Itselläkin on kulmahammas lähes kokonaan pois rivistä. Olen noin parikymppinen tällä hetkellä ja asia on vaivannut minua jo vuosia. Tämä on aiheuttanut masennuksen ja muuttunut pakkomielteeksi, jota yritän vain vältellä ja peitellä. Olen ikuisesti katkera siitä, että minulle ei annettu lapsena oikomishoitoa. Olisi kuulemma hampaan pitänyt olla ihan kokonaan poissa rivistä ja rivin tiiviisti ummessa, jotta oikomishoitoa olisi tarjottu. Kävin kertaalleen kysymässä vaihtoehtoja yksityiseltä tähän ja silloin kerrottiin perinteisten kiskojen olevan ainut vaihtoehto. Vähintään vuodeksi kuulemma ylös ja alas. Veikkaan kyllä vievän kauemmin, sillä alahampaitakin pitää siirtää.
En tiedä mitä tekisin. Yritänkö vain unohtaa vinot hampaani vai teenkö niille jotain? Ajattelin tiedustella mahdollisuutta laittaa kuoria etuhampaisiin, jotta eroa tuohon ulkonevaan kulmahampaaseen voisi tasoittaa edes hieman.
Kuorista tulisi aika paksut ja veikkaan, että tämäkään ei tule onnistumaan. Pienikin parannus auttaisi hyväksymään asian. Näin "aikuisena" rautojen ottaminen on ihan älytön kynnys. Tiedän sen, että en kehtaisi elää rautojen aikana normaalisti ja opiskelukin kärsisi. Haluaisin viettää tuon ajan neljän seinän sisällä, mutta se tuhoaisi minut taas muilla tavoin. En todellakaan voisi kuvitella käyväni esimerkiksi baareissa raudat suussani tai yrittäväni muodostaa uusia ihmissuhteita.
Jos kuorista tulee kieltävä päätös, niin en tiedä mitä ihmettä tekisin. Hyvä että nytkään kehtaan pitää mitään esitelmiä, niin se muuttuisi rautojen kanssa ihan mahdottomaksi. En vain pysty siihen. Jos oikomisessa meneekin useita vuosia, niin onko se rahan ja vaivan arvoista? Jos sitten useamman vuoden päästä olisin kyennytkin tyytymään tähän nykyiseen.
En tiedä mitä tekisin. Yritänkö vain unohtaa vinot hampaani vai teenkö niille jotain? Ajattelin tiedustella mahdollisuutta laittaa kuoria etuhampaisiin, jotta eroa tuohon ulkonevaan kulmahampaaseen voisi tasoittaa edes hieman.
Kuorista tulisi aika paksut ja veikkaan, että tämäkään ei tule onnistumaan. Pienikin parannus auttaisi hyväksymään asian. Näin "aikuisena" rautojen ottaminen on ihan älytön kynnys. Tiedän sen, että en kehtaisi elää rautojen aikana normaalisti ja opiskelukin kärsisi. Haluaisin viettää tuon ajan neljän seinän sisällä, mutta se tuhoaisi minut taas muilla tavoin. En todellakaan voisi kuvitella käyväni esimerkiksi baareissa raudat suussani tai yrittäväni muodostaa uusia ihmissuhteita.
Jos kuorista tulee kieltävä päätös, niin en tiedä mitä ihmettä tekisin. Hyvä että nytkään kehtaan pitää mitään esitelmiä, niin se muuttuisi rautojen kanssa ihan mahdottomaksi. En vain pysty siihen. Jos oikomisessa meneekin useita vuosia, niin onko se rahan ja vaivan arvoista? Jos sitten useamman vuoden päästä olisin kyennytkin tyytymään tähän nykyiseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oikominen ainoa keino
Sitä minäkin veikkaan. En vain oikein pysty sulattamaan sitä ajatusta, että saattaisin jopa useamman vuoden viettää raudat suussa kun ei varmaan ihan äkkiä oikene tämä tapaus. Näinkin pitkään on menty, niin onko se sitten sen arvoista. Tottakai tulevaisuudessa varmaan oikomiseen olisi ihan tyytyväinen, mutta tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta se oikomisaika, koska en pysty kuitenkaan elämään "normaalisti." Aika masentavaa..