Kristinuskon mukaan Jumala on kolmiyhteinen ja persoonallinen. Siis ei jumaluus niin kuin panteismissa, vaan kolme persoonaa yhdessä hengessä. Aina puhutaan vain tästä Jumalan persoonallisesta _muodosta_ ja siitä tärkeästä asiasta, mitä Jumala teki ihmiseksi Jeesukseksi synnyttyään täällä syntisessä maailmassa.
Mutta millainen Jumala on ennen ihmisen ja luomakunnan luomista? Millainen Jumala on sitten, kun suuri elämän (ja tuomion) ylösnuosemus on tapahtunut ja me pelastetut olemme iankaikkisuudessa, taivaassa? Mikä on Jumalan sisältö? Mitä taivaassa esim. tehdään, ja miksi?
Mutta millainen Jumala on ennen ihmisen ja luomakunnan luomista? Millainen Jumala on sitten, kun suuri elämän (ja tuomion) ylösnuosemus on tapahtunut ja me pelastetut olemme iankaikkisuudessa, taivaassa? Mikä on Jumalan sisältö? Mitä taivaassa esim. tehdään, ja miksi?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mistä olet saanut käsityksen, että ikuisuus vietetään taivaassa. Ihminen on luotu maan päälle ja Jeesuskin tulee tänne takaisin. Lue tuhat vuotisesta valtakunnasta ja uudesta Jerusalemista.
Taivaassa-sanalla tarkoitin iankaikkista Jumalan valtakuntaa. Takerruit yksityiskohtaan, muttet vastannut kysymykseeni. Millainen Jumala on ja mitä Jumalan valtakunnassa tehdään, ja miksi?
Lue itse Raamatusta siellä kaikki mitä sinun tulee tietää on kerrottu. Ei tämä ole mielipide kysymys.
Teen keskustelunavauksen kaiken syystä, Jumalasta, ja Hänen iankaikkisesta valtakunnastaan, sen sisällöstä, ja sinä vastaat nuhtelemalla minua omatoimisuuden puutteesta. Kyllä minä olen Raamattuani lukenut. Haluaisin avattavan sitä, mitä Raamatussa sanotaan tästä asiasta.
Mitä teet muuten keskustelupalstalla?
Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi jos niin tein.
Ehkä reagoin liian herkkähipiäisesti. Olin miettinyt kysymystä "millainen Jumala on?" kuumeisesti jo monta tuntia avauksen tehdessäni, ja olin turhautunut koko kysymykseen, siksi reagoin niin kipakasti kommenttiisi. Kiitos että selvensit ettei tarkoituksesi ollut loukata. Sovinto on laskeutunut :-)
"Mutta millainen Jumala on ennen ihmisen ja luomakunnan luomista? Millainen Jumala on sitten, kun suuri elämän (ja tuomion) ylösnuosemus on tapahtunut ja me pelastetut olemme iankaikkisuudessa, taivaassa? Mikä on Jumalan sisältö? Mitä taivaassa esim. tehdään, ja miksi?"
Vaikeita kysymyksiä!
Itsekin olen joskus näitä pohdiskellut. Taivaasta Raamatussa kerrotaan monessakin yhteydessä (kohtia en valitettavasti muista ulkoa), mutta niissä ei oikeastaan puhuta siitä mitä siellä tehdään, paitsi että siellä varmaan ollaan ainakin kiitollisia Jumalalle, jotka sinne ovat päässeet. Siitä ylistämisestähän Raamattu puhuukin.
Muuten taivasta peilataan Raamatussa tämän maailman kautta sillä tavalla että täällä on itku ja murhe, mutta siellä ei enää kellään ole itkua eikä murhetta. Täällä uskovaisilla on väsymys ahdistus.
