Marraskuussa äitini sairastui keuhkokuumeeseen ja sai myös laajan sydän infarktin ja näin alkoi hänen viimeinen matkansa tässä maallisessa vaelluksessa, sairaalan kautta. Kävimme katsomassa kaikki kolme jäljellä olevaa lasta, näin jättäen viimeiset jäähyväiset äidille. Äiti makasi vuoteella silmät kiinni tiukasti ja näki kuinka kipuja tuli aaltomaisesti, tuntui turhauttavalta kun emme voineet kuin hiljaa hyväillä ja rukoilla äitimme puolesta. Olimme juuri lähdössä, kun äiti aivan yllättäin avasi silmänsä suureksi ja hänen kasvoilleen levisi lempeä hymy. Hän etsi katsellaan meidät, lapsensa ja antoi meille jokaiselle henkilökohtaisesti hymynsä. Koin että tuolta ylhäältä annettiin meille vielä tämä viimeinen hetki jäähyväisiin ja siitä ja kaunis ja lämmin muisto. Tämän jälkeen äiti oli kaksi viimeistä viikkoa tajuttomana. Rukoilin Jeesuksen puoleen että Hän ottaisi äidin pian pois, taivaan kotiin ja että kivut olisi pois ja pyysin että Hän antaisi minulle näyn, tai jotain, ennen sitä viimeistä puhelin soittoa, ilmoitusta, äitini poistumisesta tästä maailmasta. Herra oli ollut hyvin hiljaa näkyjen suhteen ja niin oli silloinkin kun isä kuoli, ja siksi koen että Herra soi minun olevan tällaisina hetkinä levossa. Samaisena aamuna kun äiti vaipui tajuttomuuteen, sain kaksi näkyä jotka kertoivat minulle paljon. Ensin näin vuolaan virran, kuin elämän virran, joka meitä kuljettaa ja näin kolme tummanpunaista ruusua läpinäkyvässä sellofaani paketissa. Tuo paketti kulki virran mukana, jossa oli aika isojakin pyörteitä välillä, mutta paketti pysyi kasassa ja ihmeellisintä että se kulki eteenpäin myös pystyssä. Näky oli lohdutukseksi meille annettu ja koin meidän kolmen jäljelle jääneen olevan nuo ruusut elämänvirrassa, pysyen pystyssä ja koossa yhtenä pakettina. Olin nousemassa kun huomasin että vielä tuli näkyä ja se oli tumman puhuva kuva joka oli kuin jossain rannassa ja siellä oli kaatunut vanha lehdetön puu, latvus veteenpäin ja multainen juurakko minuun päin ja samalla ymmärsin että viimeinen napanuora oli katkennut. 30.11. ensimmäisenä adventti aamuna tuli sitten se ilmoitus, että äiti oli rauhaisasti pois nukkunut, klo. n. 8.30, aamu oli siis vielä siihen aikaan tumman puhuvaa kuin näkyni kuva. Isäni aikoinaan näki unia puista jotka kaatuivat ja se tarkoitti aina läheisen kuolemaa ja nyt olen saanut myös minä tämän lahjan. Sytytin kynttilän adventtille ja äidin muistolle. Herra piti kuitenkin huolen jaksamisestani, olinhan tänä syksynä ollut jostain syystä ertyisen väsynyt ja Herra kyllä tämän tiesi, sillä mieheni joutui pitämään pois lomiaan tammikuulle ja näin hän tarjoutui auttamaan hautajais järjestelyissä kun itselläni oli vielä töitä 10.12. asti. Hautaus päivä osui 13.12. ja huomasin siinäkin Herran johdatuksen, kun työni loppui muutama päivä ennen hautausta. Hän todella haluaa minun levätä ja pitää minusta huolen ja siitä häntä rakkaudella kiitänkin. Ennen äidin sairastumista näin unen jossa olin kotikirkossani, jossa äitikin siunattiin. Olin unessa tehnyt äidille urkuparvelle vuoteen ja tuolla parvella äitini oikeastikkin usein lauleli kanttorin tueksi ja myös kuoron kanssa. Nyt tuossa unessa tuli jo eläkkeelle jäänyt kaupungin isännöitsijä ja käski poistaa tuon vuoteen ja niin tapahtui (koin tämän tarkoittavan maallisen asumisen loppumista). Näin edesmenneen veljeni tulevan kirkkoon kysellen:
- ” Mitä täällä tapahtuu?” Äiti seisoi takanani kuin turvassa, olinhan aina näinä viimeisinä vuosina hoitanut äitin kuin myös isäni maalliset asiat. Kerroin veljelleni mitä oli tapahtunut ja hymyilin tyytyväisenä vielä sanoen:
- ” Ei se mitään, me emme tehneet mitään väärää, sillä meillä oli sille vuoteelle lupa ...” Näin Herra kertoi jo aiemmin mitä oli tapahtumassa ja kun näyt hiljeni, tiesin jo, mistä ole kyse.
- ” Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle, iankaikkisesti!
- ” Mitä täällä tapahtuu?” Äiti seisoi takanani kuin turvassa, olinhan aina näinä viimeisinä vuosina hoitanut äitin kuin myös isäni maalliset asiat. Kerroin veljelleni mitä oli tapahtunut ja hymyilin tyytyväisenä vielä sanoen:
- ” Ei se mitään, me emme tehneet mitään väärää, sillä meillä oli sille vuoteelle lupa ...” Näin Herra kertoi jo aiemmin mitä oli tapahtumassa ja kun näyt hiljeni, tiesin jo, mistä ole kyse.
- ” Kiitos ja Kunnia Jeesukselle Kristukselle, iankaikkisesti!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskovat palstalla ottavat osaa suruusi.
Kanssasi surussa myös nim. Jeesus yksin
Kiitos sinettisormus kun kerroit meille surustasi.
Olemme pahoillamme.
Nuorin veljeni näki myös näyn äidistä, ensin vanhana ja sairaana vuoteellaan ja sitten näky muuttui valokuvaksi, joka on pöydälläni ja äiti on tuossa kuvassa kaunis parikymppinen nainen. Kun uskova kuolee jää sairaus ja kipu tänne maan päälle ja taivaassa olemme kuin tuo parikymppinen ihminen parhaimillaan.
Siunausta sinulle ja teille kaikille omaisille.
Valtavan lohduttava on kirjoituksesi sinetti. Miten lempeästi Herra meitä ohjaa ja lohduttaa. Surussakin Hän meitä kantaa rakastavilla käsivarsillaan. Jäljestäpäin voi vain ihmetellä kiitollisena miten Hän järjestää kaikki asiamme lopulta parhain päin.
Levätköön rauhassa elämän virran rannalla
Totisesti hän pitää meistä huolta surunkin keskellä ja myös johdattaa ja sen huomaa jos osaa lukea Hänen puhettaan, täytyy olla tähän avoin. Serkkuni kyseli leikkisästi minulta hautausta edeltävänä päivänä:
- " Oletko rukoillut että ilma olisi hyvä kun on myrskyä luvannut?"
Hymyillen kerroin että kyllä olin, olin keskustellut tästäkin puolesta ja serkku nauroi että uskotko rukouksesi toteutuvan. Vastasin, että Herra on johdattanut tähänkin asti, niin johdattaa varmasti loppuun asti, siihen luotan. Niin kävi, ettei sää haitannut ja kaikki meni hyvin ja kauniisti. Illalla vielä muistotilaisuuden jälkeen veimme kynttilät haudalle ja siellä oli niin kaunista ja rauhaisaa, puiden oksilla kauniisti lunta, iltavalaistuksessa.
... olin aamulla rukoillut, ennen hautausta että Herra antaa sananpaikan siihen hetkeen ja se avautui Psalmi 19. Herra ilmoittaa itsensä luonnossa.
PSALMIT 19
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
3. Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
4. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.
5. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan.
6. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan, se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan.
7. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä.
8. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan.
9. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.
10. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat.
11. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä.
12. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka.
13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini.
14. Myös varjele palvelijasi julkeilta, älä anna heidän minua hallita. Niin minä pysyn nuhteetonna ja olen paljosta synnistä puhdas.
15. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.
Jalanjäljet
Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina,
jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi
siitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina
aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi: "Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua."
(M.R. Powers)
Herra on hyvä ! Ei Hän milloinkaan jätä eikä hylkää meitä.
Tuota noin... Niin kauniita kuin muistot ja runot ym. ovatkin, en ymmärrä mitä ne tekevät profetia-aiheisessa keskustelussa.
Täällä saa ajoittain hyvinkin ilkeätä palautetta siitä, mistä saa keskustella ja missä sävyssä. Tämä ketju on onnekseen saanut olla rauhassa.
Et tainut sisäistää lukemastasi noita näkyjä joista myös kerroin ja Jumalan johdatuksesta ihmisen elämässä ....?
... Jumala johdattaa meitä myös näkyjen kautta, jotka ovat profetaalisia .....
...profetaaliset unet ja näyt voivat olla yhdelle tai usealle ihmiselle ...