Bertrand Russell on todennut, että "Onnellisuutta, joka perustuu uskomuksiin, joilla ei ole muuta pohjaa kuin niiden miellyttävyys, ei voida pitää erityisen ihailun arvoisena" (VA 6/49 ja 7/78).
Vapaa-ajattelijat haluavat rakentaa elämänsä tosiasioiden pohjalle. Vaikka koskaan ei voidakaan paljastaa koko totuutta kaikesta, pääsemme kuitenkin sitä lähemmäksi tieteellisen metodin avulla. Vapaa-ajattelijat eivät kysy onko jokin uskomus lohduttava tai tunteita tyydyttävä, vaan onko se tosi.
Emme usko, että järjen hylkääminen johtaa onnellisuuteen. Päinvastoin, se johtaa useasti siihen, että ihminen menettää kyvyn ratkaista ongelmansa ja haaskaa aikansa näennäisratkaisuihin (esim. rukoilee apua jumalaltaan).
V.T.Aaltonen kirjoitti: "Vastustajamme voimana on vetoaminen tunteisiin ja ihmisten nukuttaminen miellyttävään toiveajatteluun; me vapaa-ajattelijat voimme vedota vain järkeen, ja aivojen käyttäminen on ihmisille tunnetusti raskasta" (VA 5/49).
Vapaa-ajattelijat haluavat rakentaa elämänsä tosiasioiden pohjalle. Vaikka koskaan ei voidakaan paljastaa koko totuutta kaikesta, pääsemme kuitenkin sitä lähemmäksi tieteellisen metodin avulla. Vapaa-ajattelijat eivät kysy onko jokin uskomus lohduttava tai tunteita tyydyttävä, vaan onko se tosi.
Emme usko, että järjen hylkääminen johtaa onnellisuuteen. Päinvastoin, se johtaa useasti siihen, että ihminen menettää kyvyn ratkaista ongelmansa ja haaskaa aikansa näennäisratkaisuihin (esim. rukoilee apua jumalaltaan).
V.T.Aaltonen kirjoitti: "Vastustajamme voimana on vetoaminen tunteisiin ja ihmisten nukuttaminen miellyttävään toiveajatteluun; me vapaa-ajattelijat voimme vedota vain järkeen, ja aivojen käyttäminen on ihmisille tunnetusti raskasta" (VA 5/49).
Vastaukset 50
Vanhimmat
Minun uskoni on tietoon, todisteisiin ja kokemukseen pohjautuva..muuten en edes uskoisi.
Ja tämä uskoni on vapaan ajattelun tulosta, ei siis riippuvaista mistään uskonnollisesta kasvatuksesta tai sitoutumisesta johonkin aatesuuntaan.
Jumala on ja pysyy(sinun "vapaa-ajattelusi" ei tätä totuutta kumoa) ja on muuten hienoa kun rukoukset menee perille ja niihin vastataan.
Jotkut ihmiset yrittävät ajatella tieteellisesti joillakin alueilla ja ei-tieteellisesti joillakin toisilla alueilla. Miten samaan aikaan voi ajatella tieteellisellä ja vaikkapa "apostolisella" (= uskontunnustus) tavalla, sitä on vaikea ymmärtää. Ihmisen, joka toisaalta uskoo vain mittaustensa tuloksiin ja toisaalta "ilmestyksiin", maailmankatsomus on ristiriitainen. Filosofi Raimo Tuomela on kutsunut tällaista skitsofreeniseksi ajatteluksi. On muistettava, että asioiden jaottelu "uskon asioiksi" ja "tiedon asioiksi" on teologien keksimä temppu, pelkkä perusteeton, hihasta vedetty (ad hoc), oletus. Todellisuus ei tunne tällaisia reviirejä.
V.T.Aaltonen kirjoitti osuvasti: "Omasta puolestani luulen jokaisen rehellisen tiedemiehen ainoastaan sanovan, että voi olla "muuta", mutta että hän ei tiedä siitä mitään. Eikä tästä "muusta" voi kukaan toinenkaan ihminen enempää sanoa" (VA 7- 8/49).
Maailmaa on katsottava sellaisena kuin se on, älkäämme tehkö turhia hypoteeseja eli olettamuksia ! Maailmankaikkeus on kokemuksen kohde. Se on todellinen; me olemme osa siinä ja osa sitä. Miksi menisimme sen ulkopuolelle?
välillä kasettia...vai oletko kopsannut kaikille muillekkin nuo samat fraasit?
Kai asioista saa keskustella sivistyneesti.
pelleprofessori. Tieteellisten havaintojen ja tutkimusten voidaan tulkita myös tukevan näkemystä suuresta suunnittelijasta ja älystä. Joten älä viitsi esittää kaikkitietävää tieteelliseltä näkökannalta unohtaen että monet tiedemiehet ovat luopuneet esim. evoluutiouskostaan omien tieteellisten tutkimustensa kautta.
"Kuka loi maailman?", on monierheinen kysymys. Se olettaa, että joku loi maailman, että maailma ylipäätänsä luotiin ja, että maailma "luodaan" samoin kuin luodaan vaikkapa kenkäpari.
Mitä kysyjä tarkoittaa maailmalla? Maapalloa? Metagalaksia eli havaittavissa olevaa maailman kaikkeuttako?
Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt.
Yleensä vain biologiset yksiköt (muurahaiset, mehiläiset, ihmiset jne.) ja ihmisen rakentamat koneet voivat jotakin rakentaa. On tarpeetonta kuvitella rakentajaa niille asioille, joita organismien ja koneiden ei ole koskaan todettu rakentaneen.
On virheellistä kuvitella, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Yleisen suhteellisuusteorian (Albert Einstein) mukaan aika ja avaruus eivät ole mitään tapahtumien muuttumattomia puitteita, johon itse tapahtumat eivät vaikuta. Aika ja avaruus vaikuttavat kaikkiin maailmankaikkeuden tapahtumiin ja kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat vaikuttavat aikaan ja avaruuteen. Aika ja avaruus eivät voisi olla olemassa ellei olisi olemassa myös materiaa (aine ja energia).
Lisäksi luonnontieteen mukaan ainetta ja energiaa ei voi luoda tyhjästä. Niiden olomuotoa voidaan kyllä muuttaa ja ainetta ja energiaa toisikseen, mutta ei hävittää.
