Kirkon viisi herätysliikettä

Tässä pieni tiivistelmä kirkon viidestä perinteisestä herätysliikkeestä sekä oma käsitykseni miten ne nykyään profiloituvat luterilaisessa kentässä:


1. Rukoilevaisuus

1700 -luvulla syntyi lähinnä Hernnhutilaisen pietismin vaikutuspiirissä ns. "karoliinihurskaiden" yhteisö. Ne olivat Ruotsi-Suomen kuningas Kaarlen sotilaita jotka oli karkoitettu Siperiaan ja siellä tulivat hengelliseen herätykseen. Kotosuomeen tullessaan he loivat alun nk. vanhemmalle herännäisyydelle. Nykyään liike tunnetaan rukoilevaisuuden nimellä. Sillä on aktiivista toimintaa lähinnä satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella.

Rukoilevaisuus on jakautunut kahtia, liberaaliin siipeen joka hyväksyy kaiken kirkon nykymenon ja konservatiivisempaan siipeen joka pitytyy perinteisessä kristinuskossa ja Raamatussa. Muistaakseni jakautuminen tapahtui 1984 LÄnsi-Suomen rukoilevaisten yhdistykseksi (Raamattuun pitäytyvä) selä Suomen rukoilevaisen kansan yhdistykseksi (Raamatusta luopunut joukkio).

LÄnsi-Suomen rukoilevaiset tunnetaan että he veisaavat vanhaa virsikirjaa ja käyttävät polvirukousta sekä vanhaa raamatunkäännöstä ja jumalanpalveluskaavaa. Heidät tunnetaan vakaina ja totisina uskovaisina.


2. Körttiläisyys

Körttiläisyys sai alkunsa vanhemmasta herännäisyydestä 1800 -luvulla ja oli vielä 1900 luvun taitteessa Malmivaarojen aikan ryhdikäs kristillinen liike joka tunnettiin aitona vilipittömänä uskona jossa kaduttiin syntejä, tunnettiin pienuutta Jumalan ja tuomion edessä sekä uskottiin Raamattua ja evankeliumia. Körttiläisyydellä oli Paavo Ruotsalaisen ja Niilo Kustaa Malmbergin aikana vankka jalansija Suomen hengellisessä kentässä ja siksipä paholainen kävi juuri tuon liikkeen kimppuun suurella voimalla ja sai sen lopultakin kukistettua.

Nykytilassaan kärttiliike on jopa liberaalimpi kuin kirkko itse. Se tunnetaan siitä ettei sitä enää voi kukaan ottaa vakavasti vaan liike on nykyjohtonsa vaikutuksella muuttunut lähinnä liberaaliksi perinneliikkeeksi vailla sen kummempaa sisältöä.

3. Evankelisuus

Evankelisuus on jakautunut valitettavasti moneen eri haaraan sillä myös Evankelisuus on ollut suuri Jumalan työkalu Suomen kirkossa ja sitä on siunattu monille herätysten ajoilla. 2000 -luvulla evankelisuutta repi riita naispappeudesta ja siitä irtosi pieni lahkokunta joka tunnetaan nykyään Evankelisena lähetysyhdistyksenä (kannattaa naispappeutta), mutta jonka merkitys evankelisessa kentässä on olematon. SLEY on valtauoma joka on pikkuhiljaa tervehtymässä ja jota kannattaa mielenkiinnolla seurata.

4. Lestadiolaisuus

Suomen ylivoimaisesti suurin herätysliike jonka valta-alueet on pohjois-Suomessa ja maakunnissa. Lestadiolaisuus on jakaantunut moneen haaraan joista tunnetiummat on vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus ja Rauhan sana (pikkuesikoisuus)

Lestadiolaisuus on elävää ja vakaata kristillisyyttä. Vanhoillslestadiolaisuus tunetaa eksklusiivisesta seurakuntaopistaan (= vain vanhoillislestadiolaiset voivat pelastua) Lestadiolaisuus on kaikkein vähiten liberalisoitunut herätysliike Suomessa.

5. Viidesläisyys

Tunnetuimmat haarat ovat Kansanlähetys, SRO eli Suomen Raamatttuopisto, OPKO eli opiskelijalähetys ja Kansan raamattuseura.

Kansanlähetystä ja Raamattuopistoa lukuunottamatta melkein kaikki muut ovat kovasti liberalisoituneet ja hyväksyvät ositttain mm. naispappeuden. Eniten liberalisoitunut ja alkuperäisestä uskostaan luopunut liike on ehdottomasti kansan Raamattuseura joka tunnetaan kirkkoa mielistelevästä linjastaan.

Koko viidesläisyys on hajnainen liike eikä voida puhua yhdestä herätysliikkeestä tai yhdestä uskosta. Jopa Kansanlähetyksen piirissä toimii henkilöitä jotka ovat liberalisoituneet mutta ehkä kuitenki enemmän on vanhoillisempia.