Mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa? Jehovantodistajien lehdissä siitä usein kirjoitetaan. Jos joku on kohdellut niin huonosti, että koko terveys on luhistunut, niin jos antaa anteeksi, niin täytyykö tervehtiä tälllaista ihmistä kadulla, kun hän tulee vastaan? Tai täytyykö yleensäkään tuntea enää tällaista ihmistä, vaikka on antanut anteeksi?
Anteeksi antamisesta
380.1
2115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vartiotorniseuran puitteissa anteeksiantaminen merkitsee sitä, että seura antaa itse itselleen anteeksi kaiken mahdollisen ja mahdottomankin, äärimmäisen räikeät ja erityisen vakavatkin vääryydet (aiheuttamansa kuolemantuottamuksetkin, aiempi rokotus- ja elintensiirtokielto, sekä verioppi), myös sellaisen josta se tuomitsee toiset tahot itse Jumalalle kelpaamattomiksi ja ikuisen tuhon omiksi pian kohtaavassa Harmagdonissa.
- http://keskustelu.suomi24.fi/node/13153338
Vartiotorniseura puolestaan _ei anna koskaan anteeksi_ entisille uskontoveeilleen heidän edes osittaista erimielisyyttä kanssaan (alati muuttuvasta totuudestaan), vaan rankaisee siitä elinikäisellä karttamisella, repien perheet hajalle eliniäksi ja käskee kuolettammaan jopa normaalit ja terveet tunteet.
Edellä olevan lisäksi Vt-seura pitää aktiivisesti yllä julkisia ja yleistäviä mustamalaus- ja vihapuheitaan entisiiin uskontoveeihinsa kohdistettuna.
Tämä toimii samalla myös uhkana jäsenille sen suhteen miten heitä tullaan kohtelemaan ja mikä heitä odottaa jos uskaltautuvat olla jostakin eri meltä Vartiotorniseuran kanssa.
Tuosta suorastaan sairaasta ja epäinhimillisestä kohtelusta tulee mieleen Tukholman syndrooma ajatellen jäseniä, jotka noita mustamaalaus- ja vihapuheita kuuntelevat kokouksissa ja konventeissa joutuen livenä niitä kuuntelemaan, sekä lukevat niitä seuran kirjallisuudesta. Järjestö puhuu heidän rakkaistaan ja samassa hengenvedossa epäsuorasti uhkaa ja kiristää myös heitä itseään. ... Rakkaus keskuudessame.
”On kuitenkin tilanteita, joissa Jehovan palvelija ei voi ilmaista sääliväisyyttä (vrt. 5 Mooseksen kirja 13:6-9). Se, että kristitty ‘lakkaa seurustelemasta’ läheisen ystävän tai sukulaisen kanssa, joka on erotettu, voi olla todellinen koetus. Sellaisessa tapauksessa on tärkeää, ettei anna myöten säälin tunteille.” (Vartiotorni 1.11.1994, s.21)
https://www.youtube.com/watch?v=7yLdwe_6JsU
Mitä itse avaajan kysymykseen tulee, niin ei ole viisasta takertua muotoihin ja pilkkuihin. Tervehtii jos siihen kykenee, ei jos ei kykene, kaikki aikanaan.
Mutta olisi varmastikin tärkeää ja hyvä jos asiat voisi ensin puhua avoimesti ja rehellisesti ko. henkilön kanssa. Mikäli henkilö tunnustaa vastuunsa tapahtumissa, niin tokihan se osaltaa puhdistaisi ilmaa edes osittain ja auttaisi anteeksiantamisessa. Vastuun tunnustaminen ei kuitenkaan saisi olla ehtona anteeksiannolle, sillä muutoin itse jään väärintekijän "vangiksi" luovuttaen avaimet elämästään hänen käsiinsä.
Vanha viisaus on se, että jos oppii ja kykenee antamaan anteeksi, niin se on jo ensisijaisesti itse anteeksiantajalle hyväksi, vapauttaa ja poistaa taakan häneltä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että suhteet ja luottamus palaisi ennalleen, eli riippu tapauksista.
Jotkut ovat venyneet suorastaan uskomattomiin anteksiantamisiin, kuten vaikkapa osa Ruandan kansanmurhien seurauksena on viimein onnistunut tekemään sovun / rauhan jopa perheensä tappaneiden kanssa ja tämä konkreettisella tasolla kasvokkain tai mielessään.
Anteeksiantamiseen on hyvä pyrkiä, mutta sekin ymmärettävistä syistä voi ottaa oman aikansa.
16. Näitä kuutta Herra vihaa,
ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
17. ylpeitä silmiä,
valheellista kieltä,
käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
18. sydäntä, joka häijyjä juonia miettii,
jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
19. väärää todistajaa, joka valheita puhuu,
ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Sananl.6.html