Mk. 9:17-29
Mistä tässä raamatunkohdassa on kysymys ? En lähde selittämään pojan vaivaa, oliko kyse demonista, kuten Jeesus sanoo ja itse uskon, vai jostakin sairaudesta. Se ei ole oleellista. Sen sijaan oleellisesti tästä raamatunkohdasta nousee esiin yksi asia ja se on - avuttomuus. Tämä isä oli täysin avuton poikansa tuskan edessä. Hän oli ollut avuton jo pitkän aikaa, koska vaiva oli ollut pojassa pienestä pitäen. Meidänkin joukossamme saattaa tänään olla ihmisiä, jotka ovat jo pitkään kärsineet jostain, mutta eivät ole saaneet apua.
Avuttomuus ei ole koskaan hauskaa, se on vihonviimeinen asia, johon ihminen haluaa suostua. Ihminen käyttää yleensä ensin kaikki omat mahdollisuutensa loppuun ennen kuin hän suostuu myöntämään itselleen olevansa täysin avuton. Tämä isä oli avuton, tämä poika oli avuton, väkijoukko oli avuton, Jeesuksen opetuslapset olivat avuttomia, mutta Jeesus ei ollut eikä ole.
Tiesitkö, että avuttomuus on suuri lahja. Se nimittäin tuo ihmisen Jeesuksen luo. Jumala käyttää avuttomuutta. Ja kun hän käyttää, hän tekee sen siksi, että sinä saisit tulla Jeesuksen luo, armahtajan luo. Mutta meidän ongelmamme on, että me emme tahdo siihen suostua. Me teemme kaikkemme ensin itse ja vasta viimeksi tulemme Jeesuksen luo.
Sinun avuttomuutesi on Jeesukselle pyyntö armahtaa. Jeesus näkee sinut ja elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Kun sanoin, että avuttomuus on lahja, tarkoitan, että vain avuton ihminen osaa rukoilla. Ja rukous avaa meille toisen todellisuuden. Rukous avaa meille taivaan. Rukous on avuttomia varten. Avuton ihminen rukoilee aidosti, hän ei teeskentele, hän on rehellinen ja juuri tämä koskettaa Jumalan sydäntä. Rehellisyyttä hän sinussa etsii voidakseen tehdä sinulle hyvää. Lue jatko...
http://www.helsinginraamattukoulu.fi/index.php/20-raamattukoulu/blogi/85-saarna-meilahden-kirkossa-16-3-2014-hannu-aimanen
Mistä tässä raamatunkohdassa on kysymys ? En lähde selittämään pojan vaivaa, oliko kyse demonista, kuten Jeesus sanoo ja itse uskon, vai jostakin sairaudesta. Se ei ole oleellista. Sen sijaan oleellisesti tästä raamatunkohdasta nousee esiin yksi asia ja se on - avuttomuus. Tämä isä oli täysin avuton poikansa tuskan edessä. Hän oli ollut avuton jo pitkän aikaa, koska vaiva oli ollut pojassa pienestä pitäen. Meidänkin joukossamme saattaa tänään olla ihmisiä, jotka ovat jo pitkään kärsineet jostain, mutta eivät ole saaneet apua.
Avuttomuus ei ole koskaan hauskaa, se on vihonviimeinen asia, johon ihminen haluaa suostua. Ihminen käyttää yleensä ensin kaikki omat mahdollisuutensa loppuun ennen kuin hän suostuu myöntämään itselleen olevansa täysin avuton. Tämä isä oli avuton, tämä poika oli avuton, väkijoukko oli avuton, Jeesuksen opetuslapset olivat avuttomia, mutta Jeesus ei ollut eikä ole.
Tiesitkö, että avuttomuus on suuri lahja. Se nimittäin tuo ihmisen Jeesuksen luo. Jumala käyttää avuttomuutta. Ja kun hän käyttää, hän tekee sen siksi, että sinä saisit tulla Jeesuksen luo, armahtajan luo. Mutta meidän ongelmamme on, että me emme tahdo siihen suostua. Me teemme kaikkemme ensin itse ja vasta viimeksi tulemme Jeesuksen luo.
Sinun avuttomuutesi on Jeesukselle pyyntö armahtaa. Jeesus näkee sinut ja elämäntilanteesi sellaisena kuin se on. Kun sanoin, että avuttomuus on lahja, tarkoitan, että vain avuton ihminen osaa rukoilla. Ja rukous avaa meille toisen todellisuuden. Rukous avaa meille taivaan. Rukous on avuttomia varten. Avuton ihminen rukoilee aidosti, hän ei teeskentele, hän on rehellinen ja juuri tämä koskettaa Jumalan sydäntä. Rehellisyyttä hän sinussa etsii voidakseen tehdä sinulle hyvää. Lue jatko...
http://www.helsinginraamattukoulu.fi/index.php/20-raamattukoulu/blogi/85-saarna-meilahden-kirkossa-16-3-2014-hannu-aimanen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hannu Äimänen
Saarna Meilahden kirkossa 16.03.2014, Mk. 9:17-2
Lakimies ja Raamatunopettaja. Hyvä yhdistelmä.
17 Silloin vastasi eräs mies kansanjoukosta hänelle: "Opettaja, minä toin sinun tykösi poikani, jossa on mykkä henki.
18 Ja missä vain se käy hänen kimppuunsa, riuhtoo se häntä, ja hänestä lähtee vaahto, ja hän kiristelee hampaitaan; ja hän kuihtuu. Ja minä sanoin sinun opetuslapsillesi, että he ajaisivat sen ulos, mutta he eivät kyenneet."
19 Hän vastasi heille sanoen: "Voi, sinä epäuskoinen sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet minun tyköni."
20 Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.
21 Ja Jeesus kysyi hänen isältään: "Kuinka kauan aikaa tätä on hänessä ollut?" Niin hän sanoi: "Pienestä pitäen.
22 Ja monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet. Mutta jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä."
23 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Jos voit!' Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
24 Ja heti lapsen isä huusi ja sanoi: "Minä uskon; auta minun epäuskoani."
25 Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän saastaista henkeä ja sanoi sille: "Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde ulos hänestä, äläkä enää häneen mene."
26 Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Ja hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että monet sanoivat: "Hän kuoli."
27 Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Ja hän nousi.
28 Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"
29 Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla."
...
Rehellisyyttä
hfghgdf
vnczncz
Nosto ohi palstaterroristien.