En minäkään ikinä uskonut että voisi käydä niin, se vaan tapahtui. Huomaa että elämällä voisi olla tarjottavana jotain aivan ihanaa. Sen ihanan voit kuitenkin tehdä vain hätäisesti ja salaa. Et voi olla sen ihmisen kanssa jota rakastat eniten maailmassa; hinta on liian korkea. Et voi hajottaa koko elämän rakennustasi kuitenkaan pelkän rakkauden takia. Liian monen ihmisen elämä menisi sekaisin. Samalla säälit itseäsi ettet voi ja uskalla sitä tehdä...Ei ole helppo tällainen osa.
varatut rakastuvat
mara
152665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Et voi asiaa paremmin ilmaista....se repii ihmisen rikki..
Tuskaa sisällä, sairasta kaipausta. Miksi varattu vie varatulta sydämen..? Sitten riudutaan ikävässä ja annetaan ajatusten lentää tietoisena siitä että kukaan toinen ei ikinä ole yhtä lähellä kuin hän. Tätä ikävää ei poista muu kuin hän ja hänen rakkautensa. Eletään toivossa ja odotetaan...
mitä te kiusaatte ja säälitte niitä puolisoitanne, jos ei kerran enää hutsi niin antaa mennä. Turhaan täälä uikutatte suuren rakkautenne perään, kun ite vaan ootte niin heikkoja että ette kykene jättämään. Menkää itseenne ja päästäkää ne "entisenne" pois todellisesta tuskasta jättämällä ne!!!
Ja minä sitten tiedän mistä puhun!
Taru, en ymmärrä miehiä jotka ovat varattuja ja särkevät kaikkien sydämmen ja rikkovat toisia.
On tosi raastavaa olla rakastunut sellaiseen ja odottaa vuodesta toiseen. Niin monet kärsivät vain siksi että mies on pelkuri, pelkää jäädä yksin kun ei uskalla lähteä. Siihen joka häntä rakastaa sattuu, kotona sattuu siihen vaimoon (joka ehkä myöskin vielä rakastaa) ja lapsiin sattuu. Mielestäni miehen pitäisi joko luopua rakastajasta tai antaa vaimolle mahdollisuus löytää uusi onni, sellainen joka rakastaa häntä oikeasti. Mutta ei miehet haluavat kaiken ja vain siksi että eivät pelkäävät menettävänsä molemmat. Ja niin siinä loppujujen lopuksi varmaan käykin, luu jää vetäjän käteen.
sitä mieltä, etteivät välttämättä rakastu vaan käyttävät hyväksi. Mikäs sen mukavampaa kuin antaa toisen luulla olevansa rakastettu tietäen itse, ettei koskaan eikä missään tapauksessa aio vastarakkautta antaa kunhan saa vain sen yhden tarpeensa tyydytettyä. Tässä herää taas kysymys, mitä rakkaus oikein on. Onko se seksuaalinen nautinton suominen toiselle vai aitoa välittämistä. Toisen tunteiteiden huomioimista ja epäitsekkyyttä jne. jne.
Ois voinu olla mun tekstiä,sillä poikkeuksella et nyt tää luvaton suhde on loppu.Tiesin sen loppuvan joku päivä(en koskaan asettanut sitä etusijalle),mutta silti tämä on vaikeaa.Yritän ajatella kaikki kaunis loppuu aikanaan,mutta silti kaipaan vielä rakastani....joka kumminkaan ei ollu rakkaampi kuin oma mieheni.Koen,että suhteeni koitui avioliittoni pelastukseksi:tajuan kuin ihana mies seisoo rinnallani-jo 20 vuotta-Minä vain hullannuin!Elämä tuo yllätyksiä eteen,nautitaan niistä.Ja opitaan omista virheistämme.
Tapahtuipa minulle pari vuotta sitten:
Olin ollut todella ihastunut miespuoliseen kaveriini kauan, mutta näin häntä harvoin eri asuinpaikkakuntien takia. Siksi en koskaan sanonut hänelle mitään. Seurustelin jo ihanan miehen kanssa, jota todella rakastin, kun kohtalo johdatti ihastukseni samaan kaupunkiin. Monta kuukautta meni hyvin, kunnes kerran olimme ravintolassa ja juttelimme, kuten aina. Sitten hän kertoi olevansa erittäin ihastunut minuun ja sekosin täysin! Tapailimme salassa pari kuukautta ja rakastin molempia miehiä, mutten pystynyt elämään sillä tavalla. Minun piti valita kahdesta ihanasta miehestä. En tiedä, jos tilanne ei olisi ollut niin sotkuinen ja vaikea, olisin varmaan valinnut tämän ihastukseni. Tunteeni tuskin haalistuvat koskaan...
Mikäli kyse on pelkästä ruumiintoiminnon harjoittamisesta, on ihan sama missä tarpeellaan käy.
Jos taas kyse on rakkaudesta, pitää elää sen mukaan: jättää se, jota ei enää rakasta, puolittaa kulissit, tehdä välit selviksi yhteisten tuttavien kanssa,... Se on rehellisyyttä muita sekä itseä kohtaan. Vai haluaisitko itse, että puolisosi jatkaisi teeskentelyä kanssasi pelkästä vastuuntunnosta lasten ja/tai omaisuuden vuoksi, vaikka rakastaisi toista?
olleet naimissuhteet siihen aikaan kun ihmiset elivät keräilytaloudessa ja liikkuivat laumoissa kuten eläimet? Koko suku nai sikin sokin??
en tiedä tajusinko jutun oikein, mutta näin ymmärsin...
Onneton mies (ja vaimo) ei osannut hoitaa omaa suhdettaan, rakkaus sammui ja sitä kaipasi ja nyt saa sitä muualta?!? Eikä voi nauttia siitä koska oma suhde on vaakalaudalla. No hoidapa oma suhteesi kuntoon ja mieti mitä kaikkea hyvää voit siltä saada ja unohda "vieras".
ei kyllä ole sulla helppo osa... enkä ymmärrä miksi tuollaiseen "vipuun" antaa itsensä langeta. Äläkä sano, että "se vaan tapahtui, sille ei mahda mitään". Itsestään selvää, että ollaan itse omien tekojemme takana ja vastaamme niistä... mikään "ei vaan tapahdu itsestään". Rakkaus ei tule varkain, tai kuin salama kirkkaalta taivaalta, tai vaikka kuin amorin nuoli... se tulee jos sen tunteen antaa tulla. Pikku mokan teit ja sen kanssa sun täytyy elää:))))
aplodeja hienosta mielipiteestä...
Mikä siinä on, että koskaan ei voida olla tyytyväisiä siihen mitä on, vaan aina pitää valittaa ja yrittää hakea parempaa. Ei tuo mitään rakkautta ole, seksiä se vaan on, ja vielä sellaista, mikä pitää tehdä hätäisesti, kuten itse sanoit. Eli hetken helpotus. Siitä on rakkaus kaukana. Ja mitä sitten, kun saisit tämän "rakkauden kohteesi" omaksesi? Ei menisi pitkä aika, kun taas löytyisi "ihanampi ihminen" ja "rakastuisit" taas. Miten voi olla niin vaikeeta olla uskollinen...? Oon niin pettynyt nykymaailman menoon. Rakkaudesta vaan hoetaan ja naimisiin mennään, mutta silti erotaan heti, kun tulee pienikin vastoinkäyminen tai ainakin etsitään heti joku jota paneskella. Ja kehdataan sitten puolison edessä näytellä, että kaikki on hyvin. Hävetkää aikuset ihmiset!
Ja mieti omalle kohdallesi, miltä tuntuisi, jos oman selkäsi takana vehkeiltäisiin samoin?
Totta on ettei voi rikkoa sitä kaikkea minkä on rakentanut jo pelkän rakkauden takia. Kmppailen tässä itse, että pitäiskö kokeilla parin vuoden takaista ihastustani, kun mahdollisuus saattaisi olla, vaikkakin olen jo varattu ja hänkin on...
Miten on mahdollista että maailman miljoonista ihmisistä olet uskonut löytäneesi sen ainoan oikean.Enempikin on varmaa että olet onnistunut löytämään sen väärän,ja nyt sitten huomaat että se ei ollutkaan se ainoa ja oikea.Pystyt rakastumaan uudelleen,älä siis kanna huonoa omaatuntoa siitä.Elämä on tarkoitettu elettäväksi niinkuin kulloinkin tuntuu parhaimmalta.Se entinen oikeasi voi myös löytää uuden onnen,anna siis itsellesi sekä hänelle mahdollisuus siihen.
Eroaminen ei ole maailman loppu,eikä jo valmis elämäsi mökkeineen ja autoineen ole kuin maallista mammonaa vain,eikä siis tärkeätä ollenkaan.