Jos kuuma alkuräjähdysmalli (termi: Stephen Hawking) pitää paikkansa niin silloin aika alkoi alkuräjähdyksessä. Stephen W. Hawking kirjoittaa: "Jos ennen alkuräjähdystä on ollut jotain tapahtumia, emme voi turvautua niihin alkuräjähdyksen jälkeisten tapahtumien ennustamisessa, koska jatkuvuus on katkennut alkuräjähdyksessä. Vastaavasti alkuräjähdyksen jälkeisistä tapahtumista ei voida tehdä mitään päätelmiä siitä, mitä on tapahtunut ennen alkuräjähdystä. Nykyisen käsityksen mukaan ennen alkuräjäytystä sattuneilla tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta nykyisiin tapahtumiin, joten niitä ei tarvitse ottaa maailmankaikkeuden malleissa huomioon" (Ajan lyhyt historia, 1988, s.48).
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand Russell otaksui leikillään.
Miksi on vaikeampi kuvitella itsestään olemassaolevaa maailmankaikkeutta, kuin luulotella, että olisi olemassa itsestään olemassaoleva luomisintoinen henkiolento, jota kutsutaan jumalaksi? Erilaisia kuuman alkuräjähdysmallin muunnelmia esitellään mm. Stephen Hawkingin edellä mainitussa teoksessa ja useissa kirjallisuusluettelossa olevissa tähtitieteellisissä teoksissa.
Mielenkiintoista on, että Stephen Hawking ei enää itse oleta, että maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä. Hänen mukaansa alussa ei ollutkaan mitään todellista "alkupistettä". Hän on luonut työtovereineen suljetun mutta reunattoman aika-avaruuden mallin.
Hawking kirjoittaa: "Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on ollut jokin alku. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on täysin suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen enempää alkua kuin loppuakaan. Se on vain olemassa. Mihin silloin enää Luojaa tarvitaan?" (Ajan lyhyt historia s.142).
Ajatus maailman "luomisesta" on ns." ensimmäisen syyn" todistuksen muunnelma. Todistus lähtee siitä, että kaikella on syynsä, sen tähden maailmankaikkeudellakin on syynsä. Mutta, jos kaikella on syynsä silloin jumalallakin täytyy olla syynsä. Ellei jumala tarvitse mitään syytä, silloin kaikella ei tarvitse olla syytä. Stephen Hawkingkin kysyy kirjansa yhteenvetokappaleen lopussa: "Ja kuka loi Luojan?" (s. 173).
et sit viittiny jättää kokonaan väliin...!
tyypillistä... harmi!
rauhaa vaan
vastannut noihin jo aikaisemmin. Esitä välillä jotain omin sanoin äläkä toista tota 4min nauhaa.
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand Russell otaksui leikillään.
Mitä seikat todistavat raamatun Jumalasta vai onko se vain luulottelua?
Ainoa vika, että sinä et pysty siihen.
joka tapauksessa maailmankaikkudella oli jonkinmoinen alku(singulariteetti), mitä mieltä olet, vaadittiinko tuolle alulle mitään säätöjä jotta siitä olisi syntynyt hienosäädetyt vakiot ja lait? Nämä hienosäädetyt vakiot ja lait tekevät sen mahdolliseksi että elämä voi olla ja säilyä.
Puhumattakaan siitä ihmeestä että itse elämä on olemassa, sen syntyminen on jo sellainen ihme että monet biologit ovat vakuuttuneet sen mahdottomuudesta. Ja lisäksi jostain syystä syntyi monisoluinen suvullinen ja lopulta tätä kaikkea miettivä olento, ihminen.
Sattuma ei tarvitse elämän olemassaoloa.
Mielestäni, jos joku ei näe tässä kaikessa tarkoitusta, hän on sokea.
Kysymykseesi:"mitkä seikat todistavat raamatun Jumalasta", olen vastaillut aikaisemmin pieninä paloina. Omaa vakaumustani en lähde yksityiskohtaisesti selvittämään, vaikka olen asioista itse täysin vakuuttunut.
kristunuskon paradoksi on juuri siinä, että siinä on niin paljon asioita,joita ei voida järjellä selittää eikä perustella, ja kuitenkin ne toimivat!, joten sen täytyy olla Jumalasta.
En ole esittänyt yhtään loukkausta.
On totta, että esim. jos valon nopeus, elektronin varaus, gravitaatiovakio ja alkeinhiukkasten massat (kts. käsitteet vaikkapa kirjallisuusluettelossa mainitusta Teerikorven ja Valtosen kirjasta "Kosmos") eroaisivat nykyisistä arvoistaan niin atomiytimet eivät ehkä pysyisi koossa, eikä tähtiä, planeettoja ja elämän rakennusaineita olisi päässyt syntymään. Universumi on siis alkuräjähdyksen jälkeen kehittynyt (jos alkuräjähdysteoria pitää paikkansa) sellaisten lakien mukaan, jotka ovat kyenneet tuottamaan alkuaineita, fysikaalisia kappaleita, auringon, maapallon, orgaanisia yhdisteitä, eläviä organismeja, aistivia eläimiä ja lopulta ajattelukykyisen ihmisen.
Tämä kosmisen, kemiallisen ja biologisen evoluution tulos on ilmeisesti kontingentti asia eli ei välttämätön mutta ei myöskään mahdoton. Maailmankaikkeutemme voisi vallan hyvin olla aivan toisenlainen.Mutta jos näin olisi niin me emme olisi täällä maailmaa ihmettelemässä ja käsittämässä. Se voi tietysti olla mahdollista, että muunlaistakin (kuin hiilen kemiaan perustuvaa) elämää voisi olla.
Siitä, miten mainittu kehitys on tapahtunut, antavat useat tieteet oman jatkuvasti täydentyvän kuvauksen, jonka kautta ihmisen olemassaolo saa luonnollisen tieteellisen selityksen. On hassua ajatella, että ikään kuin ihmisen vähäinen olemassaolo olisi syynä suunnattoman maailmankaikkeuden rakenteeseen. Maailmankaikkeuden, jonka rajoja emme edes tunne! Tässä on syy ja seuraus mennyt sekaisin!
