Minä olin teini-ikään asti erittäin urheilullinen eli hyvässä kunnossa. Olin aina aktiivinen koulun liikuntatunneilla ja olin lahjakas.
Ammattikoulussa liikunta kuitenkin jäi ja aloin syömään epäterveellisesti. Kuin huomaamatta painoa alkoi kertymään, vaatteet alkoivat kiristämään ja napit lentelivät vaatteista..
Painoa tuli lisää ja lisää ja pian huomasin lihoneeni n. 30 kiloa muutamassa vuodessa. Kilot ovat kertyneet erityisesti vatsanseudulle ja vatsa roikkuu melko muhkeana ja sitä on nykyään vaikea piilottaa.
Olen nyt 24 vuotias, 170 senttinen ja painan 100 kiloa.
Nyt kun on taas joulunaika ja ruokaa ja herkkuja on tarjolla kokoajan, niin puntari heilahtaa varmasti yli sataan kiloon.
Käyn muutaman viikon välein vanhempieni luona kylässä ja saan aina kuulla ylipainostani ja siitä, kuinka minun pitäisi laihduttaa. Äitini vain tuijottaa minua ja haukkuu lihavaksi.
En saa kuulemma näyttäytyä sukulaisilleni sukujuhlissa, mitä nyt pyhien aikana on tulossa. Äitini häpeää minua. Lisäksi eräät sukulaiseni joskus huomauttelevat muuttuneesta olemuksestani ja ihmettelevät, että mitä minulle on tapahtunut. Miten sinä olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon? Etkö sinä enää harrasta liikuntaa? Ruoka on vissiin maistunut.
Meillä on yläasteen luokkakokous tulossa ensi vuonna ja en halua mennä sinne, koska olen niin lihava. Mitä ne sanois mulle? Ihmettelis? Entinen urheilija on nykyään tuon näköinen. Miten joku päästää itsensä tuohon kuntoon jne. En halua kuulla.
Olen katsonut muiden entisten yläasteaikaisten luokkakavereideni kuvia facebookissa ja ne, jotka olivat silloin ylipainoisia, ovat onnistuneet laihduttamaan, mutta minä olen onnistunut lihomaan. Olen ainut lihava siinä joukossa.
Olen yrittänyt laihduttaa, mutta vain epäonnistunut siinä.
Minua ei hyväksytä lihavana. Ihmiset eivät ota minua vakavasti lihavana.
Millaisia kokemuksia teillä muilla? Suhtautuuko ihmiset teihin erilailla lihomisenne myötä?
Mitä mieltä teidän läheiset on lihomisestanne?
8
151
Vastaukset
- hauskajuttu
Just tuossa maanantaina yksi vanhempi nainen luuli, että olen raskaana. Aiemmin pikkutyttö sanoi äidilleen, että onko tuon tätin mahassa vauva ;) hauskaa. Läheiset ei sano mitään, kun ehdin itse jo sanoa, että olen lihonut. Painoin jotain 75 kg ja lihoin neuroleptien ja masiksen aikana 92 kg:n noin puolessa vuodessa. Nyt on paino pudonnu 86 kiloon. Vielä kymmenen pois, niin eiköhän se mahakin vähän pienene. Tarttis siis tehä jotain ratkaisevaa elämänmuutosta.
- hauskajuttu
Aloin sitten laihduttaa. Nyt on paino 84.
- asdfghjklöä
jokohan se nyt olis aika aivan kaikkien, myös teidän lihavien tunnustaa että ylipainosta ei ole muuta kuin haittaa..
- 20+17
Tuota, joo voin kyllä tunnustaa, että lihavuudesta ei ollut muuta kuin haittaa. Mutta entä sitten? Miten tämä tunnustus nyt vaikuttaa yhtään mihinkään?
Ap: Suurimmalle osalle ihmisistä tulee elämässä eteen tilanteita, joissa huomaa menneensä pitkän aikaa väärään suuntaan. Silloin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, 1) joko jatkat samalla tavalla ja olet joko onneton tai hyväksyt elämäsi sellaisenaan tai 2) hyväksyt tilanteen, mietit mitä on tapahtunut ja muutat tilannetta. Painonpudotus itsessään on aika helppoa, kun on ensin tehnyt hyvän pohjatyön, pohtinut sitä, mikä elämäntavoissa lihottaa ja korjaa ne (tai osan niistä, sekin voi riittää) voimien mukaan vaikka yksi kerrallaan.
Se, miten toiset ihmiset suhtautuu, riippuu aivan ihmisestä. Mun kaverit seurasi mun lihomista eikä kukaan sanonut mitään. Se ei ihmisenä mua sen kummemmin muuttanut ja mun on aika vaikea kuvitella, että etteikö ihmiset olisi ottaneet mua vakavasti. Toisaalta mun työssäni ulkomuodolla ei ole väliä, tulokset puhuu puolestaan. Sun äidilläsi tuntuu olevan joku ongelma (kenties itsellään ollut joskus paino-ongelmia), koska hyvät vanhemmat tukee ja kannustaa, eivät hauku. Itsensä häpeämiseen ei kannata tuhlata energiaa, tilanne on mikä on ja sen muuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä. - asdfghjklöä
20+17 kirjoitti:
Tuota, joo voin kyllä tunnustaa, että lihavuudesta ei ollut muuta kuin haittaa. Mutta entä sitten? Miten tämä tunnustus nyt vaikuttaa yhtään mihinkään?
Ap: Suurimmalle osalle ihmisistä tulee elämässä eteen tilanteita, joissa huomaa menneensä pitkän aikaa väärään suuntaan. Silloin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa, 1) joko jatkat samalla tavalla ja olet joko onneton tai hyväksyt elämäsi sellaisenaan tai 2) hyväksyt tilanteen, mietit mitä on tapahtunut ja muutat tilannetta. Painonpudotus itsessään on aika helppoa, kun on ensin tehnyt hyvän pohjatyön, pohtinut sitä, mikä elämäntavoissa lihottaa ja korjaa ne (tai osan niistä, sekin voi riittää) voimien mukaan vaikka yksi kerrallaan.
Se, miten toiset ihmiset suhtautuu, riippuu aivan ihmisestä. Mun kaverit seurasi mun lihomista eikä kukaan sanonut mitään. Se ei ihmisenä mua sen kummemmin muuttanut ja mun on aika vaikea kuvitella, että etteikö ihmiset olisi ottaneet mua vakavasti. Toisaalta mun työssäni ulkomuodolla ei ole väliä, tulokset puhuu puolestaan. Sun äidilläsi tuntuu olevan joku ongelma (kenties itsellään ollut joskus paino-ongelmia), koska hyvät vanhemmat tukee ja kannustaa, eivät hauku. Itsensä häpeämiseen ei kannata tuhlata energiaa, tilanne on mikä on ja sen muuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä.kun kerran suostuu tunnustamaan, että ylipainosta on pelkästään haittaa, niin siitä varmaan pitäis kiireesti pyrkiä eroon, eikä selitellä. Tai noin ainakin järkevä ihminen tekisi.
- Kannustanaloittamaan
Hei!
Jos sukulaiset oikeasti ilkeilevät sinulle, onko pakko mennä heitä tapaamaan? Haluatko itse? Samoin äidillesi voisit sanoa, että tiedät tilanteen, eikä se mollaamalla ainakaan parane.
Jouluksi et oikein voi tehdä mitään, mutta millos luokkakokous on? Jos kesällä, kerkiät hyvin tiputtamaan painoa, kun aloitat NYT. Sitten voit olla että 'Joo, on päässy paino vähän lipsahtaa, mutta eiköhän se tästä taas palaa normaaliin, kun aloitan *joku liikuntamuoto* taas'. Ja sitten tiputat loput ylimääräiset kokouksen jälkeen.
Itselläkin oli painoa kertynyt n. 15 kiloa ylimääräistä, kun vihdoin sain otettua niskasta itseäni ja lopetettua ylimääräisen herkuttelun. Mitkä ovat sinun heikkoutesi? Roskaruoka, herkut, napostelu...? Siihen kun puutut, niin kilot alkavat karista. Joulunakaan et liho, kun jätät konvehdit rasiaan ja käyt vähän kävelyllä. Kinkku, laatikot ja rosolli ovat ihan hyvää ja terveellistä ruokaa. Uskon, että kesäkuussa voit olla 15-20 kiloa kevyempi! Tsemppiä! - valintoja
Sinä et ole muuttanut elämääsi, olet edelleen aikuisena yhteydessä sellaisiin ihmisiin jotka saavat sinut tuntemaan itsesi täysin arvottomaksi ja pelkäät ihmiskontaktia. Kiltti hae psyykkistä apua ja tee sellaisia valintoja ja tekoja joilla näytät itsellesi, että rakastat itseäsi ja et ole arvoton. Niin elämä alkaa näyttämään vähitellen paremmalta ja painokin laskee omaan rauhalliseen tahtiinsa.
- 19+17
Tutut eivät ole suhtautuneet erilailla, kun olen lihonut. Tuntemattomat suhtautuvat yleensä kylmästi ja tuntuu siltä, että pitävät minua jopa jotenkin tyhmänä. Siihen tottui nopeasti ja kiinnitin tähän asiaan huomiota vasta kun laihduin. Eikä tarvinnut laihtua edes paljon! Ihmiset katsovat ystävällisemmin, kohtelevat paremmin ja haluavat viettää kanssani aikaa. Tämä tosin voi johtua siitä, että kun söin epäterveellisetsi, olin myös huonommalla tuulella itse :D
Jotkut tutut ovat katsoneet kyllä laihtumistani pahalla. Ovat jotenkin vihaisia, mikä todennäköisesti johtuu peruskateellisesta luonteesta ja elämänasenteesta. Koska onhan se jotain itseltä pois, jos toisella meneekin paremmin kuin ennen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853889Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483328- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662769Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192154- 322101
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121977- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759