Mies on asumuserossa, avioero meneillään. Mies on kiinnostunut minusta... Itseä arveluttaa miehen keskeneräinen tilanne... Tilanne siis arveluttaa, mies kyllä vaikuttaa luotettavalta ja vastuuntuntoiselta.
Minua lähinnä pelottaa avioeroprosessin vaikeus. Voiko tuollaisessa tilanteessa luoda uutta suhdetta? Miten haastavaa siitä tulee uudelle kumppanille? Minkälaista on olla tukena miehelle? Millaisia asioita uuden kumppanin pitäisi ottaa huomioon? Onko käynyt niin, että mies alkaakin haluta takaisin entiseen? Mistä sellaisen voisi huomata?
Lähinnä pohdin uskallanko lähteä juttuun... Sinänsä kyllä fiilikset sanoo, että pitäisi antaa mennä mutta järjellä kun miettii niin pelottaa.
Avioero ja uusi suhde
lsdunmm
58
1971
Vastaukset
- Mikä kiire?
Antakaa hyvät ihmiset puolisoille rauha hoitaa eronsa loppuun!?
Eronnut tarvitsee aikaa, olkoonpa pettäjä tai jättäjä. Elämä on rikki vielä pitkään. Huoli perheen selviämisestä, oma syyllisyys ja jopa katuminen eron hoitamisesta ovat asioita jotka tulevat jokaiselle eroavalle eteen.
Hulluutta on aloittaa suhde noin epävarmassa tilanteessa! Jos olet kaiken lisäksi ollut suhteen sivussa ja yksi eron aiheuttaja niin tulet sen tuntemaan nahoissasi.- ap.
Mistä ihmeestä moinen tunnelataus sun viestissä?
En ole miestä pakottanut perääni. Hän on ihan itse siihen tullut.
En ole eron aiheuttaja.
Mutta hyviä pointteja sulla. Kiitos. - attentionplease
ap. kirjoitti:
Mistä ihmeestä moinen tunnelataus sun viestissä?
En ole miestä pakottanut perääni. Hän on ihan itse siihen tullut.
En ole eron aiheuttaja.
Mutta hyviä pointteja sulla. Kiitos.Jos et ymmärrä tunnelatausta, niin usko kuitenkin että tilanne on monin tavoin "räjähdysherkkä".
- t643tyest
Jos teistä on tullakseen jotain, niin se taphatuu, vaikka antaisitkin miehen hoitaa eroprosessinsa loppuun ilman, että olet mukana kuvioissa "uutena kumppanina".
Odottamalla sivussa eliminoit mahdollisuuden joutua mukaan miehen ja hänen tulevan exänsä välien selvittelyyn - ja aikaa myöden myös todennäköisyys sille, että olet pelkkä laastari, pienenee.
Mieheni oli virallisesti eronnut muutamaa kuukautta ennen kuin tapasimme - silti tuntui alkuun, että erosta oli liian vähän aikaa, koska ex käyttäytyi hyvin omistavasti miestä kohtaan, pommitti jatkuvasti yhteydenotoillaan ja milloin piti mitäkin asiaa vielä hoitaa YHDESSÄ...
Homma ei ole monesta kuukaudesta kiinni ; selitä epäröintisi syy miehelle ja kehoita hoitamaan eronsa valmiiksi.- ap.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
- Särkynyt rakastunut
Elämä ei ole aina suoraviivaista. Itse olen vasta eroamassa. En olisi halunnut eroa ja ajattelin, etten ikinä enää rakastu uudelleen. Asumuseron alettua kävi kuitenkin niin, että kuukauden kuluttua kohtasin ihanan miehen. Ihastuin. Rakastuin. On tämä ollut valtavan rankka prosessi, mutta olen valtavan onnellinen tästä uudesta ihmissuhteesta. Alkuun mekin mietimme, onko tämä laastarisuhde. Oma terapeuttini totesi, että mitä sillä on väliä. Elämän hienoista asioista, ihastumisesta ja rakastumisesta, kannattaa nauttia, kun niistä on vapaa nauttimaan. Aika näyttää, miten asiat kehittyvät. Turha on elämää pelätä.
- Liisamaiju
Aika huono neuvo ammattiauttajalta! Tulee mieleen nämä " kuuntelevan kirkon neuvojat" tälläkin palstalla.
Minusta on todella väärin sotkea omiin erosotkuihinsa uusi ihminen! Onhan se eroajalle ja varsinkin jätetylle suuri apu ja lohdutus, mutta onko se loppuviimein sille uudelle suhteelle sitä.
Mitä olen lähipiirissäni nähnyt näitä erokriiseissaan kamppailevia niin eivät he ole olleet ihan heti niin sielunvoimissaan että olisivat voineet rakastua. Ihastusta ja toisen ihon ikävää se vain on vielä pitkän aikaa! Se on myös ulkopuolisen ihmisen hyväksikäyttöä!
Minä en koskaan lähtisi suhteeseen juuri eronneen tai asumuseroaan vielä elävän kanssa, mutta en myöskään koskaan alkaisi sotkemaan toisten liittoja eli kakkoseksi.
Minulla on todella vahva itsesuojeluvaisto sekä omanarvontunto! - ap.
Rohkeutta! Hieno juttu. Onnea teille. Aina tulee niitä jotka sanoo, ettei tuollainen voi onnistua. Teidän tapauksessanne olette onnistuneet.
Kiitos kommenteistasi keskusteluun. - ap.
Liisamaiju kirjoitti:
Aika huono neuvo ammattiauttajalta! Tulee mieleen nämä " kuuntelevan kirkon neuvojat" tälläkin palstalla.
Minusta on todella väärin sotkea omiin erosotkuihinsa uusi ihminen! Onhan se eroajalle ja varsinkin jätetylle suuri apu ja lohdutus, mutta onko se loppuviimein sille uudelle suhteelle sitä.
Mitä olen lähipiirissäni nähnyt näitä erokriiseissaan kamppailevia niin eivät he ole olleet ihan heti niin sielunvoimissaan että olisivat voineet rakastua. Ihastusta ja toisen ihon ikävää se vain on vielä pitkän aikaa! Se on myös ulkopuolisen ihmisen hyväksikäyttöä!
Minä en koskaan lähtisi suhteeseen juuri eronneen tai asumuseroaan vielä elävän kanssa, mutta en myöskään koskaan alkaisi sotkemaan toisten liittoja eli kakkoseksi.
Minulla on todella vahva itsesuojeluvaisto sekä omanarvontunto!Voi olla väärin lähteä suhteeseen, mutta onko elämä mustavalkoista? Tiedostaako ihminen aina itseäänkään? Jokainen tilanne on uniikki... Mutta varmaan on niin, että enemmän epäonnistuu tuossa tilanteessa kuin onnistuu?
Kun ihminen on heikko, hänhän tarvitsee toisia enemmän. Erotilanteitakin on niin monenlaisia? Toiset jo käsitelleet eronsa kun eroavat, toiset ovat kriisissä...
Hienoa, että sulla kuitenkin elämässä asiat kunnossa... - Liisamaiju
ap. kirjoitti:
Voi olla väärin lähteä suhteeseen, mutta onko elämä mustavalkoista? Tiedostaako ihminen aina itseäänkään? Jokainen tilanne on uniikki... Mutta varmaan on niin, että enemmän epäonnistuu tuossa tilanteessa kuin onnistuu?
