On selvää, että tieteellisen rationaliteetin ulkopuolelle jää ja on aina jäävä jokin osa todellisuutta. Se, mitä
tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on ääretön
("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi jokin
äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin saavuttaa. Ei ole
olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan voisi päästä (uskovaiset
kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja
tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei myöskään
seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä seuraa
kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen pakottaa), eikä se,
että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai ryhdyttävä jumalallistamaan
tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti
perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta
helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren tuntemattoman
edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius uskoo olemattomiin, se
on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä pitää totena, se on minun
ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua
luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA 12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu vielä
vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista perustelua ei ole
esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on ääretön
("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi jokin
äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin saavuttaa. Ei ole
olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan voisi päästä (uskovaiset
kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja
tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei myöskään
seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä seuraa
kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen pakottaa), eikä se,
että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai ryhdyttävä jumalallistamaan
tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti
perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta
helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren tuntemattoman
edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius uskoo olemattomiin, se
on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä pitää totena, se on minun
ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua
luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA 12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu vielä
vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista perustelua ei ole
esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä sä noita pitkiä säälittäviä tarinoitas tänne oikein työnnät?
Tuu säkin jo järkiis!
koita takoa jo kalloosi että tieteellä on rajat joiden yli meneviä asioita se ei pysty selittämään, vaikka niistä on selkeät todisteet ja näyttö.
Jos haluat palvoa "tiedettä" Jumalanasi niin siitä vaan.(eihän tiede ja Jumala ole mitenkään ristiriidassa keskenään)
luulet että tiede voisi selittää ne tietteelliset näytöt yliluonnollisen älyn toiminnasta jotenkin niin että kyseessä ei ole "älyllinen persoona"..jos niin väität niin suosittelen irtautumaan tuosta ahdasmielisestä ajatusmaailmastasi ja ottamaan asioista paremmin selvää.
Tieteestä on näköjään tullut epäjumala sinulle, kun niin kovasti sitä palvot.
Ole hyvä ja palaa takaisin työhösi.