Näillä Romanian reissuilla Jeesuksen ja opetuslasten tekemät matkat ja teot nousevat aivan uuteen arvoonsa. Joskus jokainen askel muistuttaa Mestarin ja opetuslasten kokemuksista aikansa ihmisten keskellä. Ympärillä oleva köyhyys, nälkä, kylmyys ja puute huutaa sisimmässäni kysymystä; mitä Jeesus tekisi Romaniassa, jos olisi kanssamme näitä savisia polkuja taivaltamassa? Mitä hän sanoisi ja tekisi näille 10 köyhälle lapselle, jotka ovat ryysyissään ahtautuneet yhden huoneen yhdelle sängylle?
Siinä seison heidän edessään Joulun Lapsi paketti kädessäni. Jokaisen lapsen katseessa näen samanaikaisesti pelon, synkkyyden, uteliaisuuden, ilon ja toivon. Särkyneen ovilasin eteen on viritetty värikäs viltti, jota kylmä pohjoisen tuuli heiluttaa.
Viereisen huoneen kamiinasta pöllähtelee savua jo muutenkin hämärään huoneeseen. Perheen pienempien jaloista ei sukkia löydy. ”Ei täällä voi ihminen elää ja asua”; mietin itsekseni.
Tajuan kyllä sen, että eihän heillä muutakaan paikkaa ole. Tämä on heidän kotinsa. Samassa huoneessa asuu koirat, kissat ja muut pienet kotieläimet. Viereisessä huoneessa on sian karsina. Voidakseni auttaa näitä ihmisiä minun oli tultava heidän luokseen.
Antakaa te heille syödä
”Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Päivä on jo pitkälle kulunut. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.” (Matt.14:16)
Opetuslapset toivat vähäiset eväänsä Jeesuksen tykö ja Jeesus siunasi ne ja vähästä kasvoi suuri. Mestarin siunaamat eväät riittivät tuhansille nälkäisille.
Täällä Euroopan köyhimpien kylien keskellä. Romanian päivän hämärtyessä. Yön pimeyden lähestyessä. Köyhien ja vähäosaisten lasten ja perheiden edessä minäkin sen ymmärsin; voin tehdä saman kuin Jeesus. Siunata pienet lahjamme ja jakaa ne näille lapsille.
Tuosta hetkestä muodostui matkani kohokohta. Jaoimme ystävien kanssa tuomamme lahjat. Katselimme lasten iloa ja riemua. Jokaisen silmäparin katseessa oli toivon ja ilon pilkahdus. Hento hymy suupielessä kertoi kiitoksen ja onnellisuuden tunteesta pienten matkamiesten elämässä.
Tähän kotiin oli tullut joulu. Sen toivat mukanaan suomalaisten lahjat ja rukoukset. Sanoma Jeesuksesta oli kerrottu puhein ja painetun vihkosen muodossa.
Me lähdimme, siunaus jäi
Sitten se tapahtui, se hetki joka mursi sisimpäni ja jätti iäksi palasen sieluani tähän kotiin. Nostin käteni näitä lapsia kohden ja siunasin heitä. En ollut koskaan elämäni aikana kohottanut käsiäni tällaisessa paikassa ja tällaista joukkoa kohden.
Edessäni oli kymmenen köyhää lasta. Tyttöjä ja poikia. Pieniä ja vähän suurempia. Likaisia kasvoja ja rikkinäisiä vaatteita. Kiharia hiuksia ja kirkkaita silmiä. Jumalan luomia. Suuren tunteen ja pyhyyden läsnäolossa aloitin rukoukseni:
”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Nousin polviltani ja lähdin pois, mutta tiedän rukouksien ja siunauksien kantavan tätäkin perhettä. Toivon, että kerran Taivaassa tavataan.
http://www.patmos.fi/arkisto/965/valoa_romanian_yohon
Siinä seison heidän edessään Joulun Lapsi paketti kädessäni. Jokaisen lapsen katseessa näen samanaikaisesti pelon, synkkyyden, uteliaisuuden, ilon ja toivon. Särkyneen ovilasin eteen on viritetty värikäs viltti, jota kylmä pohjoisen tuuli heiluttaa.
Viereisen huoneen kamiinasta pöllähtelee savua jo muutenkin hämärään huoneeseen. Perheen pienempien jaloista ei sukkia löydy. ”Ei täällä voi ihminen elää ja asua”; mietin itsekseni.
Tajuan kyllä sen, että eihän heillä muutakaan paikkaa ole. Tämä on heidän kotinsa. Samassa huoneessa asuu koirat, kissat ja muut pienet kotieläimet. Viereisessä huoneessa on sian karsina. Voidakseni auttaa näitä ihmisiä minun oli tultava heidän luokseen.
Antakaa te heille syödä
”Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: ”Päivä on jo pitkälle kulunut. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa.” Mutta Jeesus sanoi: ”Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää.” (Matt.14:16)
Opetuslapset toivat vähäiset eväänsä Jeesuksen tykö ja Jeesus siunasi ne ja vähästä kasvoi suuri. Mestarin siunaamat eväät riittivät tuhansille nälkäisille.
Täällä Euroopan köyhimpien kylien keskellä. Romanian päivän hämärtyessä. Yön pimeyden lähestyessä. Köyhien ja vähäosaisten lasten ja perheiden edessä minäkin sen ymmärsin; voin tehdä saman kuin Jeesus. Siunata pienet lahjamme ja jakaa ne näille lapsille.
Tuosta hetkestä muodostui matkani kohokohta. Jaoimme ystävien kanssa tuomamme lahjat. Katselimme lasten iloa ja riemua. Jokaisen silmäparin katseessa oli toivon ja ilon pilkahdus. Hento hymy suupielessä kertoi kiitoksen ja onnellisuuden tunteesta pienten matkamiesten elämässä.
Tähän kotiin oli tullut joulu. Sen toivat mukanaan suomalaisten lahjat ja rukoukset. Sanoma Jeesuksesta oli kerrottu puhein ja painetun vihkosen muodossa.
Me lähdimme, siunaus jäi
Sitten se tapahtui, se hetki joka mursi sisimpäni ja jätti iäksi palasen sieluani tähän kotiin. Nostin käteni näitä lapsia kohden ja siunasin heitä. En ollut koskaan elämäni aikana kohottanut käsiäni tällaisessa paikassa ja tällaista joukkoa kohden.
Edessäni oli kymmenen köyhää lasta. Tyttöjä ja poikia. Pieniä ja vähän suurempia. Likaisia kasvoja ja rikkinäisiä vaatteita. Kiharia hiuksia ja kirkkaita silmiä. Jumalan luomia. Suuren tunteen ja pyhyyden läsnäolossa aloitin rukoukseni:
”Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”
Nousin polviltani ja lähdin pois, mutta tiedän rukouksien ja siunauksien kantavan tätäkin perhettä. Toivon, että kerran Taivaassa tavataan.
http://www.patmos.fi/arkisto/965/valoa_romanian_yohon
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä noita Romanian köyhiä pitäisi auttaa. Eihän tuollainen ole mitään ihmiselämää.
thjsft
Rukoillaanpas Suomelle Jumalan tahdonmukaisia päättäjiä ensi kevään vaaleilla.
Silloin he EU:ssa vaatisivat toimenpiteitä toiselta EU maalta, kuten Romania on, että tuollainen peli ei vetele.
Romaneita ei oteta kouluun, ei anneta työtä, ei anneta avustuksiakaan valtion osalta.
Ja heidän päättäjänsä istuvat EU:ssa tekemässä päätöksiä.
Myös uskovat syyllisiä vaaliuurnillaan, ellei osu numero Jumalan lähettämälle edokkaalle.
Uskoville vastuuta.
cbm nm
tyii
Järkyttäviä juttuja.
Siinä sitä jouluniloa.
Ilokseni olen huomannut, että nyt ihan viime aikoina ovat ainakin kristityt huomanneet romanikansan kurjuuden Baltian maissa. Näille ihmispoloisille kelpaa ainakin evankeliumi paremmin kuin yltäkylläisyydessä mässäileville eurooppalaisille. Monet kristilliset järjestöt ovat aloittaneet kehitysaputyön ja Sanan julistamisen näille köyhille unohdetuille ihmisille.
Niinpä. Jo oli aikakin havaita, mutta ehkä median aktiivisuus on auttanut asiaa.