Näin tosi puhuttelevan unen tässä syksyllä. Tuli mieleen, jotta kerron sen, kun itseä se vahvisti.
Unessa olin kuin kivisen rinteen reunalla, ja oli ruohomättäitä kivien välissä. Näkyi lampaita, vuohiakin oli etäämpänä. Paimen liikuskeli, koira oli sillä mukana. Lampaista osa oli mustia, en kotona lapsena sellaisia muista. Sitten koira alkoi murista, ja näkyikin ison kiven takaa suden hahmo. Oli kuin iltahämärä, varjoja kivien kupeissa. Paimen antoi lampaille merkin, ja suuri osa juoksi yhteen kasaan. Muutama jäi kauemmas, ja susi alkoi mennä niitä kohden. Paimen antoi koiralle käskyn. Tilanne näytti melkosen hurjalta, kun se susi oli selvästi koiraa isompi! Mutta lammaskoirat on kait koulutettu niin ettei ne susia pelkää? Niinkuin monet kotikoirat. Susi koetti näyttää hampaita... mutta käsittämättömän äkkiä, kuin salama, koira iskeytyi suden niskan kohdalle. Susi ulvaisi pahalla äänellä, ja kohta veri valui. Sen kaulavaltimo oli poikki, niska tohjona. Sitten susi retkahti kuin jauhosäkki siihen pientareelle. Paimen tuli, koira heilutti häntäänsä. Pari keskenkasvuisen näköistä lammasta määki surkeasti, paimen otti ne olkapäilleen. Niinkuin muistan isän tehnee kun oltiin lapsena retkellä. Kilpailtiin kuka pääsee isän reppuselkään!
Loppu näytti lohdulliselta. Paimen oli ohjastanut laumansa sellaiseen kiviaidalla ympäröityyn poteroon. Se istui kivellä ja soitti huilulla jotakin kaunista. Koira järsi siinä luuta.
Siihen heräsin, ja heti muistui mieleen Daavidin ajat, ja Jeesuksen puheet. Tuli tosi hyvä mieli, kiitollinen. Vahvistus siitä, että meillä on uskollinen paimen! Ehkä Herra tahtoo muistuttaa muitakin kuin minua? Jospa.
Unessa olin kuin kivisen rinteen reunalla, ja oli ruohomättäitä kivien välissä. Näkyi lampaita, vuohiakin oli etäämpänä. Paimen liikuskeli, koira oli sillä mukana. Lampaista osa oli mustia, en kotona lapsena sellaisia muista. Sitten koira alkoi murista, ja näkyikin ison kiven takaa suden hahmo. Oli kuin iltahämärä, varjoja kivien kupeissa. Paimen antoi lampaille merkin, ja suuri osa juoksi yhteen kasaan. Muutama jäi kauemmas, ja susi alkoi mennä niitä kohden. Paimen antoi koiralle käskyn. Tilanne näytti melkosen hurjalta, kun se susi oli selvästi koiraa isompi! Mutta lammaskoirat on kait koulutettu niin ettei ne susia pelkää? Niinkuin monet kotikoirat. Susi koetti näyttää hampaita... mutta käsittämättömän äkkiä, kuin salama, koira iskeytyi suden niskan kohdalle. Susi ulvaisi pahalla äänellä, ja kohta veri valui. Sen kaulavaltimo oli poikki, niska tohjona. Sitten susi retkahti kuin jauhosäkki siihen pientareelle. Paimen tuli, koira heilutti häntäänsä. Pari keskenkasvuisen näköistä lammasta määki surkeasti, paimen otti ne olkapäilleen. Niinkuin muistan isän tehnee kun oltiin lapsena retkellä. Kilpailtiin kuka pääsee isän reppuselkään!
Loppu näytti lohdulliselta. Paimen oli ohjastanut laumansa sellaiseen kiviaidalla ympäröityyn poteroon. Se istui kivellä ja soitti huilulla jotakin kaunista. Koira järsi siinä luuta.
Siihen heräsin, ja heti muistui mieleen Daavidin ajat, ja Jeesuksen puheet. Tuli tosi hyvä mieli, kiitollinen. Vahvistus siitä, että meillä on uskollinen paimen! Ehkä Herra tahtoo muistuttaa muitakin kuin minua? Jospa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On varmaan muillekin. Itsekin näin samantapaista, olisko ollut parisen vuotta sitten.
Näin meistä pidetään lukua.
Ohhoh. Onpas vaihteeksi muutakin unta kuin ryssien hyökkäykset. Niitä jo ihan tarpeeksi, pelkkiä pelkojaan tuovat:..
Kukas niitä unia pystyy kontolloimaan tai sanomaan, millaisen unen tahtoisi nähdä.
No ei toki! Ihminen näkee unia joka yö, mut ei muista. Jotkut erehtyvät luulemaan että jokainen uni on kuin raamatun herran sana! Ja tuputtavat niitä toisille, levitää pelkoa!
Kiitos Herran aloituksesta. Rohkaisi!!!
Asiallinen aloitus.
Kiitos Herralle, että paimentaa omiaan.
Näin Herra valvoo!
” Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: Älä pelkää, vaan puhu äläkä vaikene. Sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun...” Apt 18:9-10
”Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa.” Apt 23:11, Apt 27:23-24
Sinä joka kyselet? Kaikkivaltias Jumala valvoo, ja toteuttaa Sanansa ja suunnitelmansa! Kenenkään estämättä...
Kiitos Herralle, Hän sentään tosiaan seuraa!!!
joo, kokemusta on! Ja siitä syntyy iloa ja uskoa!!
OK!!
---
Pian pääsemme muuttamaan.
Ei oo heleppoo.