Jokiranta
.Jokin aika sitten eräs ystäväni ihmetteli sitä vaikeuksien ja sairauksien määrää, jota eräs Jumalan valtakunnan työntekijä joutui kohtaamaan omassa ja perheensä elämässä. Meidän on helppo yhtyä hänen ihmettelyynsä. Jossakin takaraivossamme asuu ajatus, että Jumala palkitsee jollakin ihmeellisellä tavalla seuraajansa ja sanansa julistajat. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Se näkyy mm. profeetta Jeremian elämässä. Hän joutui aivan suunnattomiin kärsimyksiin sen sanoman tähden, jota Jumala tahtoi hänen julistavan.
Ensinnäkin Jumalan antama tieto Juudan kansan tulevasta tuomiosta kauhisti häntä. Se koski häneen niin kipeästi, että hän itki. Hän itki niin paljon, että häntä on sanottu itkeväksi profeetaksi. Hän kirjoittaa yhdeksännen luvun alussa: "1. Kunpa minun pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!" Neljännessä luvussa hän voihkii: "19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon." Kolmannessatoista luvussa hän suree: "17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen."
Toiseksi: Jeremia koki suunnatonta yksinäisyyttä sekä ihmisenä että julistajana. Jumala kielsi häntä jopa menemästä naimisiin. Yksi uskollinen ystävä hänellä oli, Baaruk, joka myös kirjoitti muistiin hänen saamansa sanomat.
Kolmanneksi: Jeremia sai osakseen uskomattoman kovaa vastustusta. Jumala sanoi hänelle luvussa 12: "6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti." Jopa hänen oman kylänsä miehet tahtoivat tapaa hänet. Jeremian tuskaa kuvaavat hänen sanansa luvussa 15: "Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua."
Jeremian kohtaama vastustus ei ollut pelkkiä sanoja. Temppelin ylivalvoja Pashur pani hänet temppelin edustalle jalkapuuhun vuorokaudeksi (20). Kuningas Joojakim poltti kirjakäärön, johon Baaruk oli kirjoittanut Jeremian saamat profetiat. Siten hän osoitti halveksuntansa Jeremian sanomalle. (36) Kuningas Sidkian aikaiset "ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan, löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, josta oli tehty vankila. 16. Jeremia joutui vankilan tyhjään vesisäiliöön ja jäi sinne moneksi päiväksi." (37) Kallioon hakatussa vesisäiliössä oli niin kylmää ja kosteaa, että Jeremian terveys alkoi horjua. Kuningas armahti häntä, niin että hän pääsi sieltä pois. Hänen vastustajansa olivat kuitenkin hyvin vaikutusvaltaisia miehiä, eivätkä he sietäneet Jeremian julistusta. Eräässä vaiheessa "he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa. He laskivat Jeremian köysillä alas. Kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi siihen." (38)
On vavahduttavaa ajatella Herran profeettaa vajoamassa haisevaan liejuun hylätyssä, pimeässä kaivossa, johon oli heitetty jätteitä. Ainoa, joka häntä auttoi, oli etiopialainen mies, ei kukaan hänen omasta kansastaan. Vapaaksi hän ei päässyt, mutta hän sai jäädä vankilan pihaan, kunnes kaupunki vallattiin.
Olemme kuulleet ja lukeneet monien kristittyjen ja erityisesti pappien ja heidän perheidensä kärsimyksistä omana aikanamme eri puolilla maailmaa. Meidänkin maassamme kristillinen vakaumus voi sulkea monia ovia ja aiheuttaa yllättäviäkin vaikeuksia. Kutsumuksesta on maksettava hinta, joka joidenkin kohdalla on korkea. Niinpä kysynkin sinulta tänä aamuna: Tahdotko kulkea massan mukana tämän lyhyen elämäsi ajan vai kantaa Kristuksen iestä, joka toisinaan tuntuu kovin raskaalta - ei tosin usein niin raskaalta kuin Jeremialla? Jeesus sanoo: "24. - - Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. 26. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon."
.Jokin aika sitten eräs ystäväni ihmetteli sitä vaikeuksien ja sairauksien määrää, jota eräs Jumalan valtakunnan työntekijä joutui kohtaamaan omassa ja perheensä elämässä. Meidän on helppo yhtyä hänen ihmettelyynsä. Jossakin takaraivossamme asuu ajatus, että Jumala palkitsee jollakin ihmeellisellä tavalla seuraajansa ja sanansa julistajat. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. Se näkyy mm. profeetta Jeremian elämässä. Hän joutui aivan suunnattomiin kärsimyksiin sen sanoman tähden, jota Jumala tahtoi hänen julistavan.
Ensinnäkin Jumalan antama tieto Juudan kansan tulevasta tuomiosta kauhisti häntä. Se koski häneen niin kipeästi, että hän itki. Hän itki niin paljon, että häntä on sanottu itkeväksi profeetaksi. Hän kirjoittaa yhdeksännen luvun alussa: "1. Kunpa minun pääni olisi silkkaa vettä ja silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, kansani, kaatuneita!" Neljännessä luvussa hän voihkii: "19. Voi minun rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni tuskaa! Sydämeni jyskyttää minussa. En voi vaieta, sillä minä kuulen pasuunan äänen, sotahuudon." Kolmannessatoista luvussa hän suree: "17. Jos te ette kuuntele tätä, sieluni itkee salassa sitä ylpeyttä, itkee katkerasti. Silmäni vuotavat kyyneleitä, kun Herran lauma viedään vankeina pakkosiirtolaisuuteen."
Toiseksi: Jeremia koki suunnatonta yksinäisyyttä sekä ihmisenä että julistajana. Jumala kielsi häntä jopa menemästä naimisiin. Yksi uskollinen ystävä hänellä oli, Baaruk, joka myös kirjoitti muistiin hänen saamansa sanomat.
Kolmanneksi: Jeremia sai osakseen uskomattoman kovaa vastustusta. Jumala sanoi hänelle luvussa 12: "6. Omat veljesikin ja isäsi perhe ovat petollisia sinua kohtaan, hekin huutavat täyttä kurkkua selkäsi takana. Älä usko heitä, vaikka he puhuttelevat sinua ystävällisesti." Jopa hänen oman kylänsä miehet tahtoivat tapaa hänet. Jeremian tuskaa kuvaavat hänen sanansa luvussa 15: "Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut. Kuitenkin kaikki kiroavat minua."
Jeremian kohtaama vastustus ei ollut pelkkiä sanoja. Temppelin ylivalvoja Pashur pani hänet temppelin edustalle jalkapuuhun vuorokaudeksi (20). Kuningas Joojakim poltti kirjakäärön, johon Baaruk oli kirjoittanut Jeremian saamat profetiat. Siten hän osoitti halveksuntansa Jeremian sanomalle. (36) Kuningas Sidkian aikaiset "ruhtinaat vihastuivat Jeremiaan, löivät häntä ja panivat hänet vankeuteen kirjuri Joonatanin taloon, josta oli tehty vankila. 16. Jeremia joutui vankilan tyhjään vesisäiliöön ja jäi sinne moneksi päiväksi." (37) Kallioon hakatussa vesisäiliössä oli niin kylmää ja kosteaa, että Jeremian terveys alkoi horjua. Kuningas armahti häntä, niin että hän pääsi sieltä pois. Hänen vastustajansa olivat kuitenkin hyvin vaikutusvaltaisia miehiä, eivätkä he sietäneet Jeremian julistusta. Eräässä vaiheessa "he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa. He laskivat Jeremian köysillä alas. Kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi siihen." (38)
On vavahduttavaa ajatella Herran profeettaa vajoamassa haisevaan liejuun hylätyssä, pimeässä kaivossa, johon oli heitetty jätteitä. Ainoa, joka häntä auttoi, oli etiopialainen mies, ei kukaan hänen omasta kansastaan. Vapaaksi hän ei päässyt, mutta hän sai jäädä vankilan pihaan, kunnes kaupunki vallattiin.
Olemme kuulleet ja lukeneet monien kristittyjen ja erityisesti pappien ja heidän perheidensä kärsimyksistä omana aikanamme eri puolilla maailmaa. Meidänkin maassamme kristillinen vakaumus voi sulkea monia ovia ja aiheuttaa yllättäviäkin vaikeuksia. Kutsumuksesta on maksettava hinta, joka joidenkin kohdalla on korkea. Niinpä kysynkin sinulta tänä aamuna: Tahdotko kulkea massan mukana tämän lyhyen elämäsi ajan vai kantaa Kristuksen iestä, joka toisinaan tuntuu kovin raskaalta - ei tosin usein niin raskaalta kuin Jeremialla? Jeesus sanoo: "24. - - Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. 26. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon."
Vastaukset 2
Vanhimmat
: "24. - - Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen. 26. Mitä se näet hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon."
Valitettavasti ajan trendin mukaisesti Jumalaa pidetään taikurina joka taikoo taskustaan maallista menestystä, rikkautta ja terveyttä. Heidän vääriä odotuksiaan ruokkivat monenlaiset lavashow "saarnajaat", jotka keräävät tyhjillä lupauksilla hyväuskoisten rahat ja nauravat päälle.
Tit. 1:11 semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.
Oikea tie on kaita ristin tie, jonka vain harvat löytävät. Sitä kulki jo Jeremiakin. Hylkää kaiken muun tavoittelu ja pyydä Jumalan armoa saada löytää tuo tie. Kun sen löytää, löytää onnen ja ikuisen elämän Jeesuksessa.