Joskus löydän itseni ihmettelemästä, miksi niin harva itsensä uskovaiseksi tunnustava tuntee Raamatun tekstejä? Vaihtoehtoisesti toiset tuntevat Raamatun hyvinkin, mutta sen selityksistä ei juurikaan tiedetä, kuin oman uskonsuunnan käyttämä tulkinta. Toisenlaiset tulkinnat leimataan helposti sieilunvihollisen muokkaamaksi työksi ja samalla ummistetaan silmät siltä tosiasialta, että oma ajattelumalli on yhtälailla tulkintaa.
Monikaan uskovainen ei varmasti tunne sellaista jo edesmennyttä teologia, kuin Karl Barth. Mies oli merkittävämpiä teologeja viime vuosisadalla. Hänellä oli monia sinänsä mielenkiintoisia tulkintoja monista kohdista Raamatussa. Esimerkiksi hänen pelastuskäsityksensä mukaan ihmisistä ja koko luomakunnasta pelastuvat kaikki paitsi Kristus, koska juuri Kristuksen kohtalona oli olla se astia, johon kaikki synnit upotetaan. Eli Jeesus ei ollut syntinen, mutta tuli syntisistä suurimmaksi juuri ottamalla luomakunnan synnit harteilleen. Ja koska Jumaliseen kirkkauteen ei voi mennä mitään epäpuhdasta, olisi näin Kristus ikuisesti tuomittu.
En ole itse uskovainen, mutta yritän ymmärtää uskovaisia. Joskus se on hyvin vaikeaa etenkin fundamentalistien kohdalla. He esimerkiksi tuomitsevat kierosti: Ensin huomauttavat näkemästään mahdollisesta synnistä, sitten kertovat sen vain varoitukseksi, etteivät tulisi riistäneeksi Jumalalta oikeutta tuomioon. Mutta jos heidän saarnaamansa Jumala on niin armollinen, miksi heidän oma käytöksensä kertoo aivan jostakin muusta?
Mutta punaisena lankana tässä oli se, että lukeminen oman uskonsuuntansa / tieteensä / katsomuksensa ulkopuolelta kannattaa. Monet ateistit tässä ovat kunnostautuneetkin lukemalla Raamattua, mutta sitä suuremmalla syyllä suosittelisin uskovaisille esimerkiksi Dawkinsia tai kotimaista Enqvistiä.
Monikaan uskovainen ei varmasti tunne sellaista jo edesmennyttä teologia, kuin Karl Barth. Mies oli merkittävämpiä teologeja viime vuosisadalla. Hänellä oli monia sinänsä mielenkiintoisia tulkintoja monista kohdista Raamatussa. Esimerkiksi hänen pelastuskäsityksensä mukaan ihmisistä ja koko luomakunnasta pelastuvat kaikki paitsi Kristus, koska juuri Kristuksen kohtalona oli olla se astia, johon kaikki synnit upotetaan. Eli Jeesus ei ollut syntinen, mutta tuli syntisistä suurimmaksi juuri ottamalla luomakunnan synnit harteilleen. Ja koska Jumaliseen kirkkauteen ei voi mennä mitään epäpuhdasta, olisi näin Kristus ikuisesti tuomittu.
En ole itse uskovainen, mutta yritän ymmärtää uskovaisia. Joskus se on hyvin vaikeaa etenkin fundamentalistien kohdalla. He esimerkiksi tuomitsevat kierosti: Ensin huomauttavat näkemästään mahdollisesta synnistä, sitten kertovat sen vain varoitukseksi, etteivät tulisi riistäneeksi Jumalalta oikeutta tuomioon. Mutta jos heidän saarnaamansa Jumala on niin armollinen, miksi heidän oma käytöksensä kertoo aivan jostakin muusta?
Mutta punaisena lankana tässä oli se, että lukeminen oman uskonsuuntansa / tieteensä / katsomuksensa ulkopuolelta kannattaa. Monet ateistit tässä ovat kunnostautuneetkin lukemalla Raamattua, mutta sitä suuremmalla syyllä suosittelisin uskovaisille esimerkiksi Dawkinsia tai kotimaista Enqvistiä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Totta turiset !
Nimenomaan raamatun tutkiskelu, on avannut silmäni ns. uskovaisten raadollisuudesta, sekä valheellisuudesta.
Suosittelen heille perehtymistä evoluution mahdollisuuteen>Tunne vihollisesi< ajatteluna.
Luther oli siis oikeassa, kun halusi kaikille olevan mahdollista lukea ja ymmärtää Raamattua aivan itse. Haluaisitko nyt kiittää häntä julkisesti?
Lutherin Pöytäpuheet-teos oli Hitlerin ja natsien suuri innoittaja heidän ratkoessaan juutalaisongelmaansa. Suosittelen.
UT-malliset raamattu-uskovaiset eivät lue Raamattua, vaan lukevat parhain päin Raamattuun kukin omia uskomuksiaan. Itsensä (ja mahdollisten käännytettävien) pettäminen onkin ainoa mahdollisuus ylläpitää raamattu-uskoa.
ajattelija vain
>>>miksi niin harva itsensä uskovaiseksi tunnustava tuntee Raamatun tekstejä?>Toisenlaiset tulkinnat leimataan... sielunvihollisen... työksi
>>Ateistit eivät tunne Raamatun syvintä sanomaa, koska toimitte sitä vastaan.....
Jos toimii Raamatun syvimmän sanoman (mikä se sitten kullekin on) mukaisesti, niin toimii Koraanin syvimmän sanoman (mikä se sitten kullekin on) vastaisesti. Tekee uskovaisena mitä tahansa, niin ainaa tekee jonkun mielestä väärin.
Jos haksahtaa kristinuskoon, niin olikos se niin että muslimien Messias eli Allahin profeetta Jeesus hävittää sellaiset vääräuskoiset viimeisessä taistelussa?
Ja tähän yhtälöön kun vielä lisätään Antikristus, joka tulkintojen mukaan tuo rauhan maan päälle, syntyy mielenkiintoinen soppa.
Tuossa onkin syy, miksi jätin kristinuskon...
Huomasin, että 'New Age' -liike, hindulaiset, uusgnostilaiset ja teosofit perustelivat jälleensyntymistä Raamatulla ja Helvettiä ei löytynyt Vanhasta testamentista vaikka kuinka etsin, eikä myöskään taivasta.
En koskaan pitänyt niitä, jotka Raamattua eivät lukeneet uskovina ja itse kun luin sen kolmesti kannesta kanteen (1x 1992-, 2x 1933/1938 -käännöksinä) niin tutustuessani muihin uskontoihin, erityisesti hindujen Mahabharataan ja Bhagavad-gitaan, huomasin Mooseksen ja Karnan tarinoiden yhtäläisyyden (molemmat laitettiin virran vietäviksi), lukiessani suomennettua teosta Jack Kornfield: Buddhan opetuksia
http://kirjasto.kuopio.fi/covers/max_180x160/d829715b-71f9-4004-b34d-473010001d80.png
Huomasin siinä tarinan Buddhan opetuslapsesta ja naisesta kaivolla(!), joka oli samanlainen kuin tarina Jeesuksesta ja samarialaisesta naisesta kaivolla! Molemmissa kertomuksissa "ylempiarvoinen" (juutalainen ja ylempikastinen) mies osoittaa laupeutta alempiarvoiselle (samarialainen ja alempi kastinen) naiselle. Sitten päätin googlettaa onko Jeesus copypastea Buddhasta;
http://www.jesusneverexisted.com/buddha.html
http://www.jesusisbuddha.com/
Jättäessäni kristinuskon luovuin myös kaikista luomisopeista (olin ensiksi YEC ja sen jälkeen vanhan maan kreationisti). Toinen syy luopumiseen oli kirja 'Jumalan historia' Karen Armstrongilta, koska sen kirjoittaja oli itsekin ollut kristitty joten tuolloin koin sen läheisemmäksi kuin ateistien kirjat.
En tosin pettynyt siihen, että kristittyjen Jumalaa ei ollut, koska mielestäni se on helpotus ett'ei tarvinnut elää Gehennaa tai maailmanloppua varten joka tulisi joko huomenna tai 47801983 vuoden päästä. Mitä enemmän luin (psykologiaa, teologiaa, historiaa, filosofiaa) sitä vähemmän kristinuskon tulkinnat innostivat uskomaan.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Ajattelen hyvin paljon samalla tavalla, kuin sinä. Hienoa huomata, etten ole yksin. Olen itsekin lukenut tuon Karen Armstrongin kirjan ja se on mainio!
Jatkan lisäämällä, että aluksi en tiennyt miten olisi pitänyt suhtautua uuteen filosofian lukemisharrastukseeni, koska Raamatun (1776) mukaan:
"Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen. " Kol: 2:8
Pidin kuitenkin uuden harrastukseni tajuttuani jokaisen ihailemani (konservatiivisen kreationisti)lahkon perustelevan helvetin olemassaoloa Platonin ideoilla sielunkuolemattomuudesta ja Jumalan olemassaoloa Aristoteleen ( Akvinolaisen) todistuksilla, tosin he tekivät sitä luultavasti tietämättään.
Itämaisissa uskonnoissa (Taavi Kassilan) Bhagavad-gitassa teki vaikutuksen, että moraali liittyi tilanteeseen ja niissä hyödynnettiin (veda)filosofiaa eikä ollut yhtä tiukkoja oppeja kuin nyky"kristinuskossa". Tiukoilla opeilla tarkoitan, esim. "älä tapa" -käskyn vääntämistä koskemaan aborttia ja itämaisissa versioissa (Hare Krishna -liikkeeltä) Praphubadan mukaan kristityt rikkoivat sitä tappaessaan eläimiä ravinnoksi.
Suurin kuolinisku uskolleni oli helvetin puute, koska annihillationistien gehenna, johon tutustuin seuraavalta sivulta: http://www.jewishnotgreek.com/ herätti mietteen, että jos pahin mitä minulle voi tapahtua on kuolema, miksi tuhlaisin elämääni palvomalla Jumalaa, joka toisten mukaan pelastaa ainoastaan 144 000 (mukaan sisältyy näin väittävien lahkojen johtajat!) ja toisten mukaan enemmistön kaikista kristityistä, jokaisesta kansasta.
Sitten Tapio Tiihosen 'Rooman kaaos ja tuho I: kaksi kaupunkia' kuvasi kristinuskon synkretismin aikaan syntyneenä lahkona, joka hajotti Rooman imperiumin, toinen kirja johon tutustuin uskovana oli Jung: 'Piilotajunnan kieli', jota vilkaisin koska Raamattu sisältää kasan typeriä unen tulkitsemiskohtia joihin voi tutustua tästä;
http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=unessa&kirjat=kr
(ei ole edes kaikkia kohtia, mutta enemmistö)
[Ette arvaa millaista on arpoa tuliko uneni Jumalalta vai ei, sekä onko niissä edes järkeä, koska juonellisimmat uneni olivat "k18-materiaalia"... Tosin plussana kerrottakoon, että uniaan tulkitsemalla voi kuulla ihan mitä haluaa.]
Pettymyksekseni kuitenkin Jung esitteli, mistä päin maailmaa neljän evankelistan symbolit olivat kotoisin, vastaus: Egyptistä. Ja asetti esille kertomuksen lahkosta, joka "paransi" alkoholistin, joka kyllästyttyään uuteen uskontoonsa kuukauden päästä ryyppäsi lisää.
Lisäharmia tuotti Johannes Kastaja, joka oli enemmän messias kuin toivoin;
http://www.antisupernatural.com/johnthebaptist.html