistellen kuin Raamttuakin tulkitset.

    Äänestä

  • poikalapsi kirjoitti:

    Tulit nyt panneeksi suuhuni semmoisia, mitä en ole sanonut. Jatise mitä jatiset: omapa on ongelmasi. Tulkitset minua ujtä hatarasti yhdistellen kuin Raamttuakin tulkitset.

    Itse olet sanonut molemmat. Ettei sinulla ole teologista tietämystä etkä siitä voi juurikaan sanoa ja muutama päivä taakseppäin kun asiaa sinulta kysyin vastasit ettei raamatun ymmärtäminen vaadi teologista koulutusta.

    En laita sanoja suuhusi, muistele vain mitä on tullut sanottua.

    Äänestä

Riekkinen tuntuukin oikein fiksulta ja aidosti kristityltä tämän tekstin perusteella. Olen ko. piispan kanssa tässä samoilla linjjoilla. Höänellä on muuten KOULUTUS pohtia Raamattua, ja se antaa käsitykselle uskottavuutta ja pontta.

Hyvä!

Äänestä
  • Tuo lauseesi paljastaa sinun "tietämyksesi" tason.

    Tuollaisen kirjoituksen perusteella voit sanoa noin. Sama mies käytännöllisesti kieltää ylösnousemuksen( jota ilman uskoa ei edes voi olla) sanoessaan sitä vain vahvaksi kielikuvaksi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pohdiskelija kirjoitti:

Tämä on lainaus ev.lut. kirkon piispan Wille Riekkisen kolumni Kotimaa –lehdessä (5.11.2004):

Mikä on totuus?

Uuden testamentin tiettävästi vanhin kreikankielinen käsikirjoituskatkelma on nimeltään Papyrus 52. Se on peräisin noin vuodelta 125 jKr. ja sisältää muutaman jakeen tekstiä Johanneksen evankeliumin 18. luvusta. Kysymyksessä on kohtaus, jossa Pilatus
kuulustelee Jeesusta. Kohokohdaksi nousee maaherran kysymys: "Mikä on totuus?"

Kysymys absoluuttisesta totuudesta Raamatun tekstien suhteen putkahtaa tuon tuostakin esille. Sitä pohdittiin talkoilla esimerkiksi kuluneen syksyn synodaalikokouksissa. Ajankohtainen se on jokaisen ajattelevan
ihmisen kohdalla. Historiallisten faktojen ohella kysymys on ulotettava Pyhän kirjakokoelman eri tulkintoihin, toisin sanoen
kysymykseen Raamatusta "Jumalan sanana".

Raamattua kirjaimellisesti lukevat korostavat jokaisen piirronkin tärkeyttä ja totuusarvoa. Asiainspiraation kannattajat puolestaan
pyrkivät sitoutumaan avarasti keskeisiin raamattuteologisiin loimiin (esimerkiksi iskusanan "pelastushistoria" avulla). Yleensä kummallakin laidalla - yhtä lailla kuin näiden tulkintojen välimaastoon liittyvillä muillakin kirkkokaistoilla - asia halutaan ottaa vakavasti. Onhan kyseessä kirkon uskon perusasiakirja.

Kävisikö meille tässä asiassa esikuvaksi Jeesuksen oma esimerkki suhteessa Vanhaan testamenttiin, varhaiskristittyjen "Raamattuun"?
Ilmiselvästi Jeesus arvosti, kunnioitti ja osasi selittää Tooraa, Profeettoja ja Kirjoituksia. Samalla hän osasi ja uskalsi soveltaa
niiden perussanomaa elämän arkeen jopa vastoin totuttua tapaa, jos kysymys oli ihmisestä. "Te olette kuulleet sanottavan…, mutta minä sanon teille"? Ilmankos hän sai lain vartijat suunniltaan.

Merkitseekö tämä meille sitä, että Raamatussa ei olisikaan muuta "absoluuttista Jumalan sanaa" kuin itse Jumalan Viisaus - Kristus?
Pyhässä kirjassa olisi muutoin nähtävissä vain edustava sarja jatkuvasti julistettua, koettua ja uskottua Jumalan sanaa eri kulttuurimaustein. Sen tarkoitus olisi auttaa meitä noudattamaan
Jumalan tahtoa tässä ja nyt. Raamatullinen lähtökohta olisi usko yhteen Jumalaan. Velvoittavuus puolestaan nousisi Jumala-uskoon
sidotusta omastatunnosta ja järjen käytöstä. Juuri niiden tehtävänä olisi säädellä kirkon uskon tajua perinteitä kunnioittaen ja rohkeasti
tulevaisuuteen kurkottaen. Tällöin uskon imperatiivit ("Kultainen sääntö" ja "Rakkauden kolmoiskäsky") nousisivat arvoon arvaamattomaan
meidänkin elämässämme. Kristus saisi sijaa meissä!

WILLE RIEKKINEN
Kuopion hiippakunnan piispa


Olisiko helluntailaisilla ja meillä muillakin uskovilla kanttia kuulostella ja tutkia myös Riekkisen ajatuksia ja miettiä suhdettamme Raamattuun?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu