Yhdysvaltojen ja Suomen kaksinaamainen politiikka Venäjän suhteen ei ole mikään
yllätys ja myötäilee niitä strategisia linjoja, joiden mukaan USA
rakentaa valitsemaansa rooliaan maailmassa ja maailmanpolitiikassa.
USA on juuttunut kylmään sotaan ja pitää kiinni maailman itsevaltiaan
tittelistään eikä voi enää pysähtyä mm. rikkomatta raskasta
sotakoneistoaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kova sana Venäjällä
olivat George Sorosin rahoittamat projektit. Näennäisesti hyvällä
tarkoituksella, mutta muistan, että esimerkiksi kielitieteessä
rahoitusta saivat pääosin ne projektit, jotka tavalla tai toisella
tukivat kansallista separatismia ja edesauttaisivat Venäjän
hajottamista.
USA muistuttaa toimillaan junaa, jossa ei ole ohjaajaa ja joka entää
kohti tuntematonta päämäärää ilman mitään mahdollisuutta vaihtaa
raide. Tutun sanonnan mukaisesti ruokahalu kasvaa syödessä, joten ei
ollut ihme, että yhdysvaltalaiset sotajoukot ilmestyivät Kaukasuksella
ja Aasiassa Venäjän rajojen välittömässä läheisyydessä. Venäjällä on
luonnonvaroja, jotka kiinnostavat kaikkia, niin Yhdysvaltoja kuin
Eurooppaa. Yhdysvalloilla vaan löytyy tuoretta kokemusta ja röyhkeyttä
"pyytää kauniisti" nämä luonnonvarat itselleen. Mitä kuuluu
Tsetseniaan, niin Mashadov kyllä teki selväksi, että siinä
tapauksessa, jos lännen ja Tsetsenian intressit Kaukasuksella
kohtaavat, niin yhteistyötä tullaan kehittämään, mm. tuomalla
rauhanturvajoukkoja ja edesauttamalla lännen vaikutusvallan lisäämistä
Kaspian merellä (lähde: Kavkaz Center, 20.06.2004). Tuntuu vaan siltä,
ettei "intressien kohtaamiselle" ole mitään estettä, paitsi jos
tsetsenit pyytävät itselleen lännen mielestä liian ison palan
yhteisestä kakusta tai tsetseniklaanit ryhtyvät yksinkertaisesti
varastamaan ja salakuljettamaan öljyä, mitä ne ovat oppineet tekemään
Tsetsenian itsehallinnon aikan
yllätys ja myötäilee niitä strategisia linjoja, joiden mukaan USA
rakentaa valitsemaansa rooliaan maailmassa ja maailmanpolitiikassa.
USA on juuttunut kylmään sotaan ja pitää kiinni maailman itsevaltiaan
tittelistään eikä voi enää pysähtyä mm. rikkomatta raskasta
sotakoneistoaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kova sana Venäjällä
olivat George Sorosin rahoittamat projektit. Näennäisesti hyvällä
tarkoituksella, mutta muistan, että esimerkiksi kielitieteessä
rahoitusta saivat pääosin ne projektit, jotka tavalla tai toisella
tukivat kansallista separatismia ja edesauttaisivat Venäjän
hajottamista.
USA muistuttaa toimillaan junaa, jossa ei ole ohjaajaa ja joka entää
kohti tuntematonta päämäärää ilman mitään mahdollisuutta vaihtaa
raide. Tutun sanonnan mukaisesti ruokahalu kasvaa syödessä, joten ei
ollut ihme, että yhdysvaltalaiset sotajoukot ilmestyivät Kaukasuksella
ja Aasiassa Venäjän rajojen välittömässä läheisyydessä. Venäjällä on
luonnonvaroja, jotka kiinnostavat kaikkia, niin Yhdysvaltoja kuin
Eurooppaa. Yhdysvalloilla vaan löytyy tuoretta kokemusta ja röyhkeyttä
"pyytää kauniisti" nämä luonnonvarat itselleen. Mitä kuuluu
Tsetseniaan, niin Mashadov kyllä teki selväksi, että siinä
tapauksessa, jos lännen ja Tsetsenian intressit Kaukasuksella
kohtaavat, niin yhteistyötä tullaan kehittämään, mm. tuomalla
rauhanturvajoukkoja ja edesauttamalla lännen vaikutusvallan lisäämistä
Kaspian merellä (lähde: Kavkaz Center, 20.06.2004). Tuntuu vaan siltä,
ettei "intressien kohtaamiselle" ole mitään estettä, paitsi jos
tsetsenit pyytävät itselleen lännen mielestä liian ison palan
yhteisestä kakusta tai tsetseniklaanit ryhtyvät yksinkertaisesti
varastamaan ja salakuljettamaan öljyä, mitä ne ovat oppineet tekemään
Tsetsenian itsehallinnon aikan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilon kyyneleet silmissäni totean jonkun suomalaisen taas löytäneen elämän tarkoituksen ja lopullisen totuuden venäläisten edessä ryömimisestä.
Järjissäänoleva puolestaan käy Venäjän Karjalassa katsomassa miten tehokkaasti Venäjä luo demokratiaa ja hyvinvointia lähialueillemme. Sitten hän tekee päätelmänsä venäläisen järjestelmän käyttökelpoisuudesta maailmassa...