Kommentit (110)
Jaa
Afrikassa opin, miten ruma ja huono olen
Elämä 3.12.2014 7:59
Kolumni
Roosa Murto
Kirjoittaja on toimittaja.
16086
110
Mitä ajattelet Afrikasta?
Kenties niin, että siellä kuollaan nälkään lantamajassa, kun ensin on käyty räjäyttämässä kauppakeskus, ryöstetty vastaantulija veitsellä ja tanssittu iltanuotiolla tissit paljaana.
Ja jos et, taidat ajatella, että haloo, olipa ikävä yleistys, ei Afrikka ole maa, vaan maailman toiseksi suurin ja väkirikkain maanosa, jossa on yli 50 maata ja yli miljardi ihmistä. Mutta oletko ikinä ajatellut, mitä afrikkalaiset ajattelevat sinusta?
Jos olet kaltaiseni, tyypillinen länsimaalainen, todennäköisesti et ole, vaan olet keskittynyt vellomaan omissa ennakkoluuloissasi ja syyllisyydessäsi tähän tyyliin:
Lapsena: koska en syö lihapulliani, lapset riutuvat nälkään.
Nuorena: koska en lähde vapaaehtoiseksi orpokotiin, olen itsekäs sika.
Aikuisena: koska valitan hajonneesta älypuhelimestani, vaikka monella ei ole edes sormia, kyseessä on typerä ensimmäisen maailman ongelma.
Niin ainakin minä ajattelin, kunnes päivälleen kaksi vuotta sitten lähdin Itä-Afrikkaan. Olin varautunut kuukauden matkaan opettelemalla, mikä kaikki perillä on huonosti: Uganda on köyhä ja velkaantunut maa, jossa yli kaksi miljoonaa orpoa, Kenia taas kärsii vesipulasta ja ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta. Varallisuuserot ovat suuria ja korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset yleisiä.
Tiesin sen ja paljon muuta, mutta vasta perillä tajusin, miten typerä asenteeni oli ollut.
Nopeasti huomasin, etteivät ihmiset ole kärsimyksen jalostamia pylväspyhimyksiä, vaan aivan arkisia tyyppejä murheineen. Myös siellä on ihmisiä, jotka vaihtavat kanavaa huonojen uutisten alkaessa ja lähtevät viikonlopuksi saaristoon kittaamaan punaviiniä. Hekin valittavat pienestä ja potevat sydänsuruja, uskonkriisejä ja maailmantuskia. Ja myös siellä on ihmisiä, joilla piisaa ennakkoluuloja, kuten:
Kaikki valkoiset ovat rikkaita. Länsimaalaiset huolehtivat hygieniastaan huonommin kuin afrikkalaiset. Eurooppalaiset ovat kuvottavia, kun antavat kahden lapsen harrastaa keskenään seksiä.
Yllätyin, miten paljon näkemyksiään ihmiset kertoivat päin naamaa.
Sain kuulla, että pisamani ovat ruma ihosairaus ja että vain musta nainen saa olla kurvikas. Minulta kysyttiin, näyttävätkö afrikkalaiset mielestäni apinoilta ja miksi isä ei estä tytärtään matkustamasta. Maaseudulla ihmiset kysyivät, olenko kiinalainen.
Pääkaupungin bussiasemalla päihtynyt mies tuli tönimään ja käski minun painua takaisin sinne, mistä olen tullut. Se oli outoa ja silmiä avaavaa.
Valkoihoisena joutuu hyvin harvoin kokemaan, miltä tuntuu tulla nähdyksi pelkkänä kansallisuutensa tai ihonvärinsä edustajana. Tai millaista on, kun oma persoona on täysin yhdentekevä, ja pelkkä pinta ratkaisee muiden suhtautumistavan. Siitä tulee paljas ja pettynyt olo.
Ihonväriin kohdistuva vihamielisyys uppoaa paljon syvemmälle kuin moni muu syrjintä, koska se kytkeytyy niin vahvasti omaan historiaan. Se ei ole vain loukkaus itseä, vaan koko taustaa kohtaan, ja juuri se tekee siitä niin kipeää. On hyvin väsyttävää joutua kerta toisensa jälkeen puolustelemaan jotakin, mitä ei voi muuttaa. Ja mikä pahinta, monille se on arkipäivää ja paljon raaemmalla tavalla. Se, mikä on minulle ja muille reissaajille vain pieni, ohimenevä kokemus, on monelle koko elämän jatkuva taistelu. Suomessakin.
Ja siitä ei tule syyllinen, vaan pohjamutia myöten vihainen olo.
Kirjoittaja on toimittaja.
http://www.hs.fi/elama/a1305903423871
Jaa
Afrikassa opin, miten ruma ja huono olen
Elämä 3.12.2014 7:59
Kolumni
Roosa Murto
Kirjoittaja on toimittaja.
16086
110
Mitä ajattelet Afrikasta?
Kenties niin, että siellä kuollaan nälkään lantamajassa, kun ensin on käyty räjäyttämässä kauppakeskus, ryöstetty vastaantulija veitsellä ja tanssittu iltanuotiolla tissit paljaana.
Ja jos et, taidat ajatella, että haloo, olipa ikävä yleistys, ei Afrikka ole maa, vaan maailman toiseksi suurin ja väkirikkain maanosa, jossa on yli 50 maata ja yli miljardi ihmistä. Mutta oletko ikinä ajatellut, mitä afrikkalaiset ajattelevat sinusta?
Jos olet kaltaiseni, tyypillinen länsimaalainen, todennäköisesti et ole, vaan olet keskittynyt vellomaan omissa ennakkoluuloissasi ja syyllisyydessäsi tähän tyyliin:
Lapsena: koska en syö lihapulliani, lapset riutuvat nälkään.
Nuorena: koska en lähde vapaaehtoiseksi orpokotiin, olen itsekäs sika.
Aikuisena: koska valitan hajonneesta älypuhelimestani, vaikka monella ei ole edes sormia, kyseessä on typerä ensimmäisen maailman ongelma.
Niin ainakin minä ajattelin, kunnes päivälleen kaksi vuotta sitten lähdin Itä-Afrikkaan. Olin varautunut kuukauden matkaan opettelemalla, mikä kaikki perillä on huonosti: Uganda on köyhä ja velkaantunut maa, jossa yli kaksi miljoonaa orpoa, Kenia taas kärsii vesipulasta ja ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta. Varallisuuserot ovat suuria ja korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset yleisiä.
Tiesin sen ja paljon muuta, mutta vasta perillä tajusin, miten typerä asenteeni oli ollut.
Nopeasti huomasin, etteivät ihmiset ole kärsimyksen jalostamia pylväspyhimyksiä, vaan aivan arkisia tyyppejä murheineen. Myös siellä on ihmisiä, jotka vaihtavat kanavaa huonojen uutisten alkaessa ja lähtevät viikonlopuksi saaristoon kittaamaan punaviiniä. Hekin valittavat pienestä ja potevat sydänsuruja, uskonkriisejä ja maailmantuskia. Ja myös siellä on ihmisiä, joilla piisaa ennakkoluuloja, kuten:
Kaikki valkoiset ovat rikkaita. Länsimaalaiset huolehtivat hygieniastaan huonommin kuin afrikkalaiset. Eurooppalaiset ovat kuvottavia, kun antavat kahden lapsen harrastaa keskenään seksiä.
Yllätyin, miten paljon näkemyksiään ihmiset kertoivat päin naamaa.
Sain kuulla, että pisamani ovat ruma ihosairaus ja että vain musta nainen saa olla kurvikas. Minulta kysyttiin, näyttävätkö afrikkalaiset mielestäni apinoilta ja miksi isä ei estä tytärtään matkustamasta. Maaseudulla ihmiset kysyivät, olenko kiinalainen.
Pääkaupungin bussiasemalla päihtynyt mies tuli tönimään ja käski minun painua takaisin sinne, mistä olen tullut. Se oli outoa ja silmiä avaavaa.
Valkoihoisena joutuu hyvin harvoin kokemaan, miltä tuntuu tulla nähdyksi pelkkänä kansallisuutensa tai ihonvärinsä edustajana. Tai millaista on, kun oma persoona on täysin yhdentekevä, ja pelkkä pinta ratkaisee muiden suhtautumistavan. Siitä tulee paljas ja pettynyt olo.
Ihonväriin kohdistuva vihamielisyys uppoaa paljon syvemmälle kuin moni muu syrjintä, koska se kytkeytyy niin vahvasti omaan historiaan. Se ei ole vain loukkaus itseä, vaan koko taustaa kohtaan, ja juuri se tekee siitä niin kipeää. On hyvin väsyttävää joutua kerta toisensa jälkeen puolustelemaan jotakin, mitä ei voi muuttaa. Ja mikä pahinta, monille se on arkipäivää ja paljon raaemmalla tavalla. Se, mikä on minulle ja muille reissaajille vain pieni, ohimenevä kokemus, on monelle koko elämän jatkuva taistelu. Suomessakin.
Ja siitä ei tule syyllinen, vaan pohjamutia myöten vihainen olo.
Kirjoittaja on toimittaja.
http://www.hs.fi/elama/a1305903423871
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Eurooppalaiset ovat kuvottavia, kun antavat kahden lapsen harrastaa keskenään seksiä."
Mitävittua nyt taas? Afrikassa nussitaan kuitenkin lapset puhki viimeistään 9 vuotiaina...
"Pääkaupungin bussiasemalla päihtynyt mies tuli tönimään ja käski minun painua takaisin sinne, mistä olen tullut. Se oli outoa ja silmiä avaavaa."
Eli ei suinkaan minkäänlaista rasismia tapahtunut, se oli vain SILMIÄ AVAAVA KOKEMUS.
Afrikassa raiskataan kilpavauhtia. Jos laitat googleen vaikka "etelä-afrikassa raiskaaminen pönkittää miehisyyttä" tai "Kongossa raiskataan", niin löytyy uutistietoja kyllä.
Lisäksi mustan afrikan alueella on paikkoja jossa raiskataan jopa pieniä lapsia, koska kuvitellaan muka sillä estävän tautien leviämisen. Keksivät ihmeellisiä syitä alkeellisille ja sairaille himoilleen.
Onneksi ei ollut Etelä-Afrikassa. Siellä hyysäri olisi saanut oppia miten tullaan joukkoraiskatuksi ja kidutetuksi hengiltä.
https://www.youtube.com/watch?v=rm_eOFmIhDs
Afrikassa raiskataan myös vauvoja, koska sillä kuvitellaan olevan parantavia vaikutuksia.
http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/africaandindianocean/southafrica/1362134/South-African-men-rape-babies-as-cure-for-Aids.html
Afrikkalainenkin voi olla rasisti ja Afrikassa esiintyy rasismia valkoisia kohtaan. Siitä vain ei Suomessa koskaan puhuta julkisesti. Jossain blogissa asian käytännössä huomannut voi siitä kertoa, mutta ei viralisessa mediassa.
Mainitsihan kukkahattu tuossa jutussaankin, miten joku afrikkalainen oli huutanut että painu takaisin sinne mistä tulitkin. Se ei kuitenkaan ollut kuulemma rasismia, vain ja ainoastaan outoa.