Olen muutama vuosi sitten uskoon tullut nainen. Uskoon tuleminen tapahtui kohdallani nopeasti ja tunsin samanaikaisesti sanoinkuvaamattoman vapautumisen tunteen. Uskoni on nämä vuodet pysynyt alusta lähtien palavana: vieläkin ihan monena päivänä viikossa joudun aivan omissa oloissani ylitsevuotavan kiitollisuuden, helpotuksen ja autuuden valtaan, minkä usko Jeesukseen minussa aiheuttaa.
N. kymmenen vuotta sitten kerran käyttäydyin kummallisesti ja persoonalleni todella epätyypillisesti eräässä tilanteessa. En voi kertoa yksityiskohtia, ettei minua tunnistettaisi. Olin aivan suunniltani ja raivoissani ja sekaisin. Läheiseni, jotka olivat paikalla "kohtauksen" aikana, ovat myöhemmin kertoneet katseeni olleen kuin vieraan ihmisen, he eivät koskaan olleet nähneet minua sen näköisenä.
Unohdin "kohtauksen" pitkäksi aikaa. Nykyäänkin muistan siitä vain välähdyksiä, kuin olisin vain välillä, sekunnin mittaisia hetkiä kerrallaan ollut ruumiissani ja todistanut tilannetta. Muistan myös siitä tilanteesta tunteen, että joku toinen olisi ollut ohjaksissa, että ruumiini olisi ollut toisen hallinnassa.
Kun olen konsultoinut psykologia tästä kokemuksesta, hän ei osannut kommentoida sitä muuten kuin että kyse olisi ollut dissosiatiivisesta tilasta (koska en muista siitä juuri mitään), joka on ilmiönä sukua unissakävelemiselle jne.
Vasta uskoon tultuani olen alkanut uskoa sellaisiin asioihin kuin henkimaailma, demonit ja riivaus. Jeesuksen kerrotaan Raamatussa mananneen demonihenkiä pois riivatuista ihmisistä.
Onkohan demoniriivaus nykyäänkin kuinka yleistä? Te muut jotka olette uskossa, uskotteko oikeasti, että vielä tänäkin päivänä tapahtuu demoniriivauksia? Oletteko itse koskaan todistaneet sellaista? Olikohan minulla kyse siitä?
N. kymmenen vuotta sitten kerran käyttäydyin kummallisesti ja persoonalleni todella epätyypillisesti eräässä tilanteessa. En voi kertoa yksityiskohtia, ettei minua tunnistettaisi. Olin aivan suunniltani ja raivoissani ja sekaisin. Läheiseni, jotka olivat paikalla "kohtauksen" aikana, ovat myöhemmin kertoneet katseeni olleen kuin vieraan ihmisen, he eivät koskaan olleet nähneet minua sen näköisenä.
Unohdin "kohtauksen" pitkäksi aikaa. Nykyäänkin muistan siitä vain välähdyksiä, kuin olisin vain välillä, sekunnin mittaisia hetkiä kerrallaan ollut ruumiissani ja todistanut tilannetta. Muistan myös siitä tilanteesta tunteen, että joku toinen olisi ollut ohjaksissa, että ruumiini olisi ollut toisen hallinnassa.
Kun olen konsultoinut psykologia tästä kokemuksesta, hän ei osannut kommentoida sitä muuten kuin että kyse olisi ollut dissosiatiivisesta tilasta (koska en muista siitä juuri mitään), joka on ilmiönä sukua unissakävelemiselle jne.
Vasta uskoon tultuani olen alkanut uskoa sellaisiin asioihin kuin henkimaailma, demonit ja riivaus. Jeesuksen kerrotaan Raamatussa mananneen demonihenkiä pois riivatuista ihmisistä.
Onkohan demoniriivaus nykyäänkin kuinka yleistä? Te muut jotka olette uskossa, uskotteko oikeasti, että vielä tänäkin päivänä tapahtuu demoniriivauksia? Oletteko itse koskaan todistaneet sellaista? Olikohan minulla kyse siitä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Silloin, kun ihminen on raivon vallassa, niin silloinhan hän siis juuri kirjaimellisesti on jonkin muun vallassa kuin itsensä vallassa. Hän siis on, raivon, vallassa.
Minun mielestä tuota asiaa on turha lähteä suurentelemaan, koska kun ihminen suuttuu ja raivostuu, niin eihän silloin kukaan tunne hallitsevansa itseään todellakaan.
Voisin kertoa erään tapauksen miten eräs minun tuttu ihminen sai Jerusalem-syndrooman, ja kuvitteli Israelin reissullaan että jos hän menee alasti Puutarhahautaan Jerusalemissa, makaamaan sinne haudan pohjalle, niin hän kuvitteli, että silloin Jeesuksen henki menee häneen ja hän saa samat voimat mitkä Jeesuksella oli! Näin hän kertoi minulle jälkeenpäin.
Ystäväni kertoi minulle olleensa ihan kuin "riivatussa" tilassa koko tämän Jerusalemin matkan ajan, mutta hänen tilaansa edelsi monta vuotta salaliittoteorioiden ynnä muiden arkirealismia sotkevien asioiden pänttääminen netistä, ne olivat sotkeneet hänen reaalimaailmansa, ja kun sitten Israelin matka osui hänen kohdalleen, tämä "ajatuskaava" paukahti hänelle päälle Israelissa, ja kun tilanne tuli kunnolla päälle tarvittiin hotellin järjestysmies ja kolme muuta miestä että hänet saatiin aisoihin, koska hän kuvitteli vielä kaiken muun lisäksi olevansa Daavid, taistelemassa vihollisia vastaan!
Näin mielikuvitusta ja lopulta vainoharhoja täynnä oleva ihmismieli keksii ja kuvittelee "ajatuskaavoja" päässään jotka sitten otollisissa olosuhteissa voivat paukkua päälle, ja näin kävi ystävälleni, joka häpeillen kertoi minulle tämän tarinan monta vuotta myöhemmin tapahtuneesta, googleta Jerusalem-syndrooma, tämäkin "syndrooma" täyttää jollain lailla riivatun ihmisen merkit, koska tässäkin tapauksessa ihminen on jonkin keksityn tai kuvitellun tai ihan jonkin muun asian vallassa mikä ei vastaa enää realistista maailmaa ja kuvaa normaaliudesta.
Googletin itse, löytyi jotain tietoa suomeksi:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalem#Jerusalem-syndrooma
"Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat ne, jotka olisivat jo ennen matkaa tarvinneet psykiatrista hoitoa. Joskus tähän ryhmään kuuluvat kokevat, että heillä on jokin uskonnollinen kutsumus. Eräskin uskoi tehtävänään olevan muslimien pyhien paikkojen hävittäminen. Hän yritti sytyttää palamaan al-Aksa-moskeijan. Tuomioistuin lähetti hänet syyntakeettomana kotimaahansa mielisairaalaan. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joilla on ollut mielenterveysongelmia, mutta joita ei kuitenkaan pidetä mielisairaina. Heillä voi olla erikoisia päähänpiinttymiä, mutta usein he ovat mukana jossain ryhmässä, joka pystyy pitämään tällaiset yksilöt maan tasalla. Kolmas ryhmä ovat ihmiset, jotka ovat ennen Jerusalemin matkaa olleet vailla mitään erityisiä sielullisia ongelmia ja matkalla koettu kenties aivan psykoottinen vaihekin häviää heillä kotiin palaamisvaiheessa. Kaksi kolmasosaa Jerusalem-syndromasta kärsivistä on ollut juutalaisia ja yksi kolmasosa kristittyjä."
Ilta-Sanoman juttu Jerusalem-syndroomasta
"Joulunaika ja pääsiäinen Jerusalemissa ovat varmastikin Jerusalem-syndrooman kaksi huippua, mutta samaa tapahtuu muuallakin maailmassa uskonnollisissa paikoissa ja suurien taideaarteiden luona Roomassa ym. Erittäin voimakas samaistuminen uskonnolliseen tapahtumaan tai taideaarteiden aiheuttama tunnekuohu ja liikuttuminen saavat herkät ihmiset suoraan sanoen sekaisin, eli psykoosiin.
Ennen tapahtumaa pidettiin ihmeenä ja uskonnollisena kokemuksena, ja osa niistä on kirjattuna uskonnonkirjoihin, nyt se on mielenterveyden häiriö."