Teerikorven ja Valtosen kirjassa "Kosmos" (1988) esitetään hauska vertaus, joka selvittää asiaa:"Ajatelkaamme ihmistä, joka elimistönsä jonkin puutteen takia joutuu kantamaan kehossaan epätavallisia mikrobeja. Mikrobit toteavat hämmästyneinä, että isännän kehossa on mielenkiintoinen, epätodennäköinen piirre, joka sallii niiden syntyä ja elää mukavasti. "Kuinka ihmeellistä", ne tuumaavat, "näyttää kuin meidät olisi otettu kauniisti huomioon, kun tämä maailmamme on syntynyt". Ulkopuolisina tarkkailijoina me voisimme kohteliaasti oikaista pieneläjien liian suuria luuloja itsestään ja sanoa, että maailmassa on tosiasiassa miljardeja ihmiskehoja. Muutamissa niistä sattuvat vallitsemaan kyseisille mikrobeille soveliaat olosuhteet. Niinpä niitä sitten siellä esiintyykin ilman, että tarvitsee kuvitella kyseisiä kehoja rakennetun juuri näitä mikrobeja silmälläpitäen"(s.436).
"Kuka loi maailman?", on monierheinen kysymys. Se olettaa, että joku loi maailman, että maailma ylipäätänsä luotiin ja, että maailma "luodaan" samoin kuin luodaan vaikkapa kenkäpari.
Mitä kysyjä tarkoittaa maailmalla? Maapalloa? Metagalaksia eli havaittavissa olevaa maailman kaikkeuttako?
Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt.
Yleensä vain biologiset yksiköt (muurahaiset, mehiläiset, ihmiset jne.) ja ihmisen rakentamat koneet voivat jotakin rakentaa. On tarpeetonta kuvitella rakentajaa niille asioille, joita organismien ja koneiden ei ole koskaan todettu rakentaneen.
On virheellistä kuvitella, että kerran oli aika, jolloin mitään ei ollut olemassa. Yleisen suhteellisuusteorian (Albert Einstein) mukaan aika ja avaruus eivät ole mitään tapahtumien muuttumattomia puitteita, johon itse tapahtumat eivät vaikuta. Aika ja avaruus vaikuttavat kaikkiin maailmankaikkeuden tapahtumiin ja kaikki maailmankaikkeuden tapahtumat vaikuttavat aikaan ja avaruuteen. Aika ja avaruus eivät voisi olla olemassa ellei olisi olemassa myös materiaa (aine ja energia).
Lisäksi luonnontieteen mukaan ainetta ja energiaa ei voi luoda tyhjästä. Niiden olomuotoa voidaan kyllä muuttaa ja ainetta ja energiaa toisikseen, mutta ei hävittää.
Jos kuuma alkuräjähdysmalli (termi: Stephen Hawking) pitää paikkansa niin silloin aika alkoi alkuräjähdyksessä. Stephen W. Hawking kirjoittaa: "Jos ennen alkuräjähdystä on ollut jotain tapahtumia, emme voi turvautua niihin alkuräjähdyksen jälkeisten tapahtumien ennustamisessa, koska jatkuvuus on katkennut alkuräjähdyksessä. Vastaavasti alkuräjähdyksen jälkeisistä tapahtumista ei voida tehdä mitään päätelmiä siitä, mitä on tapahtunut ennen alkuräjähdystä. Nykyisen käsityksen mukaan ennen alkuräjäytystä sattuneilla tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta nykyisiin tapahtumiin, joten niitä ei tarvitse ottaa maailmankaikkeuden malleissa huomioon" (Ajan lyhyt historia, 1988, s.48).
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand Russell otaksui leikillään.
Miksi on vaikeampi kuvitella itsestään olemassaolevaa maailmankaikkeutta, kuin luulotella, että olisi olemassa itsestään olemassaoleva luomisintoinen henkiolento, jota kutsutaan jumalaksi? Erilaisia kuuman alkuräjähdysmallin muunnelmia esitellään mm. Stephen Hawkingin edellä mainitussa teoksessa ja useissa kirjallisuusluettelossa olevissa tähtitieteellisissä teoksissa.
Mielenkiintoista on, että Stephen Hawking ei enää itse oleta, että maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä. Hänen mukaansa alussa ei ollutkaan mitään todellista "alkupistettä". Hän on luonut työtovereineen suljetun mutta reunattoman aika-avaruuden mallin.
Hawking kirjoittaa: "Luoja voidaan olettaa tarpeelliseksi niin kauan kuin uskomme, että kaikella on ollut jokin alku. Jos maailmankaikkeus kuitenkin on täysin suljettu ja reunaton, sillä ei ole sen enempää alkua kuin loppuakaan. Se on vain olemassa. Mihin silloin enää Luojaa tarvitaan?" (Ajan lyhyt historia s.142).
Ajatus maailman "luomisesta" on ns." ensimmäisen syyn" todistuksen muunnelma. Todistus lähtee siitä, että kaikella on syynsä, sen tähden maailmankaikkeudellakin on syynsä. Mutta, jos kaikella on syynsä silloin jumalallakin täytyy olla syynsä. Ellei jumala tarvitse mitään syytä, silloin kaikella ei tarvitse olla syytä. Stephen Hawkingkin kysyy kirjansa yhteenvetokappaleen lopussa: "Ja kuka loi Luojan?" (s. 173).
en ole koskaan kieltänyt totaalisesti Jumalan olemassaoloa, olen esittänyt vastauksen kysymykseen: Miksi Jumala loi maailman?.... se on :"pitäisi tuntea Jumalan mieli"
hassua. Juuri nuo sattumalle mahdottomat hienosäädöt todistavat tarkoituksesta joka oli se että maailmankaikkeudessa tulee olemaan elämää.
Muutenkin jossittelua ja spekulointia kirjoittelusi. Sääliksi käy yrityksesi korvata Jumala noilla argumenteilla. Ei toimi.
sinun kanssasi samaa mieltä.
Varsinainen pellesetä tuo "professori".
vertautuksesi menevät päälaelleen, ilmankos kun oikeinpäin niitä ei voi esittää ja ne eivät saa tukea todellisuudesta.
>> on hassua ajatella, että ikään kuin ihmisen vähäinen olemassaolo olisi syynä maailmankaikkeuden rakanteeseen
Taidatte lisuri ja tutkija olla varsinaisia Tampereen lisureita ja Åbon tohtoreita.
Oikeastaan en ole professorin kanssa varsinaisesti samaa mieltä. Mutta teidän keskustelutyylinne on naurettavaa. Osaatteko perustella mielipiteitänne ollenkaan vai meneekö koko juttu pahasti yli hilseenne.
Professori ikäänkuin keskustelee tuulimyllyjen kanssa. Vastaan tulee vaan eipäs oo tason kommenttia.
Yrittäkää nyt edes lapsikullat.
On selvää, että tieteellisen rationaliteetin ulkopuolelle jää ja on aina jäävä jokin osa todellisuutta. Se, mitä tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on ääretön ("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi jokin äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin saavuttaa. Ei ole olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan voisi päästä (uskovaiset kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei myöskään seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä seuraa kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen pakottaa), eikä se, että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai ryhdyttävä jumalallistamaan tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren tuntemattoman edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius uskoo olemattomiin, se on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä pitää totena, se on minun ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA 12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu vielä vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista perustelua ei ole esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
Luonto ei ole niin "järjestyksessä" kuin on luultu. Epäjärjestystä on löytynyt sielläkin, missä luultiin olevan järjestystä. Toisaalta uusien teorioiden avulla nähdään järjestystä siellä, missä ennen sitä ei havaittu (kaaosteoria). Esimerkiksi ilmakehän säiden muodostumista kyetään hahmottamaan entistä paremmin kaaosteorian avulla. Kaaosteoria ei siis kerro, että "kaikki on kaaosta", vaan se tuo järjestystä sinnekin missä sitä ei ennen nähty.
Ei ole olemassa järjestystä tai epäjärjestystä, vaan erilaisia järjestyksiä. Toiset ovat ihmisen helpommin käsitettäviä kuin toiset. Luonnon järjestyksestä puhuminen ei ole siis mielekästä.
Järjestyksen olemassaolosta ei voida päätellä järjestyksen alkuunpanijan olemassaoloa.
Oli luonto millainen tahansa, joku voisi väittää, että sen joutuminen nykyiseen tilaan olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Heittäkää noppaa vaikkapa sata kertaa ja merkitkää tulossarja muistiin. Tulos on äärimmäisen epätodennäköinen. Ette koskaan tule saamaan samaa tulossarjaa eikä kukaan muukaan. Kuitenkin tulos kaikessa monimutkaisuudessaan oli yhtä todennäköinen kuin minkä vastaavan heittosarjan tulos tahansa.
Elävän luonnon havaittava järjestys selittyy evoluution avulla. Elämänmuodot ovat muuttuneet ja mukautuneet miljardien vuosien aikana luonnonvalinnan ja sattuman vaikutuksesta (kts. kirjallisuusluottelosta esim. Laihonen, Salo, Vuorisalo tai Gould).
tekstiä. Luonnon systeemit, rakenteet ja koneistot eivät synny ja toimi "sattumavaraisten monimuotoisten numerosarjojen" aikaasaamana ja periaatteella.
Mitä sinun vietisi tarkoittaa ? eihän proffa puhu mitään monimuotoisista numerosarjoita. Mitä ne ovat ? Tais mennä koko proffan luento yli hilseen. Takaisin peruskouluun !
...sitä vaan,että tsemppiä !?!
Kuten olet varmaankin jo huomannut nuo uskikset ja muut "speudotieteilijät" ovat vallan metkaa porukkaa...heh...niiden aivoituksensa on niin
oudon kiehtovan ja yksinkertaiseen ajatusmaailmaan kietoutunut epäloogisuusrypäs,ettei voi aina naureskelematta heidän juttujaan lukea :^D
Mutta ellei heidän synapsiensa sähkökemiallista
informaation kulkua aktivoi,ei liene toivoakaan heidän parantuvan mieliensä pohjattomasta itsetyytyväisyyden kuilusta normaalin järjen juoksun tasolle...no,hupiahan meille ainakin piisaa,eikö ?!?
lue loppuosa tarkemmin!! zzzzz
Tai sitten en kertakaikkiaan löydä sitä kohtaa.
Tämä keskustelusäie linee jo kuivunut kokoon, mutta zzzzz:n väite on pötyä!!!
Tämä on totuus ja se jääköön viimeiseksi sanaksi.
sanonut samaa mutten aivan noin hienosti.
...samat sanat !?!
Joskus yksinkertainen juttu menee paremmin perille hieman yksinkertaisemmalle yleisölle...siis ehkäpä juuri uskiksille !?!
pitkä on matka järjen temppelistä viisauden lähteille...
On selvää, että tieteellisen rationaliteetin ulkopuolelle jää ja on aina jäävä jokin osa todellisuutta. Se, mitä tieteellisesti pystytään kulloinkin hallitsemaan, on aina jotakin äärellistä, kun taas todellisuus on ääretön ("ehtymätön").
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tieteellisellä rationatiteetilla olisi jokin periaatteellinen raja, että olisi jokin äärellinen pussi, jonka sisälle jää kaikki se, mitä voidaan tieteellisen rationaliteetin keinoin saavuttaa. Ei ole olemassa jotakin ennakolta asetettua rajaa, jonka yli inhimillinen tieto ei koskaan voisi päästä (uskovaiset kuvittelevat, että uskonnollisten oppien pohjalta voidaan etukäteen rajata sitä, mitkä kysymyksenasettelut ja tulokset ovat tieteelle luvallisia ja mitkä eivät ole).
Siitä, että todellisuus ei ole koskaan hallittavissa täydellisesti tieteellisen rationaliteetin avulla ei myöskään seuraa mitään johtopäätöksiä joidenkin muka "yliluonnollisten" voimien vaikutuksesta.
Aina tulee olemaan kysymyksiä, joihin ei ole vielä löydetty tieteen metodien avulla vastauksia.Tästä seuraa kuitenkin vain se, että tieteellistä tutkimusta on jatkettava (jos ihmisen uteliaisuus siihen pakottaa), eikä se, että olisi turvauduttava mitään selittämättömiin yliluonnollisiin "selityksiin", tai ryhdyttävä jumalallistamaan tietämättömyyyttämme, tai täydennettävä perusteltua ja testattua tieteellistä tutkimustietoa tieteellisesti perustelemattomalla ei-testattavissa olevalla luulottelulla ja toiveajattelulla.
On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei ole yksioikoisia vastauksia, turvautumatta siitä huolimatta helppoihin "kani hatusta" vastauksiin.
V.T.Aaltonen vastasi Sigfrid Sireniukselle: "Me ihmislapset elämän saatossa olemme suuren tuntemattoman edessä kaikki yhtä tietämättömiä, niin tohtori Sirenius kuin minäkin. Tohtori Sirenius uskoo olemattomiin, se on hänen ratkaisunsa. Itse uskon vain sellaiseen, jota voin järjellisillä syillä pitää totena, se on minun ratkaisuni. En jumaloi tiedettä enkä tietoa, mutta kun kysymys on elämämme tiestä, pidän järjellistä ajattelua luotettavampana oppaana kuin sokeaa uskoa" (VA 12/53).
Tieteellisesti ajatteleva ihminen voi vallan hyvin olla sitä mieltä, että joihinkin kysymyksiin ei ole saatu vielä vastauksia, eikä hän sitoudu dogmaattisesti mielipiteisiin asioissa, joissa riittävää julkista perustelua ei ole esitettävissä. Näin tieteellinen maailmankatsomus on avoin ja kiihkoton.
tuohon voisi sanoa... Olet järjen ihmisiä, ja varma oikeasta tavasta suhtautua/tutkia elämää ja sen ilmiöitä. Uskon että olet suoraselkäinen, fiksu ihminen, mutta älä sorru ylimielisyyteen tai ylpeyteen suhteessa sellaisiin ihmisiin, jotka mielestäsi elävät "sokean uskon" varassa...Ole viisaampi kuin opettajasi; jätä varaa myös tyhmyydelle.
olet todella uskovainen tyyppi kun et hyväksy sitä tosiasiaa että Jumala ohjaa meidän elämäämme mutta ei pakota meitä. meidän länsimaisten ihmisten tapa ajatella on loohginen eli järjellistämme kaiken. kun menemme itäisiin maihin on siellä tapa ajatella enemmän tunteellinen. jos ihminen oman järkensä perusteella tutkii Jumalaa ja Hänen kättensä töitä ei sitä yksinkertaisesti useinkaan järjellä ymmärrä eikä tarvitsekkaan ymmärtää. Jumala sanoo olevansa salattu Jumala. kun katson omaa elämääni taaksepäin voin huomata että kyllä se mitä minun elämässäni on tapahtunut on jotain jota ei voi järjellä ymmärtää. kaikki se mitä on tapahtunut on ollut tietynlaista johdatusta. minun oman käsityskykyni ulottumattomissa. elämän hallinta on lähes naurettava asia mutta meidän tulee joka asiassa kääntyä Jumalan puoleen jotta osaisimme toimia Hänen tahtonsa mukaan eli lähimmäisemme parhaaksi. jos olet joskus rakastunut on se sellainen tunne ettei sitä voi järjellä ymmärtää. ei kaikkea voi järjellistää mutta syyn voi aina löytää. tutkippa hieman syvällisemmin ja totuudellisemmin mikä tämä elämäksi kutsuttu asia on. olet siinä kyllä oikeassa että ei kaikkea voi laittaa Jumalan syyksi. aina voi valita oikein ja aina voi valita myös väärin mutta pyytäkäämme Jumalata että Hän kertoisi sen mikä on oikein.
Ilkka Niiniluotokin on tuota mieltä, että tiede
lähestyy totuutta pala kerrallaan, ja, etteivät
kaikki salaisuudet selviä tässä ja nyt. Mutta se
on suuri ja selvittämätön ongelma. Jos Jumala on,
on Hänkin jotain ainetta, eikö vain? Ja, jos Jumalaa
tutkitaan tieteellisillä työkaluilla, voimme olettaa,
että meiltä kuluu Jumalan tutkimisen aloittamiseenkin
niin paljon aikaa, etten usko, että selviämme siitä,
vaikka periaatteessa kai voisimmekin tutkia Jumalaa
tieteellisin menetelmin - jos Hän vain sallisi sen.
No, oikea pointtini on tässä: Mistä tiede tietää, että
se lähestyy totuutta, jos se ei tiedä edes suuntaa,
missäpäin tuo totuus on, ja, mikä se on? Se etsii, mutta,
kuinka se voi löytää? Okei. Lääketiede. Antibiootit ja
muut insertit. Hyviä yrityksiä. DNA - oikein hyvä
yritys. Tähtitiede. Erittäin hyviä yrityksiä. On jo
noin 40 miljardia galaksia ja maailmankaikkeuden koko
sen kun vain suurenee. Oikein hyviä yrityksiä. Entäpä
filosofia? Raamattu sanoo, että "hullu sanoo sydämessään,
ettei ole Jumalaa". Mitä pidemmälle ja syvemmälle
mennään, sitä järjestäytyneemmältä kaikki alkaa
vaikuttaa - ikään kuin kaiken takana olisi suunnittelu,
eikä kaaos. Tiede paljastaa lakeja ja valaisee
mahdollisia uusia alueita.
MUTTA, yksilön aika on rajallinen ja jokainen itsestään
huolestunut pohtii, mitä on kuoleman jälkeen. Tiede
lähestyy niin hitaasti "totuutta", että sukupolvet
toisensa jälkeen painuvan unholaan. Silloin jokainen
järkevä ihminen vetää siitä sen johtopäätöksen, että
jotain on tehtävä. Estradille tulevat uskonnot, joista
jokainen vakuuttaa autuuttaan. Yksilölle jää vaihto-
ehdoksi valita. Ja SE on aika raadollinen totuus.
Aika ei riitä muuten.
Jos aivomme olisivat niin pienet, että voisimme ymmärtää niitä, olisimme kuitenkin niin tyhmiä, ettemme ymmärtäisi niitä.
Jos voisimme ymmärtää Jumalaa, ei Hän olisi enää mikään Jumala. Ei Hän olisi enää rajaton Kaikkivaltias jos Hän mahtuisi meidän pieneen pääkoppaamme, jos luotu voisi ymmärtää Luojansa.
"No, oikea pointtini on tässä: Mistä tiede tietää, että
se lähestyy totuutta, jos se ei tiedä edes suuntaa,
missäpäin tuo totuus on, ja, mikä se on?"
No pala palalta osistahan selviää kokonaisuus.
Siitä, että jotakin on olemassa ja että se on määrätynlaista, ei seuraa millään loogisella välttämättömyydellä, että jokin on sen tehnyt. Tämä saattaa olla vaikea asia ymmärtää tavalliselle ihmiselle, joka ei osaa ajatella syvällisellä tasolla.
Vaikka maailmankaikkeus ei olisi aina ollut olemassa, tästä ei voida päätellä, että sen on luonut uskovaisten jumala (joka vaihtelee uskonnon mukaan). Maailmankaikkeus olisi yhtä hyvin voinut syntyä itsestään tai sen on luonut joulupukki tai vaikkapa jokin demoni ilkeyksissään, kuten Bertrand Russell otaksui leikillään.
V.T.Aaltonen kirjoitti osuvasti: "Omasta puolestani luulen jokaisen rehellisen tiedemiehen ainoastaan sanovan, että voi olla "muuta", mutta että hän ei tiedä siitä mitään. Eikä tästä "muusta" voi kukaan toinenkaan ihminen enempää sanoa" (VA 7- 8/49).
Maailmaa on katsottava sellaisena kuin se on, älkäämme tehkö turhia hypoteeseja eli olettamuksia ! Maailmankaikkeus on kokemuksen kohde. Se on todellinen; me olemme osa siinä ja osa sitä. Miksi menisimme sen ulkopuolelle?
Itse asiassa, jos aikoo hyväksyä, että ihmeitä ylipäätänsä tapahtuu, se vaatii etukäteen uskon jumaluuden tai jonkin muun "korkeamman voiman" olemassaoloon.
Ihme on tapahtuma, joka ei ole periaatteessakaan selitettävissä rationaalisesti ja se kumoaa tunnetut käsitykset siitä mitä olioille voi tapahtua. Jos amputoidun jalan tilalle ilmestyisi uusi jalka, niin se olisi todellinen ihme. Ei ole mitään näyttöä siitä, että "ihmeitä" tapahtuisi. Se, että tapahtuu jotakin, jota emme sillä hetkellä ymmärrä, ei todista mitään jumalan/jumaluuksien olemassaolosta. Lisäksi jumaluuden olemassaolo ei silti vielä selittäisi kuinka "ihme" sattui.
todellisia ihmeitä tapahtuu ja niistä on todisteet(en yksilöi tässä). Itse olen ollut paikalla näitä tutkimassa. Suosittelen sinulle maailmankatsomuksen avartamista, älä sorru ahdasmielisyyteen.
Emme toki kiellä kaikkea mitä ei voida mitata. Esim. rakkautta ja ystävyyttä on olemassa, vaikka niitä (esim. voimakkuutta) ei voidakaan mitata. Niitäkin voidaan toki tutkia rationaalisesti vaikkapa psykologian keinoin.
Kannatamme suurta avomielisyyttä uusia ajatuksia kohtaan. Olemme kuitenkin samaa mieltä tunnetun skeptikon James Randin kanssa, että avoin mieli ei tarkoita sitä, että ihmisellä pitäisi olla reikä päässä. Vaadimme todisteita erilaisten todellisuutta koskevien väitteiden tueksi. Näinhän tieteessä toimitaan.
Emme toki kiellä kaikkea mitä ei voida mitata. Esim. rakkautta ja ystävyyttä on olemassa, vaikka niitä (esim. voimakkuutta) ei voidakaan mitata. Niitäkin voidaan toki tutkia rationaalisesti vaikkapa psykologian keinoin.
Kannatamme suurta avomielisyyttä uusia ajatuksia kohtaan. Olemme kuitenkin samaa mieltä tunnetun skeptikon James Randin kanssa, että avoin mieli ei tarkoita sitä, että ihmisellä pitäisi olla reikä päässä. Vaadimme todisteita erilaisten todellisuutta koskevien väitteiden tueksi. Näinhän tieteessä toimitaan.
...ehkäpä sinun uskosi mukainen ajattelumalli asioista,mutta eihän se välttämättä ole tosi,kö ?!?
Ei järjen käyttöä pidä pelätä...sitä pitää vain harjoittaa,että osaisi erottaa tosiasiat epätosista ja uskomuksista !?!
Mistä olet saanut "varmuuden" jumalien olemassaoloon ?!? Uskonnostako kenties...?!?
Eihän ymmärryksen puute(älykkyyden/tiedon tason
alhaisuus)todista muuta kuin tietämättömyyttä !?!
...pointtisi lienee oikean suuntainen,hyvä !?!
Uskonto vai sattuu sopimaan niin hyvin tuohon oman
elämänsä tarkoitushakuisuuteen,joka ihmisiä yleensä riivaa...tai sitten se voi myös olla vain hyväksihavaittu hallintakeino "tyhmän" kansan kurissa ja herran nuhteessa pitämiseen ?!?
Eli kukin valitkoon mieltymyksiensä mukaan,kunhan kirkolle ropsahtaa kymmenys !?!
...joku apulais-hutkija ?!?
Todellisia(?)ihmeitä(kenen mielestä/millä kriteerein mitattu?)ja vielä todisteet(?) Wau,ne kun sais nähdä...ai niin,ethän niitä paljastanut...DUH !?!
Hehheh,tuo ahdasmielisyys-heitto oli aika paha...sinulta ;^D
Bertrand Russell on todennut, että "Onnellisuutta, joka perustuu uskomuksiin, joilla ei ole muuta pohjaa kuin niiden miellyttävyys, ei voida pitää erityisen ihailun arvoisena" (VA 6/49 ja 7/78).
K:
Kuka on pyrkinyt onnellisuuteen?
Ei uskova pyri onneen, vaan hyväksyy elämässään myös vastoinkäymiset.
Kellä on uskomus?
Ei ainakaan kristityillä. Heillä on Jumalan vaikuttama usko.
Onko kristinusko miellyttävää?
Ei todellakaan ole. Vastuu on suuri. Oikeuksia vähän. Asema suuri.
Vapaa-ajattelijat haluavat rakentaa elämänsä tosiasioiden pohjalle. Vaikka koskaan ei voidakaan paljastaa koko totuutta kaikesta, pääsemme kuitenkin sitä lähemmäksi tieteellisen metodin avulla. Vapaa-ajattelijat eivät kysy onko jokin uskomus lohduttava tai tunteita tyydyttävä, vaan onko se tosi.
K:
Oletko tutustunut kostruktionismiin? Tiedemiesjoukko, joka lähtee siitä, että maailma on suunniteltu.
Emme usko, että järjen hylkääminen johtaa onnellisuuteen. Päinvastoin, se johtaa useasti siihen, että ihminen menettää kyvyn ratkaista ongelmansa ja haaskaa aikansa näennäisratkaisuihin (esim. rukoilee apua jumalaltaan).
K:
Kuka on hylännyt järkensä?
Uskon vastakohta ei ole tieto, vaan epäusko.
V.T.Aaltonen kirjoitti: "Vastustajamme voimana on vetoaminen tunteisiin ja ihmisten nukuttaminen miellyttävään toiveajatteluun; me vapaa-ajattelijat voimme vedota vain järkeen, ja aivojen käyttäminen on ihmisille tunnetusti raskasta" (VA 5/49).
K:
Kaikki uskovat johonkin! Mihin sinä?
Mitä tiede on saanut aikaiseksi ihmiskunnassa?
Sotia
Eriarvoisuutta
Omanvoitonpyyntiä
Bertrand Russell on todennut, että "Onnellisuutta, joka perustuu uskomuksiin, joilla ei ole muuta pohjaa kuin niiden miellyttävyys, ei voida pitää erityisen ihailun arvoisena" (VA 6/49 ja 7/78).
K:
Kuka on pyrkinyt onnellisuuteen?
Ei uskova pyri onneen, vaan hyväksyy elämässään myös vastoinkäymiset.
Kellä on uskomus?
Ei ainakaan kristityillä. Heillä on Jumalan vaikuttama usko.
Onko kristinusko miellyttävää?
Ei todellakaan ole. Vastuu on suuri. Oikeuksia vähän. Asema suuri.
Vapaa-ajattelijat haluavat rakentaa elämänsä tosiasioiden pohjalle. Vaikka koskaan ei voidakaan paljastaa koko totuutta kaikesta, pääsemme kuitenkin sitä lähemmäksi tieteellisen metodin avulla. Vapaa-ajattelijat eivät kysy onko jokin uskomus lohduttava tai tunteita tyydyttävä, vaan onko se tosi.
K:
Oletko tutustunut kostruktionismiin? Tiedemiesjoukko, joka lähtee siitä, että maailma on suunniteltu.
PROFESSORIN VASTAUS: Jotkut ihmiset yrittävät ajatella tieteellisesti joillakin alueilla ja ei-tieteellisesti joillakin toisilla alueilla. Miten samaan aikaan voi ajatella tieteellisellä ja vaikkapa "apostolisella" (= uskontunnustus) tavalla, sitä on vaikea ymmärtää. Ihmisen, joka toisaalta uskoo vain mittaustensa tuloksiin ja toisaalta "ilmestyksiin", maailmankatsomus on ristiriitainen. Filosofi Raimo Tuomela on kutsunut tällaista skitsofreeniseksi ajatteluksi. On muistettava, että asioiden jaottelu "uskon asioiksi" ja "tiedon asioiksi" on teologien keksimä temppu, pelkkä perusteeton, hihasta vedetty (ad hoc), oletus. Todellisuus ei tunne tällaisia reviirejä.
V.T.Aaltonen kirjoitti osuvasti: "Omasta puolestani luulen jokaisen rehellisen tiedemiehen ainoastaan sanovan, että voi olla "muuta", mutta että hän ei tiedä siitä mitään. Eikä tästä "muusta" voi kukaan toinenkaan ihminen enempää sanoa" (VA 7- 8/49).
Maailmaa on katsottava sellaisena kuin se on, älkäämme tehkö turhia hypoteeseja eli olettamuksia ! Maailmankaikkeus on kokemuksen kohde. Se on todellinen; me olemme osa siinä ja osa sitä. Miksi menisimme sen ulkopuolelle?
KAIZU JATKAA:
"Emme usko, että järjen hylkääminen johtaa onnellisuuteen. Päinvastoin, se johtaa useasti siihen, että ihminen menettää kyvyn ratkaista ongelmansa ja haaskaa aikansa näennäisratkaisuihin (esim. rukoilee apua jumalaltaan). "
K:
Kuka on hylännyt järkensä?
Uskon vastakohta ei ole tieto, vaan epäusko.
PROFESSORIN VASTAUS: On totta, että ihmisjärki on erehtyväinen, mutta se on joka tapuksessa paljon parempi ohjaaja kuin sokea tunne tai halu uskoa. Järki saattaa olla tylsä työkalu mutta se on ainoa mitä meillä on.
Tiede on julkista järjen käyttöä. Tiede - silloin kun sen autonomiaa ei ole tukahdutettu - on ainoa totuuden tavoittelun instituutio, jossa kollektiivinen itsepetos on pitkällä tähtäimellä tehty mahdottomaksi. Tieteeseen sisältyvät julkisuuden, perusteltavuuden, toistettavuuden ja testattavuuden vaatimukset pitävät huolta tästä.
KAIZU JATKAA:
"V.T.Aaltonen kirjoitti: "Vastustajamme voimana on vetoaminen tunteisiin ja ihmisten nukuttaminen miellyttävään toiveajatteluun; me vapaa-ajattelijat voimme vedota vain järkeen, ja aivojen käyttäminen on ihmisille tunnetusti raskasta" (VA 5/49)."
K:
Kaikki uskovat johonkin! Mihin sinä?
Mitä tiede on saanut aikaiseksi ihmiskunnassa?
Sotia
Eriarvoisuutta
Omanvoitonpyyntiä
PROFESSORI JATKAA: Ei tiede aiheuta sinällään sotia, vaan diktatuuri tai poliittinen/uskonnollinen kiihkoilu.
Eriarvoisuutta aiheuttaa kapitalismi, joka periytyy jo teokraattisista yhteiskunnista. Itseasiassa silloin eriarvoisuus oli erittäin suurta. Lisäksi nyky-yhteiskunnassa työnväenliikkeet ajavat heikompien asiaa ja puhuvat hyvinvointiyhteiskunnasta.
Omavoitonpyyntiä? On totta että Adam Smithin kansojen varallisuus oli lähtölaukaus markkinatalouteen, mutta onko siinä mitään pahaa? Ihminen on perusluonteeltaan sellainen, että toteuttaa halujaan. Toiset haluavat rahaa, toiset valtaa, toiset haluavat säveltää upeaa musiikkia kun taas toiset haluavat keskittyä perheenhoitamiseen. Omaneduntavoittelu on tehokasta ja siksi nautimme korkeasta elintasosta, koska ihmiset ovat ahkeria eivätkä resurssit kulu hukkaan.
Otan muutamia pomintoja ja kommentoin niitä.
"Vapaa-ajattelijat haluavat rakentaa elämänsä tosiasioiden pohjalle. Vaikka koskaan ei voidakaan paljastaa koko totuutta kaikesta, pääsemme kuitenkin sitä lähemmäksi tieteellisen metodin avulla. Vapaa-ajattelijat eivät kysy onko jokin uskomus lohduttava tai tunteita tyydyttävä, vaan onko se tosi."
K:
Uskovatkin rakentavat elämänsä tosiasioiden pohjalle. Eivät he keksi Jumalaa. Kukaan ei antaisi pettää itseään siten, että keksisi Jumalan.
Tieteellinenkö metodi on se, että kaikki on syntynyt itsestään?
Konstruktionistit lähtevät siitä, että maailmalla on suunnittelija.
Kumpikin lähtökohta on ihan yhtä oikein, koska uskon asioihin perustuu kumpikin olettamus.
Jumalaa ei voi tieteellisesti todistaa, koska Jumala on näin sanonut. Jumalaa ei siis ihminen voi löytää. Tieteen keinot loppuvat ja usko korvaa tieteilijöilläkin sen lopun, tai tässä tapauksessa alun.
Puhuit mittaustuloksista. Missä on ensimmäisen elävän olennon itsesyntyvyystodiste?
Usko siis korvaa loppujen lopuksi sen, mitä ei ole saatu selville ja ihminen uskoo mihin haluaa.
Jumalakaan ei muuta vaadi ihmiseltä, kun sen ensimmäisen haparoivan yrityksen tutustua Häneen. Jumala vaikuttaa uskon, eikä ihminen.
En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia. Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
Voidaan keksiä miten suuri määrä tahansa väitteitä, joita ei voida osoittaa vääräksi ja joita jokainen, jolla on ylenpalttinen usko, saattaa pitää oikeina. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että niihin kaikkiin kannattaa luottaa niin kauan kuin niiden perättömyyttä ei ole osoitettu. Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
En voi todistaa sitäkään, ettei sinun päässäsi ole näkymättömiä keijukaisia.
K:
Epäiletkö kuitenkin?
Se, ettemme voi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa, ei merkitse sitä, että jumala olisi olemassa.
K:
Jos Jumala on sanonut, että Häntä ei voi löytää ihminen, vaan Hän löytää ihmisen, niin asia jää todellakin uskon varaan. Jumala on sanonut, että Häntä ei voi löytää, mutta epäsuorasti Hänet voi havaita tekojensa kautta.
Ja jos ainoastaan joihinkin väitteisiin kannattaa luottaa niin törmäämme jälleen totuuden kriteereihin. Vain tieteellä - julkisella järjen käytöllä - on olemassa menetelmiä erottaa totuutta ja erhettä toisistaan.
K:
Ymmärrätkö, että ihminen on joutunut tieteessäkin oletuksiin, jotka perustuvat uskomuksiin ja todennäköisyyksiin?
Kysymys on siis loppujen lopuksi siitä, että mihin HALUAA uskoa.
Vapaa-ajattelijat lähtevät liikkeelle todistamistaakan periaatteesta. Se, joka esittää väittämän totuuden vaatimuksin (eli esim. "jumala on olemassa"), on velvollinen todistamaan väitteensä tai edes perustelemaan sen tieteellisesti koeteltavalla ja loogisella tavalla. Filosofisia perusteluja voidaan arvioida filosofian keinoin.
K:
Ei kukaan ihminen pysty Jumalaa toiselle todistamaan, koska Jumala antaa uskon, eikä ihminen. Jumala on sanonut, että järjen päätelmillä Häntä ei löydä, koska Hän on ihmisjärjen ulottumattomissa.
Kuulutko niihin vapaa-ajattelijoihin, joilla on kotisivuillaan Raamattukritiikki? laitoin palautteisiin maininnan, että Jasu Markkasen sivut olisi vapaa-ajattelun puitteissa syytä laittaa linkiksi. Näin ei liene käynyt, joten missä vapaa-ajattelu? Liekö palautettanikaan julkaistu?
Kuulkaas, vapaa-ajattelijat.
Järjen hylkääminen ei ole aina järjettömyyttä.
Logiikan lait pätisivät, vaikkei ihmistä olisi olemassakaan. Niin epäinhimillistä voi logiikka olla.
- Kuulkaas, vapaa-ajattelijat.
Järjen hylkääminen ei ole aina järjettömyyttä.
Häh ?
- Logiikan lait pätisivät, vaikkei ihmistä olisi olemassakaan. Niin epäinhimillistä voi logiikka olla.
Ja tämähän ei pidä paikkaansa. Logiikka on aina tavallaan paikallista. Pitää ensin määritellä aksiomaattinen järjestelmä, missä logiikkaa sovelletaan jonkin formaalin kielen puitteissa. Nythän on vaan ikävä kyllä niin että mateemaatikko Gödel todisti jo 30-luvulla, että mikään aksiomaattinen järjestelmä ei ole täydellinen. Elikkä jokaisessa määritellyssä (ihmisen määrittelemässä) järjestelmässä on olemassa myös tosia väitteitä, joita ei voi johtaa aksioomista.
Niinpä kaikki logiikat ovat tavallaan kiinnittyneitä ihmisen käyttämään kieleen. Samaa problematikkaa lähestyi toiselta kantilta aikanaan myös Wittgenstein. "voidaan puhua vaan niistä asioista mistä voidaan puhua"
Naurettavuuden huippua edustaa esim. se että vielä tänäänkin elää keskuudessamme marxilaiseen teoriaan "uskovia" ihmisiä, joiden mielestä on olemassa absoluuttinen totuus josta voidaan johtaa "loogisesti" kaikki elämisen mallit. Tällaista universaalia mallia yritti aikanaan Russelkin siinä surkeasti epäonnistuen.
Tällaiseen absoluuttisen universaalin logiikan olemassaoloon uskominen on yhtä tietämätöntä ja typerää kuin olisi uskoa Newtonilaisen maailmankaikkeuden universaaliin eetteriin näin 97 vuotta suhteellisuusteorian jälkeenkin.
Tai kreationismiin dinosaurusten löytämisen jälkeen.