HURRIGANES. YLE FEM KLO 20.00

..se oli konstailematonta rockia joka jysähti päähän kuin koivuhalolla olisi lyöty.
Siihen aikaan se oli jotain aivan käsittämätöntä.
Oma mielipiteeni ja todennäköisesti monen muunkin on se ettei Hurriganes olisi ikinä noussut siihen asemaan kuin se sitten oli, jos legendaarinen Albert Järvinen ei olisi ollut mukana.

Niin mutta.. kirjoitti:

..se oli konstailematonta rockia joka jysähti päähän kuin koivuhalolla olisi lyöty.
Siihen aikaan se oli jotain aivan käsittämätöntä.
Oma mielipiteeni ja todennäköisesti monen muunkin on se ettei Hurriganes olisi ikinä noussut siihen asemaan kuin se sitten oli, jos legendaarinen Albert Järvinen ei olisi ollut mukana.

Minusta Remu teki bändistä massasta erottuvan, vaikka Alpun taitoa ei ole kiistäminen.

aika kullannut kirjoitti:

Minusta Remu teki bändistä massasta erottuvan, vaikka Alpun taitoa ei ole kiistäminen.

Remu kyllä loistava persoona ja asenne kohdallaan mutta laulajana ei kummoinen. Albert Järvinen meni muusikkona hukkaan Suomen pienissä kuvioissa, hänen olisi pitänyt soittaa jossain isossa bändissä, tyyliin Rolling Stones ym. Käsittääkseni Järvinen ei ollut maailman helpoimpia ihmisiä ja studiossa ilmeisesti vaikea.

Hurriganesin materiaali ei ollut kovin monipuolista, biisien tekeminen ei ollut oikein bändin ydinosaamisaluetta, vähän liikaa pelkkää kolmen soinnun rockia ja lainabiisejä vaikka joku Get on onkin kyllä ihan loistava mutta sekin nimenomaan Järvisen takia. Järvinen olisi kyennyt soittamaan paljon monipuolisemminkin. Siis mitään progea en tässä hae vaan yleensä kykyä kirjoittaa hyviä biisejä niin kuin maailman suurilla bändeillä on ollut.

Hurriganesin kohdalla oli kuitenkin hienoa suomalaisittain se, että fokus oli nimenomaan rokissa ja itse musassa ja sanoitukset toisarvoisia. Sellaisia bändejä ei Suomessa ole paljon ollut.

Eikä se kolmen soinnun mestarointikaan kitaralla niin helppoa tietenkään ole. Jos kuuntelee esim. Chuck Berryn 50-luvun levytyksiä, niin se rytmiikka on ihan käsittämätön niissä, kyllä niitä moni on yrittänyt kopioida, mutta enpä ole kuullut ihan vastaavaa, ei ole mitään "iskut juuri tylsästi kohdallaan" rytmiikkaa vaan "huojuu" juuri nerokkaan sopivasti.

aslöfjsk kirjoitti:

Remu kyllä loistava persoona ja asenne kohdallaan mutta laulajana ei kummoinen. Albert Järvinen meni muusikkona hukkaan Suomen pienissä kuvioissa, hänen olisi pitänyt soittaa jossain isossa bändissä, tyyliin Rolling Stones ym. Käsittääkseni Järvinen ei ollut maailman helpoimpia ihmisiä ja studiossa ilmeisesti vaikea.

Hurriganesin materiaali ei ollut kovin monipuolista, biisien tekeminen ei ollut oikein bändin ydinosaamisaluetta, vähän liikaa pelkkää kolmen soinnun rockia ja lainabiisejä vaikka joku Get on onkin kyllä ihan loistava mutta sekin nimenomaan Järvisen takia. Järvinen olisi kyennyt soittamaan paljon monipuolisemminkin. Siis mitään progea en tässä hae vaan yleensä kykyä kirjoittaa hyviä biisejä niin kuin maailman suurilla bändeillä on ollut.

Hurriganesin kohdalla oli kuitenkin hienoa suomalaisittain se, että fokus oli nimenomaan rokissa ja itse musassa ja sanoitukset toisarvoisia. Sellaisia bändejä ei Suomessa ole paljon ollut.

Eikä se kolmen soinnun mestarointikaan kitaralla niin helppoa tietenkään ole. Jos kuuntelee esim. Chuck Berryn 50-luvun levytyksiä, niin se rytmiikka on ihan käsittämätön niissä, kyllä niitä moni on yrittänyt kopioida, mutta enpä ole kuullut ihan vastaavaa, ei ole mitään "iskut juuri tylsästi kohdallaan" rytmiikkaa vaan "huojuu" juuri nerokkaan sopivasti.

Siinäpä se salaisuus onkin..huojunnassa. Kuka normaalijärkinen jaksaisi kovin pitkään kuunnella rockmusiikkia jossa kaikki tapahtuu kuin koneella tehtynä.

-Olen lukenut niin Albertista kuin Cissestä tehdyt kirjat ja suosittelen sitä myös kaikille muillekin yhtyeestä kiinnostuneille.
Tokihan on tullut luettua myös Remusta kirjoitetut, mutta ellen aivan väärin muista niin niissä taisi olla sama juttu kuin yhtyeestä tehdyissä elokuvissakin, eli kyseinen herra on määrännyt minkalaiset niintä pitää tulla että hän itse olisi juuri se kaikkei tärkein, suurin, kaunein ja erityisesti viisain ja muiden ollessa tyhjänpäiväisissä sivuosissa.

aslöfjsk kirjoitti:

Remu kyllä loistava persoona ja asenne kohdallaan mutta laulajana ei kummoinen. Albert Järvinen meni muusikkona hukkaan Suomen pienissä kuvioissa, hänen olisi pitänyt soittaa jossain isossa bändissä, tyyliin Rolling Stones ym. Käsittääkseni Järvinen ei ollut maailman helpoimpia ihmisiä ja studiossa ilmeisesti vaikea.

Hurriganesin materiaali ei ollut kovin monipuolista, biisien tekeminen ei ollut oikein bändin ydinosaamisaluetta, vähän liikaa pelkkää kolmen soinnun rockia ja lainabiisejä vaikka joku Get on onkin kyllä ihan loistava mutta sekin nimenomaan Järvisen takia. Järvinen olisi kyennyt soittamaan paljon monipuolisemminkin. Siis mitään progea en tässä hae vaan yleensä kykyä kirjoittaa hyviä biisejä niin kuin maailman suurilla bändeillä on ollut.

Hurriganesin kohdalla oli kuitenkin hienoa suomalaisittain se, että fokus oli nimenomaan rokissa ja itse musassa ja sanoitukset toisarvoisia. Sellaisia bändejä ei Suomessa ole paljon ollut.

Eikä se kolmen soinnun mestarointikaan kitaralla niin helppoa tietenkään ole. Jos kuuntelee esim. Chuck Berryn 50-luvun levytyksiä, niin se rytmiikka on ihan käsittämätön niissä, kyllä niitä moni on yrittänyt kopioida, mutta enpä ole kuullut ihan vastaavaa, ei ole mitään "iskut juuri tylsästi kohdallaan" rytmiikkaa vaan "huojuu" juuri nerokkaan sopivasti.

Nick Lowe luonnehtii Hurriganesia ja Alppua aika osuvasti ohjelmassa. Nickhän on basistiksi harvinaisen kokenut ja saa svengin irti vaikka kivestä.

aika kullannut kirjoitti:

Nick Lowe luonnehtii Hurriganesia ja Alppua aika osuvasti ohjelmassa. Nickhän on basistiksi harvinaisen kokenut ja saa svengin irti vaikka kivestä.

https://www.youtube.com/watch?v=8Ybt7cREiJU

aslöfjsk kirjoitti:

Remu kyllä loistava persoona ja asenne kohdallaan mutta laulajana ei kummoinen. Albert Järvinen meni muusikkona hukkaan Suomen pienissä kuvioissa, hänen olisi pitänyt soittaa jossain isossa bändissä, tyyliin Rolling Stones ym. Käsittääkseni Järvinen ei ollut maailman helpoimpia ihmisiä ja studiossa ilmeisesti vaikea.

Hurriganesin materiaali ei ollut kovin monipuolista, biisien tekeminen ei ollut oikein bändin ydinosaamisaluetta, vähän liikaa pelkkää kolmen soinnun rockia ja lainabiisejä vaikka joku Get on onkin kyllä ihan loistava mutta sekin nimenomaan Järvisen takia. Järvinen olisi kyennyt soittamaan paljon monipuolisemminkin. Siis mitään progea en tässä hae vaan yleensä kykyä kirjoittaa hyviä biisejä niin kuin maailman suurilla bändeillä on ollut.

Hurriganesin kohdalla oli kuitenkin hienoa suomalaisittain se, että fokus oli nimenomaan rokissa ja itse musassa ja sanoitukset toisarvoisia. Sellaisia bändejä ei Suomessa ole paljon ollut.

Eikä se kolmen soinnun mestarointikaan kitaralla niin helppoa tietenkään ole. Jos kuuntelee esim. Chuck Berryn 50-luvun levytyksiä, niin se rytmiikka on ihan käsittämätön niissä, kyllä niitä moni on yrittänyt kopioida, mutta enpä ole kuullut ihan vastaavaa, ei ole mitään "iskut juuri tylsästi kohdallaan" rytmiikkaa vaan "huojuu" juuri nerokkaan sopivasti.

Järvisellä oli kovasti hermot pinnalla. Ehkä sen takia jäi armeijakin kesken. Järvinen oli 1960-luvun lopulla vielä ihan aloitteleva ja harrastustasoinen kitaristinalku Haagasta, mutta alkoi petrata ihan kummasti 1970-luvun alkuvuosina, siinä 1971 ja 1972, jolloin alkoi löytää oikean sävelen ja menon soittoonsa.

Suomesta ei sitten lopulta löytynyt Järviselle ihan oikeita ympyröitä ja bändiä. Oli tyydyttävä siihen mitä on, tai lopetettava soittaminen. Pieni maa ja pienet kuviot.

"Hurricanes" kuulostaa ohuelta ja pliisulta, koska se lausutaan kauniisti suun etuosassa, kuten sana "kani".

Mutta HurriGAnes... sehän tulee syvemmältä rinnasta. Siiä on samaa jytyä kuin englannin kielen sanassa GUN. Miehen ja mannen puhetta!

Ohjelma on uusinta, vanhaa heteroperua.

Ei se nyt ihan noinkaan menny. Remu sotki kaiken tavalla, joka kuulosti sen mielestä hyvältä, ajan henki huomioiden.
Hurriganes oli ihan oma juttu aikanaan. Turha edes vetää mitään Royalseja tähän keskusteluun, vaikka teknisesti niiden musa oli korkeatasoisempaa.
Järvinen olis voinut skulaa missä tahansa.

hjioo kirjoitti:

Ei se nyt ihan noinkaan menny. Remu sotki kaiken tavalla, joka kuulosti sen mielestä hyvältä, ajan henki huomioiden.
Hurriganes oli ihan oma juttu aikanaan. Turha edes vetää mitään Royalseja tähän keskusteluun, vaikka teknisesti niiden musa oli korkeatasoisempaa.
Järvinen olis voinut skulaa missä tahansa.

Royals sattui vain jäämään Albertin parhaaksi bändiksi. Out-kiekko on Järvisittäinkin vähintään Roadrunnerin veroinen.
https://www.youtube.com/watch?v=9PsPN4a6d_4

Olen elänyt ja ymmärrän, nähnyt jopa Ganesin. Toimi sekä Ilen että Alpun kitaroimana.