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288338351305.html
"Jerusalemin aluepsykiatri, tohtori Moshe Kalyan selittää Natanel Bar-Davidin haastattelussa Jerusalem-syndroomaa, joka on vuosisatojen kuluessa sekoittanut lukuisien Pyhän maan vierailijoitten päätä. Mikä aiheuttaa tämän erikoisen psyykkisen oireyhtymän ja miten se vaikuttaa pyhiinvaeltajaan?"
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=18775
Enpä taida uskaltaa matkustaa Israeliin, kun minulla on mielenterveysongelmia. Paukahtaa vielä täysi psykoosi päälle.
Jos psykologi ei ole uskossa ei ole tutustunut Raamatun sisältöön, ei usko riivaajiin psyykeen häiriötiloissa.
Kumpainenkin on ollut mahdollista, joko hetkellinen demonisen voimaan valtaan joutuminen tai muu häiriö.
Demoneja ei ole olemassa siinä mielessä, missä useimmat uskovaiset ne käsittävät. Demoniksi voidaan kutsua mitä tahansa mielessä liikkuvaa ajatusta, joka alkaa hallita ihmisen elämää. Pysähtyminen asian äärelle ja hiljentämällä mieltään voi oppia jäsentämään ajatuksiaan, etenkin sen suhteen, etteivät me ole todellisia. Yksi ajatus on, vaeltaa aikansa, menee pois. Toinen tulee tilalle. Ne nousevat ihmisen mielestä, joka on osittain kaoottinen mielikuvien ja osittain jäsentelemättömienkin muistojen varasto. Meditaatio on erityisen hyvä konsti auttaa itseään ja joissakin tapauksissa on todettu laadukkaalla mielikuvaharjoittelulla olevan apua. Lisää tietoa löytyy netistä.
Meditaatio on vaarallista. Siitä vasta tuleekin demoneita, kun mieli tyhjennetään. Mindfullness on hyvä.
Terapeuttini sanoi, että on ihan ok, jos syyttää demoneita näistä huonoista ajatuksista.
Psykologia on uskomustiedettä. Aika moni mielisairaalan asukki paranisi varmasti heti, kun heistä ajettaisiin riivaajat ulos.
Kyllä joissakin hyvin harvoissa tapauksissa ihminen on riivattu. Riivaaja voi tulla ihmiseen, mikäli ihminen on ollut tekemisissä okkultisten asioiden kanssa.
Se, että sinulla on elävä yhteys Jeesukseen (vai onko?), viittaa siihen, että et ole riivattu. Demonit ihmisessä estävät ihmistä lähestymästä pyhiä asioita ja esimerkiksi osallistumista jumalanpalvelukseen kirkossa.
"Se, että sinulla on elävä yhteys Jeesukseen (vai onko?), viittaa siihen, että et ole riivattu. Demonit ihmisessä estävät ihmistä lähestymästä pyhiä asioita ja esimerkiksi osallistumista jumalanpalvelukseen kirkossa."
Eli silloin, kun minulla oli tuo "kohtaus", en ollut vielä uskossa. Vasta viisi vuotta sen jälkeen tulin uskoon, ja muuttuneessa henkisessä tilassa. Olin nöyrtynyt todella paljon silloin tietyistä syistä. Olin paljon "ylpeämpi" ja itseriittoisempi silloin, kun "kohtaus" sattui.
Olin "kohtauksen" aikoihin, ja jo vuosia ennen sitä, ollut kiinnostunut spiritismistä, mutten uskonut siihen. Olin pelannut muutamaan otteeseen spiritismiä, ja aina jouuin pettymään, kun mitään yliluonnollista ei tapahtunutkaan... En siis oikein osannut suhtautua siihen vakavasti.
En siis enää usko olleeni (edes mahdollisesti) vuosikausiin riivattu. Sen ymmärrän, etten voi olla riivattu koska olen uskossa. Tarkoitinkin vain menneessä aikamuodossa, että saatoin olla riivattu tuon "kohtauksen" aikana.
Raamatussa sanotaan Jeesuksen ajaneen pois ihmisistä paljon riivaajia. Samoin än paransi ihmisiä paljon.
Jeesuksen aikaan yhdessä kaupungissa vieraillessaan Hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat ja riivatut. Kaupungin asukaslukua, sairastudeiden päälukya tai riivattujen päälukua ei mainita, mutta sairastuneiden ja riivattujen kohdalla käytetään adjektiivia " paljon ".
Riivattu ei ollut tuohon aikaan harvinaisuus. Ymmärrykseni mukaan nykyaikana on riivattuja, mutta heidän omituisuutensa katsotaan johtuvan jostain muusta.
Raamatunpaikkoja en muista, mutta niissä Jeesuksen toiminnasta kertovissa neljässä UT;n alussa olevassa kirjassa ne mainitaan: Matteus, Markus, Luukas, ja riivattujen ja saireiden lukumäärästä muodostuu minulle suuren lukumäärän kokonaiskuva lukiessani Jeesuksen elämäntilanteista.
Rakkaudella, Mika Stadista.
Riivaajat ovat saaneet minutkin käyttäytymään sopimattomalla tavalla, vaikka olen tullut uskoon ja ollut kristitty hyvin pitkän aikaa. Minun kohdallani tämä johtui synnissä elämisestä sen jälkeen, kun olin jo uskossa. Kun lopetin synnin teon, niin riivaajat jättivät minut rauhaan. Jos teen edelleen syntiä, niin riivaajat kiusaavat minua taas.
Olenko nyt riivattu?
En usko, sillä pystyn hillitsemään itseni ja määrään itse teoistani sekä sanoistani, joskin minulla on joskus pakkomielteisiä oireita sanojen muodossa, mutta voin hallita niitäkin ja pitää mölyt mahassani.
Kuten ylempänä kirjoitin, vihan tai raivon vallassa olemisen voisi jo käsittää "riivattuna" olemiseksi koska tässä tilassahan ollaan vahvan negatiivisen tunteen VALLASSA. Kun tarkastellaan vihaa ja yleensä pahuutta, niin kun ihmisen henki yhtyy Jumalan henkeen, niin silloin ihminen yhtyy HYVÄÄN. Vastavuoroisesti jos ihminen jatkaa vihassa ja katkeruudessa ja kaikkinaisissa negatiivisissa tunnetiloissa olemista ja elämistä, niin voisi ajatella silloin ihmisen hengen yhtyvän pahuuteen, siis, jos joku haluaa käsittää pahuuden persoonalliseksi, niin tässä tapauksessa, ihminen yhtyisi pahaan henkeen.
Minulla ei ole varmasti todistettavaa kokemusta Jumalan persoonallisesta hengestä, eikä myöskään mistään persoonallisesta pahasta hengestä, sen vain voin kokemuksesta todeta että ehkä, siis ehkä pahuus voi muuttua joissakin hyvin harvoissa tapauksissa persoonalliseksi, mutta, onko tämä mahdollista nykyihmiselle, joka ymmärtää ja tiedostaa ja muutenkin ymmärtää psykologisoida kaikki negatiivisissa tunteissa ilmenevät muodot, kaikki, aivan erikseen?
Minä ainakin erittäin tarkasti ja psykologisesti analysoivana henkilöna ymmärrän, että joskus muinoin, 2000 vuotta sitten, kun ei ollut vielä psykologiaa, psykiatriaa, niin esimerkiksi kaikki ihmisen pitkälle menneet silloiset katkeruuden muodot voitiin käsittää riivatuiksi tiloiksi.
Mutta miksi nykyaikana erilaisten tunnetilojen tiedostavien ihmisten pitäisi puhua ollenkaan enää riivauksesta?
Tämä tuntuu tökeröltä, pelottavalta, naiivilta, typerältä, suoraan sanottuna idioottimaiselta luolaihmisten analyysiltä, kun on kysymys nykyihmisestä, joka kyllä vähänkin enemmän ajattelevana osaa kyllä antaa aivan kaikille mielen sairauksille jo oikeita niiä, ja nimilista kasvaa koko ajan. Jeesuksellekin oli tärkeää NIMETÄ aikalaisten sairastavien "demonit", joten onko näitä "demoneja" enää oikeilla psykologisilla nimikkeillä määritellyissä mielen sairauksissa ollenkaan olemassa? Mielestäni ei.
Samalla tavalla voidaan ehkä käsitellä myös Jumalan henki. Jos ihmisen sielu yhtyy Jumalan henkeen, voitaisiin puhua siitä että ihminen pyhittää tällöin ajatuksensa kaikelle hyvälle, kaikelle hellälle, pitkämieliselle, kärsivälliselle, jne, Paavalin Hengen hedelmien ja Korinttolaiskirjeen rakkauden eri määritelmien mukaan.
Ainoa asia mikä erottaa persoonattoman Jumalan olemassaolon ihmisestä on persoonallisen Jumalan tulo ihmiseksi, Jeesukseksi, ja vain tämä asia erottaa persoonallisen pahan ja persoonallisen hyvän sillä erotuksella että Jeesus on persoonallisen hyvän, Jumalan inkarnaatio. Onko persoonallista pahaa, saatanan inkarnaatiota olemassa, samalla tavalla kuin meillä on Jeesus, ei ainakaan Raamatun mukaan, minä en tarkemmin tiedä, eikä pahemmin kiinnostakaan, paitsi Raamatussahan sanotaan että "saatana meni Juudakseen", mutta ei hän inkarnoitunut kuitenkaan häneen.
Ainoastaan VT:n puolella on Jobin kirjassa maininta saatanasta, mutta se ei ole UT:n puolella, saatanaa ei löydy persoonana samalla tavalla UT:sta kuten Jeesus hyvän Jumalan edustajana löytyy.
Summa summarum, nykyaikana minä en puhuisi riivatuista ihmisistä ollenkaan, mutta Jeesuksen persoonallisen työn kautta meillä häneen uskovilla on kaikilla mahdollisuus päästä nauttimaan persoonallisen hyvän Jumalan läsnäolosta.
Ehtoollispöytä on katettu. Syökäämme lammas ja juokaamme punaviini.
Riivaajan ulos ajaminen voi myös olla metafora sille, että tunnistamattomalle pahalle ololle annetaan nimi, "se tunnistetaan". Siis esim. tunnistetaan jokin mielessä vellova ahdistus vaikka lääketieteen avulla masennukseksi. Tieto helpottaa ihmisen oloa.
Se on juuri näin, olet jäljillä. Jeesuskin sai ajettua "demonit" ja "riivaajat" ulos ihmisistä, kunhan oli ensin vain tunnistanut niiden luonteen, antanut niille NIMEN, ja sen jälkeen "paha henki" sen omalla nimellä ulos käskien hippalivohkaan!
Miten tämä eroaa nykyajan mielen sairauksista joille kaikille on hurja hinku antaa kaikille erikseen omat NIMENSÄ? Ja kun mielen sairaus on oikein omalla nimellään tunnistettu, ja sen jälkeen saatu käsiteltyä pois, vaikkapa psykoterapiassa?
Puhumme samoista asioista.
Minun mielestäni Jeesus ja Saatana ovat sama asia. Asiaa olen useampia vuosia ajatellut. Käärme seipäässä erämaassa, Jeesus ristillä. Aamutähti.
Raamatussa kerrotaan selkeästi, että Jeesus "tehtiin synniksi" meidän puolestamme ristillä (2. Kor. 5:21). Tähän tapahtumaan Jeesus viittasi puhuessaan Hänen korottamisestaan Mooseksen korottaman käärmeen tapaan. Tottelemattomille ja vähäuskoisille israelilaisille Jumala valmisti avun hengenvaarallisia käärmeenpuremia vastaan käskemällä Moosesta takomaan pronssikäärmeen ja ripustamaan seipään päähän erämaassa. Ne jotka katsoivat käärmeeseen, parantuivat käärmeenpuremasta. Vanhassa Testamentissa paalun päähän ripustaminen oli Jumalan kirouksen merkki. Jeesus tuli kirotuksi meidän puolestamme.
