1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän 2 ja sanoi:
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona
synnyin,
yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4 Haihtukoon pimeään se päivä,
älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,
älköön aamun valo sitä koskettako.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,
musta pilvi peittäköön sen,
auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön,
niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,
että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
7 Hedelmätön olkoon se yö,
ilosta tyhjä.
8 [i] Sen päivän lävistäköön kirous,
joka herättäisi itsensä Leviatanin*.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet,
älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,
turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona
synnyin,
yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4 Haihtukoon pimeään se päivä,
älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,
älköön aamun valo sitä koskettako.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan,
musta pilvi peittäköön sen,
auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön,
niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin,
että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
7 Hedelmätön olkoon se yö,
ilosta tyhjä.
8 [i] Sen päivän lävistäköön kirous,
joka herättäisi itsensä Leviatanin*.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet,
älköön se yö nähkö sarastuksen valoa,
turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
11 Miksi en syntynyt kuolleena,
miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,
miksi rinnat antoivat ravinnon?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,
nukkuisin, minulla olisi rauha.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten
seurassa,
noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä
muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,
noiden, joilla oli kultaa,
jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,
maahan kaivettu ja olematon,
niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa
ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan,
piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa
tyyw
Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa