Moni tuntuu vetoavan nk. "Jeesuksen eettisiin opetuksiin" tai "Jeesuksen opetuksiin" tai lyhyesti "Jeesuksen puheisiin".
Itse asiassa hyvin harva taitaa edes tietää että Jeesus puhui hyvin paljon synnistä, tuomiosta ja ikuisesta kadotuksesta. Epäilen että suurimmalla osalla on omakohtainen Raamatun lukeminen vähän niin ja näin, koska Jeesuksen opetuksilla käsiteään vain armosta ja rakkaudesta puhuvat kohdat ja vain niitä halutaan kuulla.
Asia on kuitenkin että sille joka lukee itse Raamattua järjestelmällisesti vaikapa ihan Uuden Testamentin kokonaan kannesta kanteen, käy äkkiä selväksi miten paljon Jeesus puhui myös näistä ei-halutuista aiheista. Jopa papit välttelevät niistä puhumista koska kokevat sen kiusalliseksi ja niin koko kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna pelkältä maailmoja syleilevältä, kaiken suvaitsevalta ja hyväksyvältä hempeältä pullamössö-rakkaudelta.
Jeesus kuitenkin puhui paljon synnistä ja tuomitsi Jumalan tahdon vastaisen syntielämän erilaisine versioineen. Sillekin naiselle, jonka Hän armahti (ja josta sanoi "heittäköön se ensimmäisen kiven, joka mielestään on synnitön) -sillekin naiselle Jeesus sanoi:
"Mene. äläkä enää syntiä tee!"
Ei Jumalan rakkaus ole syntielämän hyväksyvää pullamössörakkautta. Luther opetti katekismuksessa että paitsi meidän tulee rakastaa Jumalaa, myös peljätä ja kunnioittaa Häntä sillä Jumala ei salli itseään pilkattavan. Sekä Jeesuksen opetusten, että koko Pyhän Raamatun ja kaikkien apostolien jopa itse Taivaallisen Isän Raamatussa olevien sanojen mukaan syntiset, jotka eivät parannusta ja katumusta tee, joutuvat aikojen lopussa iankaikkiseen piinaan helvetin tuleen jossa "tuli ei sammu eikä mato joka heitä kalvaa, kuole".
Jeesus Kristus on kuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten synnit jotta Häneen uskomalla me pääsisimme synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Joka ei suhtraudu vakavuudella näihin asioihin, vetää itse tuomion päälleen.
Itse asiassa hyvin harva taitaa edes tietää että Jeesus puhui hyvin paljon synnistä, tuomiosta ja ikuisesta kadotuksesta. Epäilen että suurimmalla osalla on omakohtainen Raamatun lukeminen vähän niin ja näin, koska Jeesuksen opetuksilla käsiteään vain armosta ja rakkaudesta puhuvat kohdat ja vain niitä halutaan kuulla.
Asia on kuitenkin että sille joka lukee itse Raamattua järjestelmällisesti vaikapa ihan Uuden Testamentin kokonaan kannesta kanteen, käy äkkiä selväksi miten paljon Jeesus puhui myös näistä ei-halutuista aiheista. Jopa papit välttelevät niistä puhumista koska kokevat sen kiusalliseksi ja niin koko kristinusko näyttää ulkopuolelta katsottuna pelkältä maailmoja syleilevältä, kaiken suvaitsevalta ja hyväksyvältä hempeältä pullamössö-rakkaudelta.
Jeesus kuitenkin puhui paljon synnistä ja tuomitsi Jumalan tahdon vastaisen syntielämän erilaisine versioineen. Sillekin naiselle, jonka Hän armahti (ja josta sanoi "heittäköön se ensimmäisen kiven, joka mielestään on synnitön) -sillekin naiselle Jeesus sanoi:
"Mene. äläkä enää syntiä tee!"
Ei Jumalan rakkaus ole syntielämän hyväksyvää pullamössörakkautta. Luther opetti katekismuksessa että paitsi meidän tulee rakastaa Jumalaa, myös peljätä ja kunnioittaa Häntä sillä Jumala ei salli itseään pilkattavan. Sekä Jeesuksen opetusten, että koko Pyhän Raamatun ja kaikkien apostolien jopa itse Taivaallisen Isän Raamatussa olevien sanojen mukaan syntiset, jotka eivät parannusta ja katumusta tee, joutuvat aikojen lopussa iankaikkiseen piinaan helvetin tuleen jossa "tuli ei sammu eikä mato joka heitä kalvaa, kuole".
Jeesus Kristus on kuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten synnit jotta Häneen uskomalla me pääsisimme synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Joka ei suhtraudu vakavuudella näihin asioihin, vetää itse tuomion päälleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, näin asia on.
Luerilaisuus perustuu Lutherin uskonpuhdistukseen, johon evlut kirkko on sitoutunut, vaikkei sitä noudatakkaan.
On jokseenkin koomista seurata nykyisen ns. kirkon toimintaa, eivät pysy Raamatun ilmoituksessa, eivätkä tunnustuskirjoissa, johon koko luterilainen kirkko nojaa ( tulisi nojata ).