Täällä moni menettää rakkaansa, mutta siellä kukaan ei enää koskaan menetä ketään. Täällä me kaikki kohtaamme katkeran kuolemanhetkemme, mutta siellä me saamme elää ikuisesti. Täällä meillä on sairautta ja puutetta, on vihaa ihmisten välillä ja epäoikeudenmukaisuutta. On väkivaltaa, vihaa, murhaa, kateutta, ylenkatsetta, sairautta, menetyksiä...
Sanalla sanottu: täällä jokaisella on oma ristinsä, joillakin suorastaan kohtuuttomalta tuntuvan raskas ja kuolo on viimeinen vihollisemme joka meidät kaikki nielee. Kuolema on raskain asia jonka joudumme kaikki henkilökohtaisesti kohtaamaan.
Raamatussa taivasta peilataan tätä kaikkea vasten, että saisimme ymmärrystä siitä millainen paikka on taivas. Ehkä juuri sellainen ihminen kaikkein parhaiten voi käsittää jotain taivaasta joka eniten joutuu täällä kärsimään. Hän joka tarvitsee lohdutusta ja kaipaa sekä ikävöi päästä täältä vaivojen maasta taivaan kotiin lepoon ja rauhaan.
Lisäksi Raamatussa sanotaan että täällä me näemme ja käsitämme Jumalan niinkuin verhon läpi, puutteellisesti. Taivaassa me saamme nähdä Hänet kasvoista kasvoihin, sellaisena kuin Hän on. Siellä Hän kutsuu perille päässeitä ystävikseen ja veljikseen.
Voitko kuvitella mielessäsi mikä on paholaisen sisältö?
Se on jotain tällaista: vihaa, pahuutta, vääryyttä, ylimielisyyttä, ahneutta, kaunaa, kateutta, murhaa, heikon sortamista, toisen hyväksikäyttämistä, raiskaamista, sotia, silpomista, kapinoita, valhetta valheen perään...
kas siinä sinulla silmiesi edessä on Perkele!
Jumala on vastakohta tälle kaikelle:
Hänessä ei ole mitään pahaa eikä väärää. Hän on kaiken Luoja ja Kaikkivaltias maan ja taivaan Herra. Luotuaan Hän rakastaa mustasukkaisuuteen asti. Hän on hyvyys, rakkaus ja armo. Mutta Hän on myös ankara ja oikeudenmukainen Tuomari joka ei salli itseään pilkattavan. Hän kokoaa viimeisenä päivänä kaikki elävät ja kuolleet eteensä ja kirjat avataan. Kirjaan on kirjoitettu ketkä menevät ikuiseen kadotukseen, se on valmistettu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen sekä kaikille jotka ylenkatsoivat kristuksen maahanvuotaneen veren.
Valitut hän kokoaa iankaikkiseen taivaan riemuun eikä enää koskaan mikään helle tai vaiva heihin koske!
https://www.youtube.com/watch?v=IF6L01WiazQ
Kiitos sisällökkäästä vastauksestasi! Tuon suuntaista olen itsekin ajatellut.
Jään pohtimaan.
Mistä olet tullut siihen tulokseen, että ikuisuus vietetään taivaassa? Jeesushan tulee takaisin ja on ruumiiden ylösnousemus. Taivaassa on vain henkiä. Miksi luodaan uudet taivaat ja uusi maa ja uusi Jerusalem laskeutuu maan päälle ja ihmiset elävät siellä ja Jumala on heidän valonsa.
Olet varmaan ihan oikeassa. Itse en ainakaan tarkoittanut taivasta kirjaimellisesti, sitä missä lentokoneet ja suihkarit lentävät.
Mutta se ei ollut tämän ketjun pointti!
Off-topic.
Olen tullut sellaiseen johtopäätökseen että Jumala on hiukan
kirahvia kookkaampi, kaula ehkä hivenen lyhyempi,väritys on
siniharmaa ja tuoksuu laventelille.
Naapurini on syvästi uskonnollinen näkee jopa etiäisiä,hän on
myös alvariinsa ylöstempausvalmiudessa,joten luultavasti hän
puhuu aina totta. Naapurini väittää että Herra kertoo hänelle
lähes päivittäin erilaisia asioita, siksipä hän tietääkin satavarmasti
Herran/Jumalan ulkomuodon ja värityksen.
Tulee uusi taivas ja uusi maa. Kyllä sitä voi kutsua taivaaksi meille uskovaisille eikä siinä ole mitään väärää tai epäraamatullista. Minusta on saivartelua puuttua tällaisiin asioihin.
Ei kaikkia oppisuuntien erityispainotuksia kannatta tai tarvitse kuunnella sillä ne ovat loputtomia. Parasta on pysyä yksinkertaisessa lapsenuskossa niinkuin Katekismus opettaa.
Uskossa tulee kuitenkin myös kasvaa ja olla selvillä tosiasioista.
Ei asioita turhaan ole kirjoitettu meille luettaviksi.
Toivottavasti et tarkoita lapsen uskolla pään laittamista pensaaseen.
Tuhatvuotinen valtakunta on Jeesuksen Kristuksen maanpäälliselle tuhat vuotta kestävälle hallinnolle annettu nimi. Jotkut haluavat tulkita 1000 vuotta vertauskuvallisesti. Heidän mielestään 1000 vuotta tarkoittaa vertauskuvallisesti pitkää aikaa, eikä kyseessä ole Jeesuksen Kristuksen kirjaimellinen ja fyysinen hallinto maan päällä. Kuitenkin Ilmestyskirjassa 20:2-7 mainitaan tuhat vuotta kuudesti. Jos Jumala olisi tarkoittanut "hyvin pitkää aikaa", olisi hän voinut sanoa niin käyttämättä tarkkaa aikamäärettä, jonka hän toisti moneen kertaan.
Raamattu kertoo meille Kristuksen asettuvan kuninkaana Jerusalemiin ja istuvan Daavidin valtaistuimella, kun hän palaa maan päälle (Luuk. 1:32-33). Jumalan ilman ehtoja antamat lupaukset vaativat Kristuksen kirjaimellisen ja fyysisen paluun perustamaan valtakuntansa. Lupaus eli kovenantti Aabrahamin kanssa lupasi Israelille oman maan, jälkipolven, hallitsijan ja hengellisen siunauksen (1. Moos. 12:1-3). Palestiinan liiton nimellä tunnettu lupaus Israelille lupasi Israelille paluun omaan maahan ja sen asuttamisen (5. Moos. 30:1-10). Daavidille annettu lupaus sisälsi anteeksiannon – sen avulla kansakunta tulee siunatuksi (Jer. 2:3-34).
Jeesuksen toisen tulemuksen yhteydessä nämä lupaukset täyttyvät, kun Israelin heimo kootaan kansakuntien joukosta (Matt. 24:31), he uskovat Sak. 12:10-14) ja he palaavat omaan maahansa Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, vallan alle. Raamatun mukaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana fyysiset ja hengelliset elinolosuhteet ovat ihanteelliset. Se on rauhan aika (Miika 4:2-4; Jesaja 32:17-18), ilon aika (Jesaja 61:7, 10), lohdutuksen aika (Jesaja 40:1-2), eikä sairautta ja köyhyyttä ole (Aamos 9:13-15; Joel 2:28-29). Raamatun mukaan ainoastaan uskovat pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan. Tämän johdosta elämä siellä on oikeudenmukaista (Matt. 25:37; Ps. 24:3-4), kuuliaista (Jer. 31:33), pyhää (Jesaja 35:8), totuudellista (Jesaja 65:16), ja Pyhän Hengen täyttämää (Joel 2:28-29). Kristus hallitsee kuninkaana (Jesaja 9:3-7; 11:1-10), yhdessä Daavidin kanssa (Jer. 33:15-21; Aamos 9:11). Ruhtinaat ja hallitusmiehet ovat mukana hallitsemassa maata (Jesaja 32:1; Matt. 19:28), ja Jerusalem on maailman poliittinen keskus (Sak. 8:3).
Ilm. 20:2-7 ilmoittaa tuhatvuotisen valtakunnan täsmällisen keston. Tämän raamatunkohdan lisäksi on monia muita, jotka viittaavat Messiaan kirjaimelliseen maapäälliseen hallintaan. Jumalan lupausten toteutuminen vaatii kirjaimellisen ja fyysisen tuhatvuotisen valtakunnan. Ei ole mitään todellista syytä kieltää tuhatvuotisen valtakunnan kirjaimellista olemassaoloa ja sen tuhatvuotista kestoa.¨
Uusi taivas ja uusi maa
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
5 Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." 6 Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. 7 Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. 8 Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."
Uusi Jerusalem
9 Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: "Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon." 10 Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. 11 Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. 12 Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. 13 Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia. 14 Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.
15 Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten. 16 Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa*; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuuruiset. 17 Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää -- enkeli käytti siinä ihmismittaa. 18 Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. 19 Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi, 20 viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti. 21 Porttitorneina oli kaksitoista helmeä -- kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.
22 Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. 23 Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. 24 Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. 25 Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. 26 Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. 27 Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.
Uskossa kasvaminen ei merkitse loputtomien opinsuuntausten pohtimista ja niiden vertailua. Uskossa kasvamisella tarkoitetaan seuraavaa:
Uskossa kasvaminen on synnin ja armon tuntemisen syvenemistä (Vähä katekismus M. Luther)
Tämä on vanha mutta hyvä viisaus. uskossa ei siis ole kasvanut se joka osaa luetella ja pohtia lukuisia maailmalta ja eriuskoisilta poimittuja oppirakennelmia. uskossa on kasvanut se joka ymmärtää yhä syvemmin miten paljon hän tarvitseekaan Kristusta ja Hänen armoaan sekä tulee oppimaan oman mahdottomuutensa syvyyttä tavalla joka syventää ja liittää häntä Kristukseen.
Tuhatvuotisista valtakuntaopista sanon vaan sen verran niihin erikseen puuttumat että tunne nekin, mutta ne eivöät kuulu ebankelisluterilaiseen uskoon vaan ovat helluntailaisten ja muiden lahkokuntien erityistulkintoja.
Vaikka en kiellä heidän olevan kristillisessä uskossa mutta he ovat harhautuneet moniin, omituisiin ja monimutkaisiin Raamatuntulkintoihin joihin on parempi ottaa riittävä etäisyys sillä loputtomat oppirakennelmien pohtimiset langettavat lopulta pois yksinkertaisesta uskosta Vapahtajaan, niinkuin on onnettomuudekseen monelle käynyt.
Oja on molemmin puolin tietä. Pysykäämme kaidalla tiellä jota isämmekin ovat ennen meitä kulkeneet. kaidan tien kulkijalla riittää tarpeeksi vaivoja matkalle itsessäänkin. Eksyttäjiä on monia.
https://www.youtube.com/watch?v=xJl5Fa5CJZs
Jumalia on keksitty monia tuhansia. Se on siis mielikuvituksen tuotetta.
Kuten kaikessa muussakin yksi on aito!
Jumalasta sanotaan että Hän on henki. Sitten Hän on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä, kaikkialla oleva. Jumala on ilmaissut itsensä Isänä, Pojassaan, ja Pyhässä Hengessään.
Sitten vielä sanotaan että Jumala on Rakkaus, ja että Hän on kiivas Jumala.
Tuo kolmiyhteinen Jumala tarkoittaa minusta, että heillä on yhteys keskenään, minusta ei sitä että he ovat yksi ja sama persoona. Jotenkin se ei minun käsityskykyyn mahdu??
Toisaalta kun Jumalalle on kaikki mahdollista, niin miksei myös tämäkin, siis ilmaista itsensä eri persoonissa.
Jos Jumalalle kaikki on mahdollista herää kysymys miksei hän pidä huolta köyhistä , sorretuista ja sairaista. Ainoa taho joka heitä joskus muistaa, on hyvät ihmiset. Ja enimmäkseen jumalattomat ihmiset.
Kysyisin sinulta seuraavaa, kun laitat Jumalan syyksi köyhyyden, sortamisen ja sairaudet.
Miksi syytät siitä Jumalaa minkä ihminen itse tekee itselleen ja toisilleen?
Köyhyys johtuu monistakin asioista, eikä vähiten siitä että ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia toisiaan kohtaan. Osa tekee itse valinnoillaan itsensä köyhäksi.
Sama koskee sortamista. Ihminen sortaa toista ihmistä eikä Jumala sorra ketään.
Sairaudet tulivat maailmaan samoin kuin kuolema ja kaikkinainen onnettomuus: syntiinlankeemuksen seurauksena. Ihmine n itse veti onnettomuuden päälleen kapinoimalla Jumalaa vastaan. Kun ihminen kuvitteli pärjäävänsä ilman Jumalaa, jopa tulevansa Jumalan veroiseksi, kävi niin että ihminen sai alkaa pärjätä omillaan.
Ennen tätä oli paratiisi vailla puutetta ja sairautta, kuolemaa tai muuta vastaavaa. Ihminen itse pilasi kaiken irtautumalla Jumalasta.
Pitäisikö Jumalan mielestäsi toimia niin että kun ihminen sortaa toista tai tekee tälle väkivaltaa, Jumala rientää apuun paikkaamaan vahingot?
Jos ihminen ei itse joudu kantamaan seurauksia synneistään täällä ajassa, niin eikö tällainen "väliintulo" vain vahvistaisi ihmisiä synninteossa?
Kysyin vain. Sanotaan meillä pohjoismaisilla ihmisillä on suht hyvät olot. Saharan eteläpuolella lapsia kuolee nälkään , sotiin ja sairauksiin. En nyt usko , että me täällä oltaisiin synnittömämpiä kuin he ovat.
En minäkään usko. En myöskään usko että me täällä hyvinvointimaissa olisimme korkeine elintasoinemme täysin syyttömiä kolmannen maailman köyhyyteen ja kärsimyksiin. Yksi ihminen ei valitettavasti voi tässä tehdä paljoa, mutta kyse on valtioiden ja valtioliittojen, maanosien halukkuudesta jakaa yhteistä perintöämme oikeudenmukaisemmin.
Koska ihminen on syntiinlangennut, ei oikeudenmukaisuus tule milloinkaan toteutumaan tässä maailmanajassa. Jokaisen omantunnon asia on miten hän itse asiaan suhtautuu.
Vaikka yleisesti ja koko maailmaa koskien voidaan sanoa kaiken kärsimyksen olevan seurausta ihmisten omista tekemisistä ja tekemättä jättämisestä (siis syntiin lankeemisesta) niin Jeesus opetti tähän kohtaan sopivan hyvän vertauksen:
"Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän?
Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte." (Luukas luku 13)
Yksi Raamatun antama kuvaus Jumalasta on seuraava:
(Hepr. 13:8) "Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti."
Kirjaimellisesti tuossa puhutaan Jeesuksesta, mutta Raamattu sanoo lukuisissa eri paikoissa ja eri tavoin, että Jeesus = Jumala.
Nimim "evita-" pohti edellä Jumalan kolmiyhteyttä. Minäkään en osaa selittää enkä edes kunnolla ymmärtää sitä, miten kolme voi olla yksi, mutta näin todella Raamattu opettaa. Minusta on kumminkin tärkeää pitää mielessä, että ei ole kolmea eri Jumalaa, vaan on vain yksi todellinen Jumala. Jotenkin tämä yksi voi esiintyä ja toimia myös kolmena ikäänkuin erillisenä "persoonana". Varmaan tämä on taas niitä asioita, joita emme syntisinä ja lihallisina, ymmärrykseltämme rajoitettuina olioina edes voisi käsittää, vaikka se meille selitettäisiinkin. Kielessämme ei ehkä ole edes sanoja kuvaamaan kaikkea Jumalan todellisuutta.
Kun Jeesus oli tulossa maanpäällisen matkansa päähän, Hän sanoi näin:
(Joh. 16:7) "Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne"
Tuossa Jeesus puhuu Jumalan Pyhästä Hengestä, ja näyttäisi sanovan, että Jumalan Pyhä Henki ei voinut tulla maailmaan, ennenkuin Jeesus meni täältä pois. Tämäkin on mielenkiintoinen kohta, ja myös vaikeasti ymmärrettävä. Onko kyse siitä, että jokin tässä maailmassa oleva asia saa aikaan, että Pyhä Henki ei todellakaan VOI olla täällä samanaikaisesti Jeesuksen kanssa - vai onko kyse vain siitä, että Pyhä Henki ei olisi tullut, ellei Jeesus olisi ensin mennyt lähettämään Häntä tänne. Miten Jumalalla voisi olla tällaisia sisäisiä "rajoitteita" - en osaa vastata :).
Joku on sanoittanut Jumalan kolmiyhteyttä meikäläisittäin tutun prisman käsitteellä - prisma on kolmikulmainen särmiö, josta periaatteessa voidaan kokonaisuudessaan nähdä vain yksi sivu kerrallaan, ainakin jos kappale toteutetaan riittävän isokokoisena. Kuitenkin kyse on yhdestä ainoasta kappaleesta. Tämäkin ajatus voisi jollakin tavalla kuvata Jumalan kolmea eri "persoonaa".
Ihmisen "kolminaisuutta" voidaan kuvata sanoilla ruumis, henki ja sielu. Näilläkin kolmella on kullakin omat ulottuvuutensa ja rajansa, vaikka kyse on yhdestä kokonaisesta ihmisestä, jota ei enää olisi, mikäli jokin noista kolmesta otettaisiin pois.
Yllättävää kyllä, myös saatanalle löytyy ilmeisesti ainakin jonkinlainen mahdollisen kolminaisuuden kuvaus. Puhutaan saatanasta, pedosta (myös antikristuksesta, eli saatanan inkarnaatiosta maan päällä) ja väärästä profeetasta (mm. Ilm. 20:10).
Tulee mieleen, että kolminaisuus on ehkä jonkinlainen osa sekä Jumalan että myös Hänen luomakuntansa sisäistä olemusta. Mitä kaikkea se tarkoittaa - sen ehkä ymmärrämme paremmin vasta tuonpuoleiseen siirryttyämme.
"Ihmisen "kolminaisuutta" voidaan kuvata sanoilla ruumis, henki ja sielu."
Jaa... ruumiit ovat entisiä ihmisiä, elävällä ihmisellä on keho.
...tai no... uskossa ollenee asiat heidän tavallaan, lapsikasteessa lapsi rituaalissa ristitään ja saa tapetun merkin (ristin) otsaansa.
...tosin, Jeesus siunasi lapsia ja antoi myllynkivi oppinsa toisin lapsia kohteleville...
Älä viitsi niuhottaa. Ruumis-sanaa voidaan käyttää myös elävän ihmisen kehosta. Ja vaikkei sinun mielestäsi voisikaan, niin minä käytän sitä silti, joten hyydy vaikka siihen sitten.
Niin voi jos on kristitty lapsikasteessa kuolleeksi merkattu ristillä otsaan.
Olisko se Jeesuksen antama tieto oikea?
Jeesuksen evankeliumia Johanneksen mukaan:
10:30 "Minä ja Isä olemme yhtä."
Ilman Pyhää Isää ja ilman Pyhää Poikaa ei ole Pyhää Henkeä!