Isäni viilari Paavo Vuorinen oli töissä Inkeroisten Tampellan paperitehtaalla. Paperimiehet olivat demareita tai kommunisteja mutta Paavo ei ollut kumpikaan. Paavo oli helluntailainen. Paavolla oli kavereita jokaisesta puolueesta ja piiristä. Paavo oli mukava mies. Paavon kaveri oli kommunisti Ville Nieminen. Heitä yhdisti usko. Paavo uskoi, että Jumala on ja Ville uskoi, ettei Jumalaa ole.
Paavoa nimitettiin lahkolaiseksi ja Villeä kommariksi. Paavon ja Villen lapset saivat myös kuulla samoja mainintoja. Ideologisesti Paavo ja Ville olivat kaukana toisistaan, mutta heidän poikkeaminen muusta massasta yhdisti heitä. He kokivat elämässään samoja tuntoja ja tilanteita. Vuorisen ja Niemisen lapset olivat jopa kavereita keskenään, joitakin pikku kähinöitä lukuun ottamatta.
Kommunistit päättivät rakentaa Kansantalon kotikyläämme. Valutalkoot oli ilmoitettu lauantaiksi. Pieni joukko aatteenmiehiä ja naisia oli kokoontunut Veikkolan kylästä hankitulle tontille. Pohjatyöt oli tehty ja nyt oli aika tehdä valutytöt, perustukset rakennukselle. Talkoolaisia kottikärryineen ja lapioineen odotti betonin valmistumista.
Sitten Veikkolan raitilla nähtiin merkillinen kulkija.
Helluntaiseurakunnan maallikkojohtaja Paavo Vuorinen työnsi kottikärryjä lapioineen kohden Kansantalon valutalkoita. Porvarien ikkunoiden verhot heiluivat kun he ihmetellen kurkkivat Paavon matkaa kommareiden talkoisiin.
Juttu Paavon reissusta levisi nopeasti kylänraitilla ja myöhemmin paperitehtaalla. Ihmettelyä riitti myös talkooväessä, sillä ei ennen oltu ”hengenmiehiä” nähty kommareiden talkoissa.
Kansantaloa ei vuokrata - paitsi Paavolle
Aikoinaan Kansantalo tuli valmiiksi ja toverit piti taloa koskevan suunnittelu kokouksen. Pöytäkirjoihin kirjattiin, että taloa ei vuokrata ulkopuolisille, paitsi helluntailaiselle Paavo Vuoriselle.
Se oli 50- lukua jolloin asenteet ja raja-aidat olivat jyrkkiä. Aatteet ja mielipiteet oli vahvasti aidattu omiin karsinoihin. Paavo oli uskovainen mies ja sen kaikki tiesivät.
Tuona lauantaina Paavo piti ”kottikärrysaarnan” joka vieläkin muistetaan ja kirjattiin historian kirjoihin. Teot puhuivat väkevämpää kieltä kuin useat saarnat rukoushuoneen mäellä.
Paavo lähti kotiin taivaaseen 60- luvun lopulla, mutta Paavon teot jäivät työväen mieliin ja helluntailaiset pitivät kokouksiaan Kansantalossa.
Paavon poika ja kaverit
Opin jotain isältäni joka on siirtynyt omaan elämääni suhteessa lähimmäisiini. Muistan isäni esimerkin ja Vapahtajan sanat: ” Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te samoin heille.”
Isä- Paavon opissa ei vähemmistöjä tai vähävaraista halveksittu. Ei köyhää tai kommunistia ylenkatsottu, vaan ihminen oli arvokas Jumalan luoma. Paavo oli periaatteen mies. Opit oli ”kirkkaita” ja periaatteet vahvoja.
Paavo oli omilla reissuillaan ennen uskoontuloaan ajautunut elämään, josta vain Joulun Vapahtaja Jeesus kykeni hänet pelastamaan. Se näkyi Vuorisen köyhässä kodissa jouluaattona kun isä luki ruokapöydässä jouluevankeliumin. Alku meni aina hyvin, mutta kun tultiin sanoihin: ” teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja…”, murtui Paavo kyyneliin ja jokainen meistä lapsista tiesi, että isä oli kohdannut Vapahtajan.
Nyt Paavon poika on jo ylittänyt reilusti isän iän ja elämä jatkuu. Juttelen valtuustossa ja juon kahvia sen ainoan yksinäisen kommunistin seurassa ja kuljen vasemmistoliiton Annan kanssa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksista kotiin.
Olen iloinen, että minulla on ystäviä.
Tuntuu siltä, että jos Paavo näkee taivaasta, niin hän on pojastaan ylpeä, koska ei omena kauaksi puusta pudonnut.
Tänä aamuna lähdin Romaniaan, sillä siellä romani kylissä on Euroopan köyhimmät lapset. Yksi vähimmistä odottaa ja Paavon poika lähtee taipaleelle.
Tulen jouluksi kotiin.
Hyvää ja siunattua Joulua!
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/646/paavo_ja_kommunistit
Paavoa nimitettiin lahkolaiseksi ja Villeä kommariksi. Paavon ja Villen lapset saivat myös kuulla samoja mainintoja. Ideologisesti Paavo ja Ville olivat kaukana toisistaan, mutta heidän poikkeaminen muusta massasta yhdisti heitä. He kokivat elämässään samoja tuntoja ja tilanteita. Vuorisen ja Niemisen lapset olivat jopa kavereita keskenään, joitakin pikku kähinöitä lukuun ottamatta.
Kommunistit päättivät rakentaa Kansantalon kotikyläämme. Valutalkoot oli ilmoitettu lauantaiksi. Pieni joukko aatteenmiehiä ja naisia oli kokoontunut Veikkolan kylästä hankitulle tontille. Pohjatyöt oli tehty ja nyt oli aika tehdä valutytöt, perustukset rakennukselle. Talkoolaisia kottikärryineen ja lapioineen odotti betonin valmistumista.
Sitten Veikkolan raitilla nähtiin merkillinen kulkija.
Helluntaiseurakunnan maallikkojohtaja Paavo Vuorinen työnsi kottikärryjä lapioineen kohden Kansantalon valutalkoita. Porvarien ikkunoiden verhot heiluivat kun he ihmetellen kurkkivat Paavon matkaa kommareiden talkoisiin.
Juttu Paavon reissusta levisi nopeasti kylänraitilla ja myöhemmin paperitehtaalla. Ihmettelyä riitti myös talkooväessä, sillä ei ennen oltu ”hengenmiehiä” nähty kommareiden talkoissa.
Kansantaloa ei vuokrata - paitsi Paavolle
Aikoinaan Kansantalo tuli valmiiksi ja toverit piti taloa koskevan suunnittelu kokouksen. Pöytäkirjoihin kirjattiin, että taloa ei vuokrata ulkopuolisille, paitsi helluntailaiselle Paavo Vuoriselle.
Se oli 50- lukua jolloin asenteet ja raja-aidat olivat jyrkkiä. Aatteet ja mielipiteet oli vahvasti aidattu omiin karsinoihin. Paavo oli uskovainen mies ja sen kaikki tiesivät.
Tuona lauantaina Paavo piti ”kottikärrysaarnan” joka vieläkin muistetaan ja kirjattiin historian kirjoihin. Teot puhuivat väkevämpää kieltä kuin useat saarnat rukoushuoneen mäellä.
Paavo lähti kotiin taivaaseen 60- luvun lopulla, mutta Paavon teot jäivät työväen mieliin ja helluntailaiset pitivät kokouksiaan Kansantalossa.
Paavon poika ja kaverit
Opin jotain isältäni joka on siirtynyt omaan elämääni suhteessa lähimmäisiini. Muistan isäni esimerkin ja Vapahtajan sanat: ” Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te samoin heille.”
Isä- Paavon opissa ei vähemmistöjä tai vähävaraista halveksittu. Ei köyhää tai kommunistia ylenkatsottu, vaan ihminen oli arvokas Jumalan luoma. Paavo oli periaatteen mies. Opit oli ”kirkkaita” ja periaatteet vahvoja.
Paavo oli omilla reissuillaan ennen uskoontuloaan ajautunut elämään, josta vain Joulun Vapahtaja Jeesus kykeni hänet pelastamaan. Se näkyi Vuorisen köyhässä kodissa jouluaattona kun isä luki ruokapöydässä jouluevankeliumin. Alku meni aina hyvin, mutta kun tultiin sanoihin: ” teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja…”, murtui Paavo kyyneliin ja jokainen meistä lapsista tiesi, että isä oli kohdannut Vapahtajan.
Nyt Paavon poika on jo ylittänyt reilusti isän iän ja elämä jatkuu. Juttelen valtuustossa ja juon kahvia sen ainoan yksinäisen kommunistin seurassa ja kuljen vasemmistoliiton Annan kanssa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksista kotiin.
Olen iloinen, että minulla on ystäviä.
Tuntuu siltä, että jos Paavo näkee taivaasta, niin hän on pojastaan ylpeä, koska ei omena kauaksi puusta pudonnut.
Tänä aamuna lähdin Romaniaan, sillä siellä romani kylissä on Euroopan köyhimmät lapset. Yksi vähimmistä odottaa ja Paavon poika lähtee taipaleelle.
Tulen jouluksi kotiin.
Hyvää ja siunattua Joulua!
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/646/paavo_ja_kommunistit
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.