Kun ihminen on heikko, hänhän tarvitsee toisia enemmän. Erotilanteitakin on niin monenlaisia? Toiset jo käsitelleet eronsa kun eroavat, toiset ovat kriisissä...
Hienoa, että sulla kuitenkin elämässä asiat kunnossa...Moni eronnut on kertonut, että on luullut käsitelleensä eronsa jo liiton loppupuolella, mutta ei se niin mene. Totuus on toinen!
Kun perhe hajoaa ja muutetaan eri koteihin jää kumpikin yksin niin silloin vasta erotunteet tuntuvat konkreettisilta. On silti eroajia jotka kieltäytyvät käymään tunteitaan läpi vaan hyppäävät uuteen suhteeseen. Kipu saapuu myöhemmin ja sen saa kokea karvaasti myös seuraava kumppani.
Ihastunut ei usko ennenkuin kokee ja näkee! - suski*
Liisamaiju kirjoitti:
Aika huono neuvo ammattiauttajalta! Tulee mieleen nämä " kuuntelevan kirkon neuvojat" tälläkin palstalla.
Minusta on todella väärin sotkea omiin erosotkuihinsa uusi ihminen! Onhan se eroajalle ja varsinkin jätetylle suuri apu ja lohdutus, mutta onko se loppuviimein sille uudelle suhteelle sitä.
Mitä olen lähipiirissäni nähnyt näitä erokriiseissaan kamppailevia niin eivät he ole olleet ihan heti niin sielunvoimissaan että olisivat voineet rakastua. Ihastusta ja toisen ihon ikävää se vain on vielä pitkän aikaa! Se on myös ulkopuolisen ihmisen hyväksikäyttöä!
Minä en koskaan lähtisi suhteeseen juuri eronneen tai asumuseroaan vielä elävän kanssa, mutta en myöskään koskaan alkaisi sotkemaan toisten liittoja eli kakkoseksi.
Minulla on todella vahva itsesuojeluvaisto sekä omanarvontunto!Erokriisi?! Ei ollut sellaista. Minulla oli kriisi avioliitto. Huojennuin kun viimein erottiin.
- suski*
Liisamaiju kirjoitti:
Moni eronnut on kertonut, että on luullut käsitelleensä eronsa jo liiton loppupuolella, mutta ei se niin mene. Totuus on toinen!
Kun perhe hajoaa ja muutetaan eri koteihin jää kumpikin yksin niin silloin vasta erotunteet tuntuvat konkreettisilta. On silti eroajia jotka kieltäytyvät käymään tunteitaan läpi vaan hyppäävät uuteen suhteeseen. Kipu saapuu myöhemmin ja sen saa kokea karvaasti myös seuraava kumppani.
Ihastunut ei usko ennenkuin kokee ja näkee!Liisamaiju
Ihmiset ovat erilaisia. Niin on eronneetkin. Eron jälkeen tunsin vain suunnatonta helpotusta. - Liisamaiju
suski* kirjoitti:
Liisamaiju
Ihmiset ovat erilaisia. Niin on eronneetkin. Eron jälkeen tunsin vain suunnatonta helpotusta.Helpottaa varmasti silloin, kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa. Ko. tapauksissa ero on varmasti helpotus.
Noissakin liitoissa on vielä jälkikäteen märehdittävää, joten ei se uusi liitto tuo helpotusta elämään kuin pinnallisesti.
Tässähän oli kysymys uuden ottaminen heti asumuseron aikana! Aina on silti löytynyt niitä jotka hakevat elämäänsä ikävyyksiä ja tietoisesti hakkaavat päätänsä seinään.
Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa ja niin moni on palannut perheensä kanssa yhteen. Varsinkin jos on vielä alle täysi-ikäisiä lapsia!
Joku ulkopuolinen sinkkunainen ei merkitse loppuviimein kovin paljon ja jos hän jää pettyneenä "sulkiaan nuolemaan" niin saa syyttää vain itseään.
Erokriisistä vielä! Uskon, että jokainen joka on vuosikausia elänyt parisuhteessaan käsittelee asiaa suhteen alusta lähtien vaikkapa siksi, että ihmettelee siihen ajautumisesta. Muistelee alun ihastumista ja rakastumista, ihmettelee tunteiden muuttumista ja katuu omia määrättyjä tekojaan, vaikka sitten helpottuisi päästessään eroon. Se on luonnollista! Jos puolisoista toineen jää suremaan niin johan täytyy olla kylmä ja välinpitämätön luonne jos se ei yhtään vaikuta.... - ronja.
Liisamaiju kirjoitti:
Helpottaa varmasti silloin, kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa. Ko. tapauksissa ero on varmasti helpotus.
Noissakin liitoissa on vielä jälkikäteen märehdittävää, joten ei se uusi liitto tuo helpotusta elämään kuin pinnallisesti.
Tässähän oli kysymys uuden ottaminen heti asumuseron aikana! Aina on silti löytynyt niitä jotka hakevat elämäänsä ikävyyksiä ja tietoisesti hakkaavat päätänsä seinään.
Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa ja niin moni on palannut perheensä kanssa yhteen. Varsinkin jos on vielä alle täysi-ikäisiä lapsia!
Joku ulkopuolinen sinkkunainen ei merkitse loppuviimein kovin paljon ja jos hän jää pettyneenä "sulkiaan nuolemaan" niin saa syyttää vain itseään.
Erokriisistä vielä! Uskon, että jokainen joka on vuosikausia elänyt parisuhteessaan käsittelee asiaa suhteen alusta lähtien vaikkapa siksi, että ihmettelee siihen ajautumisesta. Muistelee alun ihastumista ja rakastumista, ihmettelee tunteiden muuttumista ja katuu omia määrättyjä tekojaan, vaikka sitten helpottuisi päästessään eroon. Se on luonnollista! Jos puolisoista toineen jää suremaan niin johan täytyy olla kylmä ja välinpitämätön luonne jos se ei yhtään vaikuta...."kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa"
Siis tuoko on ns. huonon liiton määritelmä? No eipä kuitenkaan. Huono liitto on sellainen, joka ei enää sovi, joka tuntuu ikävältä, ahdistavalta ja mahdottomalta jatkaa. Se, että näin on päässyt käymään johtuu ihmisten muuttumisesta. ei sille voi mitään, että toinen on muuttunut vastakohdakseen, tai itse haluaa liitolta jotain ihan muuta kuin esim. 20 vuotta sitten. - ronja.
Liisamaiju kirjoitti:
Helpottaa varmasti silloin, kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa. Ko. tapauksissa ero on varmasti helpotus.
Noissakin liitoissa on vielä jälkikäteen märehdittävää, joten ei se uusi liitto tuo helpotusta elämään kuin pinnallisesti.
Tässähän oli kysymys uuden ottaminen heti asumuseron aikana! Aina on silti löytynyt niitä jotka hakevat elämäänsä ikävyyksiä ja tietoisesti hakkaavat päätänsä seinään.
Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa ja niin moni on palannut perheensä kanssa yhteen. Varsinkin jos on vielä alle täysi-ikäisiä lapsia!
Joku ulkopuolinen sinkkunainen ei merkitse loppuviimein kovin paljon ja jos hän jää pettyneenä "sulkiaan nuolemaan" niin saa syyttää vain itseään.
Erokriisistä vielä! Uskon, että jokainen joka on vuosikausia elänyt parisuhteessaan käsittelee asiaa suhteen alusta lähtien vaikkapa siksi, että ihmettelee siihen ajautumisesta. Muistelee alun ihastumista ja rakastumista, ihmettelee tunteiden muuttumista ja katuu omia määrättyjä tekojaan, vaikka sitten helpottuisi päästessään eroon. Se on luonnollista! Jos puolisoista toineen jää suremaan niin johan täytyy olla kylmä ja välinpitämätön luonne jos se ei yhtään vaikuta....Niin ja vielä
"Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa"
Miksi? Minusta taas asumusero on ero. Ero siitä huolimatta, vaikkei edes olisi erohakemus vetämässä. Aniharvat muuttavat enää yhteen. Ja jos muuttavat, niin lähinnä pakosta tai painostuksesta. Lopullinen ero tulee todella varmasti, jos kerran on muutettu uudelleen yhteen. Parisuhteen ongelmat kun eivät ratkea sillä, että asutaan vähän aikaa erillään toisista. - Liisamaiju
ronja. kirjoitti:
Niin ja vielä
"Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa"
Miksi? Minusta taas asumusero on ero. Ero siitä huolimatta, vaikkei edes olisi erohakemus vetämässä. Aniharvat muuttavat enää yhteen. Ja jos muuttavat, niin lähinnä pakosta tai painostuksesta. Lopullinen ero tulee todella varmasti, jos kerran on muutettu uudelleen yhteen. Parisuhteen ongelmat kun eivät ratkea sillä, että asutaan vähän aikaa erillään toisista.Missähän maailmassa sinä ronja. elät?
Minun maailmassani moni on palannut asumuserolta takaisin yhteen! Puoli vuotta avaa silmiä jokaisella...eri asia on jos joku kuiskuttelee koko ajan olkapään takana, ns.pikku piruna.
Palanneet ovat etupäässä olleet niitä joiden eron syynä eivät ole kakkossuhteet ja kyllä joku pettäjäkin on "päässyt" takaisin kotiin jos pettäminen on ollut sellainen ns. kertahairahdus. Vaaka on kääntynyt enemmän hyvien asioiden puoleen!
Moni kakkosvaihtoehto on jäänyt lehdellä soittelemaan, kun pettäjä valitsee viime hetkellä entisen perheensä. Näitä tarinoita löytyy netistä paljon! Ne paluut ovat yleensä mahdollisia jos käry ei ole vielä käynyt, mutta aika usein näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että silloin kakkosnainen varsinkin käräyttää... - eronnutx1
Liisamaiju kirjoitti:
Helpottaa varmasti silloin, kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa. Ko. tapauksissa ero on varmasti helpotus.
Noissakin liitoissa on vielä jälkikäteen märehdittävää, joten ei se uusi liitto tuo helpotusta elämään kuin pinnallisesti.
Tässähän oli kysymys uuden ottaminen heti asumuseron aikana! Aina on silti löytynyt niitä jotka hakevat elämäänsä ikävyyksiä ja tietoisesti hakkaavat päätänsä seinään.
Minun mielestäni asumusero on edelleenkin harkinta-aikaa ja niin moni on palannut perheensä kanssa yhteen. Varsinkin jos on vielä alle täysi-ikäisiä lapsia!
Joku ulkopuolinen sinkkunainen ei merkitse loppuviimein kovin paljon ja jos hän jää pettyneenä "sulkiaan nuolemaan" niin saa syyttää vain itseään.
Erokriisistä vielä! Uskon, että jokainen joka on vuosikausia elänyt parisuhteessaan käsittelee asiaa suhteen alusta lähtien vaikkapa siksi, että ihmettelee siihen ajautumisesta. Muistelee alun ihastumista ja rakastumista, ihmettelee tunteiden muuttumista ja katuu omia määrättyjä tekojaan, vaikka sitten helpottuisi päästessään eroon. Se on luonnollista! Jos puolisoista toineen jää suremaan niin johan täytyy olla kylmä ja välinpitämätön luonne jos se ei yhtään vaikuta....Jestas mitä kaikkitietäjää Liisamaiju leikkii. Kuvittelee tietävänsä muiden ihmisten olemiset paremmin kuin ihmiset itse, melkoista röyhkeyttä sanon minä. Minä ainakin olen käsitellyt avioliittoon ja sen hajoamiseen liittyvät tunteet ja muut ennen varsinaista eroa ja eron jälkeinen aika oli helpottavaa ja uusi suhde oli nautittavaa. Ja ei, avioliitossani ei ollut muuta vikaa kuin se mies ei ollut minua varten. Eikä uusi suhdekaan ollut laastari, se on kestänyt jo 10v.joten äläpä Liisamaiju viitsi puhua kaikkien suulla.
- totuutta_etsimässä
eronnutx1 kirjoitti:
Jestas mitä kaikkitietäjää Liisamaiju leikkii. Kuvittelee tietävänsä muiden ihmisten olemiset paremmin kuin ihmiset itse, melkoista röyhkeyttä sanon minä. Minä ainakin olen käsitellyt avioliittoon ja sen hajoamiseen liittyvät tunteet ja muut ennen varsinaista eroa ja eron jälkeinen aika oli helpottavaa ja uusi suhde oli nautittavaa. Ja ei, avioliitossani ei ollut muuta vikaa kuin se mies ei ollut minua varten. Eikä uusi suhdekaan ollut laastari, se on kestänyt jo 10v.joten äläpä Liisamaiju viitsi puhua kaikkien suulla.
> Eikä uusi suhdekaan ollut laastari, se on kestänyt jo 10v.>
Ihmetyttää, miksi 10v suhteessa ollut kirjoittelee avioeropalstalla. Kyllä ne asiat jäivät sittenkin käsittelemättä ja teet sitä juuri parhaillasi. - Lassi-setä
totuutta_etsimässä kirjoitti:
> Eikä uusi suhdekaan ollut laastari, se on kestänyt jo 10v.>
Ihmetyttää, miksi 10v suhteessa ollut kirjoittelee avioeropalstalla. Kyllä ne asiat jäivät sittenkin käsittelemättä ja teet sitä juuri parhaillasi.Ero on ero, on siitä 10 viikkoa tai 10 vuotta.
Eriäväisyys on siinä, että 10vuotta sitten eronneella on paaaaaaaaljon pitempi perspektiivi eroon ja sen jäkimaininkeihin. Joita voi kestää hyvänkin tovin.
Ihmisen psyyke on kummallinen ja sitä ei pääse pakoon kukaan.Tukahduttaa voi yrittää, mutta se on kuin kytöpalo, aina se jostain putkahtaa esiin niin kauan kunnes se on sammutettu perusteellisesti. Eli asiat käsitelty. Siellä omassa päässä.
Kyllä se vain tosi on, että se pienikin hiekanmuru kengässa hankaa jos sitä ei kopista pois. - Siperia65
Liisamaiju kirjoitti:
Missähän maailmassa sinä ronja. elät?
Minun maailmassani moni on palannut asumuserolta takaisin yhteen! Puoli vuotta avaa silmiä jokaisella...eri asia on jos joku kuiskuttelee koko ajan olkapään takana, ns.pikku piruna.
Palanneet ovat etupäässä olleet niitä joiden eron syynä eivät ole kakkossuhteet ja kyllä joku pettäjäkin on "päässyt" takaisin kotiin jos pettäminen on ollut sellainen ns. kertahairahdus. Vaaka on kääntynyt enemmän hyvien asioiden puoleen!
Moni kakkosvaihtoehto on jäänyt lehdellä soittelemaan, kun pettäjä valitsee viime hetkellä entisen perheensä. Näitä tarinoita löytyy netistä paljon! Ne paluut ovat yleensä mahdollisia jos käry ei ole vielä käynyt, mutta aika usein näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että silloin kakkosnainen varsinkin käräyttää...Liisamaijun maailma kuulosta Rauhanyhdistysläisten maailmalta. Tiedän useita tapauksia juurikin heidän piirissään, että pettäjä (yleensä mies) taivutetaan johtoringin toimesta palaamaan takaisin perheensä tykö ja vaimon tietenkin pakko antaa syrjähyppely(t) anteeksi. Ei mulla muuta.
- niinniinniin
ronja. kirjoitti:
"kun on ollut ns. huono avioliitto! Menty liian lyhyen tutustumisen jälkeen yhteen ja myöhemmin on paljastunut alkoholismia tai väkivaltaa"
Siis tuoko on ns. huonon liiton määritelmä? No eipä kuitenkaan. Huono liitto on sellainen, joka ei enää sovi, joka tuntuu ikävältä, ahdistavalta ja mahdottomalta jatkaa. Se, että näin on päässyt käymään johtuu ihmisten muuttumisesta. ei sille voi mitään, että toinen on muuttunut vastakohdakseen, tai itse haluaa liitolta jotain ihan muuta kuin esim. 20 vuotta sitten.Miten se liittoon vaikuttaa, että ihmiset muuttuvat? Minusta tuntuu että pelätään liikaa ihmisen kasvamista itsekseen. En yhtään pitäisi-siitä- että kamu olisi 4-8-20 vuoden päästä sama tyyppi kuin nyt. Toisen tutustumistahan se rakkaus on, hyvin pitkälle. Jos uteliaisuus toiseen ihmiseen loppuu, kuolee koko suhde.
- erikseenyhdessä
niinniinniin kirjoitti:
Miten se liittoon vaikuttaa, että ihmiset muuttuvat? Minusta tuntuu että pelätään liikaa ihmisen kasvamista itsekseen. En yhtään pitäisi-siitä- että kamu olisi 4-8-20 vuoden päästä sama tyyppi kuin nyt. Toisen tutustumistahan se rakkaus on, hyvin pitkälle. Jos uteliaisuus toiseen ihmiseen loppuu, kuolee koko suhde.
Ai miten vaikuttaa? Esimerkiksi niin, että ottaa eron :D.
Avioliitossa ei ole tietty ole tarkoituskaan pysyä muuttumattomassa tilassa. Päinvastoin: suhteen pitää muuttua/kehittyä molempien mukana, muuten se ei toimi. Mutta kun näin ei aina, läheskään, tapahdu. Vaan toinen kehittyy, toinen ei halua. Tai toinen "kehittyy" juuri päinvastaiseen suuntaan. Hyvin usein persoonallisuushäiriöt, masennus yms. mielenterveysongelmat "kehittyvät" ajan kanssa eikä ne ns. mene liitossa läpi. Sitten sekin klisee "kasvoimme erilleen", on täysin totta monissa liitoissa, joissa on eroon päädytty. Kun ei vain enää ole mitään yhteistä = ollaan kasvettu erilleen.
- BEM
Uskotko jos sanotaan, ettei pitäisi teininä 13-18v vielä hankkia lapsia? Ei ole sellaista sääntöä joka sanoisi, että elämä tulee menemään pilalle, jos hankkii. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä, että näin on.
Sama asia on sinun tapauksessa. Yleisesti ottaen ajatellaan, että uutta parisuhdetta ei pitäisi solmia liian nopeasti. Ei se kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, että ero tulee jos niin tekee.
Oma kokemukseni kuitenkin on, että olisin tehnyt suuren virheen, jos olisin sitoutunut heti ensimmäiseen naiseen, jota tapailin eron jälkeen ( huom jälkeen, en eron aikana) sitä vaan on niin vereslihalla siinä, että helposti ottaa jonkun lohduttajan. Sitten kun asiasta pääsee vähän yli, tekeekin mieli jo katsella vähän muitakin.
Myös kriteerit naiselle saattaa muuttua kun saa päänsä selväksi- suski*
Mitä järkeä ylipäänsä sanoa, tai edes ajatella, ettei teininä pitäisi hankkia lapsia? Tai että teininä pitäisi tehdä tuota, ja keski-ikäisenä tätä? Jokainenhan kun voi tehdä vain omat valintansa, ei muiden. Jos tuttava, tai oma lapsi tulee nuorena raskaaksi, niin aika ilkeää on mennä sanomaan hänelle "pilaat elämäsi". Vai tuntuuko jokaisesta vanhempanakin vanhemmaksi tulleesta todella siltä, että lapsi on pilannut hänen elämänsä? Miten muuten voisivat sanoa noin. Aika karua.
suski* kirjoitti:
Mitä järkeä ylipäänsä sanoa, tai edes ajatella, ettei teininä pitäisi hankkia lapsia? Tai että teininä pitäisi tehdä tuota, ja keski-ikäisenä tätä? Jokainenhan kun voi tehdä vain omat valintansa, ei muiden. Jos tuttava, tai oma lapsi tulee nuorena raskaaksi, niin aika ilkeää on mennä sanomaan hänelle "pilaat elämäsi". Vai tuntuuko jokaisesta vanhempanakin vanhemmaksi tulleesta todella siltä, että lapsi on pilannut hänen elämänsä? Miten muuten voisivat sanoa noin. Aika karua.
Kyllä elämänohjeita saa ja kannattaakin antaa. On määrättyjä lainalaisuuksia ja juttuja joiden mukaan maailma toimii.
- Nyström G56
Yritän vastata asiallisesti!
Eroprosessi riippuu pitkälti liiton kestosta. Esim. 25-30 vuotta naimisissa on niin pitkä aika, että ei pitäisi heti lähteä uuteen suhteeseen, ei varsinkaan eron ollessa kesken. Siinä tekee hallaa kaikille osapuolille. "Oma minä" on hyvä löytää ennen iuutta suhdetta, etenkin jos rakentaa siitä vakavampaa.
Valitettavan usein ihmiset luulevat, että ero on totta, vaikka prosessi on tyystin kesken. Tyypillistä on, että 50 mies/nainen saa villityksen, tähän on biologiset syynsä, ja usein nuorempi nainen/mies sokaisee, vaihtoon menee siis. Usein on saattanut jäädä nuoruus elämättä jne. Mutta myös toisinpäin. Vanha puoliso on enemmän veli/sisko kuin mies, ja pam - uutta putkeen. Hetkeksi. Olen nähnyt 53-vuotiaita, jotka muuttavat esim. pukeutumistyyliään (nahkahousut, tatuoinnit) lapsensa ikäisen uuden kumppanin mukaiseksi. Itse kukin saa miettiä, onko kyse "vapautumisesta", "rakkaudesta" vai "kuoleman pelosta". Tämän performanssin edessä se vanha pullantuoksuinen puoliso on arkinen ja ei-haluttava. Nykyaikana juuri arkisuus ja suhteen ja liiton syventyminen eri ikäkausien myötä on suurin haaste kaikissa maissa, siis jos avioero on ylipäätään hyväksytty. Suomalaiset eivät saata kuvitellakaan, mitä keskiluokkainen avioero voi tulla maksamaan esim. Armerikassa. Suomalaiset lakipalvelut ovat joulupukkeja niiden käytäntöjen rinnalla.
Olen työssäni auttanut näitä eropareja erittäin paljon, lähtökohtana on aina se, ettei lähtökohtaisesti ketään tuomita, mutta asiat puhutaan - ja erotaan, jos se on väistämätöntä. Molempia osapuolia kuullaan. Pitkän liiton sitoumukset, tavat ja tottumukset ovat vaikeita purettaviksi kovin nopeassa aikataulussa, paitsi jos on eletty kulissielämää ja molemmilla uudet kumppanit. Jos liitto on lyhyt ja esim. lapseton, voi ero olla helpompaa. Ilman yhteistä historiaa ero on luonnollisesti helppo. Tämän ovat monet "kolmannet osapuolet" saaneet tuntea, ja se on todella surullista. (Kaikkihan eivät tiedä olevansa kolmansia osapuolia.) Luottamuksen rakentaminen uuteen kumppaniin avioerovaiheessa on vaikeaa, etenkin jos on alkanut pettämisellä ja salailulla.
Erittäin harva pariskunta pystyy eroamaan sovussa, jos toinen löytää uuden kumppanin ja pitkä liitto päättyy. Ja se uusi kumppani, joka tuodaan keskelle eroprosessia, laitetaan tukalaan tilanteeseen, usein he saavatkin aika pian tarpeekseen. (Ja haluavat sellaisen, joka on oikeasti vapaa exästään, he kun tuppaavat häiritsemään kuten loukatuilla on tapana.)
Eli harkintaa siis. Älä sotke seksiä ja rakkautta, sillä seksistä pitkään "kuivilla" ollut osapuoli voi olla ykisnkertaisesti niin vietävissä, ettei realismi (kuten vaikka keskeneräinen ero) häntä tavoita. Sydäntä on hyvä kuunnella, mutta joskus lakimies tietää asiat paremmin. Laki ei takaa tunteita, mutta aikuinen ihminen ei asetu tilanteeseen, jossa selkeästi loukkaa muita tai ei ole tilaa tunteille, jotka hän ansaitsisi. Ja tunteiden kokemista tuevallisesti me joudumme harjoittelemaan kaikissa ikävaiheissa.
Toivottavasti en provosoi ketään.
28 vuotta neuvoja työkseen antanut- harkinta liian pitkä
Olet oikeassa. Mies toi avioliittoomme toisen naisen ja 23 vuotisemme avioliitto särkyi. Nyt on avioero menossa ja mies sanoo, että "ei sitä voi oikein suhteeksi sanoa". Sitä jatkui, vaikka annoin ajattelemisen aihetta tarpeeksi.
PISTE TULI ja avioero vireille. Nyt on ositukset tulossa ja monta ihmistä
mies on sotkenut tähän soppaan. Mutta olen cool ja hoidan omalta osaltani prosessin virallista tietä, en ota paineita. Pääasia, että pääsen eroon pettäjämiehestä, pääasia saada ero nopeaan ja että löydän miehen vielä, jonka ansaitsen, joka osaa kunnioittaa ja rakastaa (molemmin puolin). Onnea miehelle vaan tyhöpaikkaromanssin suhteen, tuskin se kauan kestää. Saat mietittävää, mitä menetit ja kannattiko tuorda nainen elämäämme, joka itsekkin vielä avioliitossa. - Syvällä
Tätä ajan takaan, näin voi käydä, suht äkkiä ja on niin vaikea ymmärtää.
- mimerkkin
26 vuotta eropareja auttanut, epäilen, ettet ole ainakaan parisuhdeterapeutti. Jokaisen 50:n villityksen takaa löytyy se oikea tarinakin eikä mikään tatuoinnin hankkiva sarjakuvahahmo, joka villiintyy noin vain. Pitkistä nuoruudenliitoista eroamisen taustalla on ihan samoja syitä kuin muissakin eroissa, esim väärä syy mennä naimisiin alun perin, liiallinen kiltteys hyväksyä toisen huonoakin käytöstä, yhteensopimattomuus, puhumattomuus, epäkunnioittava ja toista tallaava käytös jne. Suurta on tottumus ja pelko lähteä, vaikkei koskaan ole kokenut liittoa kovin hyvänä.
- kljdkjsdkj
mimerkkin kirjoitti:
26 vuotta eropareja auttanut, epäilen, ettet ole ainakaan parisuhdeterapeutti. Jokaisen 50:n villityksen takaa löytyy se oikea tarinakin eikä mikään tatuoinnin hankkiva sarjakuvahahmo, joka villiintyy noin vain. Pitkistä nuoruudenliitoista eroamisen taustalla on ihan samoja syitä kuin muissakin eroissa, esim väärä syy mennä naimisiin alun perin, liiallinen kiltteys hyväksyä toisen huonoakin käytöstä, yhteensopimattomuus, puhumattomuus, epäkunnioittava ja toista tallaava käytös jne. Suurta on tottumus ja pelko lähteä, vaikkei koskaan ole kokenut liittoa kovin hyvänä.
Tai sitten vain se, että parissa, kolmessa vuosikymmenessä pari on ehtinyt kasvaa peruuttamattomasti eri suuntiin. Ei se yhteenmeno ja kymmenen hyvää vuotta alussa nimittäin tarkoita, että jatko olisi mitenkään taattu. Elämässä sattuu kaikenlaista.
- Syvällä
Mielenkiintoisesti se loppukasvu tai tilanteen kirkastuminen tapahtuu muutamassa kuukaudessa kymmenien vuosien jälkeen. Samalla tajutaan, että musiikkimaku on ollut pielessä ja vaatetuskin vääränlainen. Kyllähän siinä oikeasti vaikuttaa se, että joku tekijä saa tajuamaan elämän rajallisuuden ja haluamaan vielä jotain uutta, esim. uuden nuoruuden, uuden rakkauden.
- Anonyymi
Erittäin hyvä teksti! 18v suhteen ja 16 avioliittovuoden aikana olemme asuneet kaksi kertaa erillään ja mietitty asioita. Rakkaus on meidät yhteen kuitenkin tuonut, eikä mitään hölmöilyjä ole ulkopuolisista, eron aikaisista suhteista tuotu.
- oppeliini1
Elämä on millilleen niin mustavalkoista kuin sen haluaa olevan.
Sinä tiedät että miehen koti on hajoamassa. Hänellä on varmasti vaihtelevia tunteita aviopuolisoaan kohtaan. Se on täydellisen ymmärrettävää. Salli hänelle tilaisuus käsitellä eronsa rauhassa loppuun ja tottua ajatukseen että yksi jakso hänen elämässään on päättymässä.
Tuo on prosessi joka on hänen parasta käsitellä yksin.
Vasta sitten kun hän on tarpeeksi voimakas ja omilla jaloillaan, hän pystyy olemaan luotettava ja täysipainoinen kumppani sinulle. Se ei tapahdu yhdessa päivässä ei viikossa eikä kuukaudessakaan. (mustavalkoisuus!)
Jos haluat odottaa häntä, saat huomata että odotuksesi palkitaan teitä kumpaakin hyodyttävällä tavalla. - Iiisi
Jaahas vastaajat selvästi näitä kenen "koti on hajonnut". Yleensä eron jälkeen toiselle tulee uusi, terveempi, parempi koti (melko nopeastikkin) niin kyllähän siinä katkeroituu. Ja ihka oikea terapeuttikin täällä jakaa neuvoja HAHHHAHHAA
- Liisamaiju
liisi nauraa vaan jos se helpottaa...
Omasta puolestani voin kertoa, että olen ollut 35v tasapainoisessa ja tyydyttävässä avioliitossa. Elämä on onnellista, kun sen oikein oivaltaa!
Nyt seuraavaksi kysyt, että miksi näillä palstoilla vierailen? Vastaan, että pelkästä uteliaisuudesta sillä lähipiirissäni on ollut useampi avioero, sieltä omista vanhemmista lähtien. Jotain näkemystä asiaan siis kyllä löytyy!
Nuoret eivät usko ennenkuin itse kokevat ja näkevät! - onnellinen uuspari
Liisamaiju kirjoitti:
liisi nauraa vaan jos se helpottaa...
Omasta puolestani voin kertoa, että olen ollut 35v tasapainoisessa ja tyydyttävässä avioliitossa. Elämä on onnellista, kun sen oikein oivaltaa!
Nyt seuraavaksi kysyt, että miksi näillä palstoilla vierailen? Vastaan, että pelkästä uteliaisuudesta sillä lähipiirissäni on ollut useampi avioero, sieltä omista vanhemmista lähtien. Jotain näkemystä asiaan siis kyllä löytyy!
Nuoret eivät usko ennenkuin itse kokevat ja näkevät!Patenttivastauksia ei ole.
Itse rakastuin aikoinaan asumuserossa (so. harkintavaiheessa) olevaan mieheen, jonka vaimo oli jättänyt toisen miehen takia. Takana heillä oli 20-vuotinen liitto ja alle kouluikäiset lapset.
Mies sanoi olevansa erosta helpottunut ja kaikesta muustakin tajusin että hänen tunteensa ja ns. erokriisinsä oli jo varsin pitkällä. Vaikka hän oli ns. jätetty, hän puhui usein mm. siitä, missä oli itse liitossaan toiminut väärin. Exäänsä hän ei koskaan syytellyt, vaikka minusta aihetta ehkä olisi ollutkin.
Itse olin taas ollut yksin jo vuosia oman eroni jälkeen, sen verran että tajusin että myös minulla olevan vikoja ja täysi valta oman parisuhteen onnistumiselle.
Ajoituksemme toimi täydellisesti. Meille alkoi sopuisa yhteiselo, joka jatkuu onnellisena vuosien jälkeen edelleen. Hartain toiveemme on saada vanheta yhdessä.
Näiden vuosien aikana miehen ex-vaimo on ainakin kahdesti parkunut miestäni takaisin. Ensimmäisen kerran, kun lopullinen avioero oli astumassa umpeen ja toisen kerran, kun hänellä oli ongelmia uuden vihityn miehensä kanssa.
Minun olemassaolostani ko. nainen ei ole piitannut, vaan on ilmeisesti ajatellut mieheni olevan yhteisten lasten takia loputtomiin hänen omaisuuttaan ja minun vain se hetkellinen laastari.
Hän ei ole siis vielä vuosia kestäneen "erikriisinsä" aikana oppinut sitä, että liittoon tarvitaan kaksi, kaksi tasavertaista antajaa ja kaksi ottajaa. Ei voi olla niin, että vain toinen ottaa, - eikä toista voi omistaa.
Molemmilla kerroilla mies on torjunut ex-vaimonsa pyynnöt, eikä minulla ole hetkenkään epäilystä, että hän koskaan enää haluaisi palata ex-vaimonsa luokse. Ei edes silloin jos meidän suhteemme vaikka päättyisi.
Ainoat isommat riitamme uusperheessämme ovat johtuneet mieheni ex-vaimon häilyvyydestä ja siitä turhaumasta, miten hän voi loputtomiin vaikuttaa elämäämme ja tahtoessaan hankaloittaa mm. mieheni suhdetta omiin lapsiinsa. Onneksi pääosin kaikki on mennyt hyvin.
Pointtini on, että jotkut oikeasti tekevät sitä erotyötä, toisille taas ei riitä vuosienkaan käsittely, että he pääsisivät tasapainoon oman päänsä kanssa. He vatvovat loputtomiin mikä olisi hyvä ja mikä huono ja useimmin se huono on juuri se käsillä oleva tilanne ja käsillä oleva kumppani. - ronja.
Liisamaiju kirjoitti:
liisi nauraa vaan jos se helpottaa...
Omasta puolestani voin kertoa, että olen ollut 35v tasapainoisessa ja tyydyttävässä avioliitossa. Elämä on onnellista, kun sen oikein oivaltaa!
Nyt seuraavaksi kysyt, että miksi näillä palstoilla vierailen? Vastaan, että pelkästä uteliaisuudesta sillä lähipiirissäni on ollut useampi avioero, sieltä omista vanhemmista lähtien. Jotain näkemystä asiaan siis kyllä löytyy!
Nuoret eivät usko ennenkuin itse kokevat ja näkevät!Ai nuoret ei usko ennen kuin kokevat ja näkevät? Nojaa. Mielestäni nuoret uskovat herkemmin ja näkevät helpommin asiat toisesta näkökulmasta kuin vanhemmat.
- ronja.
Tuo tilanteesi. Riippuu täysin miten sen ottaa, ongelmana vai mahdollisuutena. Jos tai kun mies vaikuttaa mukavalta ja sopivalta sinulle, ei ole järkeä kieltäytyä suhteesta. Ei sopivia kumppaniehdokkaita tule päivittäin vastaan.
- 1920
Niin jos tärkeintä elämässä on saada mies! Kaikilla ei ole enää pitkän avioliiton jälkeen!
- .,..,.,.,
1920 kirjoitti:
Niin jos tärkeintä elämässä on saada mies! Kaikilla ei ole enää pitkän avioliiton jälkeen!
Ap:lle kaiketi sopiva mies on tärkeä (vaikka ei ehkä tärkein?). Ei varmaan muuten miettisi suhdetta juuri eronneeseen mieheen, ellei yhtään kiinnostaisi.
- heikkopeikko2015
Minä olen juuri eromassa ja ihastuin erääseen mieheen työreissulla heti prosessin alussa. Tunteet ovat vahvoja, mutta myös tunne siitä, että tämä on meille molemmille ns. laastarisuhde vaikeana aikana. En koe olevani valmis mihinkään sitovaan parisuhteeseen ennen kuin olen löytänyt kadonneen minäni ja itsenäisyyteni. Tämä laastarisuhde tuo iloa ja valoa elämäämme enkä koe sitä vääräksi. Aika näyttäköön miten meidän käy sitten, kun molempien elämät ovat tasapainossa... Sydän voi jommalla kummalla tai molemmilla särkyä, mutta sen olemme tienneet alusta asti. Näillä mennään...
- nähtyjakoettu
Eiköhän jokainen tapaus ole erilainen...kuka voi oikeastaan antaa edes neuvoja tuollaisessa tapauksessa??
Itselläni pitkä avioliitto mutta kaikenlaista haastetta vuosien varrella (en tässä niistä sen kummemmin mutta vaihtoehtoina oli se että olisin seonnut tai eronnut) ja lopulta hain eroa...miehen vastusteluista huolimatta. Asumuseroaika on ollut todella raskas...mies halusi minut takaisin ...lupasi kuun taivaalta ja puoli valtakuntaa, ikuisen rakkauden ja hyvin koulutetun aviomiehen, uhkaili, kiristi, ahdisteli, syytti...yhtä helvettiä reilu vuosi, mitä asian ratkaiseminen kaikkineen kesti...
Jossain vaiheessa sitten ystäväni, jolle asiasta purkauduin kertoi nähneensä treffipalstalla miehen ilmoituksen. Piti tietty käydä katsomassa ja niin hyvin oli kirjoitettu ettei epäilystäkään kenestä oli kyse...nimi, ikä ja paikkakunta täsmäsivät.
Asia ei minua vaivannut muuten mutta hirvittää ajatella että joku lähtee tutustumaan ihanaan, hyväkäytöksiseen herrasmieheen, jonka julma vaimo on pettänyt ja jättänyt syyttä suotta...
tietysti toivon että exäni löytää uuden ihmisen rinnalleen, kenenkään ei ole hyvä olla yksin...
en vaan usko että ex-mieheni on eroa käsitellyt mitenkään...tai edes hyväksynyt "tekoani"...
Itse olen se "paha jättäjä" ja tavallaan luopunut miehestä jo kauan ennen lopullista eropäätöstä...mutta silti en pystyisi kuvittelmaan itseäni seurustelemaan kenbenkään kanssa...niin rikkinäinen ja epävarma olo on edelleen.
Ap.n kannattaa kyllä ainakin olla varovainen omien tunteiden kanssa...eikä varsinkaan ryhtyä "hoivaajaksi" miehelle...ehdottomasti joku ammatti-ihminen miehelle keskustelukaveriksi ja teillä vaan seurustelusuhde...sinun ei kannata ryhtyä psykiatriksi!!- kaikkierilaist
Tämäkin on aina niin ihmisistä kiinni. Jotkuthan eivät osaa/halua/kehtaa tms. hakea ammattiapua ongelmiinsa. Edes ystäviä ei mielestäni saa kuormittaa eroasioilla liikaa. Ammattiauttajan apu on erotilanteessa aina suotavaa. Mitä tulee uuteen suhteeseen, niin sen alkamisajankohtaa ei aina voi päättää. Kun se rakkaus kolahtaa niin kyllä sille voi vastat kyllä, mutta varovasti kannattaa edetä, ehdottomasti rehellisesti puhua asioista ja hakea sitä ammattiapuakin, jotta voi todellakin varmistaa että edellisen suhteen tomut on pyyhitty pois. Eli edelisen kirjoittajan tekstissäkin oli hyviä pointteja.
- virkkuliina
Täysin samaa mieltä. Tapauskohtaista. Itse en lähtisi luokittelemaan jättäjää sen kummemmin kuin jätettyäkään "pahaksi" tai "hyväksi". Ihmisillä on huonot ja hyvät puolensa, ihan jokaisella.
Monesta "lennosta" aloitetusta suhteesta kehittyy hyvä ja tyydyttävä loppuiän suhde. Ei sitä kuitenkaan etukäteen voi tietää. Ei mistään suhteesta.
- sirrrrkkkka
Minua mietityttää lähinnä tuo, että ap kertoo miehen olevan hyvinkin halukas uuteen liittoon, sinä olet se jota arveluttaa? Minä kyllä tuossa tilanteessa ottaisin onan epäröintini vakavasti. Jokin siinä nyt kiikastaa? Kannattaako kuunnella sisintään ja jos edetään niin hitaasti ja harkiten!
Mitä tuohon liiton kestävyyteen tulee, ei sitä koskaan voi taata.Parit eroaa on lähtökohdat olleet sitten mitkä tahansa.
Hitaastï hyvä tulee, ainakin todennäköisemmin kuin hosuen.- mieseiosaaollayksin
Mulle tulee mieleen mies, joka ei uskalla eikä osaa olla hetkeäkään yksin. Siksi varmistelee, että uusi suhde on pedattu ennenkuin avioero astuu virallisesti voimaan. En alkaisi itse ainakaan terapeutiksi miehelle. Joku ulkopuolinen olisi parempi häntä tukemaan. Odottaisin ihan rauhassa, että mies saa eronsa hoidetuksi loppuun. Kyllä se sieltä ap:n luo tulee jos oikeasti haluaa ja on valmis hyppäämään suhteesta toiseen.
- ihmejuttujateillä
Jos ap ei halua tuota miestä niin minkä logiikan mukaan sen miehen pitäisi tulla uudestaan ap:n luokse? Vaikka sitä miestä kiinnostaisikin niin ei kait sen nyt sentään ap:ta pitäisi ruveta anelemaan. Eiköhän se silloin ole ap:n tehtävä, jos mielensä muuttaa. Olipa tyhmä tuo kommentti mieseiosaaollayksin. Lisäksi tuli mieleen, että eihän sitä nyt heti yhteen tarvitse muuttaa, aloittaa silleen varovasti vaan.
- kunpa_tietäisi_mitätehdä
Tapasin miehen jonka avioero päättynyt viime vuoden marraskuussa. Lyhyt avioliitto, ei lapsia, ehkä voisi kuvailla nuoruuden huuma liitoksi, useaan kertaan olivat tehneet pesäeroa, kunnes viimein saivat lopullisen pisteen liitolle.
Painin samojen asioiden kanssa kuin aloittaja. Mietin olenko laastari. Mies on kerran lyhyesti puhunut liitostaan, mikä siinä mätti. Jotenkin tuntuu että haluan "varmuuden vuoksi" suojella itseäni ja olisi varmasti järkevää päättää tämä orastava suhde, nyt kun vielä ei ole suuria tunteita mukana. Mutta olen todella kiinnostunut miehestä ja ei sitä joka päivä tapaa kivoja miehiä. Olen ihan umpikujassa, tulta päin, vai varmuudella pelaamista. Sen huomaan että mies varmasti pelkää luottaa kenenkään, omia mahdollisia tunteitaan, vaimo oli pettänyt (mies ei tätä minulle ole kertonut, mutta suht pienissä piireissä pyöritään niin kuulin ystävältäni). On tehnyt muutamia mokia tämän meidän tapailumme aikana, en tiedä olivatko tietoisia testejä minulle, miten suhtaudun jne. vai silkkoja vahinkoja.
Todennäköisesti mies on aikamoisen ristiriitaisissa tunteissa. Kuten minäkin. - Repost
Itse omakohtaisesti kokeneena sekä nyt erovaiheen että aiemmin ollut se ns.uusi nainen, niin jotain haluaisin kommentoida.
Huomaat kyllä miehen käytöksestä mitä sinun itsesi on viisainta tehdä.
Keskeneräinen erotilanne tuottaa tuskaa ehkä miehellekin vaikka hän muuta väittäisi. Jos joudut kovin usein kuulemaan/kuuntelemaan vierestä eroprosessiin liittyviä asioita, tekeekö se sinut onnelliseksi vaikka tuntisitkin että haluat auttaa miestä.
Oman panoksesi antaminen auttamisen suhteen voi tuntua hyvältä idealta, mutta onko se sitä enää sitten sinusta, jos huomaatkin että suhteenne ei lähdekään haluamaasi suuntaan. Mieti, mikä on sinua kohtaan oikein. Haluatko käyttää aikasi ja voimavarasi toisen ongelmien ratkomiseen ja eron tuomaan tuskaan.
Ainakin minusta itselläsi tulisi olla hyvin tarkalleen selvillä mikä on liikaa sinulle ja mikä loukkaisi lopulta sinua vaikka nyt haluaisitkin olla tukena.
Itselläni erossa, vaikka molemmat sitä halusimmekin, tuli yllätyksenä miehen nopea uusi suhde, jonka hän lopetti aika lyhyeen. Nyt hänellä jo seuraava suhde meneillään ja tämä nyt kuulemma vakavampi.
Itse en haikaile miestä takaisin, mutta olen miettinyt että eromme johtui siitä, että meillä oli molemmilla henkilökohtaisia ongelmia, joissa emme toisiamme osanneet auttaa. Ehkä tämä uusi suhde on erilainen, mutta jos ihmisen sisimmässä on jo lapsuudesta asti tiettyjä ongelmia niin tiedän että niiden käsittelemiseen tarvitaan aikaa. Aikaa olla yksin ja miettiä asioita.
Tiedän että kun aloimme olla yhdessä miehelläni oli edellisestä erosta vähän aikaa ja vaikka hän oli tavallaan sinut itse eron kanssa niin siihen johtaneista asioista hänen kohdallaan on minusta edelleenkin jäljellä asioita jotka käsittelemättöminä tuottavat jatkossa ongelmia. Niitä voi yrittää unohtaa ja ehkä hetken elääkin ilman niitä, mutta sisällä ne ovat.
Ehkä lopulta ei ole eronneita, joille ei jotain jäisi edellisestä liitosta tai suhteesta, mutta mielestäni aikaa pitäisi eronneen antaa itselleenkin miettiä onko valmis tuottamaan todella tuskaa jollekin uudelle ellei ole varma tunteistaan. Tuntuu että nykyään se on liian helppoa vaihtaa uusi tilalle. Ehkä uudessa on niitä asioita joita edellisestä puuttui, mutta itsensä kanssa ihmisen on tehtävä suurin työ ja pystyttävä olemaan onnellinen ensin yksin.- kirjoituksistannenousi
Itse suosittelen pariterapiaa kaikille eroaville ja eroa edes harkitseville. Itselläni on ainakin sekavine ajatuksine ollut todella tärkeää nähdä ja miettiä millainen suhteemme oli, mikä siinä oli viallista ja mikä aiheutti toimimattomuutta. Lisäksi siinä pystyy käsittelemään myös mahdollisia aiempia suhteitaan, elämää lapsuudessa ja sieltä tulevia malleja ym. Ja tuosta terapiasta todellakin on hyötyä myös pareille, joiden suhde päättyy eroon. Itse asiassa se voi vahvistaa tuntemuksen, että ero on nyt hyvä ratkaisu ja että kaikki kortit on käytetty. Siitä on saanut hyvät työkalut ymmärtää itseänsä parisuhteessa ja miten toimia suhteessa. Silloin ei myöskään tarvitse kipata kaikkea roskaa uuden kumppanin niskaan. Vaikka ystävät ja heille puhuminen voi helpottaa niin he eivät kuitenkaan korvaa ammattiapua, ja ystävienkin kestävyys voi olla tällöin koetuksella. Toisaalta ammattiapu ei korvaa myöskään täysin ystävien apua. Uudessa suhteessa olisi kuitenkin hyvä, tietysti omatahtisesti hieman kertoa aiemmasta suhteesta ja sen kipupisteistä, jotta toinen pysyisi hieman kartalla toisen historiasta.
- nopeatsyöhitaat
Täällä palstalla roikkuu paljon n- vuotta sitten eronneita. Heille kaikille voisi sanoa, että parhaat menevät yleensä nopeasti, joten jos et tartu tilaisuuteen, joku toinen tarttuu.
- nopeajatyhmä
Johan oli neuvo. Parhaista ei todellakaan ole kyse, jotka menevät nopeasti. Kyse on ihmisistä jotka ovat jättäneet eron käsittelemättä: joko ihastustaan tai sitten laastariksi kuten minä itse. Nyt sitten maksan laskua. Haluaisin olla vapaa ja miettiä ihan yksin mitä haluan elämältä jaystävien kanssa haluaisin viettää aikaa.
- onsiinäperääkin
Kyllä parhaat, jotka kumppania etsivät menevät nopeasti esimerkiksi nettideittipalveluista. Näin neuvotaan, jopa sivustolla. Erityisen varovainen tulee olla niiden kanssa, jotka sivustolla ovat roikkuneet pitkään. Etsivät todennäköisesti vain väliaikaisseuraa. Tietty se milloin tuonne deittimaailmaan lähtee riippuu ihmisestä ja kokemastaan erosta.
- kirvesmiehenmuija
Valitettavan usein nuo suhteet on sellaisia paranna minun pahaolo suhteita. Eli ei elinkelpoisia. Jos olisit sinä niin en muuttaisi yhteen enkä alkaisi vakavampaa suhdetta ennen kuin ero on selvä. Ja varma tieto, miksi he eroavat. Mies ei välttämättä kerro totuutta. Yritä saada tieto jostakin muuta kautta (luotettava tieto)
Älä anna itsesi ihastua häneen ennen kuin olet varma että kaikki on kunnossa. Ja tiedät miten ero onnistui. Kuinka hänen puoliso suhtautui eroon. Tuskin haluaisit omaan suhdettasi sähläämään entistä puolisoa.
Sellainenkin riski on olemassa. Mutta näin ei hän ainakaa sinua voi syyttää erosta. - Punaisethiuxet
Minun exä oli netistä itselleen mielitetyn kaivanut ennen kuin uskalsi sanoa että haluaa eron - ovat vieläkin sen uuden kanssa naimisissa ja onnellisia. Kaikki on yksilöitä- toiset murehtii ja toiset porskuttaa
- setoinennn
Moi!
mites menee?
onko uusia tuulia suhteessanne? - Anonyymi
Miten se mies tai teidän suhde muuttuisi kun ero on valmis? Paremmaksi? Aika heppoisilla perusteilla olisi eroamassa jos takaisin olisi menossa. Ja jokainen itseään ja toista kunnioittava mies pitäisi uuden ihmisen ajan tasalla asioista.
Itse ainakin ajattelen, että muutuin paremmaksi, kun oli vähän aikaa erosta kulunut ja olin saanut etäisyyttä siihen.
Lisäksi moni, joka kertoo olevansa eroamassa ei olekaan eroamassa tai ainakaan puoliso ei tiedä siitä mitään. Aika harva kuitenkaan haluaa olla avioliiton rikkoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12671Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1511248Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491135- 1271008
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?206949Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä14892- 72855
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk297855- 39832