Aamutähdestä. Raamatussa ilmaistaan selkeästi ja suoraan, että S.aatana tekeytyy valon enkeliksi (2. Kor. 11:14). Tässä yhteydessä puhutaan Raamatussa myös valeapostoleista, jotka esittävät hyvää, vaikka ovat pahoja. Jeesus on siis aito maailman valo, kuten Hän itse kertoi, S.aatana taas "tekeytyy valon enkeliksi", valon tuojaksi eli aamutähdeksi.
Minusta on kiinnostavaa sekin, että näitä molempia tapahtumia ja ilmiöitä käsitellään samassa epistolassa, toisessa korinttilaiskirjeessä.
Tämä käy järkeen. Ne jotka katsoivat käärmeeseen - eli Saatanaan - parantuivat käärmeenpuremasta - eli siitä, että Saatanassa olisi jotakin pelottavaa tai väärää.
? Analyysissäsi ei nimenomaan ole mitään järkeä. Kuinka käärme, joka aiheutti käärmeenpuremat, voisi osoittautua vaarattomaksi?
Käärme paaluun ripustettuna sen sijaan on esikuva siitä, että Jumala tulee voittamaan maailman synnin Jeesuksessa, joka tehtiin synniksi meidän puolestamme ja ristiinnaulittiin.
Jeesuksen Jumala teki synniksi ristillä, ja jokainen joka katsoo Häneen ja näkee omat syntinsä ja syntisyytensä ristille naulittuna Hänessä, pelastuu.
Ja kun katsot käärmeeseen, voit kenties nähdä, että meidät pn syyttöminä tuomittu.
Kertomasi perusteella todennäköisesti kyse oli riivaajan ohjaksiin tulosta.
Katollisella Kirkolla on melkein kahdentuhannen vuoden kokemus riivaajien poisajamisesta ja siellä suhtaudutaan asiaan hyvin vakavasi. Esimerkiksi jokaisella Katolisella hiippakunnalla on oma nimetty eksorkisti.
Kyse on totisesta todesta, vaikka moni ulkopuolinen ei uskokkaan henkimaailmaan. Jos sinulla on epäilyksiä tämän hetkisen tilasi kanssa, niin voit silloin käydä juttelemassa papin kanssa lähimmässä Katolilaisessa seurakunnassa. (sinun ei tarvitse olla Katolilainen)
Toivottavasti tästä oli jotain apua.
Nykysuomessa on riivauksia, mutta riivatulla diagnosoidaan jokin psykiatrinen sairaus tai sitten ammattiauttaja toteaa vaan ettei osaa auttaa. Varmaan aika usein riivattu itse omituisesti vaistoaa että ammattiauttajat eivät osaa häntä auttaa eikä siksi haekaan psykiatrista apua. Kunpa useammin ihmiset osaisivat hakea apua hengelliseltä puolelta jotka uskovat riivaukseen. Tavalliset papithan eivät edes taida uskoa vaikka ovat olevinaan hengellisiä auttajia.
Joskus voi olla myös niin päin että ihminen itse uskoo olevansa riivattu mutta onkin oikeasti mieleltään sairastunut. On sanomattakin selvää, että silloin taas kuuluu hakea apua psykiatrilta tai sielunhoitajalta, tai mieluiten molemmilta.
Nk. demoneilla näyttäisi olevan "valtaa" vain sellaiseen ihmiseen, joka niihin uskoo. Sillä hetkellä, kun ihminen lopettaa niihin uskomisen, (tai saa diagnoosin mielen sairaudestaan) demonit lopettavat kiusaamisen. Aika jännää. Me luomme itse omat mörkömme. Vittumaisen jumalan kanssa on sama juttu.
Voitko olla varma, että esim. ketjun aloittaja, joka kertoi että EI uskonut demoneihin, ei ollut oikeasti riivattu silloin, kun koki kehonsa hallinnan olevan jollakin itsensä ulkopuolisella?
Kyllä. Se oli subjektiivinen kokemus, jolla ei ole reaalisen maailman kanssa tekemistä.
Eli rajatilapersoona -diagnoosin saanut riivattu parantuu kun lopettaa uskomasta demoneihin ja saa tämän jälkeen terveen paperit psykiatrilta?
...ei se ihan niin mene.
- Lähes kukaan riivatuista ei usko demoneihin (ja sen takia he ovatkin olleet helppoja kohteita)
- Lähes kukaan riivatuista ei ole Uskossa
Demoneille (tai riivaajille) on hauskaa leikkiä uhrillaan ja laittaa hänet tekemään, mitä tyhmempiä asioita. Vähän niin kuin lapset auton ratissa...
Pakkoliikkeitä, itsensä häpäisemistä, juoksuttamista...
Juuri näin. Hyvin tiivistetty, hgjklö.
Et ole riivattu vaan kiusattu. Uskovalla kristuksen omalla vanha luonto nousee välillä esiin. Sinun pitää rukoilla esim ( isä meidän rukous) ja uskoa että vanha minäsi on tänäänkin ristiin naulittu golgatan veren voimassa. Jeesuksen uhri riittää. Usko siirtää ne henkiset vuoret. Voit toki käydä rukouspalvelussa. Esim vapaa-kirkolla, helluntai kirkolla. Myös ehtoollisella voi käydä. Mulla myös ollut kamppailua kuten kaikilla uskovilla mutta kun luovutan ne jeesekselle tulee rauha. Yhteenkään jonka jeesus omistaa ei voi tulla paha sisälle koska sinä olet pelastunut ja syntisi on maksettu ristillä. Vihollinen ja vanha luontosi voi toki kiusata. Apostoli paavalillakin oli kiusauksia (pistin)mutta niiden kautta hän halusi yhä tiukemmin pysyä kristuksessa. Suosittelen katsomaan one way missionia youtubesta...sieltä löytyy myös opetus lapseus koulu. Sydämen usko pelastaa älä kuuntele harha oppeja vaan käänny koko sydämestäsi kristuksen puoleen maailmaa viettelee ja valehtee mutta jeesus on totuus, tie, elämä. Lopun aikana on eksytystä ja maailma pimenee kun ihmiset eivät enää usko jumalaan ja syntisyyteen.
Lisäksi sinä joka luet tätä. Tee parannus ja luovu synnistäsi anna elämäsi jeesukselle niin pelastut ja saat iänkaikkisen elämän...Kaikki on totta mitä raamattu kertoo. Tutki itse ja kohtaa jumala älä enää pakene. T.Veera kristuksen oma
https://youtu.be/k7Pd0w8FMvg
https://youtu.be/BuWjlvRIKOw
pysy kristuksen rakkaudessa hän on elämän lähde joka antaa sitä vettä joka täyttää sydämen ja antaa yliluonnolista rauhaa.
Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan. Annaliese michel (emily rose)ei ollut ottanut jeesusta vastaan henkilökohtaisesti ja siksi häntä kiusattiin voimakkaasti henkivaltojen osalta koska hän yritti lähestyä herraa paha yritti kaikin voimin estää häntä lähestymästö jumalaa...Itse koin myös voimakasta henkivaltojen hyökkäystä ja pelottelua ennen kuin otin jeeesuksen vastaa herrakseni. Sitten tuli rauha ja ilo. Annaliese oli muuten sairas oli epileptikko. Jos hän olisi ottanut jeesukseen vastaan sydämeensä ja tunnustanut herraksi hän olisi saanut rauhan elämäänsä ja jeesus olisi voinut auttaa sairaus asiassakin. Kun olisi uskonut että herra voi auttaa. Raamatussa sanotaan minun rauhani minä annan teille en minä anna niin kuin maailma antaa. Annaliesellä oli vapaa tehdä valinnat kuten kaikilla mutta eihän sitä ikinä tiedä jos antoi elämänsä loppumetreillä elämänsä jeesukselle. Usko näkyy ihmisestä kun pyhä henki täyttää ihmisen ja hän puhuu sitä mitä sydämessään tuntee. Raamatussa sanotaan en enää elä minä vaan kristus minussa. Ihminen on jumalan kuva ja pyhän hengen temppeli. Tässsä on uskoon tulo ja pahasta vapautumisen todistus rauno helpiltä: https://youtu.be/_gPq1gTAzMQ
Tämä herran sana vielä viestin aloittaneelle:
Kirje efesolaisille 6 jakeesta 10 eteenpäin
Taistelu pahaa vastaan
10 Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. 11 Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. 12 Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan. 13 Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. 14 Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan 15 ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. 16 Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. 17 Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
18 Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta.