Tasa arvon nimissä

Olikos tämä jonkun uskisperheen tokaluokkalaisen lapsen aine aiheesta tasa-arvo? Jos oli, niin käy kyllä äikänopea hieman sääliksi. Paljon on työtä tehtävänä ennen kuin lapsen voi päästää luokalta.

Ehkä kaikenlaiseen epäterveeseen narsistiseen kehitykseen pitäisi puuttua jo päiväkodeissa ja kouluissa.


"Kehityskriisit opettavat nöyräksi

Terveen minuuden tai narsismin kehitykselle on ominaista eräs tärkeä seikka. Kuten edellä totesin, kehityksemme alkuhämärissä minuuden kokemus rakentuu kaikkivoipaisuuden epätodellisen illuusion varaan. Tästä illuusiosta meidän on luovuttava, jotta emme sairastuisi. Pudotus kaikkivoipaisuudesta lähes täydelliseen avuttomuuteen ja riippuvuuteen on raju. Vanhempien illusorinen mahti tarjoaa tähän jonkinlaisen korjauksen. Sekin illuusio särkyy aikanaan, ja lapsi jää yhä enemmän itsensä varaan. Vain minuuden kehitys ja kasvu sekä tyydyttävät vastavuoroiset suhteet toisiin ihmisiin tarjoavat todellisen tien eteenpäin. Oman minuuden haltuunotto on kuitenkin prosessi, jossa vanhemmilta ja hoitavalta ympäristöltä saatava tuki on välttämätöntä.

Minuuden kaikkivoipaisuuden illuusiota, eheyttä ja kestokykyä koettelevat monet muutkin universaalit illuusioiden särkymiset. Sellainen on biseksuaalisen illuusion särkyminen. Biologinen kohtalomme on, että ihminen syntyy joko mieheksi tai naiseksi. Molempia ei voi olla. Vain jumalille tämä on mahdollista. Olemme tuomittuja seksuaalisuudessamme kaipaamaan sitä täydentävää toista. Vasta hyvässä molemminpuolisessa seksuaalisessa kokemuksessa koetaan hetkellisesti tämä yhtyminen. Jotain tällaista lienee tarkoittanut Nummisuutarin Esko pohtiessaan sitä, mitä naimisissa oleminen on: Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko.

Myös oidipaalinen trauma koettelee ihmisen narsismia. Sen väistämättömänä lopputuloksena lapsi joutuu päinvastaisista toiveistaan huolimatta myöntämään, että hän ei voi seksuaalisesti tyydyttää vanhempaansa, mennä tämän kanssa naimisiin ja saada lapsia. Siihen hän on auttamattomasti liian kypsymätön. Sen lisäksi oidipaalitoiveen synnyttämä kilpailutilanne ja sen herättämät lojaliteetti- ja syyllisyysongelmat saavat lapsen lopulta luopumaan toiveestaan.

Muutenkaan lapsi ei voi jakaa seksuaalisuuttaan vanhempiensa kanssa, sen kanssa hän jää yksin. Asiallista tietoa hän voi saada vanhemmiltaan, mutta seksuaaliseen tyydytykseen tähtääviä kokemuksia hän ei voi vanhempiensa kanssa hankkia. Toive ja mahdollisuus isoksi kasvamisesta on kuitenkin pelastus tästä ahdingosta. Ei tarvitse kuin katsoa lasta, joka mielellään olisi vanhempi kuin on ja joka haaveilee kaikista tärkeistä asioista, joita voi tehdä sitten, kun on iso.

Myös nuoruusiän kehitys fyysisine ja henkisine muutoksineen muodostuu vaikeaksi narsistiseksi kokemukseksi. Murrosiän fyysiset mullistukset erityisesti seksuaalisuuden alueella saavat nuoren kokemaan oman fyysisen olemuksensa uutena, vieraana ja jopa pelottavana. Tällainen hämmennys nakertaa luonnollisestikin itsetuntoa. Omaan kehoon ja seksuaalisuuteen tutustuminen ja sopeutuminen vaatii aikaa ja ymmärtävää tukea, jota nuori alkaa enenevässä määrin hakea ikätovereiltaan. Lapsuudenaikainen henkinen minuus asettuu myös monella tavalla kyseenalaiseksi. Nuoren on voitava luopua ja irrottautua lapsuutensa vanhemmista ja löydettävä suhteensa heihin uudelta pohjalta. Samalla, kun nuori irrottautuu vanhemmistaan, hänen on luotava itselleen merkitykselliset suhteet ennen kaikkea ikätovereihinsa.

Periaatteessa kaikki suuret elämänmuutokset koettelevat ihmisen narsistista tasapainoa ja eheyttä. Niissä piilee myös riskejä mielenterveydelle, koska ne voivat haasteellisuutensa lisäksi viedä meiltä mahdollisuuden kokea mielihyvää omasta toiminnastamme ja olemassaolostamme. Sellaisia ovat esim. opiskelemaan lähtevän nuoren muutto kotoa, naimisiin meno, ensimmäisen lapsen syntymä, ammatilliset epäonnistumiset, vaihdevuodet ja keski-ikä sekä ikääntyminen, terveyden heikkeneminen ja lähestyvä kuolema. Ihmisen minuuden kehityksen tasapainoisuudesta riippuu paljon se, kuinka hän selviää elämänsä kriiseistä. Vahva terve narsismi auttaa selviämään kovistakin koettelemuksista. Pohjalaisen sanonnan mukaan: Ei kolo komiaa kaara."


http://www.jotte.info/narsismi

Juuri tätä olen ajatellut itsekkin, että jokin häiriö on täytynyt tapahtua jossain elämanvaiheessa, joka voi johtua joko kotikasvatuksesta / ilmapiiristä, tai jostakin ympäistön aiheuttamasta paineesta.

En ainakaan ole kuullut, tai nähnyt mitään tutkimusta siitä, että olisi tutkittu olisikko evluutio muovaamassa ihmistä lisääntymään samaasukupuolta- olevan tai jopa itsensä kanssa.

Elikkä siis homopareilla on yhdistävänä tekijänä narsismi homo (mies) on voimakkaasti narsistinen joka ei ole löytänyt vastakkaisestasukupuolesta tarpeeksi alistuvaa kohdetta, jonka kanssa toteuttaa unelmiaan ja homo (nainen) on antinarsistinen joka ei ole löytänyt vastakkaisestasukupuolesta tarpeeksi narsistista kumppania.
Lesbopareilla samansuuntainen kompleksi.

Juuri tämäntakia tämä kierre pitäisi katkaista, ja missä tapauksessa ei tulisi hyväksyä adoptio - oikeutta, että tällainen kasvatuksellisesti " periytyvä " jatkumo ei pääsisi toteutumaan.

On ihan ok. että samallatavalla suuntautuvat ihmiset saavat virallistaa suhteensa, yhdistää omaisuutensa ja turvata toimeentulonsa virallisesti, mutta kirkko ja yhdessä hankitut adoptiolapset täytyy pitää erillään koko asiasta.