Isäni kuoli noin 2v sitten. Olin sillon 11 eli nyt 13v ja siis ekan viikon olin vaan tosi hiljanen en itkeny paljoo olin vaa hiljaa en tiiä miks. Ja sitten nyt parin vuoden päästä oon huomannu että mulla on sisällä tosi paljon vihaa joka tuntuu et sitä tulis vaa ja siis oon poika et ei oo menkat kyseessä. Kun faija kuoli niin joku poliisi tuli kertomaan sen mutsi oli työmatkalla ja mummo asu kaukana. Ne poliisit jätti mut ja mun veljen sinne 3 tunniks kahestaa kerto vaa et joo faijas kuoli heihei. Miten tätä vihaa vois saada pois helposti?? Käyn salilla ain välillä harrastan potkunyrkkeilyä jne muttei tunnu auttavan
Isä kuoli
Pikkupoika13v
5113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onpa törkeesti toimittu poliisin taholta. Uskoisin että heidän koulutukseen jo sisältyy antaa tietoa, miten suruviestit tulee kertoa ja ilmoittaa ja kun kyseessä keskenään olevat lapset. Ei tietenkään ole poliisien syy, että isäsi kuoli, mutta järkeä on lupa viranomaistenkin käyttää tuollaisessa tilanteessa.
Yski osa surua on viha. Yllättävä isän poismeno on ollut sinulle sellainen sokki, ettet ole pystynyt sitä aikaisemmin työstämään.
Sinua auttaa puhuminen asiasta, myös kirjoittaminen tuntemuksista on tärkeää. Silloin viha ja ahdistava epämääräinen möykky saa sanallisen muodon ja tulee mielestä ulos.
Liittyykö isän kuolemaan tapaturma, jonkun ulkopuolisen huolimattomuus, huonot olosuhteet ym. Tunnistako mitenkään, mihin vihasi erityisesti liittyy?
salille on ikäraja 15v.
sinulla...
Suosittelisin puhumaan asiasta jollekin kaverille, äidillesi tai muulle läheiselle. Tai terkkari koulussa saa varmasti sinulle ajan psykologilta, hän voi ohjata sinua miten saat vihan tunteet käsiteltyä. Kannattaa surra eikä padota tunteita sisälleen, ne pitää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin käsitellä, sitten voit jatkaa elämääsi.
Hei Pikkupoika13v
Otan osaa suruusi, isän menttäminen noin nuorena on vaikeata. Tosi kurjasti sinut ja veljesi on jätetty kotiin isänne kuolinviestin kanssa, noin ei saisi tapahtua! On totta, että jos surua painaa sisimpäänsä, se pyrkii jossain vaiheessa ulos, esimerkiksi juuri vihana, josta sinä puhut. Ajattelen, että paras juttu olisi, kun menisit juttelemaan jonkun aikuisen kanssa; koulussa terveydenhoitajan tai koulukuraattorin tai seurakunnan nuoriso-ohjaajan. Tai sitten puhu äitisi kanssa ja hän voisi sinun kanssa jutella ja etsiä sinulle paikan, jossa voisit käydä keskustelemassa. Huolehdi itsestäsi ja tartu tähän asiaan nyt, kun olet jo kirjoittanut tilanteestasi tänne.
Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi