Jesaja 35:8 on tuttu jae, jossa profetoidaan pelastuksen ajan ihanuudesta. Siinä kerrotaan, että tulee aika, jolloin on erikoinen tie Jumalan kansalle. ”Ja siellä, Jumalan valtakunnassa, on oleva valtatie ja sen nimi on pyhä tie. Sitä ei kulje saastainen. Se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy, eivät hullutkaan.”
Joku käännös sanoo, että hullut eivät sitä tietä kulje. Psalmissa 14 puolestaan sanotaan, että ”hullut sanovat sydämessään, että Jumalaa ei ole”, ja siksipä hullut eivät kulje sitä tietä, mistä tässä puhutaan. On kysymys pelastuksen ajan ihanuudesta ja Jumalan valtakunnasta.
Olen ymmärtänyt, että Raamatun kielessä tämä tie merkitsee määrättyä herätysliikettä. Qumranin yhteisössä, joka aikanaan tallensi pyhiä kirjoituksia ja vaikutti Johannes Kastajankin aikoihin, puhuttiin paljon tiestä. Myös Johannes Kastaja julisti, että ”valmistakaa Herralle tie. Laaksot korotettakoon ja kukkulat alennettakoon. Tehkää Herralle tie.” ”Minä olen Tie”
Tie merkitsee siis herätysliikettä – ja samalla itse Kristusta. Jeesushan sanoi itsestänsä, että ”minä olen tie, totuus ja elämä”. Paavali puolestaan kertoi, että ”minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti”, ja hän tuskin vainosi sitä kulkuväylää, joka johti Jerusalemista Damaskoon.
Juutalainen ymmärsi tiellä herätysliikettä. Jotakin, jonka Jumala synnyttää. Jotakin uutta ja mahtavaa. Reittiä Jumalan yhteyteen. Jeesus sanoi itsestään, että minä olen tie. Se ärsytti aikansa juutalaisia ja se ärsyttää tänäkin päivänä. Jeesus ärsyttää. Mutta me, jotka olemme löytäneet, ja ne juutalaiset, jotka ovat löytäneet Jeesuksen, eivät enää ärsyynny, vaan rakastuvat, kun ymmärtävät, että kaikkien lakikokoelmien ja monimutkaisen uskonnollisuuden viidakosta on löytynyt ulospääsy Jeesus-tien kautta.
Pelastuksen tie
Tämä tie johtaa valtakuntaan, josta Jesaja jo profetoi. Se ei ole saastaisten valtakunta vaan verellä pestyjen valtakunta. Siellä ei kukaan sano, että minä olen vaivan alainen, sillä kansa, joka siellä asuu, on erinomaisen hurskastako? Kansa, joka siellä asuu, on käynyt hyvin usein hengellisissä tilaisuuksissa? Kansa, joka siellä asuu, on uhrannut uskollisesti kymmenyksensä? Kaikki hyviä asioita, mutta Raamattu sanoo: ”Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi”.
Eikö ole mahtavaa, että saamme olla sitä kansaa, joka pääsee kerran perille? Mooseksen kirjassa israelilaiset lauloivat ylistyslaulua: ”Perille kulkee se kansa, jonka Herra on omaksensa valinnut”. Me emme ole alun perinkään lähteneet liikkeelle tälle tiellä sillä mielellä, että katsotaan nyt, pärjätäänkö tässä ja osataanko ja jaksetaanko. Tällä tiellä kulkeva pärjää siksi, että tie itse on Jeesus. Hän kantaa ja hän vie perille. Tämän tien kulkijoita yhdistää yksi ainoa asia: he ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.
http://www.onewaymission.fi/index.php/opetusta/luettavaa/82-kristus-tie
Joku käännös sanoo, että hullut eivät sitä tietä kulje. Psalmissa 14 puolestaan sanotaan, että ”hullut sanovat sydämessään, että Jumalaa ei ole”, ja siksipä hullut eivät kulje sitä tietä, mistä tässä puhutaan. On kysymys pelastuksen ajan ihanuudesta ja Jumalan valtakunnasta.
Olen ymmärtänyt, että Raamatun kielessä tämä tie merkitsee määrättyä herätysliikettä. Qumranin yhteisössä, joka aikanaan tallensi pyhiä kirjoituksia ja vaikutti Johannes Kastajankin aikoihin, puhuttiin paljon tiestä. Myös Johannes Kastaja julisti, että ”valmistakaa Herralle tie. Laaksot korotettakoon ja kukkulat alennettakoon. Tehkää Herralle tie.” ”Minä olen Tie”
Tie merkitsee siis herätysliikettä – ja samalla itse Kristusta. Jeesushan sanoi itsestänsä, että ”minä olen tie, totuus ja elämä”. Paavali puolestaan kertoi, että ”minä vainosin tätä tietä aina kuolemaan asti”, ja hän tuskin vainosi sitä kulkuväylää, joka johti Jerusalemista Damaskoon.
Juutalainen ymmärsi tiellä herätysliikettä. Jotakin, jonka Jumala synnyttää. Jotakin uutta ja mahtavaa. Reittiä Jumalan yhteyteen. Jeesus sanoi itsestään, että minä olen tie. Se ärsytti aikansa juutalaisia ja se ärsyttää tänäkin päivänä. Jeesus ärsyttää. Mutta me, jotka olemme löytäneet, ja ne juutalaiset, jotka ovat löytäneet Jeesuksen, eivät enää ärsyynny, vaan rakastuvat, kun ymmärtävät, että kaikkien lakikokoelmien ja monimutkaisen uskonnollisuuden viidakosta on löytynyt ulospääsy Jeesus-tien kautta.
Pelastuksen tie
Tämä tie johtaa valtakuntaan, josta Jesaja jo profetoi. Se ei ole saastaisten valtakunta vaan verellä pestyjen valtakunta. Siellä ei kukaan sano, että minä olen vaivan alainen, sillä kansa, joka siellä asuu, on erinomaisen hurskastako? Kansa, joka siellä asuu, on käynyt hyvin usein hengellisissä tilaisuuksissa? Kansa, joka siellä asuu, on uhrannut uskollisesti kymmenyksensä? Kaikki hyviä asioita, mutta Raamattu sanoo: ”Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi”.
Eikö ole mahtavaa, että saamme olla sitä kansaa, joka pääsee kerran perille? Mooseksen kirjassa israelilaiset lauloivat ylistyslaulua: ”Perille kulkee se kansa, jonka Herra on omaksensa valinnut”. Me emme ole alun perinkään lähteneet liikkeelle tälle tiellä sillä mielellä, että katsotaan nyt, pärjätäänkö tässä ja osataanko ja jaksetaanko. Tällä tiellä kulkeva pärjää siksi, että tie itse on Jeesus. Hän kantaa ja hän vie perille. Tämän tien kulkijoita yhdistää yksi ainoa asia: he ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.
http://www.onewaymission.fi/index.php/opetusta/luettavaa/82-kristus-tie
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.