Selvennös: "Kiukkuinen akka" = Nainen, joka uskaltaa tuoda epäkohtia esiin.
Aiheen otsikko on varmasti mieleen monelle palstamme miehelle! :D
Mutta siihen se mielihyvä tällä kertaa jääkin. Minä en ole mikään feministiliikkeessä toimiva ja alan viimeisimpiin, maailman laajuisiin, kannanottoihin perehtyvä, vaan aivan tavallinen perheellinen, työssä käyvä nainen. Kuitenkin ajatuksiltani olen feministinen ja kerron sen yleisesti ottaen aina, kun siihen tulee tilaisuus. Feminismi ei siis ole kohdallani mikään salaisuus. Muut saavat tehdä ihan oman johtopäätelmänsä, minkälainen feministi olen. Enkä sinällään pelkää leimoja, sillä niitä nainen saa, vaikkapa istuisi koko elämänsä hiljaa nurkassa!
Yksi asia sukupuolten välillä minua on aina hämmästyttänyt jo pienestä tytön piiperoisesta asti ja se on se, miten nopeasti nainen saa miehiltä mitä merkillisimpiä luokitteluja ja leimoja otsaansa. Jos nainen nostaa esiin esim. tutkitun epäkohdan, joka koskee omaa tai muiden naisten asemaa, niin nainen leimataan pelkästään sukupuolensa avulla etuja tavoittelevaksi. Jos nainen kritisoi naisten esineellistämistä, niin hän on vain kateellinen hyvännäköisille naisille, jotka kelpaavat mainoksiin tai erilaisiin seksijulkaisuihin. Jos nainen kritisoi seksin ylenpalttista tarjontaa, hän on ahdasmielinen. Jos nainen kritisoi miehille tyypillisiä käytöstapoja, hän on katkera ja miehiä vihaava.
Mutta kuinka ollakaan, jos nainen RIITAANTUU TOISEN NAISEN KANSSA, niin sitä vähätellään ja naureskellaan tyyliin, että akat nyt aina on toistensa tukassa kiinni.
Ja jos nainen on kotona järjestystä pitävä, laskuista ja eräpäivistä huolehtiva, juopottelua vastustava ja likapyykkiä saalistava, niin hän on pirttihirmu!
Mistä on "kiukkuiset akat" tehty?
Feminismistä löytyy vastaus tähänkin: Ne ovat tehty vähättelystä, naureskelusta, ohittamisesta, syyllistämisestä.
Siis EI: Kateellisuudesta, ahdasmielisyydestä, katkeruudesta, vallanhalusta, miesvihamielisyydestä jne.
Aiheen otsikko on varmasti mieleen monelle palstamme miehelle! :D
Mutta siihen se mielihyvä tällä kertaa jääkin. Minä en ole mikään feministiliikkeessä toimiva ja alan viimeisimpiin, maailman laajuisiin, kannanottoihin perehtyvä, vaan aivan tavallinen perheellinen, työssä käyvä nainen. Kuitenkin ajatuksiltani olen feministinen ja kerron sen yleisesti ottaen aina, kun siihen tulee tilaisuus. Feminismi ei siis ole kohdallani mikään salaisuus. Muut saavat tehdä ihan oman johtopäätelmänsä, minkälainen feministi olen. Enkä sinällään pelkää leimoja, sillä niitä nainen saa, vaikkapa istuisi koko elämänsä hiljaa nurkassa!
Yksi asia sukupuolten välillä minua on aina hämmästyttänyt jo pienestä tytön piiperoisesta asti ja se on se, miten nopeasti nainen saa miehiltä mitä merkillisimpiä luokitteluja ja leimoja otsaansa. Jos nainen nostaa esiin esim. tutkitun epäkohdan, joka koskee omaa tai muiden naisten asemaa, niin nainen leimataan pelkästään sukupuolensa avulla etuja tavoittelevaksi. Jos nainen kritisoi naisten esineellistämistä, niin hän on vain kateellinen hyvännäköisille naisille, jotka kelpaavat mainoksiin tai erilaisiin seksijulkaisuihin. Jos nainen kritisoi seksin ylenpalttista tarjontaa, hän on ahdasmielinen. Jos nainen kritisoi miehille tyypillisiä käytöstapoja, hän on katkera ja miehiä vihaava.
Mutta kuinka ollakaan, jos nainen RIITAANTUU TOISEN NAISEN KANSSA, niin sitä vähätellään ja naureskellaan tyyliin, että akat nyt aina on toistensa tukassa kiinni.
Ja jos nainen on kotona järjestystä pitävä, laskuista ja eräpäivistä huolehtiva, juopottelua vastustava ja likapyykkiä saalistava, niin hän on pirttihirmu!
Mistä on "kiukkuiset akat" tehty?
Feminismistä löytyy vastaus tähänkin: Ne ovat tehty vähättelystä, naureskelusta, ohittamisesta, syyllistämisestä.
Siis EI: Kateellisuudesta, ahdasmielisyydestä, katkeruudesta, vallanhalusta, miesvihamielisyydestä jne.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Erittäin hyvä kirjoitus. Mitä enemmän sille kiukkuiselle akalle naureskellaan, sitä kiukkuisemmaksi se käy. Ja aiheesta.
Ja hyvä esimerkki vähättelytaktiikasta.
Jossain vaiheessa se kiukkukynnys voi ylittyä, eikä voi enään muuta kuin naureskella takaisin.
En tiedä mistä kiukkuiset akat on tehty, mutta hyvä että tunnustat ongelman olemassaolon. Aikuiset ihmiset voivat naureskella kiukkuiselle naiselle ja välttää hänen seuraansa, mutta hänhän on kiukkuinen myös kotona. Niskavuoren Heta on tyypillinen kiukkuinen akka, äreä ja pahantahtoinen, ja lopussa omat lapsetkin asettuvat häntä vastaan. Akusti-miehen kärsivällisyys venyi kuin purukumi, mutta se oli hänen osuutensa naimakaupasta, jonka avulla hän sai suuren tilaisuutensa nousta talolliseksi. Ei Hetallakaan ollut helppoa itsensä kanssa.
Onko ukko kiukkuinen silloin, kun hän uskaltaa ottaa epäkohdat puheeksi? Vai onko tämä sitten taas sitä asiallista kritiikkiä?
Heta on ääriesimerkki, eikä sinällään kuvaa suomalaista naista. En ole lukenut alkuperäistä tarinaa, joten se on saattanut elokuvassa värittyä ainakin jonkin verran.
Tämä oli kyllä täyttä asiaa koko kirjoitus.
Itseäni on menesti juuri ärsyttänyt tuo kiukkuiseksi akaksi leimaaminen. Se on kumma kun tietyissä ympäristöissä tuon leiman saa kyllä varsin helposti otsaansa. Jos puuttuu johonkin epäkohtaan ja pyrkii muuttamaan sitä, saa osakseen kommentteja; "no mitä se nyt siinä taas vouhottaa" tai "onkos taas se aika kuukaudesta".
Samoin jos nainen kritisoi naisten esineellistämistä tai seksuaalista ylikorostamiseta, niin ulkonäöstä/iästä riippuen hänet leimataan joko kateelliseksi tai jos hän itse on ihan ok-näköinen, on kommenttina ihmettely "mitäs sä siitä välität, kyllähän sä itsekin voisit mennä tollasiin kuviin".
Ikuista ihmettelyä aiheuttaa myös tuo, kuinka naiset aina leimataan nalkuttajiksi, kun he joutuvat toistamiseen sanomaan asiasta. Sen sijaan miehillä vastaava toiminta nimetään ohjaamiseksi, tulosten vaatimiseksi tai huomauttamiseksi.
useimminten naiset ovat kateellisia toisille hyvännäköisille naisille, siitä ei epäilystäkään. Ainakin tämän palstan naiset tuntuvat myös haluavan etuisuuksia, varsinkin työelämässä, juuri sukupuolensa takia, miesten turha kritisointi nyt ei johda mihinkään vaikka se nyt taitaa feminismin ydin ollakkin, niin kauan kun nainen omasta vapaasta tahdostaan myy ruumistaan, ei toisella naisella tai miehellä ole mitään oikeutta tulla moralisoimaan, jos kaksi naista tappelee, se on järkyttävän näköistä, ei sille naureta. Kyllä nainen kotona saa järjestyksen pitää, ei se naisesta pirttihirmua tee. Kiukkuinen nainen nyt vain on kiukkuinen nainen, onneksi niitä ei liikaa ole.
feministit vois auttaa mua vähän.
mua masentaa koska olen sovinisti ja haukun naisia avoimesti tyttöystävälleni aina. se varmasti loukkaa häntä tosi paljon. en tiedä mistä tämä on tullut mutta olen pienestä asti ollut "naisten alistaja", sinänsä tämä ei häiritse mutta en haluaisi loukata niitä ketä rakastan...eli jos mahd. niin sanokaa jotain syitä miksi teitä pitäisi arvostaaa ja shittii... naurettavaa tekstii mut tää on iso ongelma!
siinä vastaus.
No, oleppa kiukkuinen ihan kaikessa rauhassa, kyllä se siitä.
"
Ja jos nainen on kotona järjestystä pitävä, laskuista ja eräpäivistä huolehtiva, juopottelua vastustava ja likapyykkiä saalistava, niin hän on pirttihirmu!
"
No, jos mies on sitä mieltä, että akka on pirttihirmu, niin eikun vaihtoon.
Ja jos taas naisesta tuntuu, että äijä senkun juopottelee ja sotkee paikkoja, niin pistää äijän pihalle, ei kait siinä sen kummempaa.
Jos taas mies on laskuista huolehtiva, järjestystä ylläpitävä ja juopottelua vastustava, niin onko hänkin silloin pirttihirmu? Jos vastaat ei, niin mikä hän sitten on?
...olevani fundamentalisti patriarkaali... (jos nyt tämmöinen sivuhuomautus sallitaan)
No, jos sattaau niin päin, että mies on se joka nipottaa, niin hän on silloin nipottaja, varmaankin.
Luulen Jöriksen taroittaneen tilannetta, jossa mies on perheessä se, joka ei välitä perheen hyvinvoinnista ...tujakaan, jolloin vastuu hyvinvoinnista jää naiselle. Tällöin käy niin, että tämän 'miehen' mielestä nainen on pirttihirmu.
Jos asia on taas päinvastoin, niin silloinhan vaimo on hupakko. Käsittääkseni perinteisessä mallissa oletetaankin miehen olevan se joka huolehtuu taloudesta.
Käytännössä nykyään tilanne lienee se, että koska molemmat tienaavat, niin molemmilla on myös vastuu taloudesta.
Itse en osaa sanoa, koska meillä on asia järjestetty niin, että vaimo hoitaa juoksevat asiat ja hänellä on sitä varten käyttöoikeus minun tiliini. Meillä ei sillai ole minun rahoja ja sinun rahoja. Tämä on muuten hyvä järjestelmä, mutta vähän vaikea yllättää vaimo jollain kivalla lahjalla, kun se pahus näkee heti jos olen käyttänyt rahaa...
Onneksi hän osasi tänä aamuna edes näytellä yllättynyttä kun annoin hänelle viikonlopun lahjakortin kylpylään.
*heh* Koko viikonloppu kotona yksin, mitenkähän mahdan selvitä. :)
...meillä sovinisteiksikin mainituilla on rahan suhteen tuommoinen asenne, ettei "sinun ja minun".
Meillä myös on yhteiset tilit ja samat muovikortit vinkuvat kuin sovinistisika joulun alla.
Meillä myös molemmat huolehtivat taloudesta - mulla on (toistaiseksi) ollut ansaintalogiikka ja sitten rouva on hoitanut ostopuolen - tärkeintä hommia molemmat.
...mutta kyllä se rouva mut aina yllättää (en tule seurailleeksi tiliä niin tiuhaan).
Olen toisaalta elänyt yhden talven vaimon palkalla, kun hän oli töissä ja minä olin varusmiehenä. Ei se aiheuttanut minussa sen kummempia komplekseja - jos loppuikänsä on yhdessä, niin luonnollistahan se on, että kaikki on yhteistä.
Puhutte asiaa arvon Professori.
"
jos loppuikänsä on yhdessä, niin luonnollistahan se on, että kaikki on yhteistä.
"
Tämän kun kaikki tajuaisivat...
Jotenkin niin hellyyttävän miehinen asenne. Jos pöydän jalka vähän klonksaa, niin ei kun uusi pöytä kaupasta tilalle! :O
Miksi et ihmeessä itse mennyt mukaan kylpylään? Ihana romanttinen kylpyläloma piristää kummasti.
Ja vähän naurattaa tuo "vaimo hoitaa juoksevat asiat..", sillä luulenpa että monessa perheessä se on nainen, joka juoksee ja lujaa. En nyt toki tarkoita sinun perhettäsi, mutta tuli vaan mieleen, että on pakko heitää jotain. :D
Niin, kyllä jos minun pöytä jostain klonksaa niin kyllä minä ostan uuden tilalle, tai sitten korjaan vanhan.
Se vaan, että rikkoutunutta ihmissuhdetta ei korjata sahalla, eikä pöytäkään enää korjauksen jälkeen ole ennallaan.
No, minä en lähtenyt mukaan siksi, että semmoinen hoito- / hemmotteluviikonloppu ilman äijänkörilästä on hänelle varmasti tarpeen.
Samoin kuin minä saatan mennä joskus viikonlopuksi jonnekin korpeen yksinäni taivastelemaan.
Tokihan yhteiset lomatkin on mukavia. :)
Ajatteles hierontaa, savi- ja muta kokovartalonaamioita, höyrysaunaa, kasvohoitoa, manikyyriä, intialaista päähierontaa, aromaterapia-rentoutushoitoja, kokovartalokuorintaa ja paljon muuta.
Ei sahalla hyvää tule. Suosittelisin hiomakonetta suurimpien särmien hiomiseen, niin kyllä siitä voisi tulla parempikin kuin uudesta pakkauksesta, jonka sisältöä voi vain arvailla. :)
...jos törmään työelämässä kiukkuisiin akkoihin tai kiukkuisiin ukonkäppänöihin, niin se on se haitta.
Kiukku yleensä koetaan epäprofessionaalina... tunteenpurkaukset työyhteisössä.
Samaten olen törmännyt asiallisiin naisiin ja miehiin, jotka nostavat epäkohdat esiin asiallisesti ja perustellen. Enkä näe, että sillä tavalla toimivaa ja keskustelevaa ihmistä tulisi pohdittua, että onpas "kiukkuinen ukko tai akka" - päin vastoin, kaikki älykkäät ihmiset arvostavat sellaista, joka osaa asiallisesti puuttua epäkohtiin niitä havaitessaan.
Ylenkatseellisuuteen olen törmännyt itseänikin kohtaan, samoin "ohittamiseen" jne. Yliopistokin on aika "raaka" paikka ajoittain, ja jos siellä on liian kiltti, jää pian sivuraiteelle ja tekee kaikki kakkahommat itse. Samoin olen jutellut usean kollegani kanssa... osa on suuttunut, osa ei... yleensä ne suuttuneet ovat piakkoin vaihtaneet työpaikkoja sitten, kun tunteenpurkaukset (niitä voi olla miehilläkin, näet) eivät ole olleet hyväksi luottamukselle johtajan ja alaisten välillä.
Eräs toimitusjohtajaystäväni kertoi, että hänelle on varoituskello, mikäli joku sanoo eksplisiittisesti olevansa kommunisti tai kristitty (hän on itsekin kristitty :-) ... ne ovat kuulemma fanaattisia. Naisia sukupuolena hän ei maininnut. Voisin kuvitella, että mikäli joku kertoo eksplisiittisesti olevansa feministi lähes ensitapaamisella, vrt. kommunisti, kristitty, niin se saattaa herättää vähän samanlaisen varovaisen asenteen ko. ihmistä kohtaan.
Nurkassa hiljaa istumalla ei maailmaa rakenneta, mutta sillä, että keskustellaan asiallisesti ihmisten välillä. Itse en näe, että tässä asiassa olisivat miehet tai naiset sinänsä toisiaan parempia - toisaalta siitä ei paljon puhuta, että samaan tapaan "kiukkuiset miehet" eivät ole kovin suosittuja työyhteisöissään... niitä on siinä missä niitä "akkojakin". Samaten on asiallisia naisia ja miehiä, jotka etenevät perustellen ja professionaalisti.
...ovat sanat paikallaan, näin just :D. Kun naisministeri pidättelee kyyneleitään, on hän surkea lälly, ei kestä neuvotteluja, pillittäjä. Kun liittokansleri itkee natsien uhrien muistomerkin äärellä, on hän valtiomies. Kummallekin heistä on jokin asia ollut tärkeä, siihen suhtaudutaan eri tavoin. Näitä esimerkkejä on paljon, pitäisi joskus kerätä.
Naisella pitää olla erityisen pitkä pinna, että kestää ylemmyydentuntoisia